Perhe-elämä
22.4.2016

My 3-year-old daughter is a junkie

My 3-year-old daughter is a junkie

Crack? Weed? Heroin? Meth? LSD?

Luckily, none of those.

Her choice of drug is morphine and midazolam.

Elsa, who was admitted to intensive care with pneumonia and influenza A, has been doing the labour of breathing herself since Friday evening. So for a week now! She breaths with the help of nasal prongs, that give her extra oxygen. She’s doing well in that sense!

I did make a little mistake. You know those nice film scenes in which a patient wakes up from a sedated sleep, bit dozy but recognises everyone around her, maybe says something nice and gives a sweet, confused smile? I was expecting something like that when they would start to wean her drugs down. I was waiting for a smile of recognition.

Oh dearie me. They started to wean her sedation down on Saturday and we were excitingly waiting by her side for her to wake up. When she did, she started to moan. Her whole little body started to shake and she was so agitated. Uncomfortable. Nothing like the happy self I was expecting! I asked why she was so unsettled. Doctors had three answers. First, she has a flu – it does make your whole body achy. Second, she has been lying in a bed for a good two weeks, which might have made her muscles a little sore. Third, she might be suffering from drug withdrawal. As she’s been having good amounts of addictive sedative drugs and pain relief for all good weeks.

Well, I definitely was not expecting that!

So they started to wean her medication down even slower. Little step at the time. Started another medication to keep her calmer during the process. Since then she’s been moaning and unhappy every time she wakes up; her heart rate goes up, she sweats gallons and cries out. Still, day by day, they’ve been able to wean her drug dosages down and she hasn’t been more uncomfortable with it.

By Thursday they’ve stopped all the IV-medication. She is still getting morphine orally though – well, through her nasal tube. We were warned she might be more grumpy the coming day as coming off midazolam might give her some hallucinations. But already on Wednesday she seemed .. more aware. Still not focusing properly with her eyes, but her eyes were brighter. I can’t wait to see her properly awake.. and see her smile.

All these new experiences that happens when your child is really poorly in intensive care.

Sorry about the headline – it is an inside joke. Jokes do make it easier to bare these weird experiences.


Kokaiinia? LSD:tä? Heroiinia? Kannabista?

Onneksi, ei mitään yllä mainituista.

Hän pitää morfiinista ja midatsolaamista.

Elsa on hengittänyt itse sitten viime viikon perjantai-illan, happiviiksien antaman lisähapen tuella. Hengityksen saralla hän onkin tehnyt oikein mainiosti!

Minä kuitenkin tunnustan tehneeni ihan pikkuruisen virheen. Tekin olette varmasti nähneet elokuvia, missä nukutuksesta herännyt potilas siristää uneliaan hämmentyneenä silmiään, näkee rakkaansa ja hymyilee? Sanoo ehkä jotain hassua? Jotenkin minä vain oletin, että Elsan herätessä nukutuksesta hänkin hymyilisi meille. Olisi oma iloinen itsensä. Ja olisi heti tietoinen ympäristöstään, täysin valveilla.

Voi minua. He aloittivat vähentämään hänen nukutustasoaan lauantaina ja me jännittyneinä odottelimme hänen sänkynsä vierellä hänen heräämistään. Mutta kun hän heräsi, hän alkoi valittaa. Itkeä äänettömästi, koska hengityslaite oli painanut äänihuulia. Hänen koko kehonsa vapisi, ja koko kehonkielensä kiljui, kuinka hänellä oli paha olla. Minä hätääntyneenä kysyin lääkäreiltä, miksi lapsellani on niin paha olla nyt? Enhän todellakaan ollut odottanut mitään vastaavaa!

Heillä oli antaa minulle kolme vastausta. Ensinnäkin, hänellä on influenssa. Influenssan oireistoon kuuluu, että koko kroppaa särkee. Toiseksi, hän on maannut sängyssä viimeiset kaksi viikkoa – sekin voi aiheuttaa kolotusta kehossa. Kolmanneksi, hän saattaa kärsiä lääkityksen aiheuttamista vieroitusoireista.

No, sitä en ainakaan osannut odottaa!

Joten sairaanhoitotiimi alkoi vähentämään lääkitystä entistä pienemmillä askelilla ja aloittivat toisen lääkityksen, mikä auttaa häntä pysymään rauhallisena kyseisen prosessin aikana. Lauantaista lähtien jokaisella kerralla herätessään hän on itkuinen. Hän valittaa. Hänen sydämensykkeensä nousee, hän hikoilee litroittain niin, että hänen petivaatteensa pitää vaihtaa pari kertaa päivässä. Silti, päivä päivältä, he ovat onnistuneet pienentämään annettuja lääkeannoksia, eikä hän ole osoittanut olevan enemmän kivuissaan kuin edellisenä päivänä.

