Perhe-elämä
19.8.2016

Kun tukiverkko on kaukana

Kun tukiverkko on kaukana

Ei siitä ole kauaakaan, kun Marja Hintikan esille tuoma  #mummokateus kuristi Suomessa vanhempien kurkkuja. Itku kurkussa minäkin asiaa mietin. Kun ulkosuomalaisena omat vanhempani ja siskoni lapsineen asuvat kaikki tuhansien kilometrien päässä, ei minulla ole ollut sitä luonnollista turvaverkkoa tässä lähellä. Ikinä. Ei ole ollut minun vanhempiani, mummia ja ukkia, joiden luokse mennä ihan tuosta noin vain kylään tai heidän tulla meille apuihin.

Onhan minulla nuo Danin vanhemmat, jotka korkeasta iästään johtuen eivät kuitenkaan ole hoitaneet lapsiamme kertaakaan. Olen silti äärimmäisen kiitollinen siitä, että näemme heitä säännöllisesti. ystava_apuna_lastenhoidossa

Olen kiitollinen ystävistäni täällä. Ystävämme Hanlon on koulunsa käynyt päiväkotitädiksi ja hän mielellään auttaakin meitä lastemme kanssa, kun töiltään ja muulta elämältään ehtii. Olemme jo pyytäneet lastenhoitoapua myös naapuriäidiltämme, joka yhden iltapäivän verran huolehti Annasta puolestamme. Olen kiitollinen Julia’s housesta, että sieltä tulee koulutetut hoitajat hoitamaan Elsaa.

naapuri_apuna_lastenhoidossa

Olenkin usein herännyt ihastelemaan sitä onnekkuuttamme, kun olemme nämä ihanat ihmiset löytäneet ympäriltämme. Muistoista löytyy vielä niin kipeänä se aika, kun näin ei ollut. Kun oli vain minä, Dan ja lapset. Kun ei ollut kuin yliopistossa opiskeleva lapseton ystävä, jolta kysyä apua – ja kiireisen opiskelu- ja työaikataulujensa takia oli hyvin harvinaista, että hän pääsi apuihin. Muistan, kun päivistä piti vain selviytyä.

paddling_pool

Tiedän, että moni vanhempi voi varmasti samaistua tuohon asetelmaan. Siihen, että omat kaverit ovat vielä lapsettomia eivätkä välttämättä edes ymmärrä kaikkea sitä, mitä vanhemmuus tuo tullessaan. Tai kun kaikki ne rakkaat ystävät ja suku asuvat kaukana itsestä, eivätkä halukkuudestaankaan huolimatta voi tulla apuihin. Että istuu siellä asunnon sohvalla vauva sylissä, ehkä jopa itselle uudella paikkakunnalla, väsyneenä ja itku kurkussa. Kun ei ole ketään, jolta pyytää apua.

aidinrakkaus1

Kunpa olisikin jokin keino, jonka avulla yksinäiset vanhemmat voisivat löytää toisensa tai vaikkapa luotettavan lapsenvahdin..

Paitsi että sellainenhan on jo, Suomessakin!

Oletko siis kuullut Babysitter.fi-sivustosta?

Babysitterin isä hollantilainen Jules Van Bruggen huomasi myös lastensa ollessa pieniä, kuinka vaikeaa lastenhoidon järjestäminen onkaan. Niinpä hän loi babysitter-sivuston, joka on jo levinnyt Espanjaan, Italiaan, Norjaan, Tanskaan ja viime marraskuussa myös Suomeen. Sivuston avulla voi löytää itselleen lähellä asuvan luotettavan lapsenvahdin, lapsenvahtikeikkoja kaipaaville mahdollisuuden lisätienesteihin ja jopa lähialueelta muita samassa tilanteessa olevia perheitä.

Itse olin hyvin onnekas, että nämä ihmiset vain tupsahtivat elämääni. Ilman heitä elämäni olisi paljon haastavampaa. Toivoisin vain, että babysitter-palvelu toimisi täällä Englannissa myös, sille olisi meilläkin edelleen käyttöä!

