Perhe-elämä
3.2.2016

Kuukauden vanha Anna

Kuukauden vanha Anna

Vasta minuutti sitten sinä synnyit ja kuulin ensimmäisen rääkäisysi – juurikin sen, joka sai minut kyynelehtimään. Nyt kiljut käsivarsillani kehossasi kiertävän ilman takia, ja olet jo kuukauden vanha.

Niin se vain aika menee nopeasti.
Liian nopeasti.

Verrattuna siihen juuri syntyneeseen pötkylään, joka minulle rintakehäni päälle nostettiin jo leikkauspöydällä, tämänhetkinen Anna tuntuu paljon vankemmalta. Vahvemmalta. Isommalta. Huomaa sen jo siitäkin, että se ihan ensimmäinen puku, joka hänelle päälle kiedottiin.. Ei enää hänelle mahdu.

ekavaateblogi

Hitaasti kasvaneen ja kehittyneen Elsan äitinä olen hämmentyneenä herännyt siihen todellisuuteen, että Anna on ihan kuin eri mallia. Kun ehdin jo tottua siihen, että Anna se ”vain” syö ja nukkuu, niin yhtäkkiä imetyshetken jälkeen minua sylistäni tuijottelee niin valveilla olevat tarkkaavaiset nappisilmät kulmat kurtussa.

”Mitä sinä teet?”

Olen jo nyt seurannut, kuinka tyttäreni on oppinut. Opittu on, että tietynlainen epämukava olotila tarkoittaa nälkää, ja päästessään äidin syliin rinnan lähettyville apu on jo lähellä. Itku loppuu kuin seinään jo siihen hetkeen, kun rintani ovat kosketusetäisyydellä.

Miten jännittävä ajatus onkaan se, että vauvalle syntyessään lähes kaikki on uutta. Siis kaikki.

Emmekä vielä kuukauden ikäänkään mennessä ole vielä päässeet yhdessä oppimaan siihen, että vaatteiden vaihtaminen olisi mukavaa touhua. Tai se kammottava vaipan vaihto. Olemme jo vaipan vaihdossa päässeet sentään siihen pisteeseen, että ihan jokaisella kerralla ei tarvitse kiljua kuin kidutettava.

Sitä samaa odotellessa vaatteiden vaihdon ja kylpyhetkien kanssa..

Kuukauden ikäinen Anna tarkkailee jo ympäristössä tapahtuvaa. Hän seuraa katseellaan liikkuvia kohteita, oli se sitten isä, Hanlon tai Ruby. Silmät lävähtävät aivan apposen auki, jos vauvan katseltavaksi nostaa ruudun, jossa pyörii YouTubesta korkean kontrastin vauvavideoita. Kuten nämä perhoset ja muut. Tyttö osaa jo katseellaan etsiä äänen aiheuttajaa, jos hänelle jutteleva naama on lähellä ja päästetyt äännähdykset Annan mielestä tarpeeksi mielenkiintoisia. Ne kulman kurtistukset ja päivä päivältä niin paljon tietoisempi katse kertoo hetki hetkeltä kasvavasta ja jatkuvasti oppivasta tytöstä.

ekanauru

Eräänä aamuna tässä jo tyttö yllätti. Makuuhuoneesta aamulla tulla taapersimme unisina olohuoneeseen muita morjestamaan, kun pysähdyin kesken huomenien aivan totaalisesti. Sydämenikin jätti lyöntejä välistä. Nämä tilanteesta otetut kuvat sen todistivat – tyttäreni hymyili ja äänettömästi hekotteli äidilleen, tuolle uniselle mörölle. Tuosta lähtien päivittäin olemme yhdessä hymyilleet eri asioille – yleensä meikäläisen ilmeille.

Annan aivan ehdoton lempihenkilö onkin äiti. Kiitos hänessä roikkuvien ruokapussien. Tästä pitää muistuttaa innokasta isointa siskoa, joka helposti harmistuu ettei pikkusisar hänestä tykkää, kun hän kitisee hänen sylissään. Vaikka Annalla ei olisi nälkäkään, niin turvallisin olo on hengata ruokalähteen välittömässä läheisyydessä.
Luonnollisesti.

Erään alkuillan aikana Anna makaili isinsä masun päällä. Masu masua vasten samalla, kun isä makoili sohvalla Ruby vieressään. Yhtäkkiä Anna nosti päätään masutasosta katsellakseen ympärilleen. Sen nähdessään Ruby sen kiteytti.

Mitä, nyt jo? Miksi vauvat kehittyy niin nopiaan?!

Niinpä. Sinäpä sen sanoit.

dealwithit

Sinäkin, Annaseni. Niin onnellinen ja ylpeä kuin siitä olenkin, niin aiheuttaahan se silti surumielistä haikeuttakin. Sinä kasvat. Muutut. Joka hetki. Koko ajan.

Minun lapseni.

Tämä oli kirjoitettu jo viime viikolla – julkaisu erinäisistä syistä vasta nyt. Nyt Anna onkin siis jo kuukauden ja viikon vanha!


Anna is already a month old baby. Well, 5 weeks already. Anyway, by this day Anna has learned what hunger means and how to get rid of it and to track movement.. Daily she becomes more and more aware of what happens around her. She’s interested in sounds and what makes them, and what’s most amazing.. She’s learned to smile. It was absolutely the best way to start the day, her smiling so widely to me. And ever since the smiles brighten our days!

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Hei, oletko muuten kaksikielisestä perheestä vai oppinut enkun aikuisiällä?

Meriannen

Hei Tuikku! Toivottavasti huomaat miun vastauksen, kun vastauksessani näin kesti – anteeksi siitä! Olen kyllä kaksikielinen siinä mielessä, että perheessä puhuttiin savvoo ja suomea! 😀 Eli siis toisin sanoen ihan suomalaisesta perheestä, ja englannin perusteet opin koulussa ja sitten aikuisiällä opin puhumaan englantia sujuvasti matkustaessani. Nyt sitä sitten jo ajattelen englanniksi, ja kirjoitan tällaista hassua enkkusuomea sen takia! 😀

Mitä Elsa tuumii pikkusiskosta?

Meriannen

Postaus on jo luonnoksissa aiheesta, ihan melkein jo julkaisuvalmis! 🙂 <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.