Perhe-elämä
24.11.2016

Joulumme on peruttu

Joulumme on peruttu

Tänään on 24.11, eli tarkalleen kuukauden päästä on jouluaatto. Aika avautua joulusta.

kuusi

Koko Britanniassa asumiseni ajan olen toivonut joulua Suomessa. Ensimmäisenä vuonna se peruuntui, koska Elsa oli ollut kipeänä – pääsimme hädin tuskin jouluaatoksi takaisin kotiin sairaalasta. Seuraavana vuonna meillä oli ihan liian paljon vaikeuksia niin rahallisesti kuin passien hankkimisessa Rubylle, Danille kuin Elsallekin, että niiltäkin osin joulu Suomessa jäi. Mutta ihan kivat joulufiilikset tuolloin saimme täällä aikaiseksi. Kolmantena jouluna eli viime vuonna emme edes yrittäneet, olinhan viimeisilläni raskaana joulun aikoihin. Olin silloin niin raskaushuuruissa, ettei joulumieltä ollut enkä siitä kirjoittanut tämän enempää blogiin. Vauvamme Anna syntyikin sitten 30. joulukuuta.

socialcommentary

Tänä vuonna meidän piti päästä. Tämän vuoden toiveisiinkin olin sen kirjoittanut. Kolme toivetta, joista ainakin yksi on varmasti toteutunut. Mutta viimeisin ja se kaikkein toivotuin, joulu Suomessa, ei tule onnistumaan. Ellei ihmettä tapahdu.

Miksi emme pääse Suomeen?

Elsan leikkauksen ajankohdan muuttuminen

Peg-leikkauksen piti tapahtua alun perin huhtikuussa, mutta leikkauspäivänä olimmekin saman sairaalan teho-osastolla jännittämässä, josko lapsemme selviäisi vaarallisesta keuhkokuumeestaan hengissä. Vietimme 101 päivää sairaalassa. Kun viimein heinäkuussa saimme tyttäremme kotiin, varasivat lääkärit seuraavan mahdollisen leikkausajan Elsalle. Syyskuun loppuun, jolloin Elsalla olisi varmasti ollut tarpeeksi aikaa parantua haimatulehduksesta ja keuhkokuumeen rippeistä. Eikä aikaisempaa leikkausaikaa ollut edes vapaana.

Jos leikkaus olisi tapahtunut syyskuussa, meillä olisi ollut edelleen tarpeeksi aikaa järjestää reissumme Suomeen. Ei vain hankkia lentolippuja, mutta tarvittava matkavakuutus kaikkine todisteineen lääkäreiltä, että mitä lääketieteellistä apua ja tukea Elsa tarvitsee reissussa. Tarvitseeko meidän kantaa mukana happitankkia? Miten se onnistuisi lentokoneessa ja muuten matkustaessa? Olisimme ehtineet myös hankkia Elsalle tarvittavat ”valjaat”, joiden avulla hän voisi istua lentokoneen istuimessa. Hän on nyt sen verran iso, ettei hän enää menisi sylivauvana niin kuin viimeksi. Tiukkaa olisi tehnyt, mutta olisimme ehtineet.

Leikkaus ei tapahtunut syyskuussa. Jo silloin pelkäsimme, että joulu tulee mitä todennäköisemmin peruuntumaan. Leikkaus tapahtui marraskuun alussa, mutta olimme jo vanhempieni kanssa keskustelleet, että ei pusketa joulua. Ei stressata, ei oteta riskejä. Paljon mieluummin annetaan Elsalle aikaa parantua leikkauksesta kunnolla ja sitten järjestää Suomeen tuleminen, kun kaikki on varmasti kunnossa ja hyvin.

Rahatilanne

Rahaa oli tarkoitus säästää pitkin vuotta, jotta pystyisimme sitten ostamaan lentoliput meille viidelle. Kaaottisen arjen ja sairaalareissujen vuoksi ei ole ollut mitään, mitä säästää. Kaikki talouteemme siunaantunut raha meni elinkustannuksiin ja yllättäviin kuluihin. Ei meidän pankkitilillä todellakaan ole nyt tarpeeksi rahaa ostaa lentolippuja ja matkavakuutusta, muista kustannuksista puhumattakaan.

elisakuusi

Entäs nyt?

