Perhe-elämä
20.9.2016

”Lomakrapula” & arvonnan voittaja

”Lomakrapula” & arvonnan voittaja

”Lomakrapula” olisi pitänyt olla odotettavissa. Olinhan koko kesän odottanut sitä aikaa, kun vanhempani olisivat täällä. Niinä väsyneinä hetkinä, kun maailma tuntui musertavalta ja arjen haasteet ylivoimaisilta, käänsin ajatukset haaveiluun yhteisestä ajasta vanhempieni kanssa. Ei enää kauaa, ajattelin, sitten helpottaa.

Kyllähän se helpottikin. Se antoi minulle niin paljon vain istua vanhempieni kanssa meidän olohuoneessa. Tai mennä ja tutkia meidän kotikulmia ihan porukalla. Hoitaa ja ihmetellä lapsieni touhuja yhdessä. Se merkitsi minulle niin paljon. (Linkki postaukseen tästä.)

meriannen_mielessa

Keskiviikkoaamuna koko kämppä tuntui niin tyhjältä. Odotin vanhempieni tulevan hetkenä minä hyvänsä mistä tahansa huoneesta jotain minulle kertoen. Huoneista vastaan tuli vain omat lapseni, puolisoni ja ystävämme Hanlon, joka oli jäänyt meille yöksi.

Kävimme lasten kanssa puistossa. Kävelimme aurinkoisessa säässä ja yritin hymyillä. Lasten nukahdettua iltasella istuin läppäri sylissä ja yritin kirjoittaa. Mutta mieleni oli alhaalla, enkä tahtonut ajatella mitään. Blogin kirjoittamisen sijaan aloin pelaamaan tietokonepeliä.

Seuraavana päivänä kuvailin oloani Danille ja Hanlonille itkuiseksi. Eritoten Hanlon ymmärsi täysin kuvaukseni menkkaitkuhöyryistä ilman kuukautisia – kuinka tuntuu, että voisin itkeä ihan milloin vain, ilman syytä. Yritin siivota, touhuta lasten kanssa, mutta olo oli alakuloinen.

Dan alkoi kysymään yhä useammin sitä, että onko kaikki hyvin. ”On,” vastasin, ja tuijotin tyhjyyteen.

bloggaaja

Kaikkea kivaakin on tapahtunut. Danin vanhemmat ottivat hoitoon tuon pienimmän vauvamme, jotta minä ja Dan pääsimme molemmat käymään Elsan kanssa hänen uudella koulullaan. Tapasimme siellä sairaanhoitajatiimin, toimintaterapeutit, puheterapeutit ja Elsan tulevat opettajat. Elsa rakastui eritoten hänen tulevaan toimintaterapeuttiinsa. Heillä klikkasi välittömästi.

Elsa aloittaa koulunkäyntinsä virallisesti sitten, kun hän on leikkausoperaatiostaan selvinnyt.

Viikonloppuna veimme Rubyn Rockley Watersportsiin, missä Julia’s house oli järjestänyt viikonlopun erityislasten sisaruksille. Siellä hän harrasti erilaisia vesiurheilulajeja muiden ikäistensä lasten kanssa ja sunnuntaina yritinkin pysyä kärryillä Rubyn yli-innokkaasta selityksestä kaikesta siitä, mitä hän oli päässyt tekemään ja minkälaisia hänen uudet ystävänsä ovat. Mitä luulet, mitä vastasin tähän Rubyn kysymykseen:

Jos Julia’s house järjestää jotain samanlaista uudestaan, voinko mennä?”

erilainen_bloggaaja

Ehdottomasti lomakrapulaa. Palautumista takaisin ulkosuomalaisen perusarkeen. Erityislapsiarkeen, kun oman lapsen hoitaminen on rankkaa kellon ympäri.

Kunhan se peg-leikkaus fundoplikaatioineen on tehty, niin tiedän arjen sitten helpottavan. Ei ole enää näitä ylipitkiä päiviä ilman vapaapäiviä, kun pitää odotella viimeisen letkuruokinta-annoksen päättymistä yli puolilleöin ja aloittaa seuraava päivä heti kuudelta. Yritän kuitenkin asennoitua siihen, että elämä ei parane kuin Hermionen taikasauvan heilautuksesta välittömästi. Kun leikkauksesta paraneminen varmasti kestää, eritoten fundoplikaatio on varmasti kipeä pitkään.

