Perhe-elämä
30.3.2016

Koko poppoo kipeänä.

Koko poppoo kipeänä.

Että on kuulkaa niin äärettömän tollo olo. Viime viikolla olin vielä antibioottikuurilla ja nappailin pillereitä tunnollisesti. Sitten paketti loppui ja ajattelin, että se oli siinä. Olo olikin hyvä.

Sen pari päivää. Perjantaina iski päänsärky ja kauhea väsy, menin pariksi tunniksi makuulle iltapäivästä. Lauantaina tuli kuume. Jatkuva hyytävän kylmyyden ja polttavan helteen vaihtelu kehossa. Yskitti. Nenä alkoi vuotaa. Päätä ja koko kroppaa kolotti. Sunnuntaina sama homma jatkui, mutta oireet pahenivat ja lisääntyivät. Tuli ripuli. Kerran tyhjennettyäni suolistoni sisällön äkillisesti posliinipyttyyn ja pestyäni kädet jälkikäteen maailma tummeni. Alhaiseen verenpaineeseen tottuneena menin heti kylppärin lattialle istumaan ja laitoin pääni polvieni väliin. Halasin jalkojani. Yritin hengittää rauhallisesti samalla, kun sähköisyyden tunne kiersi aivoissani ja maailma ei hetkeen kirkastunut. Olin varma, että joku kohta löytäisi minut tajuttomana lavuaarin vierestä.

Sitten se hälveni, maailma taas kirkastui ympärilläni. Nousin haparoiden seisomaan – ja tukeuduin sitten lavuaariin. Tyhjensin tuohon posliiniastiaan mahalaukkuni sisällön.

Olo oli äärimmäisen hehkeä.

Dan löysi kirjahyllyni takaa paketin antibiootteja. Avattu, mutta siellä oli vielä vaikka kuinka paljon pillereitä jäljellä. Mitä *piiip*! Miten ihmeessä se sinne oli joutunut? Miten en ollut tajunnut? En ollutkaan siis syönyt loppuun antibioottikuuriani, vaan ihan vahingossa lopettanut kesken!

Ja ehkä siksi tämä. Jälkitaudit angiinasta. Nyt hengittäessä rohinaa kuuluu oikeasta keuhkosta. Nielen ylpeyteni ja kävelen huomenna terveyskeskukseen taas näyttäytymään. Tunnustamaan huolimattomuuteni antibioottien kanssa ja tarkistamaan, jos he sitten haluavat antaa minulle niitä lisää. Että syön toisen kokonaisen – ja tällä kertaa oikeasti kokonaisen! – kuurin noita ihmepillereitä. Että oikeasti parantuisin.

Eikä tässä tietysti vielä kaikki. Elsakin on ollut kipeänä. Taas. Vaihteeksi. Hänelläkin on ollut yskää, kauheaa rohinaa, ja torstaina näyttäydyimme hänenkin kanssaan terveyskeskuksessa. Koska ei ollut kuumetta, lääkäri epäili virustulehdusta. Antoi kuitenkin meille varuilta antibioottikuurin kotiin mukaan, että jos olo huononisi niin antibiootit voisivat auttaa. Viikonlopun aikana tyttö oli välillä jo parempana.. Ja sitten maanantaina hänen olonsa suorastaan lässähti. Hän nukkui koko päivän. Kuume nousi. Illasta hän oksensi voimakkaasti kaaressa koko mahansa sisällön ulos. Sama heti välittömästi viimeisen ruoka-annoksensa aloittaessa. Mikään ei pysynyt sisällä.

Tänään olimme jo varautuneita lähtemään hänen kanssaan sairaalaan ja aloitimme sen antibioottikuurin lääkärin ohjeiden mukaisesti. Hän on ollut uninen, mutta kuume on pysynyt aisoissa. Hän ei ole oksentanut vielä kertaakaan. Sairaala oli vielä tyytyväinen siihen, mitä teemme kotona. Katsellaan. Jospa antibiootit auttaisivat häntäkin.

EIKÄ TÄSSÄ VIELÄ KAIKKI!

Dankin on kipeänä. Kuumetta, röhää, nuhaista nokkaa.

Ja vielä viimeisen kerran – ei tässä ollut vielä kaikki.

