Infoiskut
23.1.2016

Katsaus vuoteen 2015: Toteutuivatko toiveeni?

Katsaus vuoteen 2015: Toteutuivatko toiveeni?

Viime vuonna en halunnut tehdä uudenvuoden lupausta. En halunnut sitoa itseäni mihinkään tiukkasanaiseen lupaukseen, jonka suorittamisesta kokisin paineita ja mahdollisesta epäonnistumisesta syyllisyyttä. Sen sijaan päätinkin aloittaa vuoden toiveikkaasti. Toivoin viittä asiaa tulevalle vuodelle.

Nyt, kun elelemme jo vuotta 2016, on hyvä pysähtyä tarkastelemaan noita toivomuksiani. Toteutuivatko ne?

Vuodelle 2015 toivoin:

koti

Vuoden alussa asuimme vielä meille aivan liian pienestä asunnosta, jossa oli vain yksi makuuhuone, keittiö-olohuone ja pienen käytävän päässä kylpyhuone. Asunnon parhaimpiin puoliin kuului naapureiden kanssa jaettu iso piha, jossa aina hyvän sään sattuessa vietimme paljon aikaa. Mutta tilaa kämpässä ei ollut tarpeeksi. Ei edes jo silloisille tyttäremme apuvälineille. Siksi toivoinkin uutta kotia.

Kotia,

  • joka olisi pyörätuoliystävällinen
  • jossa olisi pihaa lasten leikkiä
  • jossa olisi tilaa kaikille Elsan apuvälineille
  • jonka sisäänkäynti olisi esteetön, jotta voisin työntää Elsan pyörätuolissaan sisälle eikä häntä tarvitsisi tuolistaan irrotella ulkona ja laittaa tuolia osiin, niin kuin aiemmassa kodissa.

Toive toteutui huhtikuussa 2015.

Muutimme uuteen kotiimme, jossa on kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö ja esteetön kylpyhuone. Käytävän varrelta ja makuuhuoneista löytyy pieniä sisäänrakennettuja vaatekomeroita, ja pihaakin hieman löytyy lasten juoksennella. Parhainta kuitenkin koko paikassa on naapurusto. Täältä löytyy ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita meistä ja me heistä, joiden oveen kolkuttaa jos kriittisellä hetkellä maito on loppu kahvista tai tarvitsisi vaikka lemmikkieläimille hoitopaikkaa. Ensimmäistä kertaa täällä oikeasti tuntuu siltä, että olemme kotona.

onnihetki

Haluan oppia elämään entistä enemmän hetkessä, ja unohtaa tulevaisuuden murheet. Haluan olla onnellisempi ja itselleni armollisempi.

Tämän toteutumista onkin jo vähän vaikeampi arvioida. Koen olevani rennompi. Huolehdin edelleen tulevasta, mutta se ei ole enää samankaltaista.. jokahetkistä, painostavaa murhetta tulevaisuudesta. Enemmänkin se on sellaista.. voimauttavaa valmistautumista. Suunnitelmien tekemistä tulevaa varten.

Ehdottomasti olen onnellisempi. Olen uskaltanut heittäytyä. Olen antautunut ajan vietäväksi, ja yrittänyt kaikin puolin olla armollisempi itselleni. Onnellisuuden jonkinlaisena mittarina voisi kai pitää jopa sitä, että kesällä lopetin mielialalääkkeiden syömisen. Suunnitellusti, lääkäreiden ohjeistuksia noudattaen – ja siitä lähtien olenkin ollut omillani. Ilman ahdistuskohtauksia, paniikkia tai muita masennusoireita.
päiväkoti

(EL – eli Elsa. EL oli hänen edellinen bloginimensä.)

Elsanursery
Englannissa saa kaksi vuotta täyttäneen lapsen päiväkotiin ilmaiseksi 38 viikoksi maksimissaan 15 tunniksi viikossa (linkki), jos tietyt kriteerit täyttyvät (Bournemouthin kriteerit löytyvät englanniksi täältä). Meillä kriteerit tulivat täyteen, ja toivoimmekin päiväkotipaikkaa.

Toive toteutui syyskuussa 2015.

