Perhe-elämä
15.9.2016

Kun isovanhemmat olivat täällä

Kun isovanhemmat olivat täällä

Tiedättekö te sen ongelman, kun isovanhemmat tuppaavat tulla kylään ja neuvovat kaikessa? Miten vauvaa pitäisi hoitaa, soseet tehdä, vaipat vaihtaa ja sitten se, kun ovat ensimmäisenä tarjoamassa kiinteitä syövälle vauvalle jo herkkuja?

Minulla ei moisesta ole omakohtaista kokemusta. Se, että ukki on ojentamassa vauvalle pullaa maistettavaksi on vain ilon hetki. Se, että mummi on ensimmäisenä hakemassa herännyttä vauvaa päiväunilta on vain suoranaista ihanuutta. Se, että isovanhemmat vievät pienimmän lapsen kävelylle on vain autuutta. Kaikki annetut vinkit tervetulleita.

isovanhemmat

Se tuntuu jo nyt kuin unelta. Hyvältä unelta, joka loppui liian aikaisin. He olivat täällä vielä hetki sitten, nyt siitä on muistona kasa kuvia, videoita ja tyhjä pyykkikori.

Asunhan perheeni kanssa Englannissa ja omat vanhempani Savossa Suomessa. Viikon visiittinsä aikana ehtivät vanhempani nähdä meidät nukkumassa päikkäreitämme ja muuta arkeamme. He kokkasivat, pyykkäsivät, kävivät kaupassa, lajittelivat lastenvaatteita ja leikittivät lapsia. He näkivät johto- ja laiteviidakon, jotka ovat suorassa yhteydessä esikoiseeni. Eräänä iltana he kokivat myös sen, miten erityislapsiperheessä kaikki suunnitelmat voivat muuttua hetkessä ja kuinka ambulanssi on kutsuttava paikalle.

lapsi_ambulanssilla_sairaalaan

Elsa ei ole ollut oma itsensä. Ensin hänellä oli nuhan oireita, mitkä eivät yllättäneet yhtään. Vuotihan Annankin nokka, Danin kurkkuun koski ja meikäläisellä päätä kolotti. Kun muilla oireet alkoivat helpottaa, Elsakin lakkasi köhimästä. Mutta outo hikisyys jatkui, silloin tällöin kuumeili. Suurimman osan ajasta hän oli väsyneempi, mutta iloinen. Sitten sinä yhtenä yönä vanhempieni jo kömmittyä yöpuulle Elsa oksensi. Saturaatiot tipahtivat, minä imuroin imulaitteella suuta ja asetin happiviiksiä paikoilleen samalla huutaen Dania avuksi. Tyttö tokeni, mutta kuten ylhäällä olevasta kuvasta näkyy, oli oksennuksen mukana molemmat syöttöletkut lentäneet kaaressa lattialle.

Soitto sairaalaan, mistä käskettiin soittaa ambulanssi. Ambulanssissa tytöllä oli jo hauskaa, kikatti hassu koko matkan ajan – eikä enää tarvinnut lisähappeakaan. Sairaalassa sairaanhoitaja laittoi tytölle ensimmäisenä nenämahaletkun ja sitten jäimme yön yli tarkkailtavaksi kuin myös odottamaan röntgeniä, jossa voitaisiin asentaa nenäohutsuoliletku paikoilleen.

Lääkärit tarkistivat pariin otteeseen Elsan kokonaan, mutta eivät löytäneet mitään syytä pieneen kuumeiluun tai hikisyyteen. Pääsimme kotiin seuraavana päivänä molempien letkujen kanssa ja ohjeena soittaa takaisin, jos mitään muuttuu.

ukki_hoitaa_lapsenlasta

Letkut ovat pysyneet paikoillaan ja arki siten on pystynyt rullaamaan kohtuullisen normaalisti.

Kiitos Hanlonin ja hänen autonsa, pääsimme viikon aikana myös tutustumaan lähialueen nähtävyyksiin. Meinasimme käydä tutkimassa Compton Acres-nimisen paikan, mutta päädyimme vain ostamaan paikallisia viinejä matkamuistomyymälästä. Oli nimittäin yllättävän suolainen hinta sisäänpääsylle (melkein 9 puntaa) ihastelemaan erilaisia puistoalueita!

