Perhe-elämä
13.8.2016

Vauva nukkuu lastenhuoneessa

Vauva nukkuu lastenhuoneessa

Aivan yhtä kauan kuin Elsa on ollut kotosalla kanssamme on Anna nukkunut lastenhuoneessa. Kuusi kuukautta hänellä oli ikää, kun pinnasänkyyn hänet laitettiin Rubyn kanssa huonetta jakamaan. Vähän se jännitti minua, kun aiemmin hän oli nukkunut kanssani samassa huoneessa.

milloin_vauva_omaan_huoneeseen

Ehkä se jostakusta saattaa kuulostaa hullunkuriselta, että aiemmin vanhempien huoneessa nukkunut vauva siirtyy omaan huoneeseen nukkumaan, kun hänen isosiskonsa saapuu kotiin sairaalasta. Meille tämä oli luonnollinen ratkaisu. Annahan nukkui jo yönsä putkeen, toisin kuin jatkuvasti huomiota öisinkin vaativa Elsa. Ennen kuin Elsa meni sairaalaan, jaoimme kotoisasti makuuhuoneemme kaikkien neljän kesken.

Pelkäsimme, että Elsan hälyttävät laitteet ja meidän mahdollinen hyppiminen sängystä kesken yön saattaisi häiritä kuulevaa vauvaamme. Kun taas kuuroa Elsaahan ei Anna häiritsisi, vaikka Anna heräisikin keskellä yötä vikisemään. Niinpä Elsan kotiuduttua kannoin unisen Annan hänen omaan pinnasänkyynsä lastenhuoneeseen. Laitoin hänet v-mallisen tyynyn keskelle, jotta hänestä tuntuisi siltä kuin häntä pidettäisiin sylissä. Koska äitiys, koska minua tilanne jännitti. Suukotin hänen pullean poskensa märäksi ja annoin halittavaksi pienen Flopsy-pupun. Flopsy on Peter-pupun sisko, jos ette muuten tienneet!

Eikä Anna herännyt yön aikana kertaakaan. Nukkui jopa pidempään kuin normaalisti!

Kuukauden aikana meille on muotoutunut rattoisa pieni iltarutiini Annan kanssa. Uniajan lähestyessä käymme iltapesulla, sitten syömme iltapuurot ja kannan hänet sitten sänkyynsä. Autan hänet kyljelleen nukkumaan, annan halittavaksi Flopsyn, peitto päälle, tutti suuhun ja mobiili lurittelemaan rauhoittavaa unilaulua. Hyvänyön suukko ja lähden huoneesta.

Parin minuutin sisällä hän on jo unessa.

Nukkumajärjestely on toiminut loistavasti. Nukummehan makuuhuoneen ovet auki kuullaksemme viereisessä huoneessa nukkuvan Annan, jos hän sattuisi heräämään. Kerran tai pari raukka on toisessa huoneessa herännyt juurikin Elsan hälyttäviin laitteisiin, mutta ei onneksi tosiaan jatkuvasti. Piippaileehan monitori lähes joka yö. Kaiken lisäksi nyt Anna nukkua posottaa kauniisti 12-14 tuntia yössään.

Joskus olen Annalle iltapuuron jälkeen kaivanut kirjaa esille, mutta yleensä tyttö alkaa jo asettautuessamme asemiin vikistä unen perään… Kyllä vielä iltasatujen aika koittaa, ihan varmasti!


As long as Elsa has been home from the hospital, as long has Anna shared a room with Ruby. She was six months old when I carried her to her new cot for the first time. I was nervous as before she had shared a room with me.

Maybe it sounds a bit ridiculous that a baby who used to share a room with her parents moves to sleep in another room when her big sister comes back home, but to us it was the most logical choice. As Anna sleeps through the night every night unlike her sister Elsa, who requires attention and care even when asleep. We were concerned that us getting up to tend to Elsa and the alarms of the saturation monitor would disturb Anna’s sleep.

So on the first night of Elsa being home I carried sleepy Anna to her own cot in her room. I positioned her between a v-shaped pillow so she would feel like she was being cuddled. Because reasons. Motherhood and me being nervous about the whole thing. I kissed her chubby cheek, switched a mobile on on top of her head, gave her a dummy and Peter Rabbits sister Flopsy to cuddle. Within minutes she was asleep and slept the whole night through.

During this month we have got our night routine more established. Towards the sleepy time I give Anna a bath, feed her porridge and then carry that content baby of mine to her cot. I position her on her side, give her Flopsy to cuddle and dummy to suck, cover her with a little blankie and switch that mobile on. I kiss her goodnight and even if she’s still awake I leave the room.

In a matter of minutes she’s asleep.

This sleeping arrangement works well, Elsa sleeping in our room with us and Anna and Ruby together. We sleep our doors open so we could hear Anna from the next room to us in case she wakes up. Only a few times she’s got woken up by Elsa’s alarms that goes off every night, but mostly she does not get disturbed and sleeps about 12-14 hours a night.

In couple of occasions I have dug out a book to read to Anna after evening porridge, but usually she starts to moan sleepily already when just getting ready to read. But I’m certain I can start to read her bedtime stories soon!

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Pidän erittäin tärkeänä että siirrät suomen kielen lapsillesi. Se on osa lapsia ja heidän perintöänsä. Vaikkakin englannista tulee heille vahvempi kieli niin sinun roolisi suomen kielen opettajana on ainutlaatuinen. Tiedän kaksikielisiä perheitä jossa lapsia aikuisena harmittaa että toisen vanhemman kieli on jäänyt opettelematta. ole aidosti rohkea ja suomalainen.

Meriannen

Itsekin olen tavannut suomalaisten lapsia, jotka eivät osaa suomea, koska se suomalainen vanhempi ei sitä heille puhunut kun he olivat pieniä. Juuri tämän vuoksi minä pälätän Annalle jatkuvasti suomeksi, ja sitten käännän englanniksi kielen kun pitää jotain Elsalle sanoa tai muille. Minulla tuleekin siis olemaan ihan oma salakieli Annan kanssa! 😀 Iltasatujen kanssa en ole siis tehnyt vielä sitä päätöstä, että luenko molemmille lapsille yhtä aikaa – eli englanniksi? – vai molemmille lapsille oma satuhetki, jolloin voisin lukea Annalle suomeksi. Katsellaan… 🙂

Puhutko Annalle suomea vai englantia?
Millä kielellä ajattelit iltasadut lukea?
Kuulevan lapsen kielikysymyksistä ja mahdollisesta kaksikielisyydestä olisi kiva lukea. Muistaakseni sitä joskus pohdit Elsan kohdalla implanttien asennuksen yhteydessä.

Meriannen

Puhun Annalle suomeksi ja Elsalle joudun valitettavasti puhumaan vain englanniksi hänen vammojensa vuoksi – mikä tekeekin sitten yhteisistä iltasadun lukuhetkistä mielenkiintoista, enkä asian suhteen ole tehnyt vielä päätöstä! Elsalle luetaan aina englanniksi ja Annallekin muut lukee kirjoja tietysti englanniksi, joten .. no. Tätä pitää vielä aikuisten oikeasti pohtia ja kunhan ajatukset ovat enemmän koossa asiasta niin varmasti teen siitä postaustakin. 🙂 Kiitos kivasta kommentista! <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.