Perhe-elämä
23.7.2016

Sairaalamutsin ulkonäkö

Sairaalamutsin ulkonäkö

Postaus on kirjoitettu 14.5.2016.

Tuijotin ottamaani selfietä Elsan vieressä. Silmät niin kirkkaana, meikattuna, lukematon ilme kasvoilla. Muistan, miltä meikattu naama tuntui – hymy irtosi entistäkin helpommin, ripset tuntuivat koskettavan kulmakarvoja. Istuin nytkin Elsan vierellä, kuunnellen hajamielisesti hänen rohisevaa hengitystään. Päällä oli samat vaatteet kuin eilenkin, ne päällä nukuin tässä turkoosissa nojatuolissa Elsan vieressä. Olisi minulla viikonloppurepussani muutakin päälle kiskaistavaa, mutta en vain ole viitsinyt.

Samat kuteet päällä kävelin puistoon. Kamera kaulassa, hymy huulilla, kampaamaton tukka sotkuisella poninhännällä takaraivolla. Mietin, kumpi näistä Maijuista on se ”oikea”, se todellisempi – meikattu vai meikkaamaton? Irvistelin kameralle, leikin ajastimella, mietin miten siistiä olisi jos joku ottaisi asukuvia meikätytöstä. Kuvasin kukkia, sorsia, hain kahvilasta smoothien.

Kamerasta kuvia esikatsellessani päätin, että kumpikin on ihan yhtä todellinen. En meikkaa peittääkseni mitään, meikkaan korostaakseni silmiäni, tuodakseni hymyn huulilleni, antaakseni itselleni miellyttävää tekemistä. Samalla ajattelin tuoda nämä molemmat puolet sairaalaminusta esiin – ei, en todellakaan ole tälläytynyt koko ajan. Enemmänkin päinvastoin. Ulkomuodollisesti näytän yleisesti ottaen tältä:

tissit

Hulluttelin kameran ja kuvakulmien kanssa – ja repesin tälle kuvalle!

asu

Kampaamattomat hiukset, meikitön naama. TUI-farkut Sainsburysta. My George -paita Asdasta.

huppari bloggaaja

Musta, käytössä nuhjaantunut ja pesukoneessa kulunut ja niin mukava huppari – Primarkista kaveri osti lahjaksi.

meikitön bloggaaja

Meikitön naama – huomaa finni leuassa. Tai siis sen parantumisjäljet, rahkahan tuossa jo päällä on.

uusin aarre

Uusin aarteeni: Danin äiti antoi tämän mielettömän arvokkaan korun minulle. Korun, jonka hän itse oli saanut lahjaksi synnytettyään mieheni Danin.

tuifarkut

Southamptonissa ostamani housut – juuri silloin täysin istuvat, edelleen mukavat, mutta jo vähän löysäksi ehtineet. Pitää vähän väliä jo nostella ja oikoa. Pesemisestä johtuvaa? Vai olisinko laihtunut?

paa pilvissa

Nämä kuvakulmat – miksi ei! Koska mulla oli hauskaa. Ja pää pilvissä.

toms kengat

Hanlonilta raskausaikanani saamani kengät – ja vieläkin käytössä. Merkkiä TOMS – niin mukavat, ja jokainen ostettu kenkäpari on vieläpä hyväntekeväisyyttä! (Ei yhteistyölinkki!)

hassu bloggaaja

Koska ei aina jaksa olla vakava.

vasynyt bloggaaja

sairaalamutsi

Niinko tämmönen mimmi. Moi.

paivan asu

Erilainen selfie alias kokonaisuuskuva asusta.

kurttunaama

Ei paha. Vaikka en olekaan hiekkarannalla, mutta kuitenkin veden ääressä. Tämän takia alun perin puistoon tulin – enkä vain kameran kanssa leikkimään!

peruna laukku

Danin äidiltä joululahjaksi saamani käsilaukku, merkkiä per una

kukkkien keskella

Eikä kummassakaan likassa ole mitään vikaa. Saan näyttää ihan miltä itse haluan. Mikä itsestä tuntuu mukavimmalta. Oli ne sitten liian isot vaatteet, yön yli päälläni nuhjaantuneet kuteet tai juuri pesty ja tarkkaan valittu asukokonaisuus. Meikattu tai ei, hiukset harjattu tai ei. Kelle sillä on loppupeleissä mitään väliä, miltä näytän, kun ei töiden muodossa tarvitse minkään brändin imagon sisälle mahtua?

Puistoillessa mietin painoni tipahtamista myös. Kuinka se ei tunnu yhtään saavutukselta, enhän sen eteen ole tehnyt yhtään mitään. Lähes parikymmentä kiloa on tipahtanut siitä, kun Anna syntyi. Painoa on jopa reipas kymmenen kiloa vähemmän siihen tyttöön, joka vuosi sitten oppi olevansa raskaana. Olen iloinen, että paino on pudonnut, ja jos täysin julman rehellisiä itselle ollaan, niin kyllä tästä voisi vielä ainakin viitisen kiloa tipahtaa niin oltaisiin ihannemitoissa. Moni minua nähnyt ystäväni on henkäissyt olevansa kateellisia painonpudotuksestani, mihin vaikuttanee varmaan ainainen laihdutusbuumi näin kesän alla. Se hämmentää. En minä koe olevani millään tavalla erilainen tyttö siihen, mitä olin painavampanakin. Ihan sama Maiju se tuijottaa peilistä takaisin tai ilveilee kameralle. Se ihan sama Maiju valitsee vaatteita päälleen ja puuhailee päivän toimissaan. Ihan sama Maiju suuttuu kotitöistä, ihan sama Maiju liikuttuu lastensa tekemisistä. En minä ole sen parempi ihmisenä ilman noita pariakymmentä kiloa. Ihan sama likka. Vaikkakin pienempi, ja diabeteksen riski tipahtanut tämän myötä varmasti huimasti.