Isäni harrastaa siis viinejä ja vanhempani ovat kiinnostuneita niin paikallisesta ruoka- kuin juomakulttuurista. Sunnuntaina käväisimmekin siis tutustumassa paikallisessa pikkupanimossa nimeltä Ringwood Brewery. Opastettu kierros panimon tiloissa oli opettavaisen viihdyttävä, sillä oppaamme osasi hauskuttaa kuulijoitaan ja pitää heidän mielenkiintonsa hereillä. Hän puhui niin selkeää englantia ilman vahvaa aksenttia, joten kenelläkään ei ollut mitään vaikeuksia ymmärtää häntä. Opastetun kierroksen hintaan kuului myös olueiden maistelua, mitä tässä sitten teimme äitini ja isini kanssa!

nahtavyys_bournemouthissa

ringwood_brewerey

meriannen_aiti

Rubykin ehti nähdä vanhempiani, mikä oli kaikille tärkeää.

isovanhemmat_lapsipuolen_kanssa

Viikon aikana ehdimme käydä myös puistossa koko poppoo, missä Elsa ja Anna pääsivät keinuihin ja muihin leikkipuistohärveleihin ja Annakin istui ensimmäistä kertaa kiikussa itse!

kun_isi_hoitaa_lapsia

mummin_kanssa_puistossa

siskoksetkiikussa

Porukkani ihastelivat täällä myös niin villiponeja ja pieniä kyliä New Forestissa kuin miljonäärien asuinaluetta Sandbanksia Poolessa.

turistina_englannissa

ukki_syottaa_lasta

vanhemmat_kaymassa

Kun lasteni isovanhemmat eivät asu lähellä, yhdessä vietetystä ajasta tulee korvaamatonta. Oli se sitten ihan vain olohuoneessa hengailua hiljaisuudessa, kun jokainen keskittyy omiin juttuihinsa tai sitten järjestettyä ohjelmaa.. Jokainen hetki on aivan yhtä arvokas.

isovanhemmat_lapsien_kanssa

Kiitos mummi ja ukki, kun tulitte käymään. Kiitos, että autoitte kotihommissa ja lastenhoidossa, kiitos että olitte täällä meidän kanssa. Kiitos. Se antoi taas enemmän kuin kukaan voi ikinä millään mittayksiköllä arvottaa.

Kiitos Hanlon, että olit meille kuskina.

Hei, joko osallistuit

arvonnassa_aikuisten_varityskirja

Tässä postauksessa on avoinna vielä arvonta, jossa voit voittaa itsellesi värityskirjan. Juuri sinulle, ei lapsellesi.


I have no idea how it is like when your parents live close by and are able to pop by constantly to give you a helping hand with your children.. and provide you with advice even when you don’t need it and sneakily give your baby some treats.. My parents live in Finland as I live in England, so it is really rare if I have my parents over.

They were here for a week and it was a bliss. As they have returned home by now it already feels like a dream. A good dream that finished too early. As a proof of their visit here I have a load of photos and videos and an empty laundry basket.

During their visit they saw me and Dan having naps to recover from the lack of sleep during the nights and other peculiarities of our every day lives. They made food, went food shopping, sorted through baby clothes, did laundry and entertained our kids. They saw the wire and equipment jungle that is constantly attached to my firstborn. They experienced how quickly everything can change from good to an alarming situation and how it is like to call an ambulance.

Elsa hadn’t been herself for a bit. She had definite symptoms of a cold that weren’t surprise to us at all. Anna’s nose was runny too, Dan’s throat was sore and my head was achy. When the symptoms started to disappear from others Elsa’s cough vanished also. But she continued being clammy and oddly tired. Then on that one night when my parents had retired to the bedroom already Elsa vomited. Her saturations dropped, I suctioned her mouth and reached for her oxygen prongs while shouting for Dan to come to help from the kitchen. She recovered, but with the vomit both of her feeding tubes had come out.

We called the hospital and they advised us to call an ambulance. In the ambulance Elsa was already giggling and didn’t need extra oxygen anymore either. In the hospital a nurse inserted her NG-tube back in and then we stayed the night to ensure Elsa is okay. The following morning her NJ-tube was put in and after doctors checked her over we were sent home.

Thanks to Hanlon and her new car we were able to check out local attractions. We bought local wines from Compton Acres as my mum and dad are interested in local culinary culture. That’s exactly why we went to Ringwood Brewery to learn about the local ale and microbreweries.

We went to the park too and my parents were there to witness Anna in the swings for the first time in her life!

As the grandparents of my children do not live nearby, every moment spent together becomes precious. It doesn’t matter if we hang out in the lounge, everyone doing their own thing or if we have organised something special to do… Every moment counts and all of them are equally priceless.

Thank you, my mum and dad for coming over. Thank you for helping us out with housework and looking after our kids. Thank you that you were here with us.. It meant a lot to us.

