Perhe-elämä
8.4.2016

Elsa on hengityslaitteessa teho-osastolla

Elsa on hengityslaitteessa teho-osastolla

Meillä on nyt suuren suuri hätä.

Elsahan on ollut jo pidempään kipeänä, ja viikonloppuna uskoimme näkevämme jo pieniä tervehtymisen merkkejä. Hän oli hyvin unelias, mutta me olimme toiveikkaita – kuume pysyi kurissa kuumelääkkeillä, hän oli levollisempi, jopa hymyili silloin tällöin meille silloin kun heräsi hetkeksi.

Maanantaina kuume nousi kattoon ja yli. Kiikutin hänet pikaisesti aivan meidän nurkan takana olevaan terveyskeskukseen. Siellä kuumemittarit näyttivät 39.2 astetta, ja lääkäri kuunteli keuhkot. Kun viikkoa aiemmin kuului vain oikeasta keuhkosta vähän rohinaa, niin nyt molemmat keuhkot olivat täynnä limaa. Lääkäri tarjosi antibioottikuuria. Minä kerroin vieväni tyttäreni sairaalaan.

Jätin Annan ystävämme Hanlonin hellään hoitoon, ohjeena tarjota hänelle pulloa nälkään. Dan jäi ottamaan päikkärit, jotta jaksaisi sitten hoitaa Elsaa yön yli sairaalassa. Minä kiikutin grandpa:n kanssa Elsan sairaalaan.

Juuri kun pääsimme osastolle, tyttö alkoi täristä. Hengitys muuttui vaivalloiseksi. Hoitaja vilkaisi häntä ja kutsui välittömästi koko lääkäriköörin paikalle. Minä pitelin tiukasti sylissäni jäykkää ja joka suuntaan vapisevaa ja tärisevää tyttöä.

”Onko mahdollista, että hänellä voisi olla epileptinen kohtaus?”
”Ehdottomasti!”

Kuume oli noussut jo 39.7. Tyttö laitettiin tippaan, työnnettiin suoraan suoneen lääkettä epileptiseen kohtaukseen. Tyttö rentoutui sylissäni välittömästi. Kaksi kuumelääkettä nenäletkun kautta alas, happinaamari kasvoille antamaan happea.

Kun Dan tunteja myöhemmin tuli sairaalalle, olimme ”high dependency” – osastolla. Elsa sai maksimaalista hoitoa, mitä Poolen sairaala pystyi vain antamaan – jos hän tarvitsisi yhtään enempää, hänet pitäisi siirtää isompaan sairaalaan Southamptoniin. Silloin diagnoosina oli ainoastaan keuhkokuume.

Yö meni levottomasti – sekä kotona että sairaalalla. Aikaisin aamulla Dan soitti kertoakseen, että lääkärit ovat päättäneet laittaa Elsan hengityskoneeseen. Koska Elsa oli aivan loppuun palanut. Väsynyt. Tämä tarkoitti välitöntä siirtoa Southamptonin sairaalaan. Tunnin sisällä Elsa oli hengityskoneessa ja siirretty teho-osastolle odottamaan ambulanssikyytiä Southamptoniin. Minä pakkasin laukkuja kotona, siivosin ja itkin.

SavedPicture-20164813138.jpg

Syytin itseäni. Itkin pelkoani. Tyttö on ollut niin pitkään kipeänä, jaksaako hän taistella? Kyseenalaistin omia toimiani, olisiko pitänyt viedä sairaalaan aiemmin? Vaikka lääkärit olivat ottaneet verikokeet tullessamme sairaalaan ja veren happiarvoista näki, että tytöllä ei ollut ollut hengitysvaikeuksia pitkään. Että ne alkoivat vasta sairaalalla.

Onneksi Hanlon tuli pitämään minulle seuraa, kunnes sain kyydin itsekin sairaalalle.

Southamptonissa virustestien tulokset olivat tulleet takaisin. Elsalla oli keuhkokuumeen lisäksi influenssa A. Käytin heti hakukonetta. Virhe. Kännykän näyttö näytti tietoa lintuinfluenssasta. MITÄ V***UA?! Olin ihan paniikissa. Miten pitkään hänellä se on ollut? Miten hän jaksaa taistella sekä keuhkokuumetta että influenssaa vastaan? Mitä mitä mitä?