Kaikkein eniten minua pelotti kertoa tästä 11-vuotiaalle lapsipuolelleni Rubylle. Hän on koko vuoden odottanut niin innolla joulua Suomessa, kysellyt vähän väliä, onhan silloin varmasti maassa lunta, mitä me tehdään jouluna, miten jouluperinteet Suomessa eroavat englantilaisesta joulusta.. Pelotti ihan hirveästi aiheuttaa näin suuri pettymys lapselle, jonka vuosi ei myöskään ole ollut kaikkein helpoin kaikkien näiden sairaalareissujen takia. Niiden takia hän ei ole pystynyt näkemään meitä niin paljon kuin hän olisi halunnut, ja hänkin on ollut huolestunut siskonsa kunnosta.

Yhtenä aamuna matkallamme hänen kouluunsa hän sitä sitten kysyi.

”Mennäänkö me Suomeen jouluksi?”

rakkaus

Ehkä hän oli jo arvannut, että vastaus olisi ei. Olin helpottunut, että hän kysyi – olimme yrittäneet löytää sellaista oikeaa hetkeä, jolloin asiasta kertoa. Mutta eihän sitä noin vain tule. Vastauksena minä sanoin suoraan kuinka asia oli, kuinka meillä ei ole ollut aikaa ja resursseja tehdä matkajärjestelyjä Suomeen. Hän ymmärsi, hän sanoi välittömästi ”okei”.

Hänen kasvoilleen nousi kuitenkin hymy, kun sanoin:

”Positiivista tässä on se, että tänä jouluna näet varmasti koko perheesi. Niin äitisi kuin isäsi ja minut.”
”Totta! En edes ajatellut sitä.”
”Ja me yritämme mennä Suomeen kyllä ensi vuonna. Ehkä jo talvilomalla.”
”Onko silloin Suomessa vielä lunta?”
”Pitäisi olla.”
”JES!”

joulutahti

Olemmekin aloittaneet joulujärjestelyt täällä. Olen ostanut hyasintin siemeniä, etsinyt joulukoristeita, hankkinut joululahjoja ja kortteja.

Tämän kirjoittaminen oli yllättävän vaikeaa. Luulin olevani tämän kanssa jo ihan OK, mutta tämän kirjaileminen teki siitä todellisempaa. Kyllä, en näe vanhempiani tänäkään jouluna. En voi esitellä suomalaista joulua perheelleni vieläkään, nähdä heidän reaktioita suomalaiseen joulukinkkuun..  Eikä kuopukseni vietä ensimmäistä jouluaan Suomessa.

giveittome

Mutta aina on ensi vuosi. Ei maailma tähän kaadu.

Kuvat joululta 2014.


Our Christmas is cancelled

Today is the 24th of November, so Christmas Eve is exactly a month away. It’s time to face it and share it.

We are not going to make it to Finland this year. I’ve been wanting to take my family to Finland for Christmas as long as I’ve been living here in UK, but it hasn’t happened yet for several different reasons from passport problems, money to our special needs child’s health issues. Last year I was heavily pregnant, so we didn’t even try that year. This year was supposed to be the one.

So why can’t we go to Finland for Christmas?

Elsa’s surgery

Elsa, who is fed nil by mouth, was supposed to have her gastrostomy operation in April. On that date we were in a right hospital but wrong ward, in the paediatric intensive care unit having our fingers crossed that Elsa would survive from the serious chest infection she had. We spent 101 days in total in the hospitals and when we finally got her home, the surgery was booked for September.

If the surgery did happen in September, we would have still had enough time to organise the trip from getting a travel insurance with all needed medical evidence from doctors and getting the flight tickets. We would have had enough time to get a flying harness for Elsa, as with her cerebral palsy she cannot sit independently and she cannot travel in her wheelchair in a plane. The harness is attached to a normal plane seat and it supports our child so she would be able to travel. It would have been tough getting it all done from October onwards, but it would have been doable.

The surgery didn’t happen in September. Already then we were fearing we might need to cancel our plans to go to Finland.

Peg- and fundoplication surgery did finally take place in the start of November, from which she’s been recovering ever since. We noted it is not enough time to arrange everything and wouldn’t it be just better to let Elsa heal and see how she is like after, will she still need oxygen tanks with her for the trip and all that?

