Perhe-elämä
18.7.2016

Pokémon Go saa koko perheen liikkeelle

Pokémon Go saa koko perheen liikkeelle

Pokémon Go kasvoi lähes yhdessä yössä kansainväliseksi menestystarinaksi – eikä syyttä. Ehkäpä sinäkin olet tästä kännykkäpelistä kuullut, eikä minun siten tarvitse mennä yksityiskohtiin siitä, mikä tämä peli on?

pokemon_go_rattata

Minäkin olen hurahtanut tähän peliin. Kuulunhan juuri siihen parikymppisten nostalgiapelaajien ikäryhmään; Pokémon oli kova juttu ollessani pirpana. Miten paljon sitä pienenä toivoikaan, että pokemonit olisivat olleet totta?

Mitä se 10-vuotias Maiju olisikaan ajatellut, jos olisi tiennyt että 28-vuotiaana hän voi napata kauppareissulla muutaman pokemonin ja kantaa niitä taskussaan. Että tuo aikuinen Maiju voi kamppailla pokemonturnauksissa… Tehdä juuri kaikkea sitä, mitä polvet nurmenvihreinä leikki siskojensa kanssa lapsuuskotinsa takapihalla.

pokemon_go_uk

Lauantaiaamuna katselin Rubyn puhtaita pyykkejä hänen sänkynsä vieressä. Ne odottelivat lajittelemistaan paikoilleen. Unihiekkoja silmistään hierova esiteini pohti vielä sohvannurkassa sanattomasti aamupalavaihtoehtojaan. Ulkona paistoi aurinko.

”Ruby, minulla on sinulle ehdotus,” sanoin.
”Niin?”
”Jos teet kaikki aamuhommat ripeästi ja lajittelet ne pyykit paikoilleen, jotka toin sänkysi viereen eilen, niin me voidaan mennä ulos jahtaamaan pokemoneja yhdessä.”
”Oikeasti?”
”Ei, kunhan sanoin huvikseen. Tietysti!”

Rubyn kanssa ei koskaan ole ollut ongelmaa kotihommien tekemisessä, jos sillä ei ollut väliä milloin ne tehtäisiin. Nyt seurasin, kun tyttö söi aamupalansa, pesi hampaansa, harjasi hiuksensa ja pukeutui päivävaatteisiinsa ennätysvauhtia. Kun itse olin saanut omat aamurutiinini tehtyä ja perheen pienimmät yhdessä Danin kanssa hoidettua, oli aiemmin mainitut pyykit jo siististi paikoillaan.

Ojensin Rubylle aurinkovoiteen, ja hän kysyi voisimmeko ottaa Annan mukaan.
”Tottakai!”

hunting_pokemon

Dan jäi kotiin hoitamaan vielä väsynyttä Elsaa, ja minä löysin itseni Rubyn ja Annan kanssa lähipuistosta. Matkalla olin näyttänyt hänelle, mitä pokemon ”stops” ja ”salit” olivat ja miten pokemonit näkyivät kartalla. Matkallamme puistoon olimme jo napanneet muutaman rattatan ja pidgeyn.

Pokemon go’n hienous onkin siinä, että peliä ei voi pelata, ellei lähde pois kotoa. Sitä ei voi pelata kotisohvalta käsin.

Kävelimme puistoa ympäri, innostuimme yhdessä jokaisesta lähelle sattuneesta pokemonista. Huvittuneena katselin, miten tarkasti Ruby tutki karttaa ja osoitti minulle jatkuvasti suuntaa, minne mennä seuraavaksi.

”Tiedätkö sinä, mitä sinä juuri teet?”
”Hä?”
”Sinä suunnistat. Muistelin, että sanoit, ettet pidä suunnistamisesta.”
”Mutta tämä on kivaa. En minä koulussa suunnistamisesta tykkää.”

pokemon_go_suomi

Pokemon go’ssa voi myös saada pokemonien munia, jotka voi laittaa hautomoon. Muissa peleissä, joissa munia haudotaan, kuoriutumisen edelletyksenä pitää odottaa joku tietty aika. Pokemon go’ssa pitää kävellä munan ilmoittama matka, jotta pokemonin saa kuoriutumaan.

Arvaatteko jo, mitä Rubyn kanssa tapahtui?
Kyllä. Hän juoksi puistoa ympäri ja ympäri, saadakseen ensimmäisen munan kuoriutumaan.