Nyt katse on joulussa ja sormet ja varpaat ristissä ja pystyssä ja mitä vielä, että varmasti päästään koko porukalla jouluksi kotiin Savoon.


Arvonnassa voitti

arvonnassa_aikuisten_varityskirja

Värityskirjan arvonnan voittaja on Sofia! Sofia, tarkistathan sähköpostisi!


I should have expected a ”holiday hangover” as I had been eagerly anticipating for my parents visit for a whole summer. When everything felt impossible and I was so tired I could cry, I turned my attention to dreaming of the time together with my folks.  Not long anymore, I would say to myself.

It was amazing. It gave me so much to hang out in our lounge with them and go to explore my hometown (link to the post).

On Wednesday last week the whole flat seemed so empty. I expected my parents to show up from any room telling me something, but only people that came up to me was my children, Dan and Hanlon.

We went to the park with the kids. It was sunny and I tried to smile. When the kids fell asleep I sat down with my laptop intending to do some writing for the blog. But I felt down. I didn’t want to think about anything. So instead of starting to type I launched a computer game.

Next day I described to Dan and Hanlon that I felt like I had the period cries. Hanlon understood exactly what I meant, that I could burst out crying at any minute for no reason at all. I tried to do housework and play with my kids but I just felt miserable.

Dan started to ask me more and more if I was okay. ”Yeah,” I would say and stare to emptiness.

There’s been good stuff happening to us. Dan’s parents took care of Anna while me and Dan went with Elsa to her new school. We met most of her new professionals including her teachers, occupational therapists and nurses. Elsa starts school when she’s recovered from her upcoming surgery.

Last weekend Ruby had awesome time at Rockley Watersports as Julia’s house had a siblings event there. With other kids who have disabled sisters/brothers, she did watersports and came back home overly excited and absolutely knackered. She was excited to know she would be allowed to go next time also!

When the peg-operation and fundoplication have been done I know our lives will get easier. It won’t be an immediate thing as I’m sure the fundoplication will make Elsa feel sore and the recovery will take some time. But it will help.

Now I’m focusing on the coming Christmas and keeping my fingers crossed that all of us can go to experience Christmas in Finland!

Ps. The winner of a adults colouring book giveaway is Sofia from Finland!

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Olen ennenkin sanonut että vaikutat niin ihanalta äitipuolelta (vihaan sanaa) Rubylle. Selkeästi huomaa että hän on osa teidän ydinperhettä, mikä ei suinkaan ole sanomatta selvää.

Meriannen

Hän on osa meidän perhettä, ei sillä ole väliä että hän ei kasvanutkaan minun sisälläni <3

Olen aina ihmetellyt, että miksi Ruby esiintyy blogissa omalla nimellä, mutta Elsa ja Anna eivät. Ihanaa kuulla että suunnittelette koko porukalla joulua Savossa. Tuli hymy huulille.

Meriannen

Koska aikanaan blogia aloitellessani kysyin ensin Danilta, mitä mieltä hän oli asiasta – ja hänestä oli OK, että Ruby esiintyisi blogissa omalla nimellään. Sitten kysyin asiasta Rubylta ja juttelin hänen kanssaan asiasta pitkään, kerroin miksi hänen pikkusiskollaan on nimimerkki blogissa ja kummin hän haluaisi. Hän halusi esiintyä blogissa omalla nimellään. Kävimme saman keskustelun myös kuvista, eli että julkaisenko hänestä sellaisia kuvia, joista hänet voisi tunnistaa. Hän halusi hänestä kuvia blogiin. 🙂 Ja hän on edelleen hyvin ylpeä omasta esiintymisestään blogissa, se tuntuu olevan hänelle aina iso juttu kun hänet on mainittu/hänestä on kuvia! 🙂 Tietysti tämän voisi kyseenalaistaa niin, että hän on liian nuori ymmärtämään moisen seurauksia, mutta kävimme perusteelliset keskustelut asiasta aikanaan ja hän on edelleenkin tyytyväinen valintaansa. 🙂 Kun taas näiltä nuoremmilta ei samanlaista keskustelua ole voinut vielä käydä, minkä vuoksi heillä onkin nimimerkit.

Jokaisen blogissa esiintyvän kanssa on samat keskustelut käyty, siksi esim. ystävämme ja lapsenvahtimme esiintyy blogissa omalla sukunimellään (koska etunimensä on liian lähellä mieheni nimeä) ja Dan omalla nimellään myös. 🙂

Ja tätä kovasti järjestellään! Nyt on hankinnassa Annalle passi..!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.