Perhe-elämä
14.3.2017

Elämässä tärkeintä on perhe

Elämässä tärkeintä on perhe

Grandpa:n äkillisen poismenon myötä tuntuu nyt siltä kuin koko suku olisi herännyt elämän hetkellisyyteen – jokainen on selkeästi nähnyt enemmän vaivaa puolin ja toisin toistemme näkemiseen. Kun aiemmin saattoi mennä kuukausia visiittien välillä, niin hautajaisten jälkeenkin on nyt selkeästi enemmän tehty oikeita suunnitelmia toistemme näkemiseen ja yhdessä tekemiseen.

Hautajaiset olivat kauniit, eikä kyyneliltä todellakaan vältytty. Hautajaisten jälkeen on kuitenkin jotenkin helpompi hengittää. Nyt on päästy sanomaan ne viimeiset hyvästit ja päästy siitä limbosta, mikä on kuoleman ja hautajaisten välillä.

Hautajaisissa kauneinta ehkä oli se jokaisesta läsnäolijasta paistava rakkaus ja kaipaus edesmennyttä Mikea kohtaan, ja se, jos mikä, herätti minut. Joskus sitä elämäntarkoitusta miettiessä jymähtää niille ammatin ja työn kuluneille urille, kuinka sitä olisi tehtävä jotain merkityksellistä elämänsä aikana. Muistotilaisuudessa kerrattiin koko Miken elämän kohokohdat, ja vaikka siinäkin työhistoria tuli käytyä lävitse.. Niin perheen tärkeys sieltä kuulsi lävitse. Se näkyi myös Miken eläessä, hänelle perhe oli kaikkein tärkein. Hän oli kuin nallekarhu, pehmoinen halittava, joka muuttui suojelevaksi kilveksi välittömästi tarvittaessa. Hän oli aina valmiina auttamaan kykyjensä mukaan, ja jokainen lämmöllä muistelikin kaikkea sitä, mitä Mike oli sanonut ja tehnyt.

Perhe, oli se sitten perinteinen perhe muksuineen päivineen tai sitten ympärille koottu valittu joukko perheeksi kutsuttavissa olevia ystäviä, on se elämän tukirunko. Se kaikkein tärkein. Minäkin haluan, että minusta ajan jättäessä minut muistettaisiin rakastavana äitinä, puolisona ja auttavaisena sukulaisena, ystävänä, turvallisena tukipilarina. Vaikka sen oman korren kantaminen yhteiskunnan kekoon onkin tärkeää, ei se ole kaikkein tärkeintä. Minusta.

Meillä kevät on jo hyvällä mallilla, puut ovat jo kukalla ja narsissit voikukkineen ilmestyneet kaunistuttamaan tienpenkkoja – joten kunhan lapset heräävät päikkäreiltä, me lähdemme ulos nauttimaan aurinkoisesta kelistä!


The funeral was beautiful. It was touching to see so many teary-eyed faces, so many lives that had touched our children’s grandpa, Mike’s. It made me realise what really is important in life, as sometimes I get too carried away thinking about a career (which I don’t have) or having a job. Those are important in their own way but not the most important, it is the family. Family that is either blood-related and includes children or gathering of well selected friends who could as well be called family. When I die I want to be remembered as a loving and caring wife, mother, relative and a friend, not as where I earned my money from.

When I put it down like that it seems so obvious, like of course the family is the most important in life. But how easy it is to stress about money, work, career development and all that when there would be so much more to appreciate in life, the family. The people who are always there for you and vice versa.

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.