Perhe-elämä
18.5.2016

Elsan ja Annan kuulumiset

Elsan ja Annan kuulumiset

Sunnuntaista perjantaihin viime viikolla Dan oli sairaalalla edelleen sairaana olevan Elsan kanssa, minä käväisin Annan kanssa molempia morjestamassa silloin tällöin. En todellakaan edes päivittäin.

siskokset

Edellisen viikon stressin jälkeen otin itsekkäästi omaa lomaa – kävin Annan kanssa puistoilemassa ja nauttimassa auringosta. Kiikuttiin leikkipuistossa, istuttiin ja ihmeteltiin yhdessä kaikkialle ehtiviä ja juoksentelevia muita lapsia.

vauva tutkii nurmea

enta sitten

vauva 4kk

Siivottiin yhdessä kotona; Annasta oli hauskaa maata sängyllä ja lajitella vaatteita minun kanssani, eli toisin sanoen minä heilutin milloin mitäkin puhdasta vaatekappaletta hänen päänsä yläpuolella ilmoittaen, mikä se oli ja minkävärinen se oli. Lajiteltiin me likaisetkin vaatteet eri kasoihin ja sitten tuijoteltiin yhdessä pesukoneen pyörivää rumpua. Köllöttelimme myös paljon sohvalla ja ihan vain höpöteltiin. Päästeltiin erilaisia ääniä, minä yleensä Annaa matkien, mikä hänestä oli ihan hurjan kivaa!

vauvan eka lelu

Me myös jumpattiin yhdessä. Ei kun vain autoin tytön masulleen ja minä sitten näytin mönkimisen alkeet. Tytön silmät levisivät ihan lautasen kokoisiksi, kun minä liikuin masullani eteenpäin! Minä taputtelin käsiäni lattiaa vasten ja hihkuin ”ota kädet mukaan, kädet mukaan” ja taas vedin itseäni pitkin lattiaa. Eikä kestänyt kauaakaan, kun Annakin alkoi yrittää. Taputteli käsiään päänsä edessä ja hihkui. Vaikkakin huojuen.

vauva imee peukkua

Seuraavana päivänä hän jo liikkui. Ei mitenkään merkittävästi, mutta masullaan hän oli patjalla, kohta siinä vain osittain. Ei meinannut neuvolatäti minua uskoa, kun kerroin että tyttöni mun osaa jo

– kieriä selältä sivulleen
– kieriä masulta sivulleen ja takaisin selälleen
– laittaa tutin omaan suuhunsa
– suuhun menee myös oma peukku
– ja mikä tahansa, minkä annat hänen käsiinsä – kuten lusikka
– tutkia leluja käsillään
– pidellä esineitä
– ja nyt myös liikkua masulla ollessaan
– päästellä monenlaisia ääniä; omalla äänellä leikkiminen on alkanut!

Ikää 19 viikkoa, eli hilkkua vaille 5 kuukautta. Ei vielä aktiivisesti kierähtele, mutta silloin tällöin yllättäen.

pieni potilas

Tuona aikana Elsakin alkoi jo voida paremmin. Se inhottava ihottuma hävisi, turvotus laski ja kivut vähenivät. Nivelet alkoivat liikkumaan helpommin. Loppuviikkoa kohden hänen lääkitystäänkin alettiin vähentää, eli hänen annettiin jo heräillä aiempaa enemmän.

Kiitos lääkityksen vähenemisen, olemme saaneet ihan uusia syitä jaksaa. Elsa on nimittäin alkanut lahjoittaa meille vihdoin ja viimein niitä ihan oikeita hymyjään!

Kun näin hänen hymynsä ensimmäistä kertaa niin moneen viikkoon, minä kiljuin melkein koko keuhkojeni kapasiteetilla. Ihan varmasti koko Poolen sairaala sai siis tietää, että peehana, se Elsa muuten HYMYILEE JA IHAN OIKEASTI! Olimme antamassa hänelle kylpyä, ja vettä rakastavana tyttäreni nautti siitä kovasti. Sen näki hänen kehonkielestään, siitä, miten hän rentoutui. Pestessäni hänen hiuksiaan hän nosti suupielet ylös. Ihan korviin asti! Ja päästi kuin kehräävän, onnellisen äännähdyksen.

Tuon jälkeen olemme saaneet hymyjä eri tilanteissa – hiuksia harjatessa, pusuttaessani hänen naamansa märäksi, fysioterapiaa hänelle antaessani. Jokaikinen hymy tuntuu ihan sydänalassa asti.

Nyt minä vietin viikonlopun sairaalalla, ja sitten tiistaina vuoro vaihtui. Kahden yön sairaalaputket sitten per nokka, vaihdellen, vuorotellen. Viikonlopun aikana, kun nautin yllättäen ilmestyvistä hymyistä, Elsa sai minut myös huolestumaan uudelleen. Hänelle ilmestyi uudenlaista ihottumaa, joka muistutti puremia. Ne katosivat antihistamiinin myötä, mutta tulivat takaisin myöhemmin. Sunnuntaina nousi taas kuumetta. Miksi? Lääkärit tekevät taas testejään, toivottavasti löytävät syyn nyt tähän uuteen kuumeeseen.

Askel eteenpäin, toinen taaksepäin.

Kuusi viikkoa sairaalaelämää takana, edelleenkään kotiinpääsystä ei ole tietoa. Kuusi viikkoa.