Money

We were supposed to save up for the trip the whole year, but because of all the frequent hospital admissions and especially the very long stay in a hospital this summer there haven’t been anything to save up from. All the money we’ve had we’ve needed for our living expenses. There just isn’t enough money in our bank account to purchase flight tickets for all five of us, not to mention all the other expenses.

What now?

I was the most terrified about telling the news to Ruby, my 11-year-old stepdaughter. She’s had it tough too this year, not been able to see us as often as she wanted as we’ve been in hospitals so much and she’s been worried for her sister too. The whole year she’s been so excited about the trip to Finland, constantly asking if there will be snow when we are there, how is the Christmas like in Finland in comparison to England, what are we going to do when we are there. I was so worried how disappointed she would be. We were trying to find the right moment to tell her, but the other morning she just asked. Maybe she already guessed.

I told it straight as it is. That we haven’t had the time or resources to organise the trip for this Christmas, because of her sister being in the hospitals so often. She understood, just said ”Okay”. I did manage to bring a smile to her beautiful face by saying:

”There is something positive about this though. For sure you can see both of your parents and myself this Christmas!”
”Oh yea! I didn’t even think about that.”
”And it’s not like we are never going to Finland. We are trying to get it organised for next year, maybe even for the half-term after Christmas. And yes, if we go then, there will be snow.”
”YEAY!”

We’ve started to prepare for Christmas here, checking for all the Christmas decorations from previous years, getting presents and cards done.

Writing this was harder than I expected. I thought I was fine with it already, but writing this down made it more real. Again another year without seeing my parents for Christmas. Another Christmas when I don’t witness my family trying out Finnish Christmas treats or see them playing in snow. The very first Christmas for Anna and it’s not in Finland like we hoped.

But it is fine. There is always the next year. It’s not like our world will end because of this, we only need to adjust and do what we can.

The photos are from our Christmas in 2014.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Laittakaa rahankeräys samaan paikkaan kuin viimeksi -eihän sitä koskaan tiedä vaikka pukki järjestäisi matkan…

Meriannen

Joulumaa – oi, kun ihana ajatus <3 Mutta sen takia en tätä postausta kirjoittanut, kunhan halusin tavalliseen tapaani kertoa kuulumisia. Mutta suurkiitokset, ajatuksesi kosketti minua hyvin paljon! <3 <3

Ei kai joulua sentään peruttu ole, vain joulusuunnitelmat.
Ja nekin vain laitettu uusiksi, eivät kokonaan peruutetut, onneksi.

Toivottavasti olen väärässä, mutta postauksesta kumpuaa rivien välistä ikävä sävy. Kuin rahaa oltaisiin taas yleisöltä pyytämässä, ja sitten tulisi taas kaikille suurena yllätyksenä, kun sitä lahjotettaisiin…

Meriannen

Silloin kun käsittelin tätä asiaa ensimmäistä kertaa mielessäni, se tuntui juurikin siltä. Että koko joulu olisi peruttu. Niin mustavalkoiselta kuin se kuulostaakin. Se oli se tunnemyrsky, se oma pettymys asian suhteen. Sitten kun siitä alkoi selvitä, niin alkoi tulla niitä positiivisia asioita mieleen myös asiasta. Ja että ei se joulu tähän kaadu, miljöö vain vaihtui ja ihmiset ympärillä. Eli niin kuin sanoit, ei se joulu kokonaan ole peruttu, vain suunnitelmat ja nekin lopulta vain muuttuivat.

”Kuin rahaa oltaisiin taas yleisöltä pyytämässä, ja sitten tulisi taas kaikille suurena yllätyksenä, kun sitä lahjotettaisiin…”

