Muut
23.8.2016

Omituinen ulkosuomalaisuus

Omituinen ulkosuomalaisuus

Sitä on koko ajan ikävä. Itkettää, kun en näe siskontyttöjeni kasvamista ja kehittymistä kosketusetäisyydeltä. Puren hammasta, kun ajattelen kummilapseni aloittavan jo koulun. Kun suku juhlistaa mummoni synttäreitä, itse en paikan päälle päässyt edes Skypen välityksellä. Taistelin paniikkikohtausta vastaan, kun ajattelin ystäväni syyshäitä. Miten paljon haluaisinkaan olla siellä, mutta miten minä täältä sinne pääsisin?

Miten paljon antaisinkaan siitä, että voisimme asua perheeni, sukuni ja ystävieni läheisyydessä Suomessa…

ulkosuomalainen_blogi

Samaan aikaan iloitsen elämästäni Englannissa. Brittiläisten ihana kulttuuri, kuten hellittelysanojen viljely tuntemattomillekin jutellessa. Nautin merenrannasta, Bournemouthin vehreydestä, kahvila- ja pubikulttuurista. Olen niin kiitollinen kaikista paikallisista ystävistäni ja perheestä. Naapureistani, jotka hoitivat Annaa iltapäivän verran, jotta pystyimme keskittymään erääseen ammattilaiseen, joka tuli tapaamaan Elsaa. Ja koska heitä ei haitannut, tuon visiitin jälkeen otin ja imuroin koko kämpän oikein antaumuksella. Imurin ääni on nimittäin tällä hetkellä yksi niistä asioista, mistä Anna ei tykkää. Ollenkaan.

Rakastan elämääni täällä. Sitä, että bussipysäkillä ei ole outoa jutella muille bussia odottaville. Että kenen kanssa tahansa voi aloittaa keskustelun, eikä sitä oudoksuta. Tiedän, että tulen rakastamaan kotikaupunkiani vielä enemmän sitten, kun peppuni alta ei löydykään enää bussin vaan oman auton penkki. Sitten on vapaus tutkia ja rakastua tähän paikkaan vielä syvemmin. Kun ei ole kahlittuna bussiaikatauluihin ja -reitteihin.

Jos joskus oikeasti pääsisimme muuttamaan Suomeen, tiedän ikävöiväni kotikaupunkiani Bournemouthia.

sisainen_rauha

Sairaala-aikana mietin paljonkin Suomeen muuttamista ja sitä, olisiko elämäni helpompaa siellä. Mutta niitä pohdintoja aina väritti tietynkaltainen suru; haikeus jättää tämä kaikki taakse täällä.

Kuitenkin koko sieluani raastaa olla erossa kaikista niistä ihmisistä, jotka ovat tunteneet minut pisimpään.

Onnellisin olisinkin, jos he muuttaisivat tänne.

sairaalamina

Kääntelen ja vääntelen näitä pohdintoja mielessäni, ja koen kiitollisuutta siitä, että se nuorempana kokemani juurettomuuden tunne on täysin kadonnut. Juurettomuus johtui jatkuvasta matkustelusta, siitä etten ollut pitkään paikoillani missään. Etsin vielä paikkaani maailmassa. Nyt minulla on juuret. Vahvat, runsaat ja laajat juuret niin Suomeen kuin Englantiin. Minulla on koti, minulla on oma perhe… Minulla on ystäviä ja sukua. Kummassakin maassa.

Mutta niinko. Elämä. Ulkosuomalaisuuden perusongelma – missä haluaisin olla, miksi, mikä olisi itselleni parasta ja entäs sitten koko perheelle?

Kun en enää ole vain minä.

ulkosuomalainen_bloggaaja

Otapa tästä sitten selvä.
Että silloin joo moi.


I’m all the time longing elsewhere. It makes me weep knowing my nieces are growing without me being close by to them, not being able to spend time with them face to face. I shed a tear thinking my goddaughter has started school now. When my family was celebrating my grandmothers birthday I couldn’t be there, not even through Skype. I struggled with a panic attack thinking about my friend’s autumn wedding. How I would love to be there but how could I?

How much I would give to be able to live close to my family and friends in Finland…

Even as I love my life here in England. The delightful British culture as calling even strangers with pet names like love and darling. I enjoy the beach, the foliage of Bournemouth, the pubs and cafés. I’m so grateful for all my local friends and family. My neighbours, who helped to look after Anna the other day so we had free hands to concentrate on our visitor for Elsa. As they didn’t mind looking after her longer  I took the liberty to hoover the whole flat after the visit as Anna absolutely hates the noise of the hoover.

