Perhe-elämä
19.12.2015

Milloin meillä synnytetään?

Milloin meillä synnytetään?

Yhtäkkiä tuntuu, että uuteen vuoteen olisi ikuisuus. Tai edes ensi keskiviikkoon, jolloin tulisi 38 viikkoa täyteen.

hm

Tiistain raivokkaan siivoamisen jälkeen otin keskiviikkona pesänrakennukseen aivan toisenlaisen näkökannan. Käytin nimittäin töiden tekemiseen oman lihasvoimani sijaan ääntäni: pyysin muuta perhettä siivoamaan ja pyykkäämään.

Päivän mittaan minä sain kehuja paikallani pysymisestä ja nokkaunien vetämisestä, muu perhe sai minulta ylistystä kaikesta, minkä he pitkältä to do – listaltani toteuttivat.

Mainitsemisen arvoista on, että yritin parhaani mukaan olla nalkuttamatta. Nurisematta. Stressaamatta. Siitä, että joku ei pyyhkinyt pölyjä juuri niin kuin minä olisin halunnut, tai järjestellyt tavaroita mieleiselläni tavalla.
Enhän minä nyt mikään kauhea tantta kuitenkaan ole, enhän?

masunen

Mutta kuulkaa eilinen. Se kaikki tuntuu jo niin absurdilta. Kuvittelinkohan vain kaiken? Vai? HÄ?

Heräsin nimittäin hyvin epämukavaan, tiukkaan puristukseen masussa. Oli hyvin vaikea päästä ylös sängystä. Kävelin puolikumarassa vessaan. Ehkä rakon tyhjentäminen helpottaisi?

Ei. Toimituksen jälkeen seisoin vessan ovella ottaen oviaukosta tukea. Hengittelin. Maha tuntui kovalta. Mihinkään ei kuitenkaan suoranaisesti sattunut, olo oli vain hyvin epämukava.
Mitä tämä nyt on?

Tajusin kellon olevan vasta kuuden verran aamulla – oli aika herättää Dan. Hän meni keittämään kahvit ja herättämään tytöt ja aloitti letkusyötön Elsalle. Minä istuin olohuoneessa olevalla sängyllä. Maha ei enää tuntunut kireältä, mutta olo oli jotenkin.. outo. Kun muut ympärilläni söivät aamupalaa, maha meni taas kovaksi. Katselin ikkunasta ulos, hengittelin.

Vissiin päästin jonkinsortin äännähdyksen, koska Dan tuijotti minua. Ja kysyi:
”Supistaako sinua?”
Mihin minä turhautuneena:
”Miltä supistus tuntuu?”
”No en minä tiedä. En minä sellaista ole ikinä kokenut.”
”No sama vika meikäläisellä.”
Oletin, että Dan alkaisi räpeltämään puhelintaan. Sen sijaan hän näytti syventyvän ajatuksiinsa. Sitten, pohtivasti, hän sanoi:
”Luulen, että supistaessa maha tuntuu tosi tiukalta ja kovalta, ja kipua olisi myös alaselässä.”
Ruby ja Hanlon tuijottivat minua. Minä nyökkäsin.

Minut ohjattiin takaisin sänkyyn, käskettiin pysymään siellä. Koko poppoo kantoi minulle sinne aamupalan ja kupin kahvia, sekä huolehtivat viihdytyksestä. Toivat siis kännykän, läppärin ja pari lehteä sekä kirjan luettavaksi.

Latasin kännykkään supistuslaskurin (contractions counter). Aloin noita supistuksia siihen ajoittamaan. Supistuslaskuri ilmoitti tottakai supistuksen keston lisäksi myös sen, kuinka usein minua keskimäärin supisti – ja tuolloin aamusta supistuksia tuli 15-20 minuutin välein. Spud myös hyöri ja pyöri, ja maha tuntui hyvin.. aralta.

Elsa lähti päiväkotiin ja Ruby kouluun. Minä hipsin suihkuun. Istuin suihkutuolilla ja annoin lämpimän veden valua masun päältä. Tuntui heti paremmalta. Siinä sitä sitten mietin – onkohan tämä nyt oikeasti sitä? Synnytänkö minä siis tänään? Tai huomenna? Tai siis kohta?

