Muut
30.7.2016

Mitä on todellisuus?

Mitä on todellisuus?

Eräänä päivänä juttelin kovia kokeneen ystäväni kanssa. Hän on masentunut ja omien sanojensa mukaan… uppoutunut siihen synkkään pimeyteen. Kävimme pitkän keskustelun tästä.

bournemouthin_ranta

Minun mielestäni meissä kaikissa on pimeä puoli. En tarkoita tällä sitä, että jokainen meistä olisi jollain tavalla paha, vaan että meillä jokaisella on niitä synkkiä ajatuksia. Ne tulevat ja menevät, joskus useammin meille tapahtuvien asioiden vuoksi. Sen jälkeen kaikki riippuu siitä, miten käsittelemme nuo ajatukset.

”Minä en pelkää sitä pimeää puolta itsessäni,” ystäväni sanoi, ”Todellisuus kauhistuttaa minua enemmän.”

Todellisuus. Miten mielenkiintoinen ajatus. Todellisuus kuulostaa siltä, kuin se olisi se absoluuttinen totuus, juuri se mitä tapahtuu ympärillämme. Mutta itseasiassa todellisuus suodattuu havaintojemme kautta. Meidän menneisyytemme ja kokemuksemme antavat todellisuudelle eri merkityksiä.

sininen_taivas

Otetaanpa esimerkiksi kaksi eri ihmistä ja heitetään heidät samaan arkiseen tilanteeseen, kuten vaikkapa istumaan puistoon. Aurinko paistaa, lapset nauraa, on lämmin. Yksi meidän esimerkki-ihmisistämme huomaa kaiken tämän ja hymyilee onnellisesti ajatuksissaan. Se toinen tyyppi ei tunne auringon lämpöä ihollaan tai kuule lasten naurua. Hän istuu kyyryssä puistonpenkillä ja tuijottaa kahvikuppiaan mitään näkemättä. Hän on täysin uppoutunut omiin ajatuksiinsa. Ehkä hän sai juuri potkut. Ehkä hänen poikaystävänsä jätti hänet.

Silti mitä hänen ympärillään tapahtuu on todellisuutta. Mutta siinä todellisuudessa missä hän elää ei ole tilaa lasten naurulle tai ihanalle säälle. Silti ne asiat tapahtuvat hänen ympärillään. Ne ovat vain suodatettuna pois hänen todellisuudestaan.

Sama voisi tapahtua aamun työliikenteessä bussissa. Toinen ahdistuu siitä, kuinka täynnä bussi on porukkaa ja murehtii ajankulusta, siitä että hän saattaa myöhästyä töistä. Toinen siinä samassa bussissa matkustava saattaa olla todella hyvällä tuulella, nauttii kaikesta hyörinästä ympärillään ja huomaa kanssamatkustajien hymyt, muttei niitä ärsyyntyneitä irvistyksiä.

blue_sky

Todellisuus. Se on maailma ympärillämme ja mitä tapahtuu meille. Mutta se ei ole sama kaikille. Kaikki riippuu siitä, mihin me kiinnitämme huomiota.

Se on aikalailla samanlainen valinta lukiessamme uutisvirtaa. Mitä otsikoita klikkaamme? Huomioimmeko vain ne hirvittävät katastrofit, vai huomaammeko myös ne iloiset uutiset? Ne, missä joku on tehnyt ison lahjoituksen hyväntekeväisyysjärjestölle ja se järjestö pystyy nyt jatkamaan toimintaansa lahjoituksen ansiosta. Tai kadonnut lapsi on löytynyt hyvinvoivana ja päässyt takaisin perheensä luokse.

Tällä hetkellä minun todellisuuteeni kuuluu sairaalassa oleva esikoiseni. Se on kauheaa. Kärsin siitä. Mutta se ei määritä minua tai todellisuuttani. Se, mitä tapahtuu meille, ei määritä meitä. Vaan se, miten käsittelemme tapahtumat. Minä edelleen huomaan toiset ihmiset ympärilläni. Nautin kuopukseni seurasta ja siitä, kuinka hän kasvaa ja kehittyy. Olen kiitollinen kihlatustani ja siitä, kuinka olemme yhdessä. Kaikki tämä on todellisuuttani myös. Vain minä voin antaa kaikelle minulle tapahtuvalle merkityksen. Kuinka minä koen ne. Kuinka minä sisäistän ne.

meriannen_rannalla

Mitä todellisuus sinulle merkitsee? Onko se totta, niin kuin sana itsessään sisältää? Voiko todellisuus olla väritetty ja suodatettu kokemustemme ja menneisyytemme perusteella?

Mitä ajatuksia postaukseni herätti?

Postaus kirjoitettu 16.6.2016


What is reality?

 

The other day I was talking to my friend who has experienced something horrendous. She is depressed and drawn to darkness in her own words. We had a long discussion about this.

I think we all have dark side in us. Not that all of us is evil, but we all have the dark thoughts. They come and go, sometimes they come up more because of what is happening to us. It’s then all about how we deal with them.

”I’m not afraid of the dark side in me,” she said to me, ”I’m more scared about the reality.”

Reality. What an interesting thought that is. Reality sounds like it’s the absolute truth what happens around us, it’s the world. But actually reality is filtered through our perceptions of it. Our experiences and past gives the reality different meanings.