Päiväkotiin liittyviä postauksia löytyy tagilla ”päiväkoti”, joista haluaisin nostaa eritoten nämä esille:

Miksi erityislapsi päiväkotiin
Päiväkotiin tutustumassa
Päiväkotiaamu

suoritus

Halusin oppia olemaan suorittamatta, mikä tällaiselta ainaiselta suorittajatyypiltä on paljon. Minulla on aina loputtoman pitkät to do – listat mielessä ja paperillakin, ja niistä pitää saada tietty määrä tehtyä päivän aikana, jotta voisin olla tyytyväinen itseeni.

Olen tehnyt tietoisesti paljon töitä tämän eteen. Eritoten raskaana ollessa. Yritin olla murehtimatta tekemättömistä töistä ja kokea tyytyväisyyttä tehdyistä tehtävistä. Painosana sanalla yritin. Kyllä, hermo meni ja ärsytti. Mutta koen silti olevani vähän parempi tämän suhteen kuin mitä aiemmin. Jo se, että tiedostan suorittamisestani, auttaa vähän hellittämään nutturaa.

keskityitse

Minun on hyvin vaikea keskittyä itseeni. Tunnen syyllisyyttä, jos ostan itselleni jotakin, tai menen ja otan itselleni omaa aikaa. Aivan kuin se olisi joltain muulta pois, jos minä keskityn silloin tällöin omaan itseeni. Joten vuonna 2015 pyrin opettelemaan itseni hyväksymisen jalon taidon, että voin ilman syyllisyyttä joskus keskittyä vain ja ainoastaan omaan itseeni.

Toive toteutui syksyllä 2015 – päiväkodin aloittamisen myötä ja mitä pidemmälle raskaus eteni. Ostin itselleni vaatteita, jotka olivat mukavia päällä. Meninpä ja ostinpa myös niitä rintaliivejä. Pari kertaa viikossa menin sinne kahvilaan, ostin kupin kuumaa ja istuin alas kirjoittamaan. Otin aikaa itselleni. Opin jopa nauttimaan tästä – ja mikä vielä upeampaa, sanomaan ääneen muille että minä tarvitsen hetken itselleni.

2016toiveet

Jatkan samalla meiningillä tänäkin vuonna – halusin toivoa lupausten tekemisen sijaan. Opin kuitenkin viime vuodelta sen, että toiveiden toteutumista on helpompi ”valvoa”, jos toiveet ovat konkreettisempia. Käytännönläheisiä, joilla kuitenkin mahdollisesti iso vaikutus arkeen ja sitä kautta myös omaan hyvinvointiin. Siihenhän useimmat uudenvuoden lupaukset suuntautuvat. Uuteen, terveempään minään.
1toive

munvauvatMuistikuvissa se ensimmäinen vauvavuosi, kun maailma kaatui päälle ja olin varma, että olin se universumin huonoin äiti. Siihen synkkään masennusluolaan en halua enää palata. Ikinä.  Kuin myös haluan tällä kertaa nauttia tästä ohimenevästä ajasta pienen vauvanyytin kanssa. Oikeasti nauttia. Kaikesta tähän arkeen kuuluvasta. Jopa niistä unettomista öistä ja hammaskitinöistä.
2toive

Kun Elsa täyttää kolmen, voimme saada pyörätuoliystävällisen auton ilmaiseksi käyttöömme. Ilmaiseksi tarkoittaen sitä, että riippuen valitsemastamme autosta maksamme vain bensakulut. Ei tarvitse huolehtia vakuutuksista, korjauskuluista tai esimerkiksi auton ostamisestakaan. Eikä myöskään auton muokkaamisesta tarpeitamme vastaavaksi, vaan se tulee ramppeineen kaikkineen käyttöömme vammaisen lapsen perheen liikkumista tuetakseen. (Siis mitä? Vilkaise lisää tästä tukitoimesta Motabilityn omilta sivuilta. Tiedot tottakai englanniksi.)

