Perhe-elämä
22.7.2016

Tunnelmia lapsen sairaalasta kotiutumisen jälkeen

Tunnelmia lapsen sairaalasta kotiutumisen jälkeen

Ihana taaperomme Elsa vietti 101 päivää sairaalassa ja on nyt totutellut kotiarkeen muutaman päivän ajan.

cp_vammainen_taapero

Arki alkaa löytää uudet polkunsa, joita nämä vanhemman jalat alkavat osata tallata eteenpäin sujuvasti. Lääkkeiden määrät ja ajankohdat muistaa jo itse ilman lippusia ja lappusia, ja Elsakin alkaa päästä takaisin rytmiin mukaan. Edelleen nukkumisajankohdat ovat summittaisia, mutta yöunille aletaan jo rauhoittumaan ”ihmisten aikoihin”. Ei enää puolille öin kukkuvaa taaperoa joka päivä.. vaikka sitten hän saattaakin päättää, että aamut alkavat neljältä.

vauva_kavelylla

Toimintaterapeutti käväisi meillä kylässä ja mitoitti uudelleen tuon sisäpyörätuolin ”pandan” Elsalle sopivaksi – oli hän nimittäin niin kasvaa hurauttanut sairaalassa, että oli kaikki välineet jääneet ihan liian pieniksi! Tilaukseen lähti myös uusi suihkutuoli sekä se kauan himoittu sairaalasänky meille kotiin.

cp_vammainen_taapero_nauraa

On ollut uskomattoman ihanaa saada tämä neitokainen takaisin kotiin ja seurata, kuinka hän sopeutuu takaisin kotiarkeen. Pari päivää hän oli normaalia hiljaisempi ja tuntui, että hän omassa rauhassaan vain seuraili ympäristöään.. Mutta päivä päivältä hän on alkanut aktivoitua ja osoittaa haluaan olla mukana kaikessa. Voi, ne naurukohtaukset ovat palanneet takaisin! Se innostuminen leluista, ne ihastuneet hymyt, kun hänelle menee juttelemaan… Se keskittynyt ilme, kun hänelle antaa jotain käsillään tutkittavaksi.

Miten hän innostuukaan, kun pääsee istumaan pandatuoliinsa.. Miten hän alkaa kikattaa, kun hänet laitetaan punaiselle pienelle patjalle lattialle, missä hän saa koko sydämensä kyllyydestä potkia ja kiemurrella hetken ajan vapaasti. Miten hän sulkee silmänsä rauhoittuen, kun siinä samaisella patjalla järjestetään pieni hierontahetki hänelle. Miten hän nauttiikaan koko sielullaan siitä, että hän on kaikkien rakkaiden ihmistensä ympäröimänä.

Hän on palannut takaisin.

siskokset_vaunulenkilla

Rubykin on ollut niin mielissään siitä, että molemmat hänen siskonsa ovat nyt kotona. Niin innoissaan on ollut auttamassa molempien hoitamisessa, halunnut tietää mikä mikäkin Elsan lääke on… ja lukenut kirjoja kummallekin siskolleen. Niin on meikäläisen sydän haljeta rakkaudesta ja ylpeydestä, kun seuraan tämän upean isosiskon touhuja pikkusiskojensa kanssa…

Tällä viikolla rakas ystäväni Heli tuli kihlattunsa kanssa meille käymään viikoksi, ja ei olisi voinut kyllä parempaan saumaan sattua. Jos muistanette, kuinka pelkäsin että romahtaisin heti, kun Elsa on tullut takaisin kotiin sairaalasta? No, nyt minulla on kotona täällä minulle rakkaita ihmisiä käymässä, jotka pitävät aktiivisena, vievät ulos (kävin jopa yöelämässä heidän kanssaan, ensimmäistä kertaa sitten… en edes muista), ja ovat kuuntelevana korvana. Näin heitä viimeksi vuosi sitten, joten tässä on nyt ollut paljon puhuttavaa!

Minä olen oikeasti niin onnekas tyttö kuin voin vaan olla. Miten ihania ystäviä minulla onkaan, miten upea perhe ja niin kärsivällisen jaksava puoliso, joka mielellään huolehtii lapsista, jotta minä pääsen ystävieni kanssa liikenteeseen..

Olen niin onnellinen.


Our amazing little toddler has been settling back to home for the past couple of days after spending over 101 days in the hospital.

