Perhe-elämä
12.4.2016

Elsan vointi sairaalassa nyt

Elsan vointi sairaalassa nyt

Minä.. Me.. Olemme ihan sanattomia. Kiitos tuntuu liian laimealta sanalta, se ei kuvaa sitä suurta kiitollisuutta, mitä koemme juuri nyt. Kaikki lupaukset lähetettävistä korteista ja meillepäin lähetetyt rahasummatkin.. Ihan käsittämättömän ihanaa, miten paljon te haluatte oikeasti auttaa meitä. Kiitos. Olette jo poistaneet rahahuolemme, ja vielä entistä enemmän vahvistaneet sitä uskomattoman lämmittävää tunnetta siitä, että me emme ole yksin. Että maailmassa on paljon hyvätahtoisia, lämminsydämisiä ihmisiä, jotka välittävät meistä ja haluavat auttaa ja huolehtia.

Kiitos <3

Tänään tiistaina olemme viettäneet Southamptonin teho-osastolla jo viikon verran. Eikä valitettavasti vielä loppua näy… Elsa on vieläkin sellaisessa hellässä hengityslaitteessa, joka työntää jatkuvasti hänen keuhkoihinsa hengityskaasuja. Englanniksi laitteen nimi on oscillator, en tiedä mikä se olisi suomeksi? Itselleni kaikkein oudointa tuossa laitteessa on se, että se pitää lapseni keuhkot jatkuvasti avoinna. Hänen rintakehänsä ei siis laske ja nouse hengityksen tahtiin, vaan pysyy koko ajan ”ylhäällä”, koska keuhkot ovat jatkuvasti täynnä happea ja hiilidioksidia. Niiden arvoja tottakai mitataan jatkuvasti verikokeissa, seuraten että tasapaino noiden kahden kaasun välillä pysyy hyvänä kehossa.

Puheissa on ollut jo viikonlopusta lähtien, että pian hänet siirrettäisiin toiseen hengityslaitteeseen, joka olisi ”askel eteenpäin” paranemisen tiellä. Se laite edelleen hengittäisi tyttären puolesta, mutta stimuloisi enemmän sitä luonnollista hengitystä. Rintakehä siis nousisi ja laskisi hengityksen tahtiin. Ensimmäisen kerran tuosta siirrosta puhuttiin jo lauantaina, sitten sitä siirrettiin sunnuntaille, sieltä maanantaille, tiistaille ja edelleen keskiviikolle. Minä en ole kärsimätön, tämä on päinvastoin vahvistanut tunnettani siitä, että lääkärit ja sairaanhoitajat eivät tahdo hoputtaa. Että he seuraavat jokaista pientäkin muutosta tarkasti ja tekevät päätöksiä niiden pohjalta. He eivät halua aiheuttaa lisästressiä tytölle liian aikaisesta muutoksesta. Paljon parempi antaa hänen nyt levätä, kun kerran hänen olonsa on näin kivan vakaa tuon hellemmän hengityslaitteen kanssa. Otetaan sitten askel eteenpäin, kun voimme olla varmoja siitä, että Elsa on siihen valmis.

Kuume on pysynyt aisoissa. Viime viikon aikana tytölle jouduttiin antamaan paljon kuumelääkkeitä, koska hänen sykkeensä nousi kuumeen mukana. Jos sydämensyke ei noussut, he antoivat kuumeen hoitaa tehtävänsä. Polttaa bakteereja, tappaa tätä ikävää tautia.

Pari päivää sitten he ottivat keuhkoista taas röntgenin, ja lääkärit olivat hyvin tyytyväisiä. Kuvasta paljastui tervehtymään lähteneet keuhkot. Limaa oli keuhkoissa edelleen paljon, mutta se oli lähtenyt irtoamaan. Verrattuna aikaisempaan röntgeniin, keuhkoista löytyi jo tervehtyneitä pieniä alueita. Melkein täysin limattomia laikkuja.

Hetki hetkeltä, päivä päivältä, hän paranee. Kärsivällisyyttä tämä vaatii… Mutta hän osoittaa paranemisen merkkejä. Tähän ajatukseen takerrun. Pieniä, hiuksenhienojakin, edistysaskelia. Jokainen merkittävä.

Tajusin tässä eilen, että herttinen. Elsan synttärit ovat viikon päästä. Jotenkin niin ajantaju oli jo kadonnut! Elsan synttärit tulemme viettämään mitä todennäköisemmin sairaalassa. Eli jos haluatte lähettää hänelle synttärikorttejakin, niin osoitehan löytyy edellisestä postauksesta!

Ps. Minä en todellakaan valita, kunhan vain nyt sanon että Internetti ei ole mikään nopein täällä, missä me yövytään. Eli sen takia en useista yrityksistä huolimatta onnistu lataamaan kuvia postauksiin. Toivottavasti se ei teitä haittaa! Lataan kuitenkin puhelimella instagramiin kuvia silloin tällöin, eli tiedätte mistä vilkaista, jos haluatte kuvasia nähdä!


We are absolutely overwhelmed with joy and we just cannot believe how many people were willing to help us…! So many cards are on their way to our little daughter and the money. Unbelievable. “Thank you” just doesn’t seem to cut it, it just doesn’t fully express the gratitude we feel. We are amazed. So grateful, thankful. I have cried. In a good way. Just.. Thank you all!

Now we have spent a week in the intensive care unit here in Southampton hospital, and unfortunately I have to say we do not yet know when we are going home. It’s a really slow process this, getting Elsa better, so we just have to take it day by day. She is still on a ventilator called an oscillator, which is one of the gentlest ventilators there is. I find it quite weird to be honest, as the oscillator keeps Elsa’s lungs all the time open so her chest does not go up and down with the rhythm of breathing. They have been talking about changing her ventilator soon to a “next one up”, which then would open and “close” her lungs when breathing for her. We feel confident though that they are not doing it until they are absolutely sure Elsa is ready for the change, as it’s been said every day since Saturday that today is the day that she is going to be changed over to the other ventilator. It just assures me they know exactly what they are doing and have a good eye for any little details that she’s sending cross.

So yes, she is still sedated. She is still not breathing for herself. But her saturations are better in general, she doesn’t need as much oxygen through the ventilator as she did last week, and the x-rays have showed good improvements in her lungs. So she’s responding positively to the care. She is getting there. In time.

I realised yesterday that Elsa’s birthday is already on Tuesday next week. I have totally lost the track of time! We are so likely going to spend that memorable day that she turns 3 in the hospital. But hey, if you would like to send her a birthday card you are more than welcome to, the address can be found in the previous post here!

Ps. I’m not complaining, not at all. Just noting here that the Internet is not the most brilliant here where we are staying so I am not able to upload photos to the blogposts. I hope you don’t mind. Every now and then I do upload a photo to Instagram, so you know where to go if you would like to see our little one!

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.