Perhe-elämä
4.10.2016

9 kuukautta vanha Anna

9 kuukautta vanha Anna

Ihan äsken hän oli vasta sellainen pienen pieni pallero, joka lattialle laskiessa ei lähtenyt minnekään. Sylissäkin hän viihtyi niin hyvin, että tissitakiaisestakin aikanaan puhuin. Nyt hän ei sylissä viihdy.

Tai siis, hän haluaa syliin. Kuitenkin kohta hän mönkii sylistä jo eteenpäin. Ehkä toiseen syliin. Tai sitten istumaan siihen äidin viereen sohvalle. Jos et ole tarkkana, niin hän olisi menossa pää edellä lattialle.

Koska liikkuminen on vapautta. Lattialle päästessään hän konttaa nopeasti ympäri huonetta. Pyllähtää istumaan, ottaa kiinni huonekaluista ja nostaa itsensä seisomaan. Sormitelinettä käytetään päivittäin siihen, että päästään ottamaan jo aiempaa hallitumpia askeleita. Onpa hän jo kerran jos toisenkin seissyt tukevasti kahdella jalallaan. Ilman tukea. Hurjat pari sekuntia, ennen kuin hän tajuaa ja pyllähtää joko istumaan tai horjahtaa ottamaan tukea.

tula_kantoreppu

Minulla on kaksi niin erilaista lasta ja kuitenkin niin samanlaiset. Molemmat ovat niin aurinkoisia sieluja, jotka maalaavat jokaisen läsnäolijan naaman hymynvirneeseen. Molemmat kikattelevat niin mukaansatempaavasti, ettei siihen vaan voi olla lähtemättä mukaan.

Erot tulevatkin juuri näiden lapsosten liikkumisessa. Kun isompi pysyy siinä, mihin hänet olen laittanut, on turha toivoakaan että tämä pienempikin pysyisi paikoillaan. Sitä myötä olenkin päässyt opettelemaan jälleen aivan uusia asioita ja asentelemaan ihan uudenlaisia esteitä kämppään. Kuten lapsiportin asentaminen olohuoneen ovelle, ja se pitää muuten muistaa laittaa kiinni perässään, ellei halua etsiä minne se vauva ehti nyt jo kontaten piiloutua. Lattiat pitää pitää puhtaina ja olla erityisen tarkkana noiden Elsan letkuruokinnoista tulevan roskan kanssa, ettei ne vaan jää minnekään vauvan ulottuviin… Kaapinovet ja vetolaatikot Annan ulottuvilta pitää joko muistaa sisällöltään pitää tyhjinä tai sitten ripustella niihin vauvalukkoja.

vauva_kiipeilee

Se pukeminen. Kun Elsa pysyy niin nätisti paikoillaan, niin Annaa pukiessa pitää oikeasti olla monitaituri. Pitää viihdyttää vauvaa ja olla selkeä siitä, mitä menee minnekin. Antaa Annan auttaa pujottaa pullakat kätensä hihoista lävitse ja nauraa, kun hän potkii housut jalastaan pois itse. Vaikka juuri sait ne pujoteltua hänen päälleen. Sitä saa useasti mönkiä vauvan perässä, kun hän on jo sitä mieltä että valmista tuli ja puolipukeissa lähtee takaisin liikenteeseen…

vauva_kommunikoi

Syöminen on edelleen mitä ihaninta. Syömme paljon purkkiruokia, enkä sitä häpeile. Näiden lisäksi Anna rakastaa puuroa, hedelmiä ja meidän itsetekemää ruokaa soseutettuna. Juuri sitä samaa, mitä mekin syömme. Sormiruokailemme päivittäin, mikä Annasta on ihan parasta! Hän tykkää edelleen siitä, että aikuinen ystävällisesti pitelee hänelle pulloa hänen siitä juodakseen, vaikka aivan hyvin hän osaa tehdä sen jo itsekin. Korvikemaitoa ei mene enää niin paljoa kuin aiemmin, mutta sitä mukaa onkin näiden kiinteiden ruokien määrä kasvanut ja olemme alkaneet maistelemaan maidon lisäksi vettä ja mehua.