Ovatko nämä nyt oikeasti niitä kuuluisia supistuksia? Kun Elsan kanssahan en sellaista oikeaa synnytyssupistusta päässyt kokemaan (synnytyskertomus). Niitä harjoitussupistuksia on kyllä ollut – niiden aikana maha menee vain pinkeäksi/kovaksi, mutta ei ole aiheuttanut mitään kipuja. Nyt maha tuntui raskaalta. Epämukavaa jomotusta tuntui alavatsassa, lähellä nivusia. Selkää juili. Ja koko vatsa oli kovana.

Suihkusta hyvin kiltisti kävelin takaisin sänkyyn makuulle. Välillä selkääni jomotti ja alavatsaa juili, toisella kertaa maha vain meni kovaksi. Kohta minulla oli kauhean kuuma, ja riisuuduin vaatteista kuin ne kuhisisivat muurahaisia. Pyöriskelin sängyssä alusvaatteisillani, ja pyysin ikkunankin auki. Myöhemmin kaivauduin vällyjen väliin lämmittelemään.

Lounasaikaan kyllästyin makuuhuoneeseen ja raahauduin olohuoneeseen. Valtasin siellä olevan sängyn itselleni ja makailin sitten siellä keskellä perhetapahtumia. Seurailin, kun Dan hoiti Elsaa, Hanlon lähti töihin, Elsa nukahti päikkäreille. Dan valmisteli illallista, ja kantoi pienestäkin inahduksesta mitä ikinä teki mieleni pyytää.

Minulla oli jatkuvasti nälkä. Mittasin sokereita melkein tunnin välein, ja söin. Marjoja. Jugurttia. Vanhempieni lähettämiä näkkileipiä. Ison lounaan, vielä isomman illallisen. Kun nälkä. Nälkä. Vieläkin. Nälkä.

Supistukset alkoivat vähentyä ja rauhoittua iltaa kohden. Koko perhe mummia ja ukkia ja siskojani myöten olivat jo alkaneet arvuutella, että milloinka sitä Spud syntyisi. Osa veikkasi jo eilistä, toiset tätä päivää, Danin mielestä tänä viikonloppuna tapahtuu.

Tänään? Pari harjoitussupistusta, jossa masu vain menee kovaksi. Ei mitään sen kummempaa. Vauva on ollut aktiivinen ja liikkunut hyvin, niin tänään kuin eilenkin. Mutta yhtäkkiä supistukset vain.. katosivat. Masu tuntuu olevan alempana kuin vielä muutama päivä sitten, ja olo on.. painavampi. Reissut täältä olohuoneesta vessaan ja keittiöönkin tuntuvat tosi vaikeilta. Väsyttäviltä.

masuvrt

Mitenkähän pitkälle oikeasti päästäänkään?

Sairaalaan emme ole olleet vielä yhteyksissä, koska Spud on hyvin liikkunut, eikä supistuksia ole tullut tuon tiheämmin. Eikä tänään, perjantaina, käytännössä ole tapahtunut mitään. Tuntuu jo, että kuvittelinko koko torstain? Voiko ennakoivia supistuksia noin vain tulla ja mennä? Että tuntikausia niitä ilmestyy parinkymmenen minuutin välein ja sitten kadotaan kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan?

Ja kertokaa nyt, fiksummat! Miltä ne ”oikeat” supistukset tuntuvat, ne synnytyspoltot? Miten ne eroavat ennakoivista ja harjoitussupistuksista?

Ja halutessanne, liittykää mukaan veikkauskerhoon! Milloin Spud syntyy?


Would you be able to describe to me how contractions feel like?
I really do think I had contractions already yesterday – my whole tummy went tight and I had discomfort in lower belly and back. These sensations didn’t last long but renewed about every 20 minutes. Though towards the evening they came less frequently, and today (Friday) I’ve had almost none of them. The ones I had were .. different too, without any discomfort. But belly feels so much heavier now, and look at the difference in the above picture! The one on the left had been taken a week ago and the right one today. The belly seems to be lower now, doesn’t it?

The question is – when do you think Spud will be born?
Dan reckons this Sunday. Hanlon says Wednesday, when we would be on the nice safe pregnancy week of 38. What do you think?

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

30.12 syntyy.

