Perhe-elämä
18.11.2016

Vettä & ämpäreitä

Vettä & ämpäreitä

Mistä tietää, että sitä todellakin on äiti?

Ennen lapsia sitä ajatteli yrjötessään vain omaa kurjaa oloaan, mietti kuinka kauan tätä kärsimystä kestäisi ja pohti, milloin uskaltaisi jotain syödä tai juoda.

Nyt oksentaessani sängyn vieressä olevaan ämpäriin pelkäsin vain, että lapseni saisivat saman pöpön.

Vanha kuva siskoksista - Elsalla ei enää letkuja naamassa!

Vanha kuva siskoksista – Elsalla ei enää letkuja naamassa!

Jokaisen oksennuksen jälkeen riensin tyhjentämään ämpärit – muutkin kuin omani siis – ja huuhtelin suun, pesin kädet sekä naaman. Kyselin, josko sairastelutoverini Ruby ja Dan tarvitsivat mitään, ja nielin varovaisesti vettä sisuksiin.

Oksennustauti perheeseen rantautui ehkä Rubyn koulun kautta, siellä se myllertäen on tehnyt kierrostaan. Tai naapureilta, missä vessanpönttö on myös ollut ystävä. Onneksi moinen kurjimus kesti meillä vain 24 tuntia, vaikkakin palautuminen on ollut hidasta. Vielä monen päivän kuluttuakin olo on heikohko, vaikka on jo uskaltanut syödä normaalisti eikä vatsa tunnu enää olevan merihädässä.

Mutta kaikki varotoimet perheen kesken auttoivat. Elsa ja Anna eivät saaneet tartuntaa.

Tästä on hyvä jatkaa.

Ps. Moni teistä onkin jo osallistunut arvontaan, mitä kautta voi voittaa apua väsyneille vanhemmille. Vielä ehtii osallistumaan, jos aiemmin tapahtui lapset, ennen kuin pystyi lähettämään kommenttia! Postaus ja osallistumisohjeet löytyvät täältä.


What is a good sign of motherhood?

When there were no kids, all I thought of when puking my stomach contents into a bucket was how long it would take to recover from that horridness. When would I be able to eat again, would it be safe to have a sip of water? Oh, the self-pity. I feel so horrible.

As I was crouched over a bucket next to our double-bed, all I was concerned about was if my kids would get this.

After being sick I rushed to empty the sick bowls, rinsed my mouth and washed my face and hands. I enquired if my buddies in sickness, Ruby and Dan, would need anything and slowly I sipped some water.

There have been a lot of tummy bugs going around, and this one might one come from Ruby’s school or from anyone else, like our neighbours. Luckily it only lasted 24 hours for us, but recovering has taken it’s time. Even if it’s been days since the last vomit, we still feel weak, no matter that we’ve been able to eat normally already.

All the precautions among the family worked. Elsa and Anna didn’t catch the tummy bug.

(That photo of the girls is old – Elsa no longer has tubes on her face! Hurray!)

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Moikka! Tää kommentti ei kyllä yhtään liity tähän postaukseen, mutta pakko tulla kiittämään aivan mielettömästä blogista! Odotan aina uutta postausta innolla ja aika usein kommentoinkin ja jaan omia mielipiteitä. Alunperin aloin seuraamaan sun blogia, koska mua kiinnosti (ja kiinnostaa edelleen) Elsan sairaus. Oon oppinut sun avulla niin paljon uutta, kiitos! Annat asioille todella paljon perspektiiviä. Joskus mietin, että elän vaan kerran ja tämän ainoan elämän joudun elämään kilpirauhasen vajaatoiminnan ja siitä aiheutuvien oireiden, eronneiden vanhempien ja oudon mallisten tissien kanssa. Sitten se iskee: mä pystyn kävellä, kuulla hyvin ja oppia uutta helposti. Voin tarttua asioihin. Pystyn nauttimaan ruoasta ja sen monipuolisista mauista. Ja vaikka Elsa ei saa kokea näitä meille niin yksinkertaisilta tuntuvia asioita, hän on onnellinen. Olet opettanut mulle miten hyvää elämä voi olla, vaikka olisi riippuvainen toisten avusta. Vaikka ei pystyisikään hallitsemaan omia liikkeitä tai puhumaan. Olet opettanut mua olemaan onnellisempi. Kiitos ❤️

Meriannen

Vilma. Tämä kommenttisi on ihan mieletön. Niin ihana. Niin.. niin upea. Minä purskahdin (hyvään) itkuun, kun luin sen, ja suomensin sen välittömästi Danille. Dan oli niin iloinen myös ihanasta palautteesta, mitä annoit blogilleni <3 Kiitos <3

Ja tiedätkö - repesin kyynelten seassa nauramaan oudon mallisille tisseille! Terkkuja täältä supertissiltä ja pikkukaverilta, ovat tosiaan erikokoiset! XD

Itselläkin oli juuri, mutta kesti 10 vuorokautta… Mutta ei tarttunut muuhun perheeseen kun jaettiin vessat mulle/muille -periaatteella. 3x tiputuksessa, ja nyt viikko oksentelun loppumisesta ja vointi alkaa olla normaali. En suosittele kenellekään. Varsinkaan näin raskausaikana.

Meriannen

SUVI K. Ei herttinen – IHANA KUULLA ETTÄ VOIT JO PAREMMIN! Ei varmasti ollut helppoa, eikä raskaus ainakaan helpottanut tai auttanut asiaa. Ja sitä saattoi olla huoli pienestäkin? Meillä kesti toipuminen oksentelun jälkeen vielä alle viikon, kun olo oli vain sellainen heikko. Toivottavasti sinullakin on olo jo enemmän kuin normaali ja että jaksat taas <3

*HALI*

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.