Anna rakastaa olla ulkona. Sisällä kärttyinen ja äänekäs tyttö vaihtuu tuohon hiljaiseen hymytyttöön rattaissa, joka uteliaasti tuijottaa ihan kaikkea. Puut tuntuvat kiehtovan neitiä kaikkein eniten! Puistoilu on kivaa, muut ihmiset ja heidän antamansa huomio ihan parasta, autoilu ihastuttavan upeaa.

vauvalla_hampaita

Meidän pikkunaperon suusta löytyy jo kaksi vitivalkoista pientä naskalia, jotka niin suloisesti paistavat muuten paljaasta suusta Annan hymyillessä. Vastakappaleet ovat myös pikkuhiljaa puskemassa ikenien välitse, ne sieltä jo tuntuvat mutta läpi eivät ole tulleet. Hampaita olemmekin alkaneet harjailemaan tytöltä päivittäin, mikä hänestä on niin kovin hupaisaa! Ne ilmeet! Se kikatus toimenpiteen jälkeen!

Elsan kohdalla olen tästä monta kertaa maininnut. Kuinka hän tarvitsee vierelleen jonkun koko ajan, jotta hän voisi olla aktiivinen ja leikkiä. Hän tarvitsee apua. Hänelle pitää olla ojentamassa lelua, pitelemässä lelua, ohjaamassa aktiviteettia.

Sitäkin kummallisempaa on ollut seurata kuopukseni touhuja. Hän tietää, missä hänen lelunsa ovat. Hän konttaa sinne vikkelästi, istuu lelulaatikkonsa viereen ja onkii syliinsä leluja tutkittavaksi. Leikkii, puuhailee, piilottaa leluja. Työntää leluja suuhun, kikattelee itsekseen ja vain silloin tällöin hän vilkaisee äitiä tai isiä hakeakseen reagointiapua. Oliko tämä hyvä juttu? Näkikö äiti mitä minä tein?

Olen myös Annan kanssa mennyt keittiöön puuhastelemaan ihan kaksistaan. Laittanut hänet istumaan istuimeensa ja tiskannut tiskejä niin, että hän näkee mitä minä teen. Kovasti selitän, mikä mikin esine on ja mitä teen juuri sillä hetkellä. Silloin lelut eivät kiinnosta, mutta aivan huippua on jos ojennan hänelle vaikkapa keittiökapustan käteen tutkittavaksi. Mikä ei vain ole lelu, on juuri silloin se kiinnostavin.

Voisiko joku muuten selittää, miksi roskapussit ovat vauvani mielestä niin kauhean mielenkiintoisia? Meillä on näitä briteille tyypillisiä esillä olevia sisäroskiksia, ja jos vain ei muista roskapussia sitoa siihen kiinni niin Anna on ihan varmasti sitä näpelöimässä ja repimässä. Sen olen jo ymmärtänyt, että kaikki mikä on kiellettyä on erityisen kiinnostavaa. Kuten Elsan saturaatiomonitori ja kaikki hänestä roikkuvat letkut..

9_kuukautta_vanha_vauva

Nukkuminen on ollut nyt pitkästä aikaa vähän mitä sattuu. Kuluneen kuukauden aikana hän tietysti puski nuo mainitut kaksi hammasta, mikä aiheutti itkua ja kipua ja turhautumista ja halipulia. Sitten ne ikenien lävitse viimeinkin tulivat, ja uni maistui taas normaaliin tahtiin. Eli yön yli.

Sitten tuli tuo sairaalakeikka, ja rytmit menivät vähän sekaisin. Hän nukkui pitkiä päiväunia, ja sitten ei asettunut iltaunille. Päätimme kokeilla vähentää päiväunien määrää ja mennä aikaisemmin nukutuspuuhiin iltasella. Nukahtaminen onkin ajoittain onnistunut. Mutta sitten hän herää tunnin tai parin päästä, kipuaa sängyn kaltereita pitkin seisomaan ja hihkuu sieltä, että tulkaahan jo hakemaan! Sitten leikitään vielä vähän aikaa, juodaan unimaitoa, yritetään rauhoittua.

Joskus hän nukkuu päiväunet edelliseen tapaansa ja silti aiemmin illasta hän on väsynyt ja kärttyinen. Nukkumatti on vissiin alkanut tarjota kahvia lapsoselleni Annan vieraillessa hänen luonaan, ja hän herää. Joka yö.