Tämä ei tietenkään tapahdu ihan tuosta noin vain, Britannian byrokratian tietäen. Sitä tulee olemaan vaikka mitä lippusta ja lappusta täytettäväksi, todisteita haettavaksi ja muita dokumentteja lähetettäväksi. Eikä pienimpänä tietenkään ole myöskään minun suomalaisen ajokorttini käypäisyyden tarkistaminen täällä Enkkuloissa, kuin myös ihan niinkin tärkeän asian kuin minun ajovarmuuden terästäminen vääränpuolisessa liikenteessä ja muutenkin oudompien liikennesääntöjen opettelu.

Vauva-arjen keskellä kaiken tuon järjestäminen voi tuntua työläältä. Vaivalloiselta. Ehkä jopa vielä turhaltakin. Kun ihan hyvin ollaan pärjätty ilman tähänkin asti. Jospa siis järjestettäisiin tämä vasta myöhemmin?

Ei.

Kun nyt. Niin paljon enemmän voitaisiin tehdä ja vaivattomammin nähdä miehen puolen sukuakin, jos olisi oma auto. Joten motivaattorina jätän tämän nyt tähän. Että tänä vuonna päästäisiin kokemaan se autollinen perhearki.

3toive

joulumaailmaEnsi jouluna olisi meidän vuoromme viettää joulupyhät Rubyn kanssa, ja jospa sitä meikäläinenkään ei olisi silloin raskaana, sekä uusin perheenjäsenemme Anna olisi myös siihen mennessä saanut jo oman passin.. Eli toisin sanoen meillä olisi oikein oivat mahdollisuudet päästä viettämään ensimmäistä jouluamme Suomessa tänä tulevana vuonna. Paljon tämäkin vaatii tietysti järkkäilyä ja jo lentolippuja varten säästämistäkin, mutta tämän toteutuminen antaisi paljon.

Lisätoiveeksi voisi mainita vielä valkoisen joulun, se olisi aika makia näyttää näille brittiläisille perheenjäsenilleni!

Mitä sinä toivoit/lupasit tänä vuonna? Miltä lupauksen toteutuminen vaikuttaa tähän mennessä?


Instead of making New Years Resolutions last year, I started to think what I would love to see happening for us in the upcoming year. So I crossed my fingers and hoped. I hoped for a new home, that would be suitable for our familys needs from more storage to a disabled friendly flat – which we got in April. I had my fingers crossed that we got Elsa into a good nursery – she started nursery in September. For this coming year I continued this new tradition, so I hope I do not experience the postnatal depression again like I did last time around and that we get the Motability car sorted this year. The best way to finish the year 2016 would be a Christmas spent in Finland, so I’m having my fingers crossed for that one too!

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Suomalainen ajokortti kay ihan sellaisenaan. Jos haluat brittikortin, laheta suomalainen kortti DVLA:lle ja paluupostissa saat brittikortin! On hyodyllinen siina mielessa, etta jos hukkaat ajokortin, niin saat Britanniassa uuden. Jos et ole kirjoilla Suomessa ja hukkaat suomalaisen ajokortin asuessasi jossain toisessa EU-maassa, niin Suomen viranomainen ei myonna kaksoiskappaletta. On kokemusta. Sain jonkun todistuksen ajo-oikeudesta ja sen avulla hain brittikortin hukatun suomalaiskortin tilalle. Eli suosittelen vaihtamaan siihen brittikorttiin. Jos joskus muutat Suomeen, niin voit taas vaihtaa brittikortin suomalaiseksi. Toimii ainakin niin kauan, kun britit pysyvat EU:ssa…

Meriannen

OI kiitos tästä, Anna! Autoit niin paljon <3 Niin upeaa kuin voi blogin kautta saada tällaista kullanarvoista tietoa ihan kokemusten kera! <3 SUURKIITOKSET!

Ihania toiveita sinulla, toivottavasti ne käyvät toteen 🙂 Minä toivoin tälle vuodelle kykyä nauttia arjesta ja elää hetkessä murehtimatta liikaa tulevasta. Murehtijatyyppinä se on haastavaa, mutta olen luvannut yrittää. Toivon myös, että pysymme terveinä ja löydämme viimein sopivan tontin uudelle, esteettömälle kodille. Katsotaan, kuinka käy 🙂

Meriannen

Pidän peukkuja siun toiveiden puolesta! <3 <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.