Torstaihin mennessä kaikki suoraan suoneen annetut lääkkeet olivat lopetettu. Hän saa vieläkin morfiinia nenämahaletkun kautta, mutta sitäkään ei tosiaan enää suoraan suoneen. Midatsolaami lopetettiin keskiviikkona. Meitä varoiteltiin, että Elsa saattaa olla pieni neiti känkkäränkkä torstaina, sillä yksi midatsolaamin vieroitusoire on hallusinaatiot..

Mutta hän vaikutti keskiviikkona jo niin paljon enemmän.. tietoisemmalta ympäristöstään. Vieläkään hän ei kyennyt kohdentamaan katsettaan oikein avatessaan silmiään, mutta silmät olivat kirkaammat.

Minä en vain .. jaksa odottaa että hän olisi aivan kokonaan hereillä – ja oma iloinen itsensä!

Kaiken näköistä sitä kokeekin, kun lapsi on teho-osastolla… Mistä puheenollen, anteeksi raflaava ja hämmentävä otsikko! Löin vetoa kaverin kanssa, että uskaltaisinko moista otsikkoa blogiini laittaa. En tiedä onko tässä nyt mitään ylpeilyn aihetta, mutta uskalsin! Ja enkkuosuus ensin, kun otsikkokin englanniksi. Ja tuo on ollut se vitsi, mikä on kantanut meitä näiden parin päivän aikana, kun tyttäremme on ollut niin huonovointinen. Että näin sitä meidän lapsi.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Tykkään blogistasi, mutta otsikko on nyt klikkiotsikko. Eli ikäänkuin haluat johtaa harhaan lukijoita. Blogeissa on usein virkistävästi aitoutta ja rehellisyyttä ja on todella sääli jos bloggari sortuu halpoihin keinoihin.

Meriannen

Otsikko on ollut meidän jatkuva – edelleenkin käytössä oleva – vitsi. Se, joka nostaa edes hieman hymyä huulille, jollain kierolla tavalla. Nuo sanat ovat tipahtaneet huuliltani viimeksi tänään (2.5), kun kerroin Elsan kuulumisia naapurille. Naurettiin yhdessä ja sitten huokaistiin, että voi raukkaa. Kaikkea sitä joutuukin pieni kokemaan läpi!

Anteeksi, jos sinusta tuntui että ”sorruin halpoihin keinoihin”. Tuo on ollut sisäpiirin vitsimme, siksi se löytyy otsikosta – ja myös se, että ystäväni löi kanssani vetoa, etten moista klikkiotsikkoa uskaltaisi käyttää. No. Niin. :>

Toivottavasti tämä ei aiheuttanut liikaa pahaa mieltä!

Onneksi minä en ymmärtänyt sitä ratkaisevaa sanaa otsikossa. 🙂

Luulin olevani tosikoista tosikoin. Huomaan olevani väärässä.

Oletko ajatellut, että lapsesi voi aikuisena kärsiä näistä blogikirjoituksista? Yksityisyys mennyt ennen kuin on ehtinyt kasvaa aikuisuuteen. 🙁

Meriannen

Kyllä, tottakai, se on mielessä jatkuvasti kun kirjoitan perheestäni näin julkisesti. 🙂 Tästä on tietysti hyvä myös muistutella!

Meillä annettiin midazolaami ennen nukutusta ja lapsi meni siitä ihan sekaisin. Olisi pitänyt rauhoittaa niin alkoi riehumaan. Ei siis sitä enää meille. Pikaista paranemista Elsalle <3

Meriannen

VOU! Tulikohan hänelle just niitä hallusinaatioita sitten? hurjaa! <3

Minut on leikattu kahdeksan kertaa, viisi niistä nukutuksessa. Aina herätys on ollut sekava, tokkurainen, kivulias, sumuinen… Eipä siinä ole paljon hymyilyttänyt. Ainoastaan ollut onnellinen, kun on elossa. Kerran kipuihin annettiin morfiinia ja se vei kivun, mutta myös tajun vähäksi aikaa. Elsalla on nyt isompi vaiva, joka vie aikaa. Se kysyy hermoja etenkin vanhemmilta. Emme voi muuta kun toivottaa Teille kaikille voimia, jaksamista…

Meriannen

Kiitos isi <3 Ja hermoja todellakin.. piiiiitkää pinnaaa... Kun tuntuu välillä että junnataan paikoillaan! Kiitos isi, vielä kerran <3

Tsemppiä <3 muistan sen fiiliksen, kun itse heräilin aivoleikkauksen jälkeen 7 vuotta sitten. Siinä oli nuppi niin sekaisin leikkauksen ja lääkkeiden jäljiltä, ettei siinä mitään iloista jälleennäkemistä perheen kanssa tullut :/ onneksi lepo auttoi jaksamaan päivä päivältä enemmän.

Meriannen

Niin ihana kuulla näitä omakohtaisia kokemuksia, auttaa ymmärtämään sitä mitä tämä miun pieni on nyt käymässä lävitse… Kiitos krista <3 Ja onneksi olkoon aivoleikkauksesta selviämisestä, on siinäkin varmasti ollut jännittämistä!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.