Lääkäri vain totesi tiistaina, että tästä kamalasta viruksesta Elsalla kestää kuukausia (!) parantua. Kuukausia, että hänen keuhkonsa olisivat täysin puhtaat. Miten kauan siitä me sitten ollaan sairaalalla? Vain tulevaisuus näyttää.

Edit. Tämän julkaisun jälkeen meille tuli tieto, että Elsalla on jatkuvista verikokeista ja muista testeistä löydetty uusia tulehduksia. Tulehdus kurkussa ja pissatulehdus. Niille on nyt antibioottikuuri. Hitaasti, mutta varmasti, kohti parempaa…

sisaruus erityislapselle

(Ensimmäisessä kuvassa muuten kävi niin, että sairaanhoitaja päätti että on jo aika Elsan saada pikkusiskonsa syliin. Koska Elsa voi jo paremmin, ei kuumetta, ei kärsinyt mistään tarttuvasta – ja ei kun pikkusisko syliin siis. Elsan ilmeet! Se keskittyneisyys! Ja miten kaikki jäsenet ja koko kroppa rentoutui ja hän kuunteli, tunnusteli siskoaan. Se rauha. Heidän kädet löysivät toisensa, pitelivät hetken toisiaan käsistä kiinni. Minun sydämeni oli pakahtua.)


Dan was in the hospital from Sunday to Friday last week. I didn’t visit him every day at all, just occasionally – I took that time as a little holiday. I went to the park with Anna, we enjoyed the sunshine together and went to the swings together at the first time. We watched the other kids run around and breathed in the fresh air. We did housework together. Anna especially loved sorting the clean clothes with me – she was laying on the bed and I swung the clothes on top of her in the air and told what colour and what they were. We sorted the dirty clothes together too, she sitting on my lap and checking if I sorted the clothes correctly to right piles. Then we sat together and watched the washing machine doing it’s job. Mostly we did just hang around on the couch, cuddling and chatting away. I mostly imitated the noises she made, which she found extremely hilarious!

We did exercise together too on the floor. I helped her on to her tummy and then I laid down next to her, on my tummy too. I clapped my hands in front of me and excitingly encouraged Anna to use her hands too – then I pulled myself forwards with my hands, doing a some sort of a tummy crawling. Anna watched me with awe and wonder in her eyes – it didn’t take her long to try and use her hands too to get moving. The very next day I put her on her tummy on a playmat again and soon I noticed she was only partially on the mat anymore.. She had moved! Herself!

My health visitor wasn’t to believe me when I told that my 19 week old baby can

– roll from her side to side
– roll from her tummy to her side and back to her back
– put her dummy in to her own mouth
– anything you put into her hands will find its way to her mouth
– she has started to suck her thumb too..
– explore items with her hands and get them into her mouth
– make various noises
– and now move forwards while on her tummy

I have a baby genius! Not just cute, but clever too. To be fair, she’s not actively rolling all the time. Only to surprise me/us occasionally.

Within Dan’s time in the hospital Elsa started to improve too. Her rash pretty much disappeared, the movement range on her joints got better again, the pain eased and swelling came down. Towards the end of the week they had started to reduce her medication during the day, allowing some more wake time for her.

Thanks to the reduced medication, she’s been a lot more aware lately. She responds to touch and .. Excitingly, she’s started smiling again! I screamed so loudly you wouldn’t even believe when I saw her first smile after so many weeks… We were giving her a proper bath and you could just see from her body language how she enjoyed the water, she just relaxed. I was massaging shampoo to her hair and then suddenly she just gave the best gift that is a smile…!

Since then she has been smiling pretty regularly to different stuff – when I brush her hair, when I do physiotherapy with her, when I kiss her cheeks wet. I have been doing the weekend in the hospital with her and it just has been so much nicer now as she’s more settled with herself and .. happier. Slowly she is so getting back to her “old self”!

From Tuesday onwards the plan is that we do two nights in a row each.

6 weeks of hospital life by now. 6 weeks. When are we going home? No-one knows yet. Doctors have told us that it takes months for Elsa to recover from this nasty virus she’s had. Months. How long of that we will be in the hospital for? The question that will be only answered when the time goes by.

Edit. After publishing this we got news that Elsa has got a water infection and an infection in her throat. She is on the antibiotics for those now. She is still doing better, they are still reducing her sedatives so she’s going to be even more awake all the time as she is not in pain anymore. The process is slow, but we are getting there. Bit by bit.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Voimia sairaala-arkeen! En voi kuvitellakaan kuinka rankkaa se on. Lämpimiä ajatuksia teille kaikille ja pikaista paranemista ja toipumista Elsalle! 💕

Voimia sinne ihan hirveästi <3

Ihanaa, että sisarukset pääsivät toistensa kainaloon! Aina ilahduttaa kuulla, kun joku sairaanhoitaja osaa ehdottaa jotain noin fiksua 🙂

Haluaisin kysyä ihan mielenkiinnosta puhutteko molemmat Elsalle englantia? Entä Annalle?

Sulla on söpöt tytöt <3 mulla on kolme poikaa (pienin 12/15) ja oon nyt vuoden verran lukenut sun blogia. Kiva että jaksat päivittää kuulumisia vaikka varmasti nyt on rankkaa.

Tsemppiä tuleviin päiviin ja kesään. Elsalle toivon paranemista, jos ei pikaista saa niin edes tasaista.

Voimia teidän perheellenne <3 toivon teille kaikkea parasta!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.