Perhe-elämä
15.10.2016

Viikon seikkailut yhdessä paketissa

Viikon seikkailut yhdessä paketissa

Vielä ihan hetki sitten täälläkin oli niin ihanan lämpöistä, kunnon t-paitakelit. Nyt en minäkään hurja uskalla mennä ulos ilman pitkähihaista.

vauvalla_esiliina

Kuinka ollakaan, heti kun viileys ilmoihin iski, alkoi ensimmäisellä meistä nokka vuotaa. Pienimmällä lapsosellamme Annalla. Mitään kuumeilua tai muita oireita ei ole näkynyt, kunhan vain äiti on vähän väliä pyyhkimässä kaikkialle ehtivän naperon nenää.

Sitten alkoi Dan köhimään, minun kurkkuani kolottamaan. Elsalle nousi kuume ja hänkin alkoi rökimään. Niin sitä sitten oltiin, koko perhe taas kipeänä. Miten ärsyttävää ja turhauttavaa.

kuuro_kuuntelee_musiikkia

Sunnuntaista tiistaihin asti Elsalla oli kuumetta. Ei koko ajan, sillä hän reagoi hyvin särkylääkkeisiin. Erilaisia oireita alkoi ilmestyä – korvat näyttivät aristavan, köhä muuttui limaisemmaksi ja sitten alkoi tuntua ne pelottavat vinkumiset keuhkoissa.

Iltapäivästä tiistaina ilmoitimmekin sairaalalle, että olemme tulossa.

lapsi_autoistoimessa

Minä ajoin tyttäreni ja mieheni sairaalan pihaan, mistä he jatkoivat yläkertaan ja minä kiiruhdin kotiin, missä ystävämme Hanlon odotti minua Annan kanssa. Anna oli kauhean hellyydenkipeä, joten Hanlonin lähdettyä omiin iltarientoihinsa, minä olin jumissa sohvalla Annan kanssa. Yritin jopa kantoreppua, mutta Anna ei siihen tyytynyt – hän halusi, että äidin molemmat käsivarret olivat tiukasti hänen ympärillään.

vauva_leipoo_itse

Annan rauhoituttua vihdoin yöunilleen Dan soitti sairaalasta. Lääkärit olivat tarkistaneet Elsan läpikotaisin. Lievä tulehdushan sieltä keuhkoista oli löytynyt, ja siihen aloitettu välittömästi vahva antibioottikuuri. He olivat irrottaneet limaa naamamaskin kautta annettavalla vesihöyryllä, ja keuhkot kuulostivat kuulemma jo paljon paremmilta. Kuumetta ei ollut ollut koko aikana sairaalalla, eikä tohtorit olleetkaan huolissaan lapsosestamme.

”Voidaan kuulemma tulla kotiin,” sanoi Dan, ”ja minä vielä varmistelin moneen kertaan, että ihanko oikeasti? Elsan historian huomioon ottaen ja niin edelleen. He sanoivat että kyllä me sairaalaan voidaan halutessamme jäädä, mutta he eivät usko sen olevan tarpeellista.”

Niinpä minä vilkaisin pinnasängyssään nukkuvaa Annaa ja ryntäsin yläkertaan kysymään naapurilta, voisiko hän tulla vahtimaan tyttäreni unta.

Hän ei ollut kotona.

Kehittelin jo seuraavaa suunnitelmaa tullessani takaisin kotiin, missä minua vastassa odottikin sängyssään tanssahteleva tyttö. Olin ollut korkeintaan kaksi minuuttia poissa, ja se rauhallisesti nukkuva vauvani oli vaihtunut tähän hymyilevään pirpanaan, joka iloisesti piteli sängyn pinnoista kiinni ja oli selkeästi valmis leikkimään.

vauva_rumpali

Okei. Tytölle lämmintä päälle, peitto ja tutti matkaan ja autolle.

Eipä hän nukahtanut autoonkaan, yöllinen autoreissu oli hänenkin mielestään hauska seikkailu. Haimme nukkuvan isosiskon ja nuutuneen näköisen mieheni sairaalalta ja ajeltiin takaisin kotiin.

erityisen_sisko

Seuraavien päivien aikana olemme rykineet ja köhineet kilpoja, juosseet kikattavan konttaajan perässä pyyhkiäkseen hänen räkänokkansa ja auttaneet Elsaa rykimään. Imulaitteella olemme imeneet ylös saatuja limoja pois. Kuume on pysynyt kurissa ja näyttää jo todellakin siltä, että antibiootit ovat alkaneet puremaan ikävään taudinaiheuttajaan.

