Muut
6.12.2016

Mitä suomalaisuus merkitsee ulkosuomalaiselle?

Mitä suomalaisuus merkitsee ulkosuomalaiselle?

Itsenäisyyspäivänä inspiroiduin miettimään kansallisuuttani samalla, kun tippa silmässä luin presidentin tervehdyksen meille ulkosuomalaisille.

Mitä suomalaisuus merkitsee minulle, vaikka en Suomessa asu?

Se tarkoittaa turvallisuutta. Vakautta. On koti, minne mennä. Siellä on perhe, ystäviä.

En olisi voinut parempaa kasvualustaa itselleni saada, kun olen rauhallisissa ja sodattomissa merkeissä saanut elää ja varttua. Olen saanut käydä kouluni ilmaiseksi. Koulua, missä sain ilmaiset kouluruoat, eikä vanhempien tarvinnut pakata lounasleipiä eväsrasioihin päivittäin. Koulumatkat oli turvallista kulkea jalkaisin tai suksilla itse, eikä koulusta tarvinnut vanhempien tulla hakemaan. Pystyin opiskelemaan korkeakoulussakin ilman suuria lukukausimaksuja ja niin, että opiskeluani jopa tuettiin rahallisesti.

Kuvan (c) Joona Kotilainen

Kuvan (c) Joona Kotilainen

Tiesin myös, että maailma ei pysähdy lumipyryyn tai pakkaseen. Tiet aurattiin ja pakkaskelilläkin pärjäsi, kun pukeutui lämpimästi. Autoissakin oli lämmitys, talvirenkaat pitivät tiellä. Eivät menneet kaupat kiinni pakkasen takia ja kouluunkin mentiin niin lumipyryssä kuin lämpimällä kevätsäällä. Talven pimeyteen tottui ja kesäauringosta osasi nauttia myös kasvava vaaleatukkainen tyttö maalla, naureskellen siskojensa kanssa että eipä tiedetä muuten yhtään, paljonko se kello nyt on..

Suomessa ollessani nämä asiat olivat itsestäänselvyyksiä. Ei niistä pahemmin keskusteltu kavereiden kanssa kahvitellessa, tai tuntemattoman tavatessa. Ei sitä osannut suomalaisuuttaan arvostaa päivittäin. Olinhan siniristikala muiden joukossa, virran mukana maamme eduista ja hyödyistä nauttien, ruisleipää eväänä laukussa ja kotona jääkaapissa aurajuustoa ja sitä helposti höylättävää kermajuustoa. Niin, ja juustohöylät ja yksinkertaiset purkinavaajat löytyivät astiakaapista, keittiössä ei ollut pöydän päällä astiainkuivaustelinettä vaan lavuaarin yläpuolelta löytyi astiankuivauskaappi.

Kuvan (c) Joona Kotilainen

Kuvan (c) Joona Kotilainen

Nämä asiat tulevat jatkuvasti esiin täällä ulkomailla. Rupattelin sitten jo jonkun tutun tai sitten tuntemattoman kanssa, suomalaisuuteni tullessa esiin juttelemme melkein poikkeuksetta suomalaisesta säästä. Siitä pimeydestä. Kylmyydestä. Rinta rottingilla tuon sitten yöttömän yön esille ja hankiaiset sekä revontulet. Jos keskustelua käydään koulun porteilla, helposti puhe siirtyy Suomessa opiskeluun. Kuinka minulla ei ole suuria opintolainoja maksettavana, kuinka minun opiskeluani tuettiin ja miten vapaamuotoista se opiskelu on, koska vastuu on opiskelijalla jo pienestä pitäen. Kuinka ei kädestä pidetä yliopistossa, vaan sieltä kurssitarjottimelta pystyi itse valikoimaan kurssinsa ja missä järjestyksessä ne pakolliset suoritti. Toisin kuin täällä Englannissa.

Kuvan (c) Joona Kotilainen

Kuvan (c) Joona Kotilainen

Suomalaisuus tarkoittaa minulle hiljaisuuden sietämistä ja luonnon arvostamista. Se tarkoittaa sitä, ettei tarvitse koko ajan olla pälättämässä seurassa eikä (suomalainen) keskustelukumppani ota sitä loukkauksena. Se tarkoittaa kaipuuta metsiin ja vesistöille, ja joskus ikävä iskee pelkästään lumen narinaan kengänpohjan alla. Se tarkoittaa selkeästi neljää vuodenaikaa, niin mystisen ihanaa ja lyhyttä kesää, josta jokaisesta päivästä on otettava kaikki irti ennen kuin kesä on ohi. Se tarkoittaa kunnon suomalaisia makkaroita grillattavaksi kesänuotiolla, itikoita, lannantuoksua pelloilta, hiekkateitä, tarpeeksi leveitä autoteitä ajamiselle… Se tarkoittaa marjojen keruuta suoraan suuhun ja mummon vadelmapuskiin katoamista. Suomalaisuus kiteytyy jokamiehenoikeuteen, mustikkamaitoon, tuoreeseen raparperiin tarjoiltuna sokerikipon kanssa, majan rakentamiseen lähimetsään..

Kuvan (c) Laura Ekman

Kuvan (c) Laura Ekman

Jos täällä ulkomailla toinen suomalainen tulee vastaan, monesti yhteenkuuluvuuden tunne syntyy jo suomen kielestä. Niin takeltelevasti kun se tottumattomasta suusta ulos tuleekin.