Paitsi, jos otan hänet viereeni nukkumaan. Sitten uni maistuu aamuun asti. Ehkä tämä yöhassuttelu johtuukin juuri menneiden viikkojen seikkailuista sairaalaan ja kaikkien uusien taitojen opettelu… Eikä minua haittaa häntä viereeni ottaa, päinvastoin. Jos hän ei kerran häiriinny Elsan monitoreista ja meidän hyppimisestä tarkistamaan Elsaa yön aikana, niin kyllä hän viekussa voi nukkua. Mutta rauhallisemmat yöunet hän saisi kyllä ihan omassa sängyssään.. Mutta katsellaan. Kaikkihan on väliaikaista eikä lopullista.

vauva_kaverit

Anna on alkanut olemaan entistä kiinnostuneempi muista ihmisistä ja vauvoista. Elsa kiinnostaa entistä enemmän, olen katsellut monta kertaa ihan kiemuralla pienokaisiani, kun Elsa on pitänyt käsiään paikoillaan Annan ryömiessä hänen luokseen ja Anna ottaa häntä kädestä kiinni. Siinä he sitten ovat, Anna istuu isosiskonsa vieressä ja katselevat toisiaan. Niin nätisti. Kunnes Anna menee ja yrittää ottaa nenämahaletkusta kiinni.

Isoin isosisko Ruby on edelleen ihan paras, hänen sylissä rauhoitutaan parhaiten ja nauretaan ihan kippurassa Rubylle ja hänen kanssaan.

Mutta mikä vielä suloisempaa, niin Anna on kiinnostunut muistakin vauvoista. Hanlon ”lainasi” Annaa eräs päivä lähtiessään tapaamaan ystäväänsä, jonka vauva on vain viikon pari Annaa nuorempi. He leikkivät kauniisti yhdessä leikkipuistossa sosiaalisia taitoja harjoitellen. Kuten sitä, että toinen ei tykkää jos naamaan läimäistään tai otetaan toisen nenästä kiinni. He viihdyttivät toisiaan kuulemma pitkäänkin niin, että toinen otti toiselta lelulapion kädestä ja sitten hän otti sen takaisin ja sitten se kohta oli taas toisella ja .. Ilman itkua. Ilman kinaa. Tietysti eihän tuossa iässä kinaa todennäköisesti tulisikaan, mutta Hanlon kertoi sen olleen niin hyvin viihdyttävää seurata.

Ehkä toisen vauvan kanssa leikkimisestä innostuneena Anna on alkanut jakaa tavaroitaan. Hän työntää isänsä suuhun omaa tuttiaan (!!!) ja ojentaa minun käteeni leluja. Ei jatkuvasti, mutta yllättäen, ja meidän reaktioita tekoihinsa tarkasti seuraten.

vauva_kiikkuu_keinussa

Anna jokeltelee entistä enemmän, päästelee suustaan vaikka minkälaisia äännähdyksiä. Olen jo pariin kertaan hengähtänyt vastata, kun hän on ihan kuin sanonut ”mum”. En kuitenkaan usko, että se on hänen huuliltaan päässyt tarkoitusperäisesti minua hihkaisten, mutta silti siihen reagoin. Onhan hän ensimmäinen lapseni, joka pian minua itse kutsuu äidiksi.

Hän selkeästi harjoittelee jo kommunikoinnin taitoja, ja känkkäränkkä iskee jos me tallukat emme ymmärrä mitä hän yrittää meille viestiä. Syömispuuhissa hän ojentaa kättään selkeästi juomapullon suuntaan, kun jano iskee kesken kaiken. Hän rallattelee, heiluttelee käsiään, ilmiantaa tahtoaan keinoilla, joita hänellä jo on. Ihan harmittaa, että viittomien käyttäminen on hänen kanssaan jäänyt vähälle – ehkä hän osaisi viestiä meille paremmin tahtoaan, jos olisimme pysyneet viittomissa paremmin? Yritänkin niitä käyttää uudestaan, jotta hän voisi minulle kertoa asioita ennen kuin suu pystyy muodostamaan ymmärrettäviä sanoja.

