Perhe-elämä
6.3.2016

Pienet tauot ja auttavat kädet tekevät ihmeitä perhe-elämässä

Pienet tauot ja auttavat kädet tekevät ihmeitä perhe-elämässä

Uskaltauduin maanantaina ensimmäistä kertaa kahvilaan ilman Annaa.

Olin imettänyt häntä hyvän aikaa ja hän nukahti. Laskin hänet ”Mooses-koppaansa”, jonka olimme saaneet grandma’lta ja -papalta. Elsa oli jo päiväkodissa ja Danilla tiukka ohjeistus soittaa, jos Anna heräisi nälkäisenä. Pienestä punaisesta käsilaukustani löytyikin kukkaron lisäksi kännykkä, ja hyvin nopeasti lähdin ulos ennen kuin alkaisin kuuluisan tyypillisesti jossittelemaan. Tai tiskaamaan ne viimeiset tiskit, tai ihan vain äkkiä täyttämään pyykkikonetta.

Istuin alas lähikuppilaan Homestartin vapaaehtoiseni kanssa ja join kupin kuumaa. Pitelin mukia kaksin käsin. Ilahduin älyttömän paljon kahvilan omistajan koirasta, jonka hän oli tuonut töihin mukaan. Oli ihana rapsutella ystävällistä bordercollieta ja vain olla. Tiedätkö. Niin, ettei tarvinnut olla koko ajan valmiudessa vaihtaakseen kakkavaippaa tai kaivaa tissejä esille. Niin ihana kuin sylipirpanani onkin, niin ei sitä ymmärtänyt kuinka paljon kaipasi molempia käsiään syömiseen ja juomiseen. Ja siihen, että pystyi käymään kokonaisen keskustelun ilman yhden yhtä ”Oho odotas, Anna heräs..”.

Olin hetken ihan vain minä.

Tunnin päästä Dan jo soitti, ja kuulin puhelimesta pikkuruiseni nälkäitkun. Ihan parin minuutin sisällä Anna oli jo tissillä. Mutta minun oloni oli kuin etelän lomalta saapuneella. Uudistuneena, levänneenä, inspiroituneena. Ja lapsiaan ikävöineenä.

mosesbasket

Keskiviikkoaamuna heräsimme tilanteeseen, jossa Elsa oli pitänyt Dania hereillä yöllä. Täysin tuntemattomasta syystä hän oli herännyt kahden aikaan ja iloisesti rupatellut isälleen yli kaksi tuntia. Moinen juhlinta oli kuitenkin ollut rankkaa, koska hän oli hionnut yön aikana. Halusimme antaa Elsalle suihkun. Annakin tarvitsi vaatteiden vaihdon, peppupesut ja imetyksen. Dan oli väsynyt. Minulla oli alkanut vuoden tauon jälkeen menkat edellisenä päivänä, ja olo oli .. nuutunut.

Mutta emme stressanneet, koska yhdeksältä aamulla ovikellomme soi. Meille tuli Julia’s houselta hoitaja hoitamaan Elsaa. Hän virkeänä ja yönsä hyvin levänneenä rupatteli iloisia Elsalle ja vei hänet suihkuun. Dan sai huokaista kahvikuppinsa kera, minä imettää rauhassa pienintä, valmistautuen seuraavaan tulijaan. Toisena Julia’s housen palveluna meille kotiin tuli myös hieroja. Kun Elsan hoitaja hoiti isointa tyttöä ja Dan omasta vaatimuksestaan viihdytti Annaa, hieroja levitti terapiapöytänsä keskelle meidän olohuoneen lattiaa. Minä riisuduin puolialastomaksi ja menin makuulle puoleksi tuntia. Hieroja avasi selkäni lukkoja, lapset olivat hiljaa ja tyytyväisiä.. ja minun oloni taivaallinen. Noustessani pöydältä olo oli kuin olisin saanut nukkua viikon putkeen. Danin maatessa pöydällä minä imetin Annaa ja vain mietin, miten onnekkaita me olemmekaan. Että olemme päässeet tällaisen organisaation siiven alle, joka nimenomaisesti huolehtii erityislapsiperheistä ja heidän hyvinvoinnistaan.

Julia’s housesta hihkuin jo viime kesänä kuitenkaan paljastamatta, että mistä oli kyse – ja pian kerron erillisessä postauksessa tarkemmin, mikä tämä juttu nyt oikein on.

Dan meni hierontasessionsa jälkeen hyvinkin ansaitusti unten maille. Elsa oli nukahtanut aamun aktiviteeteista väsähtäneenä, ja hoitaja täytti papereitaan. Minä laskin nukahtaneen Annan takaisin Mooses-koppaansa. Vein roskat ja siistin keittiötä rauhassa. Kun Anna heräsi ja Elsa oli vielä unten mailla, hoitaja otti Annan syliinsä. Minä pystyin tekemään lounasta ja syömään lounaani hoppuilematta ja vauvaa sylissä pomputtamatta samaan aikaan.

Kun hoitaja lähti, oma oloni oli taas.. sanoinkuvaamattomalla tavalla tuettu. Tunsin oloni ihmiseksi. En ollut vain äiti, jolla oli tukka pystyssä ja maitopuklut hartioilla, vaan äiti, jonka selkää ei enää jomottanut ja jonka ei tarvinnut stressata keittiön tiskeistä tai siitä, että huonosti nukkunut puoliso ei olisi päässyt päiväunille Elsan ollessa hereillä ja minun hoitaessani Annaa. Meidän koko perhe oli kohdattu, nähty, autettu ja kuunneltu.

