Perhe-elämä
9.2.2016

Se oli kuin yllätys!

Se oli kuin yllätys!

daddysgirlblog

Kirjoitin viimeisimmän julkaisemani postauksen  sitä edeltävänä päivänä ja ajastin seuraavalle aamulle. Aika ammattimaista ja aikaansaavaa, ajattelin, ja nukkumaan mennessä mietin siellä sairaalalla nukkuvia perheenjäseniäni. Mitenkähän he siellä jaksavat?

Paremmin kuin kuvittelin. Rakas mieheni ei ollut paljastanut minulle, että Elsa oli jaksanut jo sen päivän kokonaan ilman tukihappea. Keuhkoja avaavaa lääkettä – eli käytännössä astmalääkettä? – hänelle oli annettu edelleen kuurinomaisen säännöllisesti. Tuo mieheni ei myöskään kertonut, kuinka aamulle oli järjestetty aikaa röntgeniin.

Tuo toinen puoliskoni vähän vihjaili viimeisiä viestejä iltaisella laittaessaan, että pieni mahdollisuus kotiin tulemisesta olisi jo seuraavalle päivälle, jos ei sitten perjantaille.

Aamupäivällä hän ilmoitti tulevansa tyttäremme kanssa kotiin, koska röntgenistä paljastui tervehtyneet keuhkot.

Anteeksi mitä?

¨moiblo

Iltapäivästä he olivat kotona. Illalla hengasin molempien tyttärieni kanssa olohuoneessa. Kun isompi nukahti syliin, nappasin pienemmän halittavaksi. Ja toisinpäin.

Missä onni on?

Tässä:

tilanne

Anna nuhanenän tarkisti lääkäri, eikä tytöllä ole mitään hätää. Niin kuin ajattelimmekin, mutta parempi tarkistaa!

elsamoi

Toisin sanoen, samaan aikaan kuin te blogin kautta opitte tästä pienestä arkemme nurinkurin heittäneestä kuperkeikasta, me jo nautimme toistemme seurasta kotosalla.

Elsan vointi oli niin virkeä jo perjantaina, joten uskalsimme koko poppoona näyttää nokkaamme ulkona. Kävelimme alle sadan metrin päähän kahvilaan lounaalle. Siinä missä Dan söi hyvinkin lihaista voileipää ja minä mussutin hyvin maukasta sinihomejuusto-päärynä – salaattia, Elsa nautti nenäletkuruokaansa. Anna napotti pöydällä autoistuimessa; se oli kokeilu, kun yleensä kannan häntä jatkuvasti kantoliinassa. Rakastan Annan kanssa kantoliinailua – ja kannan häntä päivittäin.

Autoistuimessakin tyttöni tuo oli tyytyväinen, eikä minun tarvinnut noukkia salaatin lehtiä tyttäreni päästä.

mcafeblog

lounas

Vaikka reissu oli kestoltaan vain tunti ja kotoa vain minuutin kävelymatkan päässä, mielen se virkisti. Kun oli päivää vaille viikon verran viettänyt sairaala-arkea, kun puoli perhettä on muualla kuin itse.. Niin näinkin pieni retki antoi paljon.

girlsblog

Perjantai-iltana stressi purkautui, ja nukuin suurimman osan viikonlopusta. Enkä vain minä. Läpsystä vaihto makuuhuoneen ovella, ja Dan meni nukkumaan. Minun unikaverinani tietysti on tämä imetettäväni, joten minä sain viettää makuuhuoneen puolella suuremman osan ajasta kuin tuo miehekkeeni. Hänen päikkärit kuitenkin ovat vähän tehokkaammat kuin meikäläisen, ilman häiriötekijöitä!

Nyt uusi viikko, uudet kujeet – ja paluu arjen rutiineihin.


So Elsa did come home from the hospital – and this is bliss. Having my family home. rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Iso ❤ ihanaa että ootte kaikki nyt kotona 😊

Ihana tuo farkkutakki-kuva ja hyvät uutiset tietysti! *tuulettaa* <3

Meriannen

Tuo farkkutakki on niin söpö! 😀 *tuulettaa mukana*

Upea juttu, että Elsa voi paremmin ja saatte kaikki olla yhdessä kotona :)! Annalla niin tuumailevan viisas katse. Suloinen vauva! Ihanaa vauva-aikaa!

Meriannen

Eikö! Niin monta kertaa tulee vaan tuijoteltua häntä silmiin, kun hän on niin tietäväisen näköinen…!

Hyvät hyssykät, kun tuo teidän nuorempi on söpö! Ihanat silmät! Ja tosi hienoa kuulla, että Elsa on jo parempana. 🙂

Meriannen

Eikö, niin lumoavan siniset silmät..! Tää on niin upeaa olla nyt kotona kaikki, toivottavasti Elsa on nyt terveenä pitkään <3

Ihana kuulla että Elsan vointi on parantunut ja päässyt kotiin. 🙂 ihailen sua ku jaksat olla kaikesta huolimatta niin positiivinen ihminen. <3

Meriannen

Voi Marianne, luin sun kommenttia illalla väsyneenä ja tuntui niin uskomattomalta, että joku voisi resuista meikäläistä ihailla ! Kiitos suuresti, lämmitti niin sydäntä ja mieltä <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.