Päivittäin otan kirjoja hänelle esille, ja yritän hänelle lukea. Mutta mielenkiinto ei pysy tarpeeksi kauaa paikalla pysymiseen, ja kirjat ovat edelleen kivoimmat vain ikeniä vasten.

Meillä kannattaa muuten kännykät piilottaa, ellei halua Annan sitä tutkivan. Kännykän ruutu kun tuntuu olevan se mielenkiintoisin asia, mitä tutkia! Anna on myös oppinut vierittämään leluja lattialla, ja olemme jo leikkineet ”laiva on lastattu” leikkiä vierittämällä palloa toisillemme. Annan osumatarkkuus ei tietysti ole vielä kovinkaan hyvä..

Meidän lapset eivät ujostele, vaan tuntemattomienkin syliin mennään hyvin innostuneena. Äiti on silti ihan paras, eritoten väsyneenä. Silloin kenenkään muun syli ei kelpaa. Annan itkunaiheita tyypillisesti on väsymys, jolloin kaikki ärsyttää. Tai nälkä. Tai likainen vaippa. Kylvyssä ei enää itketä muulloin kuin vettä sattuu lorahtamaan naamalle. Se se vasta ärsyttävää onkin! Samoin naaman pyyhkiminen syömisen jälkeen. Sitä protestoidaan ihan jokaisen kerran, rallatti ja luritteli äiti ihan miten tahansa. Paitsi jos Ruby on paikalla ja hän sen naaman pyyhkii. Silloin ei itketä eikä protestoida.

Anna on kuin edesmennyt koirani siinä mielessä, että kaikessa pitää olla mukana. Mitä tahansa muut ovatkaan tekemässä, Anna haluaa olla mukana puuhassa ja mielellään huomion keskipisteenä. Anna on alkanut myös selkeästi kopioimaan muiden tekemisiä. Liikkeitä, ilmeitä, ääniä muut päästävät. Näin me opitaan, hei!

vauva_kiikussa

Niin upea pieni. Jo 9 kuukautta vanha. Kohta hän jo kävelee. Eikä mene enää kuin pari hassua kuukautta, niin hän on vuoden vanha. Eikä hän sitten ole enää vauva.


Not so long ago she was a little cuddlebug, who didn’t want to be anywhere else than in my lap. Now she still wants to be cuddled but not for long, thank you very much, she’s off to someone’s else lap or just to sit next to Mummy for a minute. Or if you don’t pay attention she’s on her way off the couch and would land on her head…

Mobility is freedom. When awake she is constantly on the move. She quickly crawls around the room and sits down in front of a piece of furniture. She takes hold of it and pulls herself up to standing. She’s already stood up without support and holds her stance for a second or so before getting so carried away with her achievement that she’s back on her bum. She takes more controlled steps when supported by the trusty fingers of an adult. Not long anymore and she will be walking, I’m sure!

My two children are so similar in their attitudes. They both are the positive energy in any room who lights up anyone’s face with a smile. Their giggles are so contagious you can’t help yourself but laugh with them.

Their differences come with their mobility skills. As Elsa has cerebral palsy, she stays there where you leave her. Same doesn’t anymore apply to Anna, hence I have needed to learn new set of skills and start adapting our flat for our mobile baby. Our babygate is a necessity now, otherwise we are constantly playing hide and seek trying to find the happy baby exploring the surroundings. We have needed to learn not to leave stuff in the babys reach, and lock the cupboards and drawers or to keep them empty, otherwise the contents will be pulled out to be explored on a floor.

Oh and dressing up. It has become even trickier with this 9 month old now. She has learned to help you, she nicely pushes her hands through sleeves for you if you let her. Also she is really good taking her trousers off herself when you are actually desperately trying to put them on her. And shoes. Don’t get me started with shoes and socks. I would love to glue them on her feet, but apparently we are not allowed to do that. (Joke. I wouldn’t. But in all seriousness, Anna loves her bare feet. Just like her mummy.)

Anna still loves her food. Fingerfood and being fed with a spoon. She consumes a lot of jar food but equally she loves her scrambled eggs, fruits, porridge and the food the others eat too. She’s a bit lazy with her bottle as she is more than capable to hold it herself now but she prefers if someone else does it for her. She doesn’t drink that much milk anymore, but then she’s having a lot more solids than before. We’ve started to give her water and squash to ensure she’s hydrated enough.