Me aikuiset olemme ottaneet vuoron perään päikkäreitä, valvoneet pitkiä öitä Elsan kanssa ja pyytäneet ystäväämme Hanlonia apuun eritoten energisen Annan hoitamisessa, kun me muut olemme olleet kuolemanväsyneitä oman flunssamme kourissa. Tämän lisäksi minä käväisin juttelemassa Elsan ravintoterapeutin kanssa ja ideoimme yhdessä uuden ruokintasuunnitelman Elsalle. Torstaina Hanlon otti reissuihinsa mukaan Annan, jotta minä ja Dan pääsimme Elsan kanssa yhdessä Lasten Kehityskeskukselle tapaamaan Elsan fysioterapeuttia ja toimintaterapeuttia viimeistä kertaa.

yokukkuja_lapsi

He ovat hoitaneet Elsaa hänen syntymästään lähtien. He hoitivat jo sitä pientä keskosvauvaa nicussa ja kulkivat rinnallamme yli kolmen vuoden ajan. Ja nyt he hyvästelivät meidät. Elsan terapiat hoitaa tästä lähin hänen koulunsa… Minä en osannut edes itkeä halatessani heitä viimeistä kertaa. He ovat tehneet niin paljon Elsan eteen ja auttaneet meitä niin paljon, ja nyt.. No, yksi aikakausi on päättynyt.

keinuhevonen

Nyt viikonlopuksi on kuitenkin mitä kivoimpia suunnitelmia, jos vain kaikkien kunto sen sallii. Ruby tulee meille, mikä on aina iso bonus, ja menemme sunnuntaina vierailemaan toisen erityislapsiperheen luona! Heitä emme olekaan nähneet vuosiin, koska he eivät asu kätevästi bussireitin varrella. Mutta tiedättekö mitä? Koska meillä on nyt AUTO, me pääsemme heidän luokseen.

Jos siis kunto sallii.

Jos haluaisin kuulostaa nyt hyvin elämääni kyllästyneeltä ja katkeroituneelta ihmiseltä, sanoisin, että on ihan turha ikinä tehdä mitään suunnitelmia. Ne pitää kuitenkin perua.

Kirjoitan tätä osaa postauksesta Poolen sairaalalta. Elsan maha alkoi oireilemaan eilen, minkä lopputuloksena hän oksensi voimakkaasti. Ongimme kaikki hänen syöttöletkunsa pois hänen suustaan. Myöhemmin istuin ambulansissa hänen kanssaan, ja meidät kiidätettiin välittömästi osastolle. Elsalla on mahatauti.

Nyt odottelemme sitä, josko meidät siirrettäisiin Southamptonin sairaalaan myöhemmin, jotta saisimme sen nasal bridlen takaisin ja nenäohutsuoliletkun asennettua niin nopeasti kuin mahdollista hänelle.  

Mutta hyvinä uutisina – hänen keuhkonsa ovat jo paljon parempana, antibiootit ovat siis oikeasti jo auttaneet siihen vaivaan!

Ps. Kaikki postauksen kuvat Hanlonin käsialaa.


It was like yesterday when it was still so warm outside, essentially a t-shirt kind of weather. Now even me wears something with long sleeves and thick materials. As it is cold.

As the weather got chilly, the first one of us got a touch of a cold. Our youngest, Anna. She hasn’t had temperature or any other symptoms than an oddly cute runny nose.

Then Dan started to cough and my throat became sore. Elsa started to have temperature and a cough. Here we go again, all of us poorly. How lovely. Not.

From Sunday to Tuesday Elsa had temperature. Not continuously all the time as she did respond well to pain relief. Other symptoms started to arrive – sensitive ears, cough became chestier and then we heard the terrifying wheezes from her lungs.

On Tuesday afternoon we called the hospital to let them know we are on our way in.