Minun esikoinen syntyi käynnistettynä ja suoistukset alkoivat samantien tosi vahvoina. Just niin, että piti oikeasti keskittyä kivunhallintaan. Toisesta olin neljä senttiä auki ilman yhtäkään kipeää supistusta ja synnärille käskettiin lähteä heti, kun tuntuu että supistuksia tulee säännöllisesti. Tuon synnytyksen supistukset olikin sitten niin mietoja, että pystyin kyllä todellakin puhumaan niiden aikana, paitsi ihan loppuvaiheessa, jolloin kohdunsuu aukesi puolessa tunnissa seitsemästä sentistä kymmeneen. Ja siis mulla ei ollut muuta kivunlievitystä kuin sen loppuvaiheen aikana ilokaasu. 😀 Sitä siis vain, että niiden supistusten ei ole pakko olla tajunnanräjäyttävän kipeitä tehdäkseen jotain. Ennemminkin niin, että jos ne on säännöllisiä ja tulevat tiheään, niin kantsii käydä näytillä.

Meriannen

Minusta on niin jännittävää kuulla kuinka jokainen synnytys voi olla niin erilainen.. Tietysti esikoinen oli käynnistetty, mutta silti se on jännää kuinka esikoisen ja tokan syntymät oli niin.. erilaiset! 😀
Ja ehkä siksi supistustakin on niin vaikea kuvailla, sitä ”oikeaa”. Koska jokainen kokee tietysti kivun eri tavalla. Kuin myös sitten tämä, että aivan niin kuin jokainen raskaus myös jokainen synnytys on erilainen ! 😀

Kiitos Veera!

Uskon, että vauva syntyy uuden vuoden aatoksi, 29 pv:) Minulla ei ole koskaan ollut harjoitussupistuksia, mutta oikeat supistukset voimistuvat ja voimistuvat ja lopulta ei tiedä miten päin pitäisi olla… Itse olin tosi kipeänä, mutta kivun kestää, kun miettii tulevaa vauvaa:)

Meriannen

Vauva vauva vauva vauva vauva vauva vauva vauva vauva <3 EN MALTA ODOTTAA! <3 Ihana Bella, kiitos kommentista!

Tammikuun 4 päivä pienokainen syntyy:) Oikeat synnytykseen johtavat supistukset kyllä tuntee. Itseäni ennen synnytyksiä ihmetytti, että mistä tietää sen olevan menoa nyt. Kun synnytyssupistukset aikoinaan esikoisestani alkoivat toukokuisena yönä. Niin voimakas terävä pistävä kipu iski alavatsaan säteillen selkään..tiesin nyt mennään. Koko yön olin hereillä, kuljin liikuin. Nukkumaan ei pystynyt, saati paikoillaan olemaan. Välillä kipu rauhottui, tullen taas aaltomaisesti takaisin.Lämmin suihku ym ei pysäytä tuntemuksia. Mieheni meinasi vielä aamulla alkaa kellottamaan supistuksia.. Mutta samantien huomasi, että nyt äkkiä täytyy lähteä. Niin pitkä yö oli tehnyt tehtävänsä. Aamulla saavuimme synnärille niin ennen puolta päivää esikoisemme syntyi. Kaikki meni hyvin ja lämpimät muistot jäi synnytyksestä.

Meriannen

Peppilotta, ihana että jaoit sinunkin tarinaasi – ei voi sanoa kuin VAU! Ja sitäkin enemmän mä en vain malta odottaa, että pääsen itse kokemaan tuon saman taian..!! Kiitos <3

Mulla supistukset on alkaneet aina suurinpiirtein silloin kun synnytys on jo käynnissä…ja ennen toista raskautta en edes tiennyt mitä _oikeet_ supistukset on! Joten ei aina mee niin, että tietää sitten kun on oikeita…niitä ei välttämättä tule tai saattaa vauva olla jo puolen tunnin päästä maailmassa kun jotain alkais laskeskelemaan.. Neuvoni siis, että jos yhtään epävarma olo, niin tarkastukseen.

Mä toivon teille paljon onnentunteita ja rakkautta loppuodotukseen sekä synnytykseen. Teille on tapahtumassa kohta jotain aivan huikeeta! <3

Meriannen

Tiedätkö, tän lukeminen helpotti.. Sillein, että ei ole mitään outoa olla näin uuno. Kun joskus tuntuu että on ainut joka ei tällaista tiedä! Että miltä sellainen kuin supistus tuntuu! 😀

Kiitos siis, ihana <3
Ja mä en OIKEASTI ENÄÄ MALTTAISI ODOTTAA, haluan jo pienen syliiiiiin! <3
(.. luin tän kommentin uudestaan ennen lähetystä, sitä muokkaamatta.. Taidanpa tarkistaa onko kuumetta 😀 huomaako, miten ajatus tökkii?)