Anna loves being outside. If she’s cranky and noisy inside, she turns into this quiet smily baby outside. Curiously she watches everything happening around her. The traffic, trees, green bushes and fences. She enjoys being out in the parks. She loves getting attention from strangers and being in the car is hypnotising for her.

She’s no longer a toothless baby, she’s got those two white little sharp things in her mouth now which makes her grin specially attractive. The teeth opposite are on their way to come through too.. We’ve started to brush her teeth daily which Anna finds hilarious!

It’s been so weird watching how independently Anna can play now in comparison to Elsa, who needs help and assistance to even reach toys. Anna knows where her toys are kept, she crawls to it and picks toys out for herself to play with. She can be at it for a long time already, only occasionally checking approval from us parents for whatever she’s been doing.

On a couple of occasions I’ve taken her in the kitchen with me so she can see what I’m doing. I keep describing my actions to her and she likes watching me wash dishes or cook. Especially if I give her a wooden spatula to hold too. Toys just won’t do at that point.

Sleeping has been all over the place lately. Teething was a difficult time for her. Cuddles, pain relief and soothing sounds were really needed. Then we had that unsuccesful trip to a hospital which messed up with our daily routines again and since then Anna hasn’t been sleeping through the nights again. She used to sleep a lot of naps during the day and then go to bed for the night quite late, but recently that’s no longer working. We’ve tried reducing the naptimes during the day and go to bed earlier, which works in a way that she does go down to sleep easier. But she will wake up. Every night. Not because she’s hungry or anything, she just wakes up and expects it’s playtime now.

She’s become more interested in other people and babies. The other day Hanlon ”borrowed” her for a playdate with her friend and her baby, who’s about the same age as Anna. They played nicely together and were practicing social skills together. She’s also become more interested in Elsa, she crawls to her and holds her hand. Her big sister Ruby is still the best.

Anna is making a lot more different sounds and I’ve already responded to her couple of times as it has sounded like she said ”mum”. She is my first baby who will call me ”mum” so I’ve been really excited about that! She’s definitely practicing the art of communication and if we silly adults don’t understand her message she will have a temper tantrum. I wish we’d used more sign language with her as with that she would be able to get her message cross to us easier and quicker before her mouth learns to form the words..

Daily I do take books out for her to read but she quickly looses her interest in them, unless I let her brush her gums with them. Mobilephones are a lot more interesting to her than books..

There still are three simple reasons behind Anna’s cries. Hunger. Dirty Nappy. Tiredness. Or if she is in a bath she will protest if water gets to her face. She will protest if you try to wipe her face after eating, unless it’s Ruby who’s doing it. Then it’s fine.

Anna has started to mimic other peoples actions. She is such a cute little baby, already 9 months old. Not long and she will be off walking. Not long and she’s already a year old. Not a baby then anymore…

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Reipas tyttö teillä <3 meidän joulukuinen vasta ryömii, ei nouse istumaan tai mitään vaan ihan maantasalla menee. No kaikki aikanaan:) ihana ja söpö teidän pieni, vähän tulee siskontyttö meleen. Hän tosin on jo 10 mutta silloin kun saatiin siskon kanssa esikoiset parin kuukauden erolla niin oli samaa näköä. Ja reipas ja kovasti liikkuva oli hänkin. Tsemppiä, taas!

Meriannen

Kaikki tosiaan aikanaan! Meidän ihmetapaus joulukuinen on tosiaan monessa asiassa edellä, mutta sitten olen ottanut huomioon senkin, että hänen isänsä käveli jo 7 kuukauden vanhana.. 😀 Kun taas meikätyttö oli hyvin hidas tapaus, opin kävelemään vasta puolentoista vuoden vanhana. Eli kaikki tosiaan tapahtuu aikanaan eikä siitä tarvitse stressata!

Kiitos Pirta ihanasta kommentista – ja tsemppiä! Teilläkin varmaan puskee nyt hampaita? Meillä ainakin tehtaillaan niitä taas kovasti, ja yöunet ovat sen takia taas normaalia rikkonaisempia!

Tytöistä kyllä näkee että ovat siskoksia, Anna on mielestäni tosi paljon Elsan näköinen. 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.