Perhe-elämä
3.12.2016

Laatuaikaa lapsipuolen kanssa: Splashdown

Laatuaikaa lapsipuolen kanssa: Splashdown

Meillä oli taas kunnia saada Ruby meille viikonlopuksi. Meillä ei ollut isoja suunnitelmia – halusimme ensin miettiä jotain, mitä voisimme tehdä koko porukalla. Mutta vaihtoehdot olivat rajattuja, sillä Elsa ei esimerkiksi saa mennä vielä uimaan peg-haavansa takia. Vaikka se on parantunut todella hyvin, ohjeistus uimiseen ja esimerkiksi kylvyn ottamiseen on 4-6 viikkoa leikkauksesta. 3 viikon rajapyykin kohdalla emme halunneet ottaa riskiä, oli haava miten hyvin tahansa parantunut.

ruby

Sää ei ollut mitenkään valoisa, sataa ripeksi. Puistoilut olivat siis poissa laskuista. Löimme viisaat päämme yhteen Danin kanssa lasten mentyä nukkumaan, ja keksimme Splashdownin. Se on vesipuisto, jossa on todella paljon erilaisia liukumäkiä sekä muita huvituksia.

Enkä minä pahastunut yhtään ajatuksesta, että saisin vihdoinkin laatuaikaa lapsipuoleni Rubyn kanssa. Sekä jotain, mistä tiesin venähtäneen saukkolapseni innostuvan.

Se ilme, kun kerroimme, että vien hänet Splashdowniin.. Koko naama kirkastui, ja innostuminen sai koko Rubyn pitkän varren suorastaan tärisemään. Ensimmäiset sanat, jotka kiljahdusten jälkeen tuli, olivat ”kiitos, kiitos!”. Sitten alkoi kuumeinen harkinta – kenet hän haluaisi mukaan?

Isosta kaveriporukasta valikoitui lopulta Rubyn pitkäaikaisin ystävä, jonka hän on tuntenut aivan vauvasta saakka. Kutsuttakoon häntä vaikka Lauraksi. Salaa minäkin innostuin siitä, sillä monesta asiasta johtuen en ollut kovin paljon päässyt tutustumaan Rubyn ystäviin. Tiesin heitä nimeltä ja koulunportilta olen oppinut heidän naamansa. Nyt, kun Rubylle olimme antaneet käyttöön matkapuhelimen, hän pystyi näppärästi itse kysymään ystäviltään viikonloppujensa suunnitelmia.

Laura pääsi.

ducky

Sunnuntaina lounaan jälkeen tyhjensin auton lastenrattaista ja pyörätuolista, nostin takapenkit istumiskelpoisiksi ja starttasimme kärsimättömän Rubyn kanssa auton. Noukkasimme Lauran matkaan, ja pian minä hymyilin ja kikattelin itsekseni ratin takana enemmän kuin pitkiin aikoihin kuunnellessani parhaiden ystävien rupattelua takapenkiltä. Miten upeaa olikaan nähdä Rubysta tämä puoli, kuinka hän kommunikoi ystäviensä kanssa.. Hymyilytti niin että poskia alkoi kivistää, kun Ruby kertoi hauskoista viikonlopun kuulumisistaan ystävilleen. Kuinka me kaikki olimme menneet kylpyhuoneeseen pestäksemme perheen pienimmät, ja kuinka Dan päätti koko perheen tarvitsevan suihkun. Minulla ja Rubylla oli vielä vaatteet päällä, olihan tarkoitus ollut vain kylvettää Anna ja Elsa. Boksereissaan suihkutuolissa istunut ja Elsaa sylissä pitänyt Dan käänsi suihkun ensin Rubyyn ja sitten minuun. Kiljuimme ja kikatimme kilpoja, hyvä ettei naapurit tulleet kolkuttelemaan oville että onko kaikki kunnossa! Tai jos tulivat, niin me emme sitä kiljahteluiltamme kuulleet…

Parkkeerattuani auton päästin hihittelevät esiteinit takapenkiltä, ja määränpäässämme Ruby hypähteli innostuksesta. Hänen ystävänsä otti hänet ystävälliseen kaulalenkkiin rauhoittaakseen häntä, ja yhdessä he kävelivät pukuhuoneisiin. Koska toosani pettyneenä päätti, että on se aika kuukaudesta, minä kävelin näköalatasanteelle juomaan minun ”tarkkailijan” lippuuni kuuluvaa kahvia ja kirjoittamaan tätä. (Tietysti olisin voinut riskeerata tamponipelillä, mutta meikäläisen runsaiden vuotojen vuoksi olo ei ollut tarpeeksi itsevarma uimapuvun vetämiseen päälle.)