Olen sosiaalisessa mediassa huomannut kriittistä noottia annettavan Pokémon Go’lle siitä, että se ei huomioi liikuntavammaisia pelaajia. Itse vammaisen lapsen äitinä pohdin tätä vauvan vaunuja työnnellessäni.. Yhtään noita artikkeleita lukematta ainut ajatukseni on, ettei se ole pelin vika, että maailmamme ei ole esteetön. Ettei kaduilla, puistoissa ja pihamailla ole otettu liikuntavammaisia paremmin huomioon. Jos kävely tuottaa kipua, peli on ehkä hyvä motivaattori päivittäiseen fysioterapiaan…?

Toisekseen, peli on saanut myös ne masennuksesta kärsivät ja jopa autistisetkin ihmiset liikenteeseen, pois sieltä turvallisesta kotikolosta ulkomaailmaan ja juttelemaan jopa tuntemattomille ihmisille. (The Mighty: Pokémon Go Gets My Son With Autism to Play Outside ; The Independent: Pokémon Go: How the game is helping players tackle anxiety and depression)

pokemon_go_stay_aware_of_your_surroundings

Meillä oli selkeät ohjeet pelaamiselle.

  1. Koko ajan pidä silmällä mitä ympärilläsi tapahtuu – ei vain ruudulla, vaan oikeasti ympärilläsi.
  2. Pysähdy, jos pokemon tulee eteen – ja liiku vasta, kun olet sen saanut napattua.
  3. Paitsi, jos olet keskellä tietä / ylittämässä kadun. Mene silloin turvalliseen paikkaan ennen kuin alat heittelemään pokepalloja.

Kahden tunnin aikana kävelimme pari kilometriä, nappasimme parisenkymmentä pokemonia ja pelasimme ensimmäisen turnauksemme. Saavuimme kotiin nälkäisinä ja onnellisina, suunnitellen jo sitä seuraavaa pokémonien jahtausreissuamme…


Pokémon Go get’s your whole family moving

Pokémon Go is an international success story, in a matter of days it has grown to be the most sold mobile phone game in the whole world. Therefore I feel certain I do not need to explain to you what this game is about in detail now, do I?

I have been caught with the hype too and there is no wonder why. When I was little Pokémon was the thing. What would have the 10-year-old me done if she knew that when she was just 18 years older she would be catching pokémon on her way to the shops? That she would carry them in her pocket and even play tournaments with them?

On Saturday morning I saw that the clean laundry by Ruby’s bed was still waiting to be sorted and placed in her wardrobe. The girl herself was sitting on a couch trying to decide what to have for breakfast.

”Ruby, I have an idea,” I said.
”Yea?”
”If you do all your morning chores quickly and sort that laundry I brought next to your bed yesterday.. after that we can go to catch some pokémon together if you like.”
”Really?”
”No I just thought I’d say that.. Of course!”

There’s never been a problem getting Ruby to do housework, if there is no time scale that you want stuff to be done. There I followed how Ruby had her breakfast, brushed her teeth and hair and dressed up for the day in record time. When I had got myself and the younger kids sorted with Dan, the mentioned laundry was neatly put away.

I gave Ruby a sun lotion. She asked if we could take Anna with us.
”Of course.”

Dan stayed home with still tired Elsa and I soon found myself at a near-by park with Ruby and Anna. On our way there I had showed Ruby what pokestops and gyms were and how you could see from the map where there was pokémon. We had already caught some rattatas and pidgeys.

The beauty of Pokémon Go is in how to play it. You can’t play it sitting down on your couch. You have to get out there. Out and walking.

We walked around the park and got excited together about the every one of the pokémon we found. I was amused watching how carefully Ruby examined the map on the game and how she constantly pointed where to go next.

”Do you know what are you doing right now?”
”What?”
”You are doing orienteering. I remember you saying that you don’t like doing it.”
”Yea I don’t. Usually. But this is fun.”

You can get Pokémon eggs in this game. To hatch an egg you normally have to wait a period of time in a game – in this one you have to walk a distance.

Can you guess what Ruby did?
Yes. She ran around the park to get the distance done so we saw the first egg hatch.

There has been some rant about how the game doesn’t take into account the players with physical disabilities. As a mother to a child with cerebral palsy, those headlines did catch my attention. I gave some thought to it while walking around with Ruby and Anna, and without reading any of those articles all I could think of was that it is not the game’s fault that our world is not build accessible for everyone, that our cities and villages haven’t built the public areas with the disabled in mind. Maybe it would be the time to change that, finally? And if walking causes pain, maybe this game could be a good motivator to get off the couch and do the daily physiotherapy to be able to go out there to ”catch ’em all”? Maybe there could be different point systems for disabled, but then – why would you want that?