I love my life here. I love it that it is not considered odd to talk to strangers at a bus stop. I believe I will love my hometown even more when we have our car and I’m no longer restricted by bus timetables and routes. That I am free to explore my hometown even more.

If we were ever able to move to Finland, I would miss Bournemouth.

I keep twisting and tossing these thoughts around. I find myself appreciating how I’ve lost the sense of being rootless. As younger I used to feel it for my constant traveling. I was never anywhere for long. I was still looking for my place in this world. I’ve found it now and have really strong and widely grown roots that reach all the way to Finland and England. I have a home, family, friends and relatives.. In both countries.

But.. where would I love to be the most? Why? Where is the best place for me and for my family? As it’s not only about me anymore.

Hi. Chase the red dot, kitty, there’s no clarity to be found.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Olisiko sinun mahdollista lähteä vaikka vain Annan kanssa ystäväsi häihin?

Meriannen

Kun olisikin – Annalla ei vielä passia. ELÄMÄ. :> Kiitos Sannukka kommentista <3

Taitaa olla jokaisen meidän ulkosuomalaisen ongelmia. Itekkin ikävöin eniten suomeen jääneitä ystäviä ja perhettä. Mutt sittenkun asiaa miettii enemmän niin en tiedä olisinko sen onnellisempi, vaikka muuttaisimmekin suomeen. On tästä toisesta kotimaastakin tullut rakas ja osa tavallisista suomalaisista käytännöistä on alkanut tuntua oudolle…

Meriannen

Juuri tämä! Ihan kuin olisi kissa ja jahtaisi omaa häntäänsä, ympäri, ympäri, ympäri, samoja ajatuksia.. Uudestaan ja uudestaan! <3

Niin samanlaisia ajatuksia täällä. Nykyinen kotimaani on rakas ja perheeni ja kotini on siellä. Välillä kuitenkin iskee kova ikävä Suomea ja perhettä sielläkin. Suren kun omat lapseni eivät saa luotua niin läheistä suhdetta omiin vanhempiini kuin Suomessa asuvat serkut. Musta on myös ikävää, kun itsestä tuntuu, että olen vähän ulkopuolinen Suomen perheen jutuissa,koska ei tietenkään kovin usein voida nähdä. Mulla oli myös joskus kauhea kriisi, kun en saanut kutsua isoisän synttäreille. Kyse oli ihan vaan kahvittelusta keskellä viikkoa eikä sinne mitenkään oltais voitu mennä, mutta harmitti se kovasti. Olisi ihanaa olla lähellä Suomessa asuvia läheisiä. Suren myös nykyään sitä, kun meidän 8-vuotias puhuu nykyään minullekin mieluummin saksaa kuin suomea. (Tiedän, että on hölmöä surra sitä ja tiedän, että hänelle helpompi kertoa mitä koulussa tehty saksaksi, koska se koulukieli.) Viihdyn kuitenkin enemmän kuin hyvin nykyisessä kotimaassani enkä Suomeen usko ikinä enää muuttavani. Tsemppiä teille arkeen.

Meriannen

Tiedän niin mistä puhut.. Tuo ulkopuolisuus, ja se jatkuva tunne siitä että missaa asioita. Ja kuitenkin sitten se, että koti on täällä, ja silti se ikävä. Ympäri ämpäri yhteen tullaan! Tsemppiä teille sinnekin, Suzie <3 <3

Olen miettinyt monesti puhutko lapsillekin Suomea tai lähinnä aijotko opettaa Annan ymmärtämään Suomea ?

Meriannen

Tästä pitää selkeästi tehdä postaus! 😀 Puhun Annalle suomea <3

Samanlaisia ajatuksia käyn läpi lähes päivittäin. Vuosi sitten muutin Ruotsiin.Matkustaminen Suomeen perheen ja sukulaisten luo ei toki kestä lentokoneella kuin tunnin verran, mutta aina ei aika ja raha riitä niin paljoa kuin toivoisi..

Meriannen

Juuri tällaiset asiat tulee vastaan, juuri aika ja raha.. Kyllähän täältäkin koneella lentäisi Suomeen, mutta saapa koko poppoo koneeseen ja siihen ei aina ole varaa ja .. Niin.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.