Kuulemma supistuksen tunne tulee silloin kun vauva kääntyy ylösalaisin oikeaan asentoon, elikkä uskoisin että kyllä viikon aikana syntyy! 🙂

Meriannen

HUUUUU! JÄNNITTÄÄ!

Juttelin tästä myös miun kätiön kanssa, ja hän sanoi että todennäköisemmin torstain supistelut olivat juuri tuota mitä sanoit + auttoi työntämään vauvaa alemmas oikeaan paikkaan!

Luulen että syntyy tammikuun kolmas päivä. Joo,kyl ne supistukset tuntuu kipeiltä kun tosi kyseessä,ainakin itsellä. Aluksi oli sellasia vatsan pingotus suppareita ja aattelin et täähä on helppoo kun heinän teko. Sitten alko tosi napakasti,ei naurattanu yhtään,mutta kylläpä sen kestää. Minun supistuksista tulee juurikin nyt 41 vuotta. Sillon ei ollu mitään lievityksiä. Ja mie pelkäsin ihan kamalasti.turhaan kuitenkin.
Lepposaa loppu odotusta.

Meriannen

Just noita pingotussuppareita on ollut jo aiemmin, ja pari kertaa on tuntunut vähän ikävämmältä (eli just silloin kun olen ollut jaloillani), mutta ei sen kummemmin vielä! Ja vau.. ilman lievityksiä.. Ettei siis edes mahdollisuutta moiseen.. Jännittäviä aikoja..! Itsehän en halua mitään noita lievityksiä ellei ole ihan pakko, mutta kuitenkin koko ajan on jo ajatuksena helpottanut että ilokaasut ja muut ovat siellä jos ..!

Tammikuun kolmas merkattu veikkauslistoille! 😀

Hei!
Minulla oli toisesta lapsesta juuri tuollaisia kuvailemisiasi harjoitussupistuksia jo pari kuukautta ennen laskettua aikaa ja ajattelin, että kyllä tämä täältä ajoissa tulee, mutta menikin 6pv yli. Välillä saattoi tuolla lailla supistella pitkiä aikoja ja illalla tai yöllä supistellessa tuli aina ajatus, että tuleekohan nyt lähtö synnärille, mutta aamulla heräsin omasta sängystä… Lopulta sitten oikeat supistukset alkoivat yöllä kolmelta heti todella kipeinä ja tulivat 5min välein, tihenivät ja voimistuivat koko ajan kunnes puoli kuudelta herätin miehen ja soitin siskoni hoitamaan esikoista. Puoli seitsemältä oltiin sairaalassa ja puoli kymmeneltä aamulla syntyi kuopus. Oikeat supistukset sattuivat niin paljon, että oli vaikea hengittää, piti ottaa jostain tukea että pysyi pystyssä, sairaalassa jo itkin ja voihkin ja oksensin kivusta kunnes sain spinaalin ja sitten koitti hetkellinen autuus ja puhuttiin miehen kanssa leppoisasti politiikasta synnytyssalissa kunnes tuli tarve ponnistaa ja sitten huusin ja 4min ponnistuksen jälkeen syntyi potra poika 🙂 Tälleen lyhykäisesti selostettuna oma viimeisin kokemukseni 😉

Meriannen

.. Vau, vau vau mikä tarina! JA KUUS PÄIVÄÄ YLI?! Ehkä täälläkin siis voidaan päästä sinne uudenvuoden tienoille.. vaikka sinne tuntuu olevan IKUISUUS! Ehkä tämä on just sitä loppuaikojen odottamista.. Ja Reetta, siulta otan muistiin ylös eritoten sen, että sitten kun supistukset aloittavat heti napakan kipeinä ja tiheämmin, niin sitten on tosi kyseessä! :>

Ja rakastan sitä, että puhuitte rennosti politiikasta ennen ponnistusta <3 <3

Mulla supistukset tuntuivat lähinnä samalta, kuin kuukautiskivut, ja alaselkää ikään kuin poltteli.Omalla kohdalla päädyttiin sektioon, joten kaikki kilme lasta on sitten saatu veitsen kanssa maailmaan.Josko 24.12. syntymän ihme tapahtuisi, mulla on tyttö syntynyt 6.12. Ja on tyytyväinen, kun Suomessa se on liputuspäivä sekä vapaapäivä. Tsemppiä!!!!!

