Perhe-elämä
26.1.2016

Miten vauvavuosi on alkanut?

Miten vauvavuosi on alkanut?

Tässä minä olohuoneessa makailin, pienin tytär aivan kyljessä kiinni tuhisemassa. Tuo isompi oli ihan nukahtamaisillaan vähän matkan päässä ”p-podissaan” eli omassa nojatuolissaan, mieheni kolisteli jotain keittiössä. Siinä minä netin kautta tein ruokaostoksia, niin kuin täällä Britanniassa on hyvinkin mahdollista ja mikä näin lapsiperheellisenä on niin äärimmäisen kätevää.

Siinä sitten ryhdyin pohtimaan niinkin syvällisiä, kuin että mitäs sitä meille kuuluu. Mitä meille oikeasti kuuluu?

vakavaimettajablog

No, raskaushuurut ovat muuttuneet vauvakuplaksi. Liikkumiskyky on palannut tälle mammalle takaisin, niin hullulta kuin se mahtaa kuulostaakin. Sitä olin niinä viimeisillä viikoilla jotenkin niin heikoilla hapilla, että pelkästään pieni matka veti ihan veteläksi. Tiedä taas mistä se johtui – vauvan asennosta ja paikasta kohdussa, vauvan koosta, hormoneista, verenpaineesta, meikäläisen huoli- ja stressitasoista tai jostain ihan muusta? Mutta hyvin pian synnytyksen jälkeen olin ulkona käppäilemässä Annan kanssa. Käytiin lempikuppilassa tuttua henkilökuntaa morjestamassa ja vauvaa esittelemässä, tehtiin pikkuostoksia kaupassa, mentiin poppoolla Elsan fysioterapioihin ja muille vastaanottoajoille ja käytiin kameraakin ulkoiluttamassa.

nenukkiii

Elsan kanssa arki jatkuu sillä samalla nenäletkurutiinilla – ruoat letkun kautta, ja korkeintaan parin viikon välein hällä menee suorastaan hermo koko letkuun ja se joskus lentää ihan kaaressa ulos nenästä. Siinä sitä sitten heitetään arpaa siitä, kuka meistä aikuisista lähtee tyttöä viemään sairaalaan ja laittamaan nenäletkua takaisin paikoilleen. Edellisellä viikolla tosin tuollaisen nenäletkureissun lisäksi sairaalassa juostiin ”muuten vain” kahdesti, kun tytärtä edelleen yskä häiritsi, korkea kuume nousi ja nenäkin sierainta myöten näytti tulehtuneen (kuvassa nähtävillä). Antibiootti- ja nenävoidekuuria myöhemmin koko tyttö voi taas paremmin.

mummihaliblogi

Vanhempani olivat täällä – ja koko visiitin ihanuutta en voi vain sanoin kuvailla. Niin luonnollista.. Parit lisäparit auttavia käsiä ja se henkinen tuki… Ja tässä sitä nyt yritetään vieläkin tottua siihen ajatukseen, että he eivät ole vain toisessa huoneessa enkä heitä hihkaisemalla saa takaisin samaan huoneeseen kanssani.

Niin, se tunnepuoli. Kun viimeksi sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, niin itselläkin on ollut tuntosarvet pystyssä masennusmerkkien perässä. Ja kyllä. Olen itkenyt. Paljon. Olen ollut väsynyt ja on ollut hankaluuksia herätä kunnolla päivään. Olenpa viettänyt päivän ihan sängynpohjalla Annaa imettäen. Ahdistuksen tunteitakin olen kokenut. Yleensä liittyen kotitöiden määrään tai muuhun, kuten edelleen sossun painostukseen. Mutta kertaakaan ei ole vielä ollut itsetuhoisia tai muutenkaan pahoja ajatuksia. Mielialan ja yleisen jaksamisen kehitystä pidän silmällä, edelleen.

Sellaista tämä elämä nyt on, vaippapeppurallia ja imetysmaratoneja. Aloitellaan kohta äitiryhmiä Annan kanssa ja huolehditaan yhdessä Elsasta. Mietin, missä välissä kirjoittaisin, missä tiskaisin ja kuinkas päikkärit, oho, nyt Annalla on nälkä taas. Tätäkin kirjoitan samalla Annaa imettäen.

Melko hyvin vauvavuosi siis pyörähtänyt käyntiin, sanoisin? Kohta Anna onkin jo kuukauden vanha, hui, kun aika ryntäilee!


Anna is almost a month old and while doing online grocery shopping I started to think how are we really doing – not that bad, to be honest! Yes, emotionally I have been all over the place, have cried loads and even felt bangs of anxiety, but it’s not all bad. I haven’t had the bad thoughts associated with depression, so all of above could easily be related to the common side-effect that comes with having a newborn baby.. Ever heard of a thing called sleep deprivation? Yeah, lack of sleep?

I did have my parents over and it was seriously a good start to my baby year. It gave me so much to have my parents around, just that extra pair of hands to help and the emotional support.. It’s weird not to have them around now, but I’m slowly getting used to it. I hope.

Soon we are going to start with all the mummygroups and all that.. So this is what the life is right now, marathon sessions of breastfeeding and the delightful cases of how many nappies do you have to change in a row as your baby was not quite finished yet.. Ah, life of a new parent !

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Hei!
Onko teille puhuttu gastrostoomasta eli siitä, että Elsalle laitettaisiin peg-nappi? Ei tarvitsisi pelata nenämahaletkun kanssa.

Meriannen

On! Ja toivottavasti saadaankin peg parin kuukauden sisällä. Helpottaisi elämää NIIN paljon!

Mä ehdin jo teidän kuulumisia miettiäkin 🙂 Kohta on se vauva meilläkin, ens viikolla käynnistetään.

Meriannen

Huu, jänniä aikoja! Onnea käynnistykseen!!

Voimia ja iloa vauva arkeen. Ihanat lapset sulla ja minun mielestä paljon samaa näköä 🙂
Muistaa nauttia elämän pienistä onnen hetkistä!
Olet ihanan oloinen ihminen ja varmasti täydellinen äiti lapsillesi omine heikkouksineen ja vahvuuksineen. t

Meriannen

Voi kiitos <3 Yritän parhaani mukaan nauttia! Ja kiitos vielä eritoten tuosta viimeisestä. Kaikessa tässä pyörityksessä on niin ihana tämä kuulla <3

Ihana kuulla 😊 mitä mieltä Elsa on vauvasta entä Ruby?

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.