Perhe-elämä
25.9.2016

Viimeinkin SEN saimme

Viimeinkin SEN saimme

Kädet tärisi, polvia heikotti. Tätä sitä on odotettu, innokkaasti, haikeasti, tulevaisuuden suunnitelmia tehden. Minä muistelin aikaa, kun tämä oli minulle jokapäiväistä. Mitä kaikkea se tuokaan elämään ja arkeen. Kuten vapauden mennä ja tulla. Ilman, että kaikki riippuu muiden aikatauluista ja siitä, mitä pystyy tunkemaan lastenrattaisiin tai kantamaan.

Keskellä yötä karkasimme Danin kanssa sen luokse, Hanlon jäi valvomaan lastemme unta. Istuimme vierekkäin, juttelimme ja tutustuimme uusimpaan perheenjäseneen. Ihastelimme hienouksia ja hykertelimme yhdessä.

Sitten lähdin liikenteeseen. Ajoin ensimmäistä kertaa Britanniassa sinä yönä. Yön hiljaisuudessa ja pimeydessä, kun suurin osa muista autoilijoista oli unten mailla. Tutustuin vaihteistoon, haroin oikealla kädellä ovea ennen kuin opin, että vaihdekeppi löytyykin vasemmalta puolelta.

auto_ilmaiseksi

Ajoimme upouudella autollamme supermarkettiin, missä kävelimme käsi kädessä muiden keskiyön shoppaajien kanssa. Se tuntui kuin treffi-illalta. Vain me kaksi.

meriannen_auto

Seuraavana päivänä uskaltauduin valoisan aikaan kaupunkiliikenteeseen. Vauva takapenkillä ja Hanlon etupenkillä ajelimme kohti tuttua puistoa. Minä koin ne omituiset brittiliikenneympyrät ja sinne ympyrän keskelle pysähtymisen kuin minun logiikalleni sopimattomia risteyksiä. (Miksi tässä on liikennevalot? Miksi tässä kohti ei? Miksi..) Harjoittelin parkkeerausta isommalla autolla kuin mihin olen tottunut, ja noustuani autosta puiston parkkipaikalla pyörin innostuksesta ympyrää. Voiton tanssiksikin sitä voi kutsua. Selvisin! Osasin! Pystyin!

Samana päivänä sain kyytiini koko arvokkaan perheeni, ja ajoimme pitkin rantakatua kohti Christchurchia. Nauratti. Itsevarmuus kasvoi.

Voi auto. Voi kiitos. Kiitos Britannia ja kuinka tuette vammaisten perheitä. Kiitos Motability. Kiitos.

motability_car

Postauksia on luonnoksissa vaikka kuinka, yritän tiputella niitä säännöllisesti ulos. Kirjoitusta on tulossa leikkimisestä Elsan kanssa, Annan kehityksestä ja nimenomaan tästä Motabilitysta, minkä kautta tämän auton saimme. Mutta maanantaina on Elsan leikkaus, ja jo nyt sunnuntaista lähtien olemme Southamptonissa. Kiirettä pitää, blogi riippuu siinä mukana. Kaikki aikanaan – nyt pitäkää peukkuja (eritoten maanantaina!) että Elsan peg-leikkaus fundoplikaatioineen menee hyvin!


My hands were shaking and knees wobbly. This is it. This is what we’ve been so eagerly waiting for. This is it we’ve made so many future plans for, anticipating all the opportunities appearing ahead. I recalled the time when it was part of my everyday life, something I didn’t think twice about. Oh, what it provides to our lives now. The freedom to come and go as we please. Without depending on anyone’s else schedules or how much we are able to carry on us.

In the middle of the night we ran off to admire it, our friend Hanlon was keeping an eye on our sleeping children. We sat next to each other and chatted away, getting to know our newest addition to the family.

Then I took off. That night I drove for the first time in UK. When it was dark and quiet, when most of the other drivers were under duvets. I worked to get used to the gears and kept touching the door on my right before I finally learned the gearstick is on the left.

I drove with our shiny new car to a supermarket, where me and Dan walked hand in hand with the other midnight shoppers. It felt like a date night. Just me and him, without kids.

The following day I built up my courage to join the day time traffic in Bournemouth. My baby on the backseat, Hanlon at the front we drove to a park in Poole I like. I experienced the odd roundabouts and even stopped in the middle of the roundabout like you sometimes do here. I practiced my parking skills with a bigger car than I am used to and afterwards danced a little victory dance next to the car. I did it!

On the same day we drove towards Christchurch and I had all of my precious family with me in a car, including my disabled daughter Elsa. My confidence was already building up.

Oh car. Thank you. Thank you UK and how you support families who are affected with a disability. Thank you Motability. Thank you so much.

There are so many drafts about ready to be published in the blog. A post about Motability through which we got this car, about activities with Elsa and something about Anna too.. I’ll be trying to get them out as regularly as possible, but on Monday the 26th we will be in Southampton for Elsa’s peg-operation. We lead busy lives and the blog will follow the suit, everything happens when it’s time.

rakkaudellam

 

Avainsanat

Kommentit

Olette ajatuksissa! Paljon voimia ja tsemppiä huomiseen!!! Kaikki sujuu varmasti hyvin.

On se hieno!!

Olette kovasti ajatuksissani tänään ja huomenna! Sujukoon leikkaus parhaalla mahdollisella tavalla ja olkoon toipuminen nopeaa!

Täällä raajat varpaita myöten pystyssä. Tsemppiä ja voimia huomiseen!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.