Tiedätkö, tuohon en edes halua vastata mitenkään ystävällisesti. Ei ole ihmekään, että Suomessa on se jukuripäinen pärjäämiskulttuuri, eikä apua uskalleta pyytää. Jos apua kerran erehtyy pyytämään, siitä sitten kuulee pitkänkin ajan päästä vielä… Silloin kun annoimme mahdollisuuden auttaa meitä rahallisesti, meillä oli iso hätä. Jokainen lahjoitettu summa tuli oikeaan tarpeeseen. Se oli iso juttu, ja auttoi meitä todella paljon, ja olen siitä edelleen hyvin kiitollinen. Paha maku tulee suuhun vain tällaisesta kommentoinnista. Ihan kuin olisin jollain tavalla huonompi, kun olen näyttänyt heikkouteni joskus ja pyytänyt apua. Tästä vain tulee niin paha olla kaikin puolin. Aivan kuin siinä olisi ollut jotain pahaa, että myönsin, että meillä oli paha tilanne ja halukkailla olisi mahdollisuus auttaa meitä annettujen kanavien kautta.

Kyllä tämä nyt hämmentää.

On kurjaa 🙁 Mutta ei kannata luvata lapselle lumista Suomea, kun Suomen talvet nyt on mitä on. Etelä-Suonessa on aika harvinaista että jouluna on lunta. Nyttekin on ihan musta maa. Talvilomalla ehkä voi olla, mutta varmemmin lunta löytyy Pohjoisesta. Nimittäin tuo lumen puuttuminen voi olla yhtä suuri pettymys kuin ettei voi viettää joulua Suomessa.

Meriannen

Mmm, hyvä pointti! On tämä sää nykyään ihmeellistä :< Pitääkin sitten talviloman lähestyessä pitää tiukasti silmällä säätiedotuksia ja paikallisten tietoja (mummi ja ukki) lumitilanteesta..! Kiitos, että toit tämän asian esille!

Oi tiedän niin tunteen! Joskin asun paljon lähempänä Suomea kuin sinä, nimittäin Ruotsissa. Mutta ei se vaan aina ole niin helppoa lähteä tuosta noin vaan.. (raha, terveys, raskaus, puolison mielipide ym.) Täytyy vain tyytyä tilanteeseen ja toivoa seuraavaa joulua Suomessa :/

Meriannen

Sehän se, matkustaminen ei aina ole niin yksinkertaista kuin mitä sitä aina kuvittelee.. Voimia sinne sulle myös <3 <3 Ensi vuosi, aina on ensi vuosi <3

Voi todella ikava kuulla ja varmasti vaikeita tunteita herattava. Teilla on ollut paljon vastoinkaymisia tana vuonna ja matkustaminen olisi varmasti myos rankkaa Elsalle…

Voisivatko sinun vanhempasi / perheesi Suomesta tuoda suomalaisen joulun sinun luoksesi?

Meriannen

Sitä mekin juuri mietittiin, että miten rankkaa se olisi Elsan voimille matkustaa .. vaikka hyvin hän on parantunut leikkauksesta tähän mennessä, mutta kaiken kokemamme jälkeen ei sitä helposti uskalla ottaa riskejä!

Sitäkin tässä ollaan mietitty, mutta monen monta asiaa yhteen niputettuna tarkoittaa sitä, että joulu vietetään tällä kertaa meidän porukalla täällä. Ja sitten nähdään toivon mukaan suomiperhettä talvilomalla! 🙂

Kiitos Sanna, ihana kuulla susta taas! <3

Niin ikävä kuulla 🙁 Uskon kyllä, että moni blogisi lukija olisi valmis auttamaan rahallisesti, jotta saataisiin teidän jouluksi kotiin!

Meriannen

Voi ihana Vilma <3 Mie oon niin onnekas likka, kun on näin ihania blogin lukijoita mukana myötäelämässä <3

Olen tosi pahoillani, ettette pääse tulemaan. Kyllähän se aika arvattavissa oli. Mutta onhan tilanteessa positiivisiakin puolia, kuten heti aloit luetella! Elsan toipuminen on tosi tärkeää ja teillä on sukulaisia ja ystäviä sielläkin.

Joulu on tietysti aina joulu, mutta muuten joulun seutu on kyllä aika mälsä aika vierailla Suomessa. Lumettomat joulut ovat jo aika tavallisia suuressa osassa maata ja täällä on niin tolkuttoman pimeää! Ei sitä lunta ehdi edes ihailla kun valoisaa aikaa on vain muutama tunti. Siinä mielessä on mukavampi tulla keväämmällä.