Annakin on saanut nuhaisen nokan. Hän sai 3kk:n rokotuksensa torstaina, eikä niihin onneksi reagoinut pahasti. Kuumetta ei ole ollut, ja iloinen tyttö on muuten ollut. Paitsi että meikäläisen ollessa näin huonona ja tunnollisesta veden kittaamisesta huolimatta kehoni ei tuntunut enää jaksavan tuottaa ihan tarpeeksi maitoa tytölle. Eilen tyttö kiljui turhautuneena tyhjille tisseilleni nälässään, ja minua itketti. Olin juonut kolme litraa vettä, mutta kaikki reissut vessaan, kuume ja oma huonovointisuuteni oli syönyt kehoni voimat. Pyysin Dania pyöräyttämään pullollisen korviketta. Ei se Annalle huonoa tekisi. Enkä imetystä tuohon pullolliseen lopettaisi.

Tyttö joi kerralla 180 milliä korvikemaitoa ja oli sen jälkeen tyttö aurinkoinen. Tuijotti minua niin silmät kirkkaina että minun tissini alkoivat.. niitä alkoi suorastaan kutittaa. Ja kohta toinen tissini, se ”supertissini”, alkoi vuotaa. Nostin tytön tissille, ja hän tyytyväisenä vielä imi ja nieli äidinmaitoa tuon 180 millin lisäksi.

Myöhemmin illalla, kun hän oli imenyt tissejäni jo hyvän aikaa, annoin hänelle vielä varuilta toisen pullollisen korviketta. Hän joi 100 milliä ja nukahti yöunille.

Kuva otettu pari viikkoa sitten, kun Anna leikki. Kuvan (c) Dani Hanlon

Kuva otettu pari viikkoa sitten, kun Anna leikki. Kuvan (c) Dani Hanlon

Tänään tissini olivat aamusta aivan kivuliaan täynnä, ja tyttö hyvin tyytyväisesti söi tisseistä pitkälle päivään. Lähemmäksi iltaa tissini alkoivat tuntua taas tyhjiltä kasseilta, ja tyttö vaikutti turhautuneelta ollessani tisseilläni. Ajattelen loogisesti – hänellä voi olla kasvupyrähdys meneillään, ja nyt olisi se tiheän imun kausi. Mutta hommaa sotkee se, että kehoni ei ole juuri nyt terve. Kehoni ei välttämättä oikeasti kykene tuottamaan läheskään niin paljon, kuin nuhainen tyttäreni nyt tarvitsisi. Joten annoin hänelle taas korviketta. Toisen 180 milliä, minkä hän hulautti juoda kerralla ja nukahti sitten tyytyväisesti isänsä syliin. Annan näin tisseilleni – ja keholleni – tauon. Mutta tarjoan tissiä silti jokaisella nälkäviestinnällä, niin kuin tuotakin pullollista ennen hän oli jo imenyt tissiä jonkin aikaa. Tiedän, etten ole vielä maidontuotannolta kuihtunut. Ja se varmasti palautuu. Kun annan tytön imeä, ja kun kehoni parantuu.

Outoa on, etten tunne tästä pahemmin syyllisyyttä. Tai sitten se on tämän kuumeen varjossa. Haluan vain parasta lapselleni, molemmille, ja jos korvike vie nälän kun oma pöpöjä vastaan taisteleva kehoni ei pysty tarpeeksi tuottamaan maitoa.. Niin olkoon.

Kyllä tämä tästä!

Ps. On se ihana, että ei olla täällä yksin. Että on tukijoukkoja. Että meillä on ystävämme Hanlon. Hän on tullut ja auttanut, huolehtinut tytöistä silloin, kun me perheen aikuiset olemme olleet ihan kuolemankielissä. Ollaan me onnekkaita.


Well I say it. I’ve been extremely stupid. I had a course of antibiotics for tonsillitis about a week ago and I thought I finished the course. Well I didn’t as it turns out. One open packet had somehow managed to slip behind my book case which Dan found during the weekend. By then I had started to come down with a flu. Well I think it’s a flu. High temperatures, cough, diarrhoea and even vomiting. I almost passed out in the bathroom on Sunday. Not definitely feeling great.

Worst of all, I’m not the only one in the family that’s poorly. Elsa has been not herself for a bit over a week now and we did take her to the gp on Thursday. Then she didn’t have temperature just a cough, but we got home with prescription for antibiotics in case if she gets worse. During the weekend she seemed to be getting better, but on Monday she.. crashed. She got temperature, was sleepy all day and her cough got worse. She was sick twice too. So today we started her antibiotics and were wondering if we should take her to the hospital. But she seems to be doing better today than yesterday, we are playing it by the ear now..

