Perhe-elämä
5.1.2016

Niin erilainen Anna

Niin erilainen Anna

Muutaman päivän ikäisenä en minä ehkä jonkun toisen mielestä teekään mitään muuta kuin syö ja nuku. Syö ja nuku. Avaa silloin tällöin silmiä ja vinkaise, kun suolistossa kiertää ilma. Jaksan katsella pienen hetken ajan ympärilleni, niin kaikkitietävän näköisenä, mutta salaa kaikkea vakoillen, oppien.

jalat

Koska siskoni on vammainen, äitini näkee kaiken mitä teen ihan eri valossa kuin joku toinen saattaisi nähdä.

Äitini on itkeä tihrustanut, kun olen koko pienen elämäni ajan hengittänyt aivan itsenäisesti ilman minkäänlaista ulkopuolista apua. Äitini ei ole tarvinnut vahtia hengitystäni valmiina herättelemään ja muistuttelemaan, että hengittääkin pitäisi. Kuten hänen piti siskoni kanssa.

Äitini suorastaan halkeaa ylpeydestä, kun minä niin osaan syömisen taidot. Kiitos minun, äitini on nyt päässyt kokemaan imetyksen riemua. Sekä mitä on, kun vauva imee niin kovaa että nännit ottavat myös kolhua.

Äitini on pidättänyt henkeään, kun olen pienillä kätösilläni kosketellut naamaani. Haronut ilmaa ja löytänyt hänen sormensa. Puristanut sitä automaattisesti niin lujaa. Äitini on vinkunut ihastuksesta ja liikutuksesta, kun kerran hän tarjosi suuhuni sormeaan ja minä refleksinomaisesti lennätin käteni välittömästi hänen sormensa ympärille. Että äläs vie sormeasi mihinkään, se on minun nyt.

Kun kuulemma siskoni ei vieläkään hallitse käsiensä liikkeitä samalla tavalla kuin minä.

Aivan samalla tavalla äitini on ihaillut, kun laitan pikkukätöseni yhteen. Kaikilla pienillä teoillakin olen saanut äitini ymmärtämään, kuinka erilaiset lähtökohdat minulla ja siskollani ovat. Miten paljon siskoni aivovamma vaikuttaa hänen jokaikiseen taitoon ja liikkeeseen.

sormi

Äiti yrittää kovasti olla tuntematta syyllisyyttä kaikesta siitä ilosta, mitä minä hänen elämäänsä olen nyt tuonut. Hän muistuttaa itseään, että kaikki, mitä hän on Elsan kanssa kokenut, saa myös aikaan tämänpäiväisen ilon. Koska hän ei ota mitään itsestäänselvyytenä. Siten hän osaa iloita näistä pienistäkin asioista.

Kuten siitä, että hengitän itse.
Tai kuinka jo kasvan ja painoa kerrytän. Vaikeuksitta.

Ps. Kyllä, niin Anna kuin Elsakin ovat ”vain” bloginimiä. Elsan nimen nappasin kuin nappasinkin Frozen – elokuvasta, koska se oli silloin Elsan ehdoton lemppari. Anna bloginimenä tuli luonnollisena jatkumona samasta leffasta. Miettiä sopii, mikä bloginimi olisi ollut, jos olisimmekin saaneet pojan? Olaf? Kristoff?


As for everything I have gone through with Elsa, I find a lot of joy from all the small things with Anna. Like her breathing independently. Her touching her own face with her tinky little hands and grapping hold of my finger. All these things someone else might not even notice, but to me they are the biggest wonders ever. I try not to feel guilty for how I feel, or feel bad for comparing my daughters together. I try to accept my feelings as they are.. and just enjoy both of my babies.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Ompas koskettava kirjoitus. Kaikkea hyvää teille!

Voih. Tiesimmehän me, että se päivää tulee, kun pikkusisko osaa jotain sellaista, jota isosisko ei. Mutta että se päivä tuli jo heti.

Älä tunne syyllisyyttä. Siihen sinulla ei ole mitään syytä! Sinä saat tuntea surua ja haikeutta, ohimenevästi katkeruuttakin siitä, että Elsalle kaikki ei ole mahdollista. Se on epäreilua, se on ihan käsittämättömän epäreilua. Ja se tosiaan korostuu nyt, kun toiselle mikä tahansa on mahdollista.

Sinulla on nyt kaksi kovin erilaista tytärtä, jotka sinun vaan täytyy kohdata omina yksilöinään. Vielä koittaa se päivä, että sinä ärsyynnyt enemmän tai vähemmän jostain jota Anna tekee, vaikka Elsan tekemänä samasta itkisit vuolaasti onnesta. Siinä on tasapainoiltavaa, sekä kasvatuksellisessa mielessä että omien tunteiden kanssa. Sinä joudut myös vaatimaan tyttäriltäsi erilaisia asioita, ja sallimaan heille erilaisia vapauksia toisissa. Etkä sinä saa tuntea siitä syyllisyyttä, tai muuten sinä et itse jaksa.

Ihania kuvia! Vauvantuoksu huokuu kuvista tänne meille asti!

PS. Nännin ei pitäisi kärsiä kovastakaan imusta, koska vauva ei varsinaisesti ime nänniä vaan nännipihaa siitä ympäriltä.
Jos tuota ongelmaa ilmenee useamman kerran, tarkista imuote joko jonkun imetysjärjestön nettisivujen ohjeiden mukaan tai jos siellä teilläpäin on imetystukihenkilöitä, sellaisen avulla. Imuoteongelmat ovat hyvin tavallisia alkuongelmia imetyksessä eikä niitä valitettavasti aina huomata sairaalassa (ainakaan täällä Suomessa). Eikä varmaan sielläkään, jos imetystä opastetaan lähinnä sen neulotun tissin kanssa eikä oikean rinnan – muistan kyllä sen hassun kuvan vanhasta postauksestasi! 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.