Olen iloinen siitä, että juuri minä olen minä. Tällaisena kuin olen.

Postaus kirjoitettu 14.5.2016.


This post was written on the 14th of May 2016.

I stared at the selfie I had taken of myself next to Elsa. I’ve got some makeup on, my eyes so bright and shiny, my expression hard to read. I remember how I felt at that moment, how easy it was to smile to the camera because of the makeup, how my eyelashes seemed to touch my eye brows. I sat next to Elsa now too, listening half-heartedly to her rattily breathing. I was wearing the same clothes than I did yesterday, I slept with them on too on this reclining chair next to Elsa. I did have other clothes to wear, I just .. haven’t got around changing clothes.

I still wore the same clothes when I went out to the park. I had my camera with me, smile on my face, uncombed hair up on a ponytail. I thought which one of these Maiju’s is more real – the one with or without makeup? I made silly faces to the camera, played with the timer on it, wondered how cool it would be if I had someone to take photos of me. I took photos of the flowers and ducks, got myself a smoothie from the café.

When previewing the photos from my camera I decided that both of those girls are as real as the other. I am allowed to look however I want. Whatever feels most comfortable to myself. Even if it was too big clothes, clothes that I had slept on the night before or just washed and carefully chosen outfit. With or without makeup, combed or uncombed hair. To who it really matters how I look like, especially as my job doesn’t require fitting into any brands imago?

I was thinking about my weight loss at the park too. How it doesn’t feel like an achievement as I haven’t done a thing towards it. I have lost almost 20 kilos (3 stones and 2 pounds) from Anna’s birthday. I even weigh about 10 kilos less (1 stone and 8 pounds) than what I was a year ago when I found out I was pregnant. Obviously I’m glad I have lost this much weight and if I was brutally honest, I would need to lose another 5 kilos (11 pounds) to reach my ideal weight. Many of my friends who’s seen me have gasped to say how jealous they are of my weight loss, most likely because it’s spring and people are generally trying to lose weight. It confuses me. I don’t feel any different for being smaller than I was. I’m exactly the same Maiju, who loses her temper about housework and gets emotional about whatever her kids are doing. I’m not anything better as a person without those 20 kilos. Exactly the same girl. Except smaller. And healthier and the risk of getting diabetes has gone smaller I’d assume.

I’m just happy to be me, no matter how I look like.

This post was written on the 14th of May 2016.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Hei kuulepas!😊 Sun kasvojen malliin kävis toosi hyvin kunnon etuhiukset!😊 Kiitos elämänmakuisesta blogista!<3

Meriannen

Hei titta! Mulla on ollut otsis aiemmin ja olen siitä kyllä tykännyt! En tiedä näkyykö mistään kuvista tuo miun etuhiuksista löytyvä… ”kierukka”, miten sitä kutsutaan? Minulle ei siis koskaan saa tasaista otsista, aina sen ”kierukan” takia hiukset menee tietylle puolelle päätä tai jättää tuohon sivulle ”raon”. Mutta olen miettinyt että leikkaisin sellaisen osittaisen otsiksen eli hiuksia rajaamaan vähän kasvoja.. Kun en ihan tästä paljaasta otsasta itse välitä 😀 😀

Kiitos itse ihanista sanoistasi <3 <3

Itsellä sama, että meikkaan silloin tällöin ja meikin tarkoitus ei ole peittää vaan korostaa. Meikkeinä käytänkin vain ripsiväriä, kajaalia ja sellaista huulikynää. Ihanaa luettavaa kun olet noin sujut itsesi kanssa! 😊

Meriannen

Minulla aikalailla samat, piirrän vain kulmat ja huuliin ihan vain huulirasvaa 😊 Kiitos ❤

Toi eka kuva 😀 😀 😀 Mahtavat.. kuvakulmat 😀 😀

Meriannen

Älä! Mä repeilen vieläkin! Ja siinä on niin paljon kivaa, kuten taivas yms.. mutta silti. Heh 😂

Pudonneen painon kyllä huomasi kuvista jo ennen kuin siitä edes kirjoitit.
Hyvältä näyttää!
Eikä siksi, että muotilehtien ja mainoksen käsitellyt naisvartalot antavat meidän ymmärtää, että ala-asteikäisten tyttöjen vaakalukemat olisivat ne onnellisuuden mittarit. Lähinnä siksi, että omasta kokemuksesta tiedän, kuinka keho ja mieli toimivat juurikin noin, pakottamatta, ja saavat aikaan positiivisen kierteen, jossa paremmin voiva mieli asuu paremmin voimassa kehossa
– kuin ihan itsestään.

Meriannen

Tuntuukin paremmalta, on paljon enemmän energiaa tehdä asioita. 🙂 kiitos Veera ❤

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.