Meriannen

Liputuspäivänä vois olla kyllä aika makiata syntyä..! Pian nähdään, tuleeko tästä aattovauva! <3 😀
Veitsen kautta maailmaan kuulostaa niin rajulta, mutta sitähän se voi olla - niin se tuo Elsakin maailmaan tuli. Vielä niin tosiaan etten kokenut yhtään "oikeaa" supistusta!

Sellaiset supistukset, joista tiedät synnytyksen käynnistyneet, ovat niin napakoita, että sinun on pakko jättää lause, vaikka kuinka tärkeäkin, kesken niiden tullessa. Kesken supistukset et siis kerro edes taksikuskille sairaalan nimeä saati osoitetta 🙂

Meriannen

*Kirjoittaa ylös muistiin*
– Varmista, että Dan on puhekykyinen 😀 Itse en välttämättä pysty!

… jännää! Kiitos <3

Umm. Sanottakoon, että sitten kun OIKEAT supistukset alkavat, sen tietää. 😀 Jos asiaa tarvitsee arvuutella, kyseessä on harjoitussupistus.

Myönnän, että olen itsekin pohtinut asiaa, vaikka olin kokenut ihan oikeita synnytyssupistuksia. Mulla kun oli vähän erikoinen tilanne toisen synnytyksen alla. Mutta. Mä todellakin silti tiesin heti kun synnytys alkoi, eikä se jäänyt mieheltäkään epäselväksi!

Lisään, että kyllä kivuttomista/hieman epämukavista supistuksistakin on valtavasti hyötyä/haittaa (viikoista riippuen). Ne monesti kypsyttävät paikkoja niin, että sitten kun synnytys käynnistyy, se kanssa käynnistyy.

Ikävämpi/mukavampi (taas niistä viikoista riippuen) asia on se, että paikkoja kypsyttävätkään harjoitussupistukset eivät suoraan ennusta synnytyksen alkua. Niitä voi olla viikko- tai kuukausikaupalla ja paikat olla reilustikin raollaan, eikä mitään vaan tapahdu. Siksi ne viimeiset viikot voivat tuntua toooosi pitkiltä (kokemuksella sanon!) kun kuvittelee synnytyksen käynnistyvän hetkellä minä hyvänsä. Kyllähän se toki voi, mutta yhtä lailla se voisi sinullakin käynnistyä vasta kuukauden päästä – vaikka niin pitkälle tilannetta ei toki sinun kohdallasi päästettäisi.

Vielä pari supistuksenerotuskeinoa: synnytyssupistukset eivät laannu lepäämällä tai suihkussa tms. rentoutuskeinolla.

En osaa arvailla milloin Spud syntyisi, mutta toivon, että välillä 27.12.-2.1. Näin ei menisi joulunpyhiksi eikä käynnistykseksi, ja viikkojakin olisi niin sopivasti, että keltaisuudet ja muut alkuongelmat ovat epätodennäköisempiä. Siellä ei kai pitäisi olla väliä kumman vuoden puolella vauva syntyy, vai onko? Kysy paikalliselta perheeltäsi ja mammakavereiltasi, mutta ainakaan kouluunmenohan siellä ei ymmärtääkseni ratkea vuodenvaihteessa vaan vasta syksyllä? Täällä Suomessa vuodenvaihteenmammoista suurin osa toivoo vauvan syntyvän vasta uuden vuoden puolella, jotta lapsi aikanaan menee vuotta myöhemmin kouluun.

Meriannen

.. Aika tuntuu todellakin matelevan siitä lähtien, kun tuli se ajatus ensimmäistä kertaa mieleen.. Että hetkenä minä hyvänsä. Niin nyt jokainen tuntikin tuntuu pitkältä, vaikka mitään ei tapahtuisikaan!

Ja en usko että sillä kauheasti olisi väliä, kummalla puolen vuotta vauva syntyy.. Mutta toisaalta, enpä asiaa ole vielä osannut miettiäkään niin pitkälle! Pitää kysellä paikallisilta mammoilta/muita suomiäideiltä täällä! 😀

Ja kiitos noista vinkeistä..! Jokainen vinkki auttaa tunnistamaan sitten ”sen oikean”! 😀

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.