Take a normal situation in life and two different people in it. Let’s say day at a park. Sun is shining, kids are laughing, it’s warm. One of our people’s notices all that and smiles happily in her own thoughts. The other one doesn’t feel the sun on her skin or hear the laughter from the kids. She is crouched up on the bench, staring blankly to her cup of coffee. She is occupied by her own world, maybe she got sacked or she broke up with her boyfriend.

Still what is happening around her is the reality. But the reality she is living in doesn’t have room for such things like someone’s else kids playing or the nice weather. Those are still there. But she doesn’t see them. They are filtered away.

The same can happen in a morning commute. Other gets anxious by how busy it is and worries over the time, agitated by the thought of being late from work. Someone else in exactly same situation could be absolutely joyful, enjoying the buzz around her and noticing people’s smiles on their faces and don’t see the grimaces of others.

Reality. It is the world around us and what happens to us. But it is not same for everyone. It depends on what we take in from it. What do we notice, what we pay attention to.

It’s the same choice when going through a news feed. What do we read from it? Do we only see the horrible disasters that has happened or do we spot the happy news too? The ones where someone has made a donation to a charity and that charity can now afford to continue its work. Or how a child lost have been found healthy and has rejoined the family again.

My reality at the moment consist my firstborn in a hospital. That is horrible. I suffer from it. But it doesn’t define me or my reality. What happens to us doesn’t define us, it’s how we deal with it. I still notice other people. I enjoy my second child and her growth. I am grateful for my fiance and how we are together. All of that is my reality too. It all is left for me to give it a meaning. How do I experience all this. How do I take it in.

What does the word reality mean to you? Is it real like it suggests or could reality be coloured and filtered in by our own experiences and our past?

What thoughts did this post bring to you?

The blog post was written on the 16th of June 2016.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Todellisuudesta ja totuudesta

Se, mitä todellisuus on ja mitä se ei ole, on mielenkiintoinen, vaativa asia, jota itse kunkin on hyvä tutkia ja pohtia, ainakin jonkin verran ja joskus elämässään.

———————————-

Todellisuudenpako on hyvin yleistä ihmisten keskuudessa ja todellisuutta voi paeta monin eri keinoin ja tavoin.

Päihteet ovat kai se yleisin tapa ja keino paeta todellisuutta.

Toinen yleinen tapa on asioiden kieltäminen.

Yksi keino on paeta todellisuutta eri asioihin, johonkin itselle sopivaan ja rajattuun asiaan, esim. työhön, uskontoon, taiteeseen ja sen tekemiseen, talouteen ja rahaan, politiikkaan, urheiluun ja liikuntaan, seksiin, ruokaan ja syömiseen, johonkin tunteeseen, esim. jatkuvan hyvän olon hakemiseen, elokuvien katselemiseen, musiikkiin, muotiin, ulkonäköön, peleihin/pelaamiseen, pornoon, television katseluun, nettiin, jne.

Vaikuttaakin siltä, että addiktiot eli riippuvuudet ovat usein todellisuudenpaon keinoja ja välineitä.

Kun todellisuus käy täysin sietämättömäksi, niin ihmisten mielistä löytyy erilaisia puolustus-, suojamekanismeja, esim. mielikuvitus, psykoosi, masennuskin voi olla suojamekanismi, samoin dementia.

Todellisuus on realismia. Todellisuus ei ole harhaisuutta. Todellisuus ei ole jatkuvaa pakenemista toisiin todellisuuksiin.

Pysytään tässä todellisuudessa, tässä maailmassa, jos vain pystytään siihen.

———————————-

Totuus on valheen vastakohta.

Totuus on ainoa kestävä lähtökohta kaikelle elämässä ja myös yhteiskunnassa.

Mä en varmaankaan saanut nyt sun ajatuksesta kiinni mutta mulle tuli tästä semmonen olo että sä pitäisit masennusta jotenkin asennekysymyksenä. Sitähän se ei ole vaan se on vika aivoissa ja niiden kemiassa. Itse sairastan vakavaa mielenterveyden sairautta johon kuuluu vaikeita masennusjaksoja. Niitä tulee ja menee ja yleensä lääkitysmuutoksilla niitä saadaan korjailtua oikeampaan suuntaan mutta helppoa se ei ole. Ei siinä vaiheessa kun on tarpeeksi väsynyt ja alhaalla ole hyötyä vauvan naurusta tai kauniista kukista. No joo on siinä määrin että lapset on ainoa asia joka mut pitää elämässä kiinni. Ja perhe. Mulla ei muuta ole.

Mutta voi olla et ymmärsin sut jotenkin väärin ja syyllistyin taas väärässä paikassa.

Meriannen

Voi, olisikin masennus vain asennekysymys! Itsekin masennuksen kanssa kamppailevana tiedän että se on nimenomaan sairaus, aivot eivät saa sitä normaalia koktailia hormoneja yms.. ja sitä voidaan auttaa lääkkeillä, mutta se ei yksin riitä. 🙂

Tässä postauksessa sivuutin masennuksen itsessään (siitä löytyy montakin postausta masennus-tagin alta) ja keskityin ystäväni ajatukseen todellisuudesta. Yritin tuoda esille sitä, kuinka todellisuus koetaan jokainen eri tavalla riippuen omista kokemuksista ja menneisyydestä ja sen hetkisestä tilanteesta.

Minulla masennukseen auttaa hetkeen keskittyminen, auttaa parantamaan mielialaa… mutta itse sairauttahan se ei poista 😉

Et syyllistynyt ihana mihinkään, ihana että laitoit kommenttia! 😍

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.