So I dropped my fiancé and Elsa to the hospital and hurried back home where our friend Hanlon was looking after Anna. Anna was really clingy so after Hanlon left to enjoy her night out with friends I was ”stuck” cuddling Anna on the couch. I even tried having her in a babycarrier but for once it wasn’t good enough for my baby – she needed to feel both of her Mummys arms tightly around her.

Just when Anna settled for the night Dan called from the hospital. The doctors had checked Elsa over and found that indeed she has another chest infection. A mild one this time, luckily. They’ve given her a nebuliser that had helped to clear her lungs already and she’s on a strong course of antibiotics. She hadn’t had temperature for the whole time she had been in the hospital so doctors were not too worried.

”Apparently we can come home,” Dan said, ”and I did question it, knowing Elsa’s history with chest infections and all that. They did say we can stay in a hospital if that’s what we prefer, but they do not think it’s necessary this time.”

As I finished the phone call with Dan I glanced over my sleeping baby. I ran upstairs to ask our neighbour if she could come downstairs to watch my baby sleep while I go and get the rest of my family home.

She wasn’t home.

I was already planning my next move as I came back to our flat, where I was greeted by a grinning baby who was dancing around her cot. I had been gone for maybe two minutes if that, and it seemed a power nap like that was all my baby needed so she was ready to play again.

Alright then, I put her coat on, grabbed her blankie and a dummy and we headed to the car together.

She did not fall asleep in a car either. A night drive around Bournemouth seemed to be as exciting adventure to her as it was for me. We picked up her sleeping big sister and tired Daddy from the hospital and went back home all together.

During the next couple of days we’ve been having coughing competitions. We’ve asked Hanlon to help with our ever so energetic baby when the rest of us felt exhausted with our colds. I did travel to the hospital to see Elsa’s dietician to plan out her next feeding plans and on Thursday Hanlon took Anna out with her so me and Dan were able to take Elsa to the Child Development Centre together.

That’s where we saw Elsa’s physiotherapist and occupational therapist for the last time. They had been looking after our precious daughter ever since her birth, they met her in NICU for the first time. As Elsa’s school will be doing all the therapies for her CDC’s therapy team discharged her.. I couldn’t even cry when I hugged these amazing people for the last time. They’ve been working with us for over 3 years and it felt so irrational that we won’t be seeing them again… Well, it just means it was an end of one era. But still. We are so grateful for all the hard work they’ve done for us and our daughter.

For this weekend we have nice plans! Ruby will be with us which is always a big bonus, and on Sunday we will go and catch up with old friends of ours! We haven’t seen them in.. years? As they do not live close to a handy bus route to us, it was a mission and a half to get to them before. As we have a car now we can go and see them!

That of course if we are all well enough to go.

Have a lovely weekend, everyone! <3

If I wanted to sound bitter and tired of my life I would say we should never make any plans. We will need to cancel them anyway, if we dared to organise something nice.

I’m writing this part of the post in Poole hospital. Elsa’s tummy seemed really upset yesterday, which caused her being violently sick in the end. We had to dig out both of her feeding tubes out of her mouth as they travelled up with the vomit. Later I sat in an ambulance with Elsa. We were taken straight into the ever so familiar ward, where doctors were convinced she’s suffering from a tummy bug. Poor lady.

Now we are waiting for a possible transfer to Southampton hospital where they could hopefully insert the nj-tube back in sooner than they can here in Poole. In Southampton they could insert the nasal bridle back in too, which is a definite bonus.

Good news, everyone! Her lungs are doing a lot better now than what they were doing earlier on this week, so as said, she is definitely getting better from her chest infection!

Ps. All the photos on this blogpost are taken by our friend Dani Hanlon.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Elsa niin kauniina tuossa mustavalkoisessa kuvassa. <3 Voimia teille! Meillä just koitetaan selvitä sitkeästä flunssasta joka kävi läpi neljä lasta ja äidin.

Meriannen

Uh, voimia! Flunssakausi on ehdottomasti alkanut –’ Toivottavasti tähän mennessä ollaan siellä jo parannuttu (anteeksi kauheasti vastaukseni kestosta!) ja ettei uusintakierros ole alkanut eikä alakaan!

Nuo kaksi alinta kuvaa tyttäristäsi ovat todella kauniita!

Meriannen

Niistä minäkin eritoten pidin! 😀 Kiitos pilvi <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.