Lapsen kannalta jos jonkun joulun pitää mennä pilalle – eikä teillä ole kyse edes siitä – niin siihen se eka joulu on se paras, vaikka juuri sillä hetkellä tuntuukin maailmanlopulta. Lapsi ei tule muistamaan ekasta joulusta mitään edes seuraavana jouluna. Tietenkin silti joulusuunnitelmien muuttumista tai totaalista peruuntumista esim. sairastumisen takia SAA harmitella ja surra, en minä sitä. Saa surra, vaikka lapsi olisi teho-osastolla ja sitä kautta olisi paljon akuutimpia huolia ja murheita. Joulun menetystä saa siinäkin tilanteessa surra. Mutta kaikissa ekan joulun tilanteissa harmi ja suru on vain vanhemmilla ja muulla perheellä, ei lapsella itsellään. Auttaisiko tämä ajatus sinua eteenpäin?

Meriannen

Näinhän se on, ja asennoitumalla ”oikein” voi joulu vielä ”pelastua”. Nyt ainakin on aikaa myös valmistautua ja sitä energiaakin, toisin kuin viime vuonna! 🙂

Ja tottahan tuo on. Itse muistan joulunajalta sen pimeyden, mutta minusta siinä oli lapsena aina jotain taikaa. Lumen keskellä pimeys ei ollut niin ahdistava, ja siellä pimeyden keskeltä oli aina niin näkevinään niitä tonttuja (vaikka tiesi, ettei niitä ollut olemassa) ja .. siihen pimeyteen vain liittyi jotenkin se joulun taika.

Mutta toisaalta, rakastan myös juuri helmikuun hankiaisia, kunnon pakkaskeliä ja aurinkoista säätä..! Se vasta olisikin kiva näyttää tälle mun perheelle!

Ja lisäplussana muuten vielä se, että joulun jälkeen lentoliput ovat paljon halvemmat 😉

Ja se auttaa, kiitos taas tessa <3 Kun tärkeintä varmasti Annallekin on, että hänestä on otettu kuvia lahjoja avaamasta (toisin sanoen syömästä lahjapaperia) ja joku tonttulakki päässä, että katso, tossa sä oot hilkkua vaille vuoden vanha ekana joulunas.. sitten kun hän ois vanhempi ja voitas muistella aikoja, joita hän ei muista mutta missä on ollut osallisena 😀

Kiitos tessa, kiitos taas, niin kivasta kommentista <3

Meidän Saksassa vietetyn joulun ”pelasti” Ikea, sieltä saa yllättävän suomalaista jouluruokaa. Mm. (valmista) piparitaikinaa ja suht. oikeanlaista kinkkua.

Meriannen

Oikeasti?! Minä mietin että kaivaisin taas piparitaikinan ohjeen esiin ja kokeilisin tehdä pipareita itse.. Mutta Southamptonissa on meille lähin Ikea ja siellä itseasiassa käydään taas pian.. Taidanpa käydä hakemassa pipareita ja kinkkua valmiiksi! 😀 Kiitos ihan mielettömästi vinkistä!

Eikö vanhempasi voisi auttaa rahallisesti lentolippujen hankkimisessa?

Meriannen

Monta kertaa olen muotoillut tätä vastausta enkä oikein tiedä, mitä sanoa.. Muuta kuin että varmasti he auttavat mahdollisuuksiensa mukaan niin kustannuksissa kuin kaikessa muussakin, niin kuin ovat auttaneet tähänkin mennessä kaikessa Suomesta käsin. 🙂 Aina, kun vain pyydän apua, niin kyllä mummi ja ukki auttaa kykyjensä mukaan <3

Voi kurjuus! Finnair apuun tässä asiassa #jouluksi kotiin

Meriannen

Mulla tuli mieleen tästä se heidän mainosvideo, oliko siinä pieni poro juoksemassa metsässä kohti kotia, lumiset maisemat, ja sitten tuli se mainoslause #jouluksikotiin? <3 🙂

Mutta ei tässä mitään, voisi asiat olla myös huonomminkin 🙂 Kyllä tännekin joulu saadaan aikaiseksi, vaikka se nyt ei olekaan sitä mitä toivottiin. Ja nyt sormet ristissä ja peukut pystyssä, että talvilomalla onnistuisi! 😀

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.