We have been establishing together the new routines with all of her medications and feed plans. We pretty much remember everything by heart already so no need to constantly check the dosages and times to give them from a piece of paper.

Occupational therapist visited us on Monday and adjusted Elsa’s indoor wheelchair – pandachair – as she has grown so much since she last were able to sit in it. In fact all of her equipment are too small for her now, so bigger stuff has been ordered for her! As an example a new profiling bed and a shower chair for her.

It has been absolutely incredible to have our family back together and follow how Elsa has coped to be back home again. First days she was quieter than usual, it seemed like she was just taking everything in at her own pace.. But a day after a day she’s becoming more and more active and showing more interest to be a part of what’s going on around her. Oh, the laughing fits are back! Her getting excited about the toys, the delighted smiles when someone comes to talk to her.. That concentration on her face when she’s given something to explore with her hands…

How she becomes thrilled when she is placed to sit on her panda chair… Or how she starts to giggle when you lay her down on a little red mattress on the floor where she can wriggle around for a bit.. How she closes her eyes when you give her a little massage on that same mattress. How she absolutely enjoys being around all of her loved ones.

She’s back.

Ruby has been so pleased to have both of her sisters back home too. She has been eager to help with cares for both of her sisters and wanted to know what all Elsa’s medications where for. She has read books to her sisters. My heart’s been about to burst with all the love and pride that I have for this girl when watching her be with her sisters…

This week my dear friend Heli arrived here for a visit with her fiancé. The timing couldn’t have been any better! If you remember how I was worried if I could become depressed again after getting Elsa back from the hospital, when everything should be OK again and suddenly I wouldn’t be able to cope with everything we’ve experienced and all the changes? Well, now I have my beloved friends here at home who keeps me active, takes me out of the house (and even to the nightlife for the first time in.. I don’t even remember when I was out the last time).. Last time I saw Heli about a year ago so there was so much to catch up on!

I feel so blessed and happy. I have such wonderful friends, so amazing family and so patient and caring fiancé who doesn’t mind looking after the kids so I can go out with my friends..

I’m just so happy right now.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Voi kun olette niin ihanan onnellisen näköisi kaikki! Ihanaa nähdä ja kuulla teidän onnenne!

Ethän muuten vaan ole tehnyt itsesi kanssa mitään sopimusta, että jos jaksat olla onnellinen ja iloinen ja täydellinen, Elsa ei enää koskaan sairastu? Sellaiset ajatukset ovat tuollaisessa tilanteessa tavallisia ja sitä kautta kai ihan normaaleja, mutta ne sopimukset eivät valitettavasti toimi. Onneksi sulla on tosiaan jatukset tosi tehokkaasti nyt muissa aiheissa, hienoa, että matka teillepäin toteutui juuri nyt! 🙂

Osaisinpa itsekin olla noin onnellinen. Ei sitä vaan osaa, vaikka sinällään kaikki on ihan hyvin nyt.

Ihania kesäpäiviä teille kaikille sinne!

Meriannen

Tuo kyllä kuulostaisi juuri sellaiselta sopimukselta, jonka olisin helposti voinut tehdä… Mutta onneksi en ole edes tajunnut! Olen tietoisesti keskittynyt nauttimaan niistä pienistä hyvistä hetkistä nyt, löytämään hyvää tästä kotiarjesta.. Oikeasti tuntemaan ja huomaamaan sen eron, mitä Elsan kotona oleminen tuo. Täysin tiedostaen, että jossain vaiheessa saatamme joutua sairaalaan uudestaan, mutta se ei sitten johdu minun tunteistani. Tiedätkö, mitä tarkoitan? Enemmänkin juuri niin, että nautin nyt jokaisesta hetkestä ja päivästä kerrallaan, samalla tavalla kuin mitä etsin sairaalassa niitä hyviä hetkiä, joista sain voimaa jatkaa eteenpäin.. Ja se näyttää toimivan.

Ja tessa, onnellisuuteen voi oppia! Kun lopettaa ne sitku-ajattelut ja vain oikeasti keskittyy niihin pieniin hyviin hetkiin. Oli se sitten vaikka se yksi hiljainen hetki, jolloin äitinä saa juoda rauhassa sen kupin kahvia kuumana! 😀

Ihania kesäpäivä sinne kans – ja kiitos, että jaksat aina minusta huolehtia ja laittaa kommenttia <3 <3 <3 <3 <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.