Perhe-elämä
19.1.2017

Ulkosuomalainen eksyksissä Suomessa + arvonnan voittaja

Ulkosuomalainen eksyksissä Suomessa + arvonnan voittaja

Vanhempieni henki pihisee jo paljon sutjakkaammin, jopa niin hyvin, että äiti päästettiin sairaalasta jo alkuviikosta. Kotosalla olemmekin huomanneet, että tällainen vilkas 1-vuotias taapero on oikein loistava mummon kuntouttaja. Ei pelkästään tarjoamansa nauruterapian muodossa, vaan hän saa myös tehokkaasti isovanhempiensa peput nousemaan sohvan pohjalta. Hyvänä motivaattorina tuntuu toimivan, kun taapero kikatellen menee painelemaan käynnissä olevan tiskikoneen nappuloita tai kaivaa taas kuoppaa kukkamultiin.

Toisaalta ukki on kulkenut ulkosuomalaisen tyttärensä perässä ja esimerkiksi noukkinut roskikseen työntämiäni esineitä.

”Älä sinä tyttö rahaa roskiin työnnä,” hän muka äkäisesti murahti, ”meillä kun täällä Suomessa on sellainen järjestelmä kuin pullonpalautus.” Käsissään hän heilutteli tyhjää juomapulloa, jonka olin ajatuksissani roskiin työntänyt. Niinkuin siellä kotona, Englannissa.

”Tässä on hei se pantti,” ukki vielä sanoi, kun minulla ei näyttänyt heti leikkaavan.

Olen kaupan hedelmäosastolla pyörinyt hämmentyneenä, kun aluksi tuntui etten mitään mistään löydä – ja sitten oikein polleana tuonut tuotteet ostoskärrin kanssa odottavalle ukille, kun olin muistanut kiltisti tuotteet punnita vaa’alla.  Sitten ihmettelin, mistä sitä kaupasta löytyy särkylääkkeet. Kun ei se mene vain jakeluun, ettei niitä noin vain kaupan hyllyltä saa, ne pitää apteekista hakea.

Olen naapurilta lainattuja lastenrattaita työntänyt hiki hatussa suupielet korvissa, ihastellut lapsuuden kotikuntani rauhaa ja luonnonkauneutta, ja hymyillyt jokaiselle harvalle vastaantulijalle. Sieltä yleensä ne hämmentyneet vilkaisut olen saanut takaisin, kun onhan se nyt outoa, jos joku tuntematon morjestaa. Mikä ei taas ulkosuomalaisen small-talkin tottuneeseen päähän mahdu. Toisekseen, saatoinhan minä aika hullulta näyttää, lainavaatteissa. Olin sen hassuimman piponkin päähäni laittanut, sen pöllöpipon, koska miksi ei?

Tavoitteenani on ollut, että täällä taaperoni Anna oppisi sen suomenkielen tärkeimmän ja yhden toistetuimmista sanoista: ”Nii-in”. Hyvin on koulutus edennyt. Tyttö sanoo jo ”Dii!”. Mutta sitäkin useammin täräyttää ilmoille ilmeikkään ”Täh?!”.
Nii-in, sitä minäkin mietin.

Olen luonut lumia niin, että sain polvet mustelmille. Kolaan oli kiva saada lisävauhtia ja eritoten korkeutta lumia kasatessa polvilla. Aloittelijoiden, äkkinäisten ja eritoten ulkosuomalaisten mokia ne tällaiset.

Ulkosuomalaisuuden ehkä se erikoisin piirre tulee tässä. Täällä koto-Suomessa sen perheeni ympäröimänä, joka on minut pisimpään tuntenut.. minä huomaan ikävöiväni kotiin. Kotiin Englantiin, sinne, missä taaperon pukemiseen ei kulu puolta tuntia, kun ei kaikkia talvitamineita vain tarvitse päälle. Sinne, missä autot ajavat väärällä puolella tietä, missä ihmiset hymyilevät takaisin, missä minäkin tiedän, mitä kaupasta löytyy ja mistä kohti. Kotiin, missä Elsa, Dan ja Ruby ovat.