Postaus on tehty yhteistyössä babysitter.fi kanssa.


As I haven’t lived all my life in the UK, my natural support network (my parents, sisters) do not live close by. It is not simple going to theirs for a cup of coffee or for them to come to us to help me with the challenges of motherhood. Luckily Dan’s parents do live close by. Even though they haven’t looked after the girls yet, I’m so glad we have been able to see each other on a regular basis.

I am so grateful for the friends I have here. Our friend Hanlon is a trained nursery teacher. She helps to look after our kids with pleasure whenever she can. We have a lovely neighbour, who is a mum herself too. She has helped us with Anna for one whole afternoon once already. I’m so grateful for Julia’s house that they come to help with Elsa often.

So many times I have felt so lucky as we have these amazing people around us, always ready to help out. I still remember when it wasn’t like this. When it was just me, Dan and the kids. We didn’t have anyone else to ask help from than our friend, who is busy studying in an university.  It was the time that I just had to try to survive every single day.

I’m sure many of you parents can relate to that, when there is almost no-one to ask help from. When your friends don’t have children themselves yet, thus they cannot relate to you. Or when all the beloved friends and family are so far away that they couldn’t come to help out even if they wanted to. That you are so tired and all you want to do is to cry but won’t as you sit there on a couch in your flat holding your baby. Maybe you do not even know any other parents nearby.. and feel so isolated.

How I wish there was some sort of way to get the lonely parents together or that it would be easier to find a babysitter…

Oh wait, there is! At least if you live in Spain, Italy, Norway, Denmark or Finland.

When the founders children were little he learned how difficult it was to arrange childcare.

To resolve the issue he created a babysitter-website. It became so successful that it has already spread to other countries mentioned. The service helps matching families and babysitters together. As a bonus, families can find other families living in the local area too.

I was lucky that these amazing people appeared into my life. Without them my life would be a way more challenging than it is now. I just wish this service would operate in UK too as we would still find use for it!

Finland: babysitter.fi
Netherlands
:  oudermatch.nl
Italy: Sitter-Italia.it
Spain: Quierocanguro.es
Norway: Barnevaktnett.no
Denmark: babysittermatch.dk

This post was a co-operation with babysitter.fi.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Itse oon toiminut lastenhoitajana MLL:n kautta jo vähän reilu vuoden. Aloitin työt heti 16 vuotta täytettyäni (ikäraja) ja tehnyt siitä saakka keikkaa n. 5-6krt/vko. Aloitin työt, koska rakastan lastenhoitamista, enkä edes tajunnut että tässä voi oikeasti tienata. Siksi varmaan myös lapset (ja vanhemmatkin) pitävät minusta ja pyytävät aina takaisin, koska menen lapsien leikkeihin mukaan ja olen läsnä enkä vain katso puhelinta. Pyrin tekemään lasten kanssa asioita, joihin vanhemmilla ei välttämättä ole aikaa arjen pyörittämisen yhteydessä. Olemme lasten kanssa mm. leiponeet ja käyneet marjassa. Sen kyllä huomaa miten paljon muutama tunti omaa aikaa saakaan aikaan! Vanhemmat saavat siitä selvästi energiaa ja jaksamisia taas arkeen. Voisin kertoa sulle tästä työstä vaikka kuinka paljon mutta ehkä tää kommentti on jo tarpeeksi pitkä 😉 Ps. Tälläkin hetkellä istun yhden perheen sohvalla, lapset on nukkumassa.

Meriannen

Kuulostat juuri oikein ideaaliselta lapsenvahdilta, juuri sellaiselta josta minäkin lapsilleni tykkäisin – että lasten kanssa oikeasti ollaan ja tehdään asioita yhdessä, eikä vain ”vahdita”. Tiedät varmasti mitä tarkoitan 🙂 Ja siis jo pelkästään tunnin tauko antaa niin paljon, kuten tänään kävin kaverin kanssa kaupassa – kun tulin kotiin, oli heti halittava lapsia ja tehtävä taas ihan eri tavalla asioita heidän kanssaan, kun ehti jo siinäkin ajassa tulla ikävä! 😀 <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.