Perhe-elämä
27.2.2016

Lapsuus on arkea.

Lapsuus on arkea.

Sen unohtaa helposti.

Niin helposti.

Kun stressaa keittiössä odottavista tiskeistä, pyykkikorissa olevista pyykeistä.
Kun täyttää niitä iänikuisia lomakkeita, miettii mitä kokkaisi illalliseksi.
Kun tuijottaa kalenteria ja järjestää tapaamisia sekä katsoo, kun mies juoksee vanhemman tyttären kanssa fysioterapiaan ja muualle.
Kun kotiin tulee ammattilaisia, ja keskustelemme vanhemman tyttären hoidosta ja tulevasta koulusta.
Kun pohdin, milloin saisin rintatakiaisen laskettua alas, jotta pääsisin käymään suihkussa ja siivoamaan olohuoneen sekä viemään roskat.

Sen vain unohtaa.

Kunnes yhtäkkiä pienempi nappaa kiinni sormesta.
Niin pienet sormet puristavat tiukasti, tyttö inisee unissaan. Niin pieni. Vielä hetken.

Taas kiedon käteni hänen ympärilleen ja yritän muistaa tämän hetken. Hän on jo muuttunut niistä kuukauden aikaisista kuvista. Hän kasvaa ja kehittyy koko ajan.

Enkä minä halua kuluttaa kallisarvoista vauvavuotta stressaamalla arjesta. Arjesta, joka pyörii ympärillä kaikesta huolimatta. Aivan kuin aika, se ei pysähdy.

2kkvauvaheiblogi

Se kun on joskus pelottavakin ajatus. Meidän arkemme on näiden ihmisalkujen lapsuus.
Ja se se vasta kuluukin nopeasti.


It’s easily forgotten.

When I stress about the dishes in the kitchen sink or dirty laundry in the basket.
When I fill out the neverending paperwork and plan what’s for dinner.
When I stare at my calendar arranging appointments and seeing Dan going off to those with Elsa.
When I wonder when I could get the baby off my chest so I could go and have a shower, clean up the lounge and take the bins out.

It’s easily forgotten.

And as easily reminded. When she grabs hold of my finger with those so tinky tiny fingers of hers and squeezes so thightly. When she makes those sleepy noises.

They are little for a short period of time, then it’s gone. It’s time we can never get back, as time never stops. I could use it to stress about the ordinaries of life like bills, food,  what needs to be done. Or concentrate on my babies. There still will be dishes for me to wash when I’m old and wrinkly and my daughters are grown up. But my babies won’t be little anymore.

This is their childhood. This is me trying to remember it. Every day.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

niin totta joka sana 🙂 aivan ihana kuva <3

Marssyan taalla ihan taysilla taman postauksen takia. Olen itse vapaaehtoisesti lapseton, mutta lapsuus on jotain niin arvokasta, etta ei pysty sanoin kuvaamaan. Mutta hei, meidankin ihan kahjot vanhemmat selvisi! 😉

Meriannen

Sepä – ja se on osin pelottavakin ajatus! Lapsuus, niin arvokasta.. Se menee niin nopeasti ”ohi”.. Ja se arki, mitä me elämme, on juuri näiden pienten lapsuutta! :>
Mutta sinäpä sen sanoit – meidänkin kahjot vanhemmat selvisi! 😀 😀

Juu. Huomenna jo 2v. ylihuomenna 20v. Näin se menee. Nauti tänään, huomenna hän on jo iso tyttö…

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.