Ennen kotiinpaluuta syön kuitenkin ruisleipää, maustamatonta jogurttia, kermajuustoa, raejuustoa ja suklaata enemmän kuin mahaan mahtuisi. Ja juon hyvää suomalaista kahvia.


Persoonallisen kalenterin arvonnassa voitti Eira – tarkistathan sähköpostisi!

Alennuskoodi (P-LAN2-017!) on voimassa vielä 22.1.2017 asti! Koodilla saat -15 % alennusta koko tilauksestasi.


My parents are breathing a lot easier already, so well actually that my Mum was released from the hospital earlier this week. At home we’ve noticed how a energetic toddler provides the best rehabilitation. Not only for the capability of making grandmother laugh, but for getting her to move. Seeing how a tiny person is on her way to press some buttons on a dishwasher that’s on is a good motivator for anyone to get off the couch!

On the other hand, grandpa has been tracing my steps around the house . As an example he took a bottle out of the bin where I had placed it a moment ago, just like at home in England. ”Don’t put money in a bin,” he says to me, ”here in Finland we have something called bottle recycling.” He put the bottle in a shopping bag to be taken to the shop a little bit later. As he saw it haven’t yet remembered why, he said: ”Bottle’s got ”pantti”, which is like a pawn, a deposit. You get money when you return it to the shop.”

I’ve been at the shop, wandered around seemingly aimlessly as I had no clue where anything was. I was so proud of myself as I remembered to weigh all fruits and vegetables myself, but then got lost trying to find medicine aisle. Where do you get your pain killers from in Finland, I wondered. My Dad had a simple answer: ”From the pharmacy, honey. Not from a supermarket.”

I got a pram to loan from our neighbours, which I’ve pushed Anna around eagerly. I’ve admired the beauty of my childhood home town, the nature, the forests, lakes, snow. I’ve smiled to all people passing by, even if there weren’t so many. They didn’t always return the smile, maybe because I looked so odd with my owl hat and all. I had selected the funniest and warmest clothes for my walk from my parents…

One of my missions here has been to teach Anna to say the most commonly said Finnish word. ”Niin”, which can mean so many things from ”Oh” to ”so”, depending on the context. My clever girl is already saying ”Diii”. So close! More than that though she keeps repeating ”Täh?”, which would be translated as a ”What?”.

I’ve cleared the yard from the snow and got my knees bruised. I pushed the plough with my knees to get some speed and height while piling up the snow to tall piles. Mistake to be done by beginners and Finns, who no longer live in Finland…

One of the oddest characteristics of an expat comes here. When visiting your country of origin, surrounded by people who’s known you since you were growing up in your mothers womb, you find yourself missing your own home. Home in England, where dressing up a toddler to go outside doesn’t take half an hour because of the amount of clothes needed. Where cars drive on the ”wrong side of the road”, where people do small-talk, where I know where everything is in a supermarket. Home, where Ruby, Elsa and Dan are.

Before going home I will eat rye bread, cottage cheese, yoghurt, cheese and chocolate as much as possible and more. I will be drinking Finnish coffee more than water too.


The winner of the Personal Planner giveaway is Eira – could you please check your email!

With this discount code of P-LAN2-017 you get -15% of your whole order. The code is valid till 22.1.2017.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Törmäsin blogiisi ja löysin upean kalenteri-idean ja vielä alennuskoodin, kiitoksia! Nyt odottelen omaa kalenteriani kun oli ehtinyt tämä vuosi käynnistyä niin etten ollut ehtinyt kalenteria vielä hommata, vihdoinkin juuri sellainen kuin itse haluan, toivon vaan ettei ole liian painava kun niin paljon lisäsivuja.

Meriannen

Oi, onneksi olkoon! Minä odottelen aina ihan kärsimättömänä kun on uusi kalenteri matkalla postissa, onneksi personal plannerilla ei kauhean kauan toimituksessa kestä! Voisin huvikseni sinulle tuon omani punnita, jos haluat? 😀 Jos siis A5 kokoa tilasit? Mutta itse olen ainakin tykännyt tuosta koosta, mahtuu vielä käsilaukkuun ja on kivan kokoinen käsitellä.

HII, onnea vielä uudesta hankinnasta!!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.