Illasta sain kyydin ja majoituin ihanan suomiystäväni luokse aivan sairaalan viereen. Kävelimme heti katsomaan tytärtäni. Ystäväni jäi hoitamaan Annaa odotushuoneeseen, kun minä menin isompaa lastani katsomaan. Lääkkeillä nukutettu lapseni makasi levollisesti sängyllä, täysin taju kankaalla. Kone hengitti puolesta. Hän näytti ja tuoksui tyttäreltäni, mutta ei reagoinut mihinkään.

Lääkäri kertoi, että influenssa A:ta on montaa tyyppiä, joista vain yksi on lintuinfluenssa. Ja että nyt on Englannissa menossa influenssa A – epidemia: sairaalat ovat täynnä lapsia, jotka ovat kyseisen viruksen napanneet.

Nyt olemme viettäneet Southamptonissa jo pari päivää, ja tytön olo ei ole kummemmin muuttunut. Mitä nyt hengityskone on vaihdettu astetta hellempään, kun erään fysioterapian aikana limaa keuhkoissa irtosi niin, että se tukki yhden hengitystien. Se saatiin keuhkoihin työnnetyn kameran ja letkun kanssa imettyä pois, ja sitten vaihdettiin hengityslaite hellempään. Se oli askel taaksepäin, mutta katse pysyy tulevassa.

SavedPicture-20164813113.jpg

Tulemme seuraavat viikot viettämään sairaalassa. Ensin Southamptonissa, sitten aikanaan taas Poolessa. Elsa tarvitsee nyt aikaa. Aikaa parantaa niin tulehtuneet keuhkonsa.

Tämä on kirjoitettu myöhään illalla pelkällä ajatusvirralla, virheet ovat mahdollisia ja enkkusuomi todennäköistä. Halusin vain kertoa nopeasti, mitä meille kuuluu. Ja että ymmärrettävistä syistä blogi tulee olemaan hiljainen lähiaikoina (kiitos Kaksplus tuesta ja ymmärryksestä!), aivan niin kuin kerroin jo aiemmin Facebookissa. Keskitymme nyt vain hoitamaan tyttäremme kuntoon.

Minua edelleen pelottaa. Mutta tyttäremme saa nyt parasta mahdollista hoitoa.

Kyllä tämä tästä.


We are in a hospital with Elsa, she has pneumonia and influenza A. We are going to stay in a hospital for weeks rather than days, first in Southampton and then in Poole. I’m not going to lie, she is really poorly little girl who is struggling a little bit at the moment, but machines are doing the hard work of breathing for her to give her a rest. Blog will most likely be quite quiet for the next couple of weeks when we are here in the hospital taking care of our poorly little one.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Halusin tulla vain sanomaan tähän, että olen ilolinen, jotta Elsa selvisi! Todella iloinen. Menetin 2 viikkoa sitten oman äitini keuhkokuumeelle. Ja vaikka sitä tietää, että se on paha tauti, niin silti se oli järkyttävää tajuta, että toivoa ei enää ollut.

Meriannen

VOI EI OLEN NIIN PAHOILLANI! Sitä ei aina oikein osaa ymmärtää, miten joku niinkin ”tavanomainen” ja ”normaali” kuin keuhkokuume voi viedä oikeasti hengen… Olen niin pahoillani Katja, voimia <3 <3

Ensi vuonna influenssarokotus koko perheelle, eikö niin?

”ja aurinkoa! sitä toivoisin enemmän teidän elämään :)”
minne on hävinnyt matkalla teille toivomani aurinko? kumpa se nyt löytäisi perille ..tois valoo ja uskoo toivottomaltakin tuntuviin päiviin <3
<3 Voimia <3

Meriannen

Voi en tiedä, ehkä se katosi postissa? Mutta nyt alkaa pikkuhiljaa jo pilkahtelemaan aurinko pilvien takaa, kuukausi sairaalassa oloa takana.. KYLLÄ TÄÄ TÄSTÄ !