Thank you Hanlon for being our driver and everything else.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Kyyneleet tuli silmiin täälläkin. En osaa yhtään kuvitella miten suuri ikävä sinulla onkaan… Omat vanhepani kun asuvat naapuri kaupungissa ja viikoittain tavataan. Apua saa kun pyytää. Olet hurjan vahva ja ihana ihminen! 🙂

Meriannen

Voi Titiuu! <3 <3 Minä antaisin mitä vain, jos saisin vanhempani asumaan tähän meille lähelle. Mutta sitten jos näin olisi ollut alusta asti niin sitä ei välttämättä osaisi arvostaa.. sitä pitäisi itsestäänselvyytenä, että isovanhemmat ovat siinä ja aina apuna. Nyt, kun se on harvinaista herkkua, jokaista pientäkin hetkeä osaa siten ihan eri tavalla arvostaa! Ja siten minä yritän asennoitua asiaan. Ja voi, olisinkin vahva - tai ehkä olen juuri sen takia, kun tiedostan heikkouteni? 😀 Kiitos Titiuu tosi ihanasta kommentista <3 <3 <3 <3 <3

Ihana hyvänmielen kirjoitus!! 🙂
Olen lukenut blogiasi jo jonkin aikaa mutta en vieä kertaakaan kommentoinut.
Kirjoitat hyvin ja vaikutat todella mukavalta ja vahvalta ihmiseltä.
Asuin Bournemouthissa kuutisen vuotta eli on kiva lukea elämästä siellä ja nähdä kuvia vanhoilta kotikulmilta! 🙂
Ihanaa syksyn jatkoa teille kaikille!

Meriannen

Anna, kiitos että jätit kommenttia! Minäkin olen eksynyt silloin tällöin blogiasi lukemaan – yhtälailla Australiassa olen minä reppu selässä seikkaillut vuosia sitten, joten olen blogiisi palaillut fiilistelemään aussimeininkejä! <3 😀

Ihana postaus! Tuli ihan kyyneleet silmiin. Ihanaa, että he pääsivät tulemaan teille! Olet saman näköinen kuin äitisi. Kauniita kumpikin.

Linkitin blogisi postaukseeni: http://ylipyykkivuortenlapilasikattojen.blogspot.fi/2016/09/valokuvia-vapaapaivista.html

Meriannen

Minä olen ihan vanhempieni koktaili, äitini näköinen mutta isän värit! Ja äidin pikkuvarpaat, sellaiset hassut kaverin alle piiloon menevät 😀 Ja voi, suurkiitokset linkityksestä!! <3

Kuulostaa ihanalta viikolta! Anna on selvästi ihan mummon tyttö, kun on niin ihaileva katse aina suunnattuna mummoon päin 😊

Meriannen

No äläpä! Ja ukin perään oltiin koko ajan mönkimässä myös.. 😀 Niin nauttivat molemmat lapset isovanhempiensa huomiosta <3 <3

Hei!Noista Elsan (ja teidän kaikkien) oireiluista ja selittämättömästä kuumeilusta tulee mieleen homeoireet ja sisäilmaongelmat.

Meriannen

No äläpä, et ole ainut joka tästä on maininnut ja mielessä on ollut meilläkin. Tässä kovasti yritetään etsiä uutta ja isompaa asuntoa, jospa siellä sitten sisäilmakin olisi parempi! 🙂

Voi miten iloisia ja onnellisia äitejä, isiä ja lapsia! 🙂 Viikkonne kuulosti ihanalta!

En mä edes huomannut Elsan kuvassa mitään outoa. Katselin vaan, että iloinen ja onnellinen tyttö se siinä, vaikka tosiaan jotain kuvassa oli vähän erilaista kuin ennen. Niin niihin teippeihin on tottunut, vaikka onneksi kohta pääsette niistä kokonaan eroon! 🙂

Mutta nuo uudet rattaat huomasin heti! Vaikka ne edellisetkin olivat oikein hienot, ovat nuo vähän enemmän teidän näköiset, ja on se kuomukin! Lisää postaustoivejonoon toive rattaiden esittelystä!

Tulipas monta huutomerkkiä!

Meriannen

tessa <3 <3 Itsestä Elsan naama näyttää ihan oudolta ilman teippejä, kun oon niihin niin tottunut.. Mutta onneksi kohta pääsee hänen ihonsa oikeasti levähtämään ja parantumaan kunnolla, kun saadaan se peg! <3

Ja JOO! Uusista rattaista on tulossa jo juttua, se on minulla vihkossa postausaikataulussa jo ylhäällä - odottaa vain sitä, että muistaisin ottaa kameran mukaan kun lähdetään ulos, niin saadaan esittelypostaukseen vähän kuvamateriaaliakin. 🙂

Ja huutomerkit ovat joskus tarpeen!!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.