Suomalaisuus on usein vain ja ainoastaan ylpeyden aihe ulkosuomalaiselle. Suomalaisuus näkyy varmasti käytöksessäni ja tavoissani, miten edelleen suoritan asioita. Kengät lähtevät edelleen jalasta pois jo eteisessä, vaikka muut Englannissa tepastelevatkin sisätiloissa ulkokengät jalassa. Juon kahvia useasti päivässä. Ihmettelen kokolattiamattoja jopa julkisissa tiloissa, ja naureskelen, kun paikalliset valittavat kylmästä säästä, kun päällään ei ole edes kunnollista takkia.

Suomalaisuus on edelleen iso osa minua. Vaikka ulkomailla asuminen on varmasti minua muuttanut ja kasvattanut, vaikuttanut käytöstapoihini kuin puhetyyliini, niin silti suomalaisuus on yksi minuuteni perustakivi. Brexitin kuohuttamassa maassakin uskallan vielä ylpeästi kertoa kysyville, että olen Suomesta kotoisin. Suomesta, äitiyspakkauksen, joulupukin, lumen ja revontulien maasta. Taianomaisesta Suomesta.

Kuvan (c) Joona Kotilainen

Kuvan (c) Joona Kotilainen

Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi!

Kaikki postauksen kuvat sivustolta ”Kuvia Suomesta”.


 What does it mean to be Finnish to a Finn, who doesn’t live in Finland anymore?

It means security. Stability.

I could not have had a better place to grow up than Finland. I’ve got to go to school for free, where I got free school lunches everyday like anyone else. Parents were not needed to be at non-existent school gates to pick up their kids, as we would walk or ski home ourselves. I even could study in an university without paying tuition fees and my studies were supported by Finnish government, who paid me a student allowance every month.

I knew the world wouldn’t stop spinning if it was snowing or freezing outside. The roads were cleared from snow and even in freezing temperatures I was fine if I dressed up properly. The cars had heating and winter wheels kept the cars on the roads even in icy conditions. The shops or schools didn’t close if it was on minus degrees. The darkness of the winter was something to get used to, but then we had the summer sun that doesn’t set.

As I was living in Finland I didn’t appreciate these things, I took them for granted. I didn’t talk about such things with strangers or people I already knew. I was just another Finn among others, enjoying the benefits of Finland as it is. I never had a dish drying rack on the side in my kitchen in Finland, I had a dish drying cupboard on top of the sink like everyone else.

These things come up regularly here outside of Finland. It doesn’t matter if I was talking with someone I knew or not, when my nationality is brought up we find ourselves talking about the Finnish weather, no doubt. That darkness in winter, the coldness. Polar bears, what, no, there is none in Finland? Proudly I announce the nightless night that is the summer night in Finland when the sun doesn’t set down at all, I tell about that specific period in winter when you can walk on top of the meter high snow without a stumble and obviously the Northern Lights. If the discussion takes place by school gates, it’s easy to talk about the Finnish education, how it’s free and every pupil get’s a warm lunch for free, how I don’t have huge study loan to pay off as there were no tuition fees and I was even supported financially to study by the Finnish government.

To me being Finnish means to be tolerant to the silence in company, that my (Finnish) companion wouldn’t take it as an insult if I’m not babbling away constantly. It means appreciating the nature, it means yearning to go to the forests and lakesides. Sometimes I find myself longing to hear the sound of snow crushing underneath my shoes. I miss having four clear seasons in the year, how summer is so magical as it is short. It means proper Finnish sausages to grill by an open fire at a summer cottage, mosquitoes, the scent of cow’s feces from the fields, sandy roads, wide enough roads to drive a car easily.. It means picking berries straight from the bushes to your mouth at a forest and disappearing within a raspberry bushes.. Being Finnish is wrapped around to the ”every mans right”, to a blueberry milk, fresh rhubarb served with a cup of sugar, building a den in a nearby forest…

If I meet another Finn here, I usually feel fellowship immediately to him/her just by talking in Finnish. Usually being from Finland is a thing to be proud of among other expat-Finns. Being Finnish can still be seen in my behaviour and habits, no matter how long I’ve been living abroad. I take my shoes off immediately when entering a house, even if everyone else walks in with their outdoor shoes on in England. I drink coffee many times a day, just like a true Finn would. I wonder about the fitted carpets in public buildings and find myself giggling, when a British person moans about the cold and is not wearing a proper coat to suit the weather.

Being Finnish is a big part of me. Even if living abroad has changed me and taught me new things, affected my behaviour and the way I talk, still being Finnish is one of the founding stones of being me. Even in the country shaken by the Brexit, I’m still proud to announce I’m originally from Finland. Finland, the country of the babybox, Father Christmas, snow and Northern Lights. The magical Finland.

Happy Independence Day, Finland!

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Kiitos blogistasi! Elämänmyönteiset kirjoituksesi koskettavat, lohduttavat ja kannustavat monia. Lämpimät terveiset täältä Intiasta ”erityisteinin” kanssa jokseenkin tavallista perhe-elämää elävältä Katrinalta.
Tiedän, että sinun blogisi on huomattu ja tunnustettu arvokkaaksi monen monta kertaa. Minäkin viittasin sivustollesi saadessani Blogger Recognition Award -maininnan omalle blogilleni silkkisamettisakki.com.

Kaunis teksti ^^

Minua kiinnostaisi kuulla miten sinä nykyisen kotimaasi koet? Olen itse asunut siellä vähän aikaa 2000-luvun alussa 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.