Kiitos ihana TUPU <3

Yhdyn edellisiin. Saa ja kannattaakin jakaa. Sinä merianne tunnut ihan naapurin äidiltä. Tutulta. Toivon ja rukoilen Elsan puolesta täällä pohjolassa. Luen jatkossakin mielelläni perheesi kuulumisia. Maalaan taulua päiväuniaikana. Rakkausmuumi aiheena. Voimia♥♥♥

Meriannen

Voi Maria <3 Kiitos ihana! Ja niitä kuulumisia tulee jatkossakin <3 <3

Voi pientä, toivon kovasti voimia koko perheelle ja Elsalle sisukkuutta voimistumiseen! <3 Täällä oon kyllä hengessä mukana! <3

Voimia ja siunausta teille <3

Voimia. Valtavasti, teille kaikille.

Voi pientä Elsaa. Voimia koko perheelle.

Hurjasti voinia ja siunausta teille! Elsa on osoittanut olevansa sitkeää tekoa jo moneen kertaan. Toivottavasti tilanne pian muuttuu paremmaksi!

Meriannen

Kiitos Pumpuli! Hän on kyllä ihan oikea taistelija! <3 <3

Elsa on nyt vakavasti sairas. Tuntuu ikävältä, että kuvaat häntä erittäin huonokuntoisena hengityskoneessa. Hän ei voi itse siihen vaikuttaa. Mielestäni tälläiset kuvat eivät kuulu kaikille näin julkisesti. Elsa ei nyt ymmärrä tämän maailman menosta ja mielestäni hänen pitäisi saada toipua rauhassa. Toivon kovasti hieman yksityisyyttä hänelle. Mikä tärkein, hyvää paranemista ja toipumista Elsalle!

Meriannen

Voi ”lukijasi”, kiitos ihanasta huolenpidostasi. Ymmärrän huolesi, ja siksi aina otankin tarkkaan sellaisia kuvia, mistä ei ole mitään.. ”väärää”. Sellaista, mitä minä en haluaisi itsestäni esimerkiksi jaettavan.

Ja kiitos – ja anteeksi vastauksen kestossa!

Tämä oli nyt kyllä harvinaisen asiaton kommentti!

Minusta on upeaa, että tässä blogissa elämää käsitellään sellaisena kuin se on – sairautta tai vammaa sensuroimatta. Suomalaisessa yhteiskunnassa on muutoinkin se vika, että vaikeista aiheista – sairaus, vamma, kuolema, avioero jopa! – tehdään tabuja, joista ei olevinaan saisi puhua! Näitä aiheita hyssytellään ja hyssytellään – aivan kuin niitä ei saisi tuoda näkösälle.

Toki lapsen yksityisyyttä pitää kunnioittaa, mutta veikkaan, että harva ajattelee kuten sinä. Minä en näe valittuja kuvia yksityisyyttä loukkaavina – näen huolesta horjuvan äidin ottaman kuvan pienestä toipilaasta, joka on niin levollinen ja kaunis. Näen lapsen, joka on taistellut jo enemmän kuin moni aikuinen ja taistelee taas – näen vahvuutta ja näen voimaa.

Meriannen

Tiia <3 Minä en itse olisi voinut vastata tämän paremmin. Olen sanaton. Hyvällä tavalla. Kiitos tuesta ja mitä ihanimmasta kommentista! <3

Eläpä sinä anna toisille omia oikeiksi näkemiäsi ohjeita ja syyllistä haavoittuvassa tilanteessa… Jokainen taaplaa tyylillään!!!

Voimia sinne, kyynel silmässä luin kirjoitustasi. Toivon kaikkea hyvää pikkuiselle.
Rukoilen puolestanne.

Ensimmäistä kertaa luin blogiasi, mutta kyyneleet nousivat silmiin. Tuska oman lapsen kärsiessä on maailman kamalinta. Toivon vilpittömästi kaikkea hyvää teille.

Meriannen

Voi Laura, anteeksi kyyneleet ja voi mihin aikaan satuit blogin löytämään! Toivottavasti löydät blogista myös kivempaakin luettavaa, jotain mikä saisi hymynkin huulille <3 SUURKIITOKSET kommentista ja kiitos .. kiitos toiveista<3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.