Näin tärkeää pienikin tauko – ja auttava pari käsiä – voi olla.

marakassiblog

Olethan jo lukenut meidän kokemuksistamme Eazyhold-tuotteesta ja osallistunut arvontaan?


On Monday I was brave enough to go to a cafe around the corner without Anna for the first time. She had fallen asleep after feeding and I left before I could change my mind. Dan had strict instructions to give me a call immediately if Anna woke up hungry.

It was amazing. To sit down with my Homestart volunteer and drink a coffee without any interruptions. Hold the mug with both of my hands and finish my sentences with ease. After an hour Dan did call me to come back, and within couple of minutes I was breastfeeding Anna again. But I felt different. Lighter. Like I just came back from a holiday.

On Wednesday morning we woke up to the fact that both of us parents were knackered. After a year without periods mine started the previous day and Dan had been up with Elsa for hours the night before, as she woke up for no reason and just wanted to chat with her Dad. Luckily we had a sit that day with a nurse from Julia’s house. She took care of Elsa the whole morning, while their complimentary therapist gave us parents massages. They left us feeling fresh, listened to and cared for. I just can’t stop thinking how lucky we are to be under the wing of Julia’s house and how well they care for families just like us..

Ps. Have you yet checked out our experiences with Eazyhold and did you take part in the giveaway we’ve organised with them? You still have time!

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

iso sydän tälle <3 kuulostaa niin mahtavalta 🙂 jatkossakin vaan rohkeesti pieniä irtiottoja kotoo niin jaksaa ihan erilailla 🙂

Meriannen

Todellakin jaksaa! Tänään otin ja kävelin äitiryhmään Annan kanssa ja voi, miten paljon siitä happihyppelystäkin sai energiaa! Tällaiset pienet tauot oikeasti piristävät. Ja jospa pian taas uskaltaisin kahvilaankin asti! <3

Vau, kiva kuulla että täällä englannissakin on noin hyvä apu erityisperheille! Tsemppiä ja jaksamista sinne 🙂

Meriannen

Täällä autetaan ihan uskomattoman hyvin <3 Tosin olen vähän kuullut että riippuu alueesta, että missä mitäkin saa, mutta.. Kuitenkin! 🙂 Kiitos Pia! <3

Mukava kuulla, että myös isä huomioidaan näin.
Itse kärsin työuupumuksesta ja siitä kummunneesta masennuksesta. Työn lisäksi elämää kuormittaa lapsiperheen arki, niin erityislapsen piirteet kuin noiden ”tavallistenkin” tarpeet. Kun yrittää itse räpiköidä pinnalla, ei puolison hemmottelu kovin usein muistu mieleen. Mutta tässä on ideaa, ehkä varmaankin meille yhteisen hieronnan.

Meriannen

Isäkin huomioidaan täällä onneksi <3 Mutta helpoiten apua saa toki äidille, kun täällä kotiäitiys tuntuu olevan vielä normaalimpia kuin Suomessa. :>
Ja tuossa yritän Veera minäkin petrata, kun sitä helposti vain.. räpiköi selviytyäkseen, ja siinä ei aina tajua tukea sitä omaa puolisoa..! Yhteinen hierontahetki teillekin tekisi varmasti hyvää <3 🙂

Mietin samaa, kuin eka kommentoija…on todella eroja maiden palveluissa. Suomen Kela tuntuu välillä….jotenkin vanhanaikaiselta. Olen viime aikoina kuullut, että ihmiset, joilla olisi ollut jo vuosien ajan oikeus hoitotukeen, ovat ihan tietämättömiä asioista….info ei kulje eri instanssien välillä.
Olisi paljon petrattavaa mitä sossuun ja terveydenhuoltoon tulee…oikein hyviä hetkiä perheen parissa!!

Meriannen

Kelassa on kuitenkin se hyvä puoli, että aikalailla on kaikki saman katon alla. Täällä olen joskus soittanut apunumeroon, jossa on todettu etteivät he hoida kyseistä asiaa x, mutta siirtävät puhelun osastolle joka tekee. Sieltä vastataan sama, ja siirretään puhelu kolmanteen paikkaan. Sieltä neljänteen. Viidennestä takaisin ensimmäiseen numeroon 😀 Että täälläkin voisi eri instanssien välillä info yms. pelata vähän paremmin! 😀

Ihanaa, että saatte tuollaista tukea. Enpä kieltäis jos joku tulis meille hartiat hieromaan :D. Ihan pakko kysyä että onko Hanlon vielä kuvioissa mukana? Se kuulosti myös kivalta apukädeltä teidän elämässä. 🙂
T. Kirsi

Meriannen

Hei Kirsi! Hanlon on nyt muuttanut poikaystävänsä kanssa yhteen, asuu kyllä lähellä muttei enää samalla tavalla ole jokapäiväisessä arjessa mukana! Mutta edelleen apuna ja eritoten ystävänä elämässämme mukana <3
Ja oh, kun se hieronta teki niiiin hyvää! :>

Englannissa on huonoja puolia, mutta on siellä hyviäkin.
Tuskin Suomesta saisi millään perusteilla moisia palveluja,
vai onko joku saanut???

Meriannen

Molemmissa maissa sekä hyviä että huonoja puolia.. Senpä kun tietäisi, että saako Suomessa ihan tällaista palvelua!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.