Besides, there’s already articles out there how the game helps the depressed and anxious people to socialise and be outside, and parents of autistic kids have seen their little ones being social thanks to this game! (The Mighty: Pokémon Go Gets My Son With Autism to Play Outside ; The Independent: Pokémon Go: How the game is helping players tackle anxiety and depression)

We had a couple simple rules for playing this game.

  1. Keep an eye on your surroundings at all times. Not just on the screen. But really around you.
  2. Stop if you encounter a pokémon and move only, when you’ve caught it.
  3. Unless you are on the middle of the road or a junction. Retrieve to a safe place before you keep playing. The pokémon won’t disappear.

After two hours of playing we had walked miles and caught about 20 pokémon. We even played our first tournament together (and lost terribly). We arrived back home hungry and happy, already planning when to go next.

 

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Me ollaan myös hurahdettu tähän! Aiemmin vaunulenkit on tu tuntuneet raskailta kaikkien lääkkeiden ja maitojen letktamisen keskellä. Nyt ollaan ulkoiltu päivittäin, ja kävimpä eilen illalla yöhoitajan tullessa 45min reippaan pyörälenkinkin yksin (kiersin lähialueen stopit pariin kertaan), teki hurjan hyvää! 🙂 ihana että peli on saanut teidänkin perheen liikkeelle <3

Meriannen

Meillä on ollut nyt kotiutumisen jälkeen vähän samaa ongelmaa, kun pitää Elsalle pakata niin paljon kaikkea mukaan (lääkkeet, happitankki, ”imuri”, letkupumput ja ruoat ym).. että on ollut hyvä, että on ollut jokin vielä ylimääräinen motivaattori lähteä ulos! 😀 😀 Ihana siis että toimii teilläkin! Ja tän avulla mä oon lähtenyt kans illasta ihan omalle kävelylle, kun lapset on saatu jo petiin – normaalisti olisin vaan istahtanut sohvalle rentoutumaan, nyt tekeekin mieli mennä ulos nappaamaan pokemoneja! XD

Itse nappasin ekana päivänä 17 pokemonia, ihan kotoa sisältä. Ei sitä tietty loputtomiin pysty sisällä pelaamaan kun pokepallot joskus tietysti loppuu jos ei stopeilla käy, mutta tuo ettei sitä voisi pelata ollenkaan sisällä ei pidä paikkaansa 🙂

Meriannen

Oikeasti?! Minä olen kotoa käsin saanut napattua ehkä viisi pokemonia, kun sattuivat olemaan tarpeeksi lähellä.. 😀

Mä itse liikuntavammaisena oon huomannut jopa entistä enemmän paikkoja missä ei voikaan liikkua pyörätuolin kanssa. Kiitos tämän pelin! Enpä olisi näihinkään paikkoihin koskaan mennyt ilman tätä, ja näin pystyy antamaan palautetta näistä paikoista.

Ja tosiaan plussaa tuosta sosiaalistumisesta 🙂 heti jos joku bongaa mut puhelin kädessä niin kyllä sieltä melko varmasti joku tulee vaihtamaan pari sanaa. Enemmän tässä on hyötyjä oikeesti ku mitä haittoja, tosin jos pelaaja osaa pitää järjen päässä. Nyt jo valitettavasti myös lukenut liiankin monta tapausta jossa ollaan jääty auton alle kun katse ollut kiinni ruudussa…

Meriannen

Ihana tapa nähdä tämä maailman esteettömyys – se ei tosiaan ole pelin vika, että kaikkiin paikkoihin ei pääse, ja ilman palautetta muutosta ei myös tapahtuisi! Ihana että jaksat nähdä sen vaivan!

Joo, järki päässä olisi hyvä asia. Mutta onhan näitä uutisia ollut ennen tätä peliäkin, miten lapsi on juossut pallon/kissan/minkä vaan perässä auton eteen, kun ei ole osannut varoa.. Eli varomattomuus ei siinä mielessä ole uusi asia! Turvallisuusasiat pitäisikin siis kotona käydä hyvin lävitse, että tietä ei ylitetä ilman että katsotaan tuleeko autoja ym. 🙂 Mutta kaiken kaikkiaan tämä peli on aivan huippu – oon koukussa! 😀 😀

Kiitos Iitu tosi ihanasta kommentista <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.