Perhe-elämä
25.3.2016

Huonoja uutisia

Huonoja uutisia

Saimme juuri sen puhelinsoiton tänään, mitä emme todellakaan halunneet saada.

Kuten muistanette, olemme olleet Elsan kanssa siinä koulujen valintaprosessissa viimeisten parin kuukauden aikana. Olemme siinä mielessä onnekkaassa tilanteessa, että alueellamme on paljon erilaisia erityiskouluja, mistä valita.

Aivan kävelymatkan päässä meistä on koulu nimeltä Linwood, josta minä en tykännyt ollenkaan. Vierailun jälkeen kävelin koulusta ulos itku kurkussa; en vain mitenkään nähnyt Elsaa kyseisen koulun oppilaana. Toinen koulu oli vähän kauempana, ja siihen pieneen tunnelmalliseen kouluun ihastuin välittömästi. Mikä parasta, siinä koulussa oli fysioterapeutit kuin kaikki muutkin koulun omasta puolesta päivittäin tekemässä töitä lasten kanssa. Kolmas koulu, Victoria, oli kuitenkin se, joka suorastaan vei sydämeni. Sielläkin oli terapeutit ja muut ammattilaiset paikan päällä päivittäin, mutta kaiken muun lisäksi se koko henkilökunnasta paistava intohimo työtään kohtaan oli niin sydäntälämmittävää, että olisin halunnut tyttäreni aloittavan koulunkäynnin välittömästi.

Arvatkaas, mikä koulu on se kaikkein kallein?
Victoria. Juuri se koulu, mihin tyttäremme halusimme.

Puhelimessa herrasmies pahoitteli kertoen, että kunta on päättänyt laittaa Elsan siihen halvimpaan kouluun. Linwoodiin.

Kaikki jäi kiinni rahasta.

Itkin. Itkin vuolaasti. Rauhotuin vasta kun Dan piteli minua kehoaan vasten tiukasti. Kuiskutti korvaani, että ei tämä tähän jää. Että kyllä tämä tästä.

Me lähdemmekin valittamaan päätöksestä. Jatkamme taistelua, sinnikkäästi. Keräämme lisää ammattilaisilta todistusaineistoa, haemme tukea hyväntekeväisyysjärjestöiltä, anomme ja nostamme leukamme pystyyn.

Meidän tyttömme ansaitsee vain parasta. Hän ansaitsee juuri sen parhaimman koulun, joka voi tarjota hänelle ne parhaimmat lähtökohdat kehittymiseen, oppimiseen ja edistymiseen. Että hän täyttäisi potentiaalinsa. Eikä vain .. viettäisi turvallisen ja mukavan päivän kodin ulkopuolella.

Myönnän olevani väsynyt jatkuvaan taisteluun.
Mutta lasteni puolesta. Mitä vain. Itken, nuolen haavani, nousen ja yritän uudestaan.

aitiys

Kyllä tämä tästä.


We just got a phonecall we didn’t want to get.. We’ve been on the Education and Health Care – plan process for the last couple of months and the council was pushing to get our daughter Elsa to the local and the closest special school to us that is Linwood.

I had visited all the schools and even though I saw how brilliant work Linwood does with their students I came out from the school in absolute tears. I cannot fully explain why but I just couldn’t see my daughter in there.

We visited other schools and I loved Langside but absolutely felt right when I saw Victoria. All the clinics they held there and the staff were so passionate about the work they did with the children I just knew it is the school for my child.

Today the council called us to tell they are going to place Elsa in Linwood. I have already contacted SENDIASS and waiting for their phonecall back to me. We are so going to appeal.

I just feel absolutely heartbroken, let down and disappointed. We already worked hard writing letters and reports and gathering letters from professionals to support our claim and decision on the school.. The person on the phone sounded sincerely apologetic and said how sorry he is as he knew how hard we had already worked for this.

I cried. I found comfort between Dan’s arms, when he whispered to my ears that it is not over yet.
It is not, it’s true. We will fight. Our daughter deserves the best.

I dry my tears, get up, wipe my nose and start again. No matter how many times I fall, I will always get back up for my children. I admit I’m already tired of fighting, but I will never stop. My children need me. I will be there for them, fighting to get what they deserve to have.

Like a place in school that is the one for Elsa.

Avainsanat

Kommentit

eikä!!! tosi epäreilua kun joutuu taistelemaan että saa omalle lapselleen sen parhaan mahdollisen koulupaikan 🙁 Toivotan paljon voimia tulevaan taisteluun <3 ja aurinkoa! sitä toivoisin enemmän teidän elämään 🙂

Meriannen

Voi kiitos ihana Tupu! Aurinkoa kaivattaisiinkin kovasti <3

No voi harmi mutta jos se jäi kiinni rahasta niin kuka sen koulun sitten maksaa?! Te itse? Jos itse maksaa niin silloin saa ja pitääkin purnata!! Onko teidän lapsi siis vasta 3v ?

Meriannen

Jep, täyttää huhtikuussa kolme. Hän voi aloittaa täällä koulunkäynnin jo näinkin varhain vanhempien halutessa, ja me haluttiin! 🙂 Opetussuunnitelma kuitenkin tehdään sitten iän mukaan, ja nyt voidaan sitten koulun kautta saada lisää tukea ja apua mm. juuri kommunikoinnin ongelmiin!

Kunta maksaa koulutuksen, ja sen takia tämä on näin kinkkistä. Kun kunnan täytyy tietenkin osoittaa käyttävänsä yleiset varat ”oikein”, niin jos halvempi koulu osoittaa pystyvänsä vastaamaan lapsemme tarpeisiin niin tottakaihan he haluavat sitten laittaa tytön sinne halvempaan. Vanhempien tahdolla on tietyn verran voimaa, mutta jos haluamamme koulu on todella paljon halvempaa kalliimpi, niin sitten se ei riitä haluamamme koulun saamiseen. Tästä vielä taistellaan ja tsekkaillaan, mitkä meidän mahdollisuudet ovat! Tuohon Langsideenkin oltaisiin tyytyväisiä. 🙂

Go for it. Täällä Suomessa saa kaikesta tapella, vaikka olisi periaatteessa oikeus johonkin palveluun tms. Kuulostaa siis liiankin tutulta.

Meriannen

Joskus kaikki vain pitää mennä sen vaikeimman kautta, valitettavasti! :<

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.