Voiko mikään muu tehdä onnellisemmaksi kuin lasten riemu? Voiko mikään muu piristää enemmän kuin nähdä lasten ilo ja innostuminen, sekä heidän välinen ystävyytensä?

Minun mielestäni ei.

syksy

Seuraavalla kerralla minä uin tuolla veden kuohuissa heidän mukanaan ja huudan kilpaa vesiliukumäissä.

Ehkä parin viikon päästä voimme viedä myös nuo perheen pienimmät uimaan? Meidän lähellämme on myös kiva uimahalli, jossa on iso lämmitetty uima-allas juuri perheen pienimmille ja noille isommille hurjapäille löytyy sieltäkin vesiliukumäkiä. Sinne siis seuraavaksi!

Kaikki postauksen kuvat on ottanut Ruby! Vein hänet lähellä olevaan puistoon ottamaan kuvia koulutyötään varten, ja hänen luvalla ne julkaistiin myös tässä postauksessa.

Postaus on kirjoitettu 27.11.2016


Finally, it was our weekend with Ruby and for once we didn’t have any plans ready nor were we in the hospital with Elsa. We wanted to celebrate this for doing something fun with the whole family.

The weather was against us, it was cold and drippling with freezing water. Going to the park was out of the question. We’ve been wanting to take all the kids to swim for a long time, but as Elsa’s peg-operation was only over 3 weeks ago, we didn’t want to take any risks. The guideline is to wait 4-6 weeks after the surgery to let the wound to heal. Even if the community nurse has been impressed by how well Elsa has recovered from the surgery, we just didn’t feel confident enough taking her to chlorine water yet.

As the kids were asleep me and Dan put our wise heads together to find something special to do, taking into an account the weather. After a lot of discussion, we ended up choosing Splashdown. It’s an indoor waterpark with loads of water slides that Ruby enjoys. I loved the idea of getting some quality time with my step-daughter Ruby after such a hectic year!

Ruby’s face was priceless when we told her. It already gave us thumbs up that we’ve done the right choice. After the initial excited squeals the first words that came out of her mouth were “Thank you, thank you!”.
Then the crucial decision time came down on her. She needed to choose which friend to take with her. I didn’t feel keen on going to the water myself as the time of the month had appeared for me. It seemed to be an easy choice. She sent a message to her friend, let’s call her Laura, who she’s known since she was a baby. Laura was free to come with her and as excited about the upcoming treat than Ruby!

On Sunday, I unpacked our car from all the prams and wheelchairs to lift the special back seats up for the little ladies. Soon me and ever-so-excited Ruby headed off to pick up Laura. As the girls were sitting next to each other, I found myself giggling and smiling behind the wheel. How precious was it to listen to these two girls chattering away and catching up with each other? They are as old as each other and grown together as their mums know each other. As I eavesdropped to their conversation their special bond was clear.

I loved seeing this side from Ruby, how she communicates and is with her friends. Yet I haven’t had the chance to observe her in those situations. I haven’t met most of her friends, so I felt lucky to be able to see Laura now with Ruby.

As I saw the kids off, Ruby was so overly excited that she couldn’t stop bouncing about. Laura put her arm around Ruby’s neck to steady her and together, side by side, they headed off to the changing rooms. I made my nest in a café where I could see them playing in the water.

Can anything make you happier than to witness kid’s joy?
Can anything lift your mood up easier than to see the kids enjoy themselves?
I think not.

Next time I will be there with them, splashing around in warm water. But before that, when Elsa’s wound is healed, we will take the kids to Littledown. It’s a swimming hall that has a nice big heated pool for babies and toddlers. For these adrenaline lovers there are water slides too. It would be Anna’s first time swimming. Long overdue but when her big sister’s ready we are going!

I love my life.

All the photos in this blogpost are taken by Ruby! I took her to a nearby park the other day to take photos for her school project, and with her permission the photos were published here too.

This post was written on the 27th of November 2016.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.