And that’s not all! Dan is poorly too. Dun dun duuuuuuun! He’s got temperature and a cough too. Our amazing little Anna is the only one who hasn’t been affected by irritating cough, the only thing she has is a blocked nose. But she has seemed to be really irritable for the last couple of days and I started to wonder if it is my body not being able to produce enough milk for her because of me being poorly. My boobs seems to get emptier so much quicker than normally and Anna wanting to be on my boobs constantly and getting really frustrated. So I decided to give myself a little break, and have given her a bottle. She’s still sucking on me and getting milk out of me, so my boobs are still getting the stimulation they need to be able to catch up on the milk demand.. But to make sure Anna gets enough now when my body is desperately trying to heal itself I have given her three bottles during these two last days now. And immediately she seems so much more content.

I’m going to go to the gp tomorrow and face my mistake with antibiotics. Listening to my cough it seems I might have developed a chest infection now.

We are so lucky to have Hanlon as a friend. She’s been around ours helping to take care of the kids when we’ve felt absolutely awful. Thank you Dani Hanlon. Thank you!

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Oivoi, pikaista paranemista teidän porukalle! Harmillista että antibiootit hyppivät tollalailla piiloon! Sä voit ainakin hyvällä omalla tunnolla vedellä salmiakkia ja lakua, ne kun nostaa verenpainetta. Katoin just että findeli nettikaupassa on -30% ale päällä ja hamstrasin sieltä suolakurkkuja lakuja 🙂 Löysin kanssa sellasen nettikaupan joka toimittaa suomalaisia irtokarkkeja, ah ihanuutta vaikka kalliiksi tulee. Pitää pitää odottaa muutama viikko että mama tulee ekaa kertaa kattomaan mua tänne Lontooseen, pitänee siis tilata iso kasa suomiherkkuja 😉

Ompa kurjaa että sairastelette jälleen:( Eikä se korvikkeen antaminen väärin ole. Pääasia että vauva saa syödäkseen! Hienoa että olet huomannut tarjota rintaa pulloruokinnan jälkeen. Monet tekevät sen virheen että antavat korviketta ja siten pidentävät imetys välejä..eikä kroppa tiedä lisätä maidon tuotantoa = imetys loppuu kun maito ei enää riitä. Paranemisia! Koettakaahan lepäillä:)

Hei, kokeile syödä kalsiumtabletteja, esim purutabletteja. Syödä enemmän rasvaa. Ja relaa. Ajattele vauvaa rakkaudella niin heruu hyvin.

On hyvä antaa pullosta jos haluaa, säilyy lapsella pullosta imemisen taito. Itsellä lapsi ei oppunut milloinkaan pullolle. Eli korvikkeesta ei niin kokemusta. Imetä iho ihoa vasten eli nosta paita kaulaasi ja vauvan masu myös paljaaksi. Imetä mahdollisimman pitkään yhdestä rinnasta ’takamaito’.

Moi, itse mietin myös olisiko joku muu kuin vesi hyväksi imetyksellenja omallem keholle….suolat ainakin olis tärkeitä elimistölle.
Nyt on Suomessakin paljon sairauksia liikkeellä…
tsemppiä!

Voih, pikaista paranemista koko poppoolle! <3

Kaksi vinkkiä: 1) Lääkekuurin loppu kannattaa merkitä kalenteriin ja huomata sitten epäkohta, että lääkkeet loppuivat jo. Tämä toki edellyttää, että muistaa myös katsoa sitä kalenteria. 🙂
2) Mahatautiselle lapselle kannattaa antaa ripulijuomaa. En toki tiedä saako sitä antaa Elsalle, mutta olettaisin että saa. Se maistuu merivedelle, mutta sepä ei nm-letkun kanssa haittaa..! Maha yleensä kestää sitä paremmin kuin minkäänlaista ruokaa tai "ruokajuomaa".

Eikä siinä vielä kaikki! 🙂 Tuli mieleen kolmaskin vinkki. Jos sieltä teiltä päin löytyy vadelmalehtiteetä (tai siis vadelmanlehdistä haudutettavaa juomaa), se voi auttaa maitoa herumaan paremmin kuin vedenkittaus.

Kaikkia vinkkejä saa käyttää tai olla käyttämättä. 🙂

Ei pullosta kuulukaan tuntea huonoa omaatuntoa. Ruoka kuin ruoka.

Itse olen kokenut tuon saman. Täysimettäessäni vauvaani sairasti vatsataudin kahdesti ensimmäisen puolen vuoden aikana. Tuntui, että sen maidon fiksu eli kstöni kyllä vielä otti ja tuotti , mutta äidille ei enää juuri mitään jäänyt sen jälkeen.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.