Muut
7.12.2015

Vanhempieni vastaukset teille!

Vanhempieni vastaukset teille!

Viime kuun lopussa teillä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä minun rakkaille vanhemmilleni kaikesta, mitä mieleenne vain juolahtikaan. Kysymyksiä tulikin oikein runsaasti, mitkä minä sitten laittelin eteenpäin vanhemmilleni. Ihana äitini istui sitten kokonaisen sunnuntai-illan läppärin äärellä kirjoitellen vastauksia kysymyksiinne – ja tässä ne nyt tulevat!

kysy

Pitkän liiton salaisuus? Mie niin ihannoin tollasia pareja jotka on ollut yhdessä pitkään.

Olemme olleet yhdessä yli 35 vuotta. Suurimman osan ajasta meillä on ollut yhteinen työpaikka, jopa ennen omaa yritystäkin. Me olemme aina olleet avoimia ja pystyneet keskustelemaan kaikesta, vaikeistakin asioista, ja vaikka emme tietenkään ole kaikista asioista samaa mieltä, olemme pystyneet tekemään päätökset ilman riitelyä. Olemme molemmat viihtyneet kotona ja perheen parissa vietetty aika on ollut aina tärkeintä meille. Yhteinen yritys vei paljon aikaa ja lapset olivat mukana siinä pienestä pitäen. Kaikille pareille tällainen 24/7 yhdessäolo ei varmaan sovi, mutta meille se on ollut luontevaa. Meillä on samat periaatteet, elämänkatsomus ja tapa toimia, mikä on hioutunut vielä lisää ajan myötä.

Pääsettekö katsomaan Spudia paikanpäälle pian synnytyksen jälkeen?

Olemme varanneet matkan tammikuun puoleen väliin, joten toivomme Spudin jo syntyneen ja olevan kotona silloin.

Miltä tuntuu Meriannen uusperhekuvio?

lapsosetisi

Uusperhekuvio tuntuu hyvin luontevalta, koska nykyään erot ja uudet puolisot lapsineen eivät ole mitenkään harvinaisia. Jos ero on ollut riitaisa ja asioiden sopiminen ex-puolisoiden kesken on hankalaa, tilanteesta kärsivät ennen kaikkea lapset. Silloin myös uuden puolison voi olla vaikea löytää paikkansa kuviossa. Maiju on sopeutunut hyvin uusperheeseen ja hänellä on käsittääkseni toimivat välit Danin ex-puolisoon, jonka kanssa Rubyn asioissa täytyy usein olla yhteyksissä.

Osaatteko englantia?

Tulemme toimeen englannin kielellä, ymmärrämme sitä ehkä paremmin kuin puhumme ja Maiju toimii sitten tarvittaessa tulkkina. Kun Maijun perhe vieraili luonamme elokuussa, pärjäsimme englannin taidoillamme yllättävänkin hyvin. Eikä joka sanaa tarvitse muistaakaan, elekieli ja asiayhteydet auttavat paljon.

Onko teillä muita lapsenlapsia?

Meidän keskimmäisellä tyttärellämme on kaksi tytärtä; 4,5 ja 3-vuotiaat vauhtimimmit. Me laskemme Rubynkin lapsenlapseksemme, vaikkei meillä oikeaa verisidettä olekaan.

Mikä tunne nousi ensimmäisenä mieleen silloin kun saitte tietää se että Elsa onkin erilainen rakas lapsi?

¨pose

Ensimmäinen ajatus oli tietenkin suru, vaikka hän todellakin on rakas lapsi. Diagnoosit tulivat pikkuhiljaa ja tuntuivat tietysti raskailta senkin vuoksi, ettemme voi olla auttamassa jokapäiväisissä elämäntilanteissa. Olihan jotain odotettavissakin keskosuuden, nesteen kerääntymisen, kalpeuden ja muiden heti syntymän jälkeen ilmenneiden seikkojen vuoksi. Muistan ikuisesti sen tunteen, kun Maiju soitti meille kertoen olevansa matkalla sairaalaan lapsiveden mentyä ja hän oli niin iloinen siitä, että hänestä tulee äiti ja hän vitsaili vielä minulle, että pääsinpäs raskausviikoissa viikkoa pidemmälle kuin minä Maijun kanssa olin päässyt. En voinut Maijulle puhelimessa kertoa, miten kauhuissani ja huolissani tilanteesta olin, vaan yritin rohkaista ja tukea parhaani mukaan. Puhelun päätyttyä taivalsin keittiömme saareketta ympäri, itkin ja ulvoin ja hädin tuskin sain miehelleni kerrottua, mitä oli tapahtunut. Koko kauhu siitä miten vauvalle voi käydä, miten Maiju kaiken jaksaisi ja hätä ja murhe siitä, kun en mitenkään pääsisi sairaalaan tueksi. Koin silloin uudelleen niitä samoja tunteita, joita itsellä oli Maijun syntymän jälkeen. Onneksi asiat ovat tässä ajan myötä selvinneet ja olemme oppineet paljon uutta lapsenlapsestamme.

Tästä en tiennytkään, äidin reaktiosta puhelinsoittooni! Tuli ihan tippa linssiin. Itse muistan tuosta puhelinsoitosta sen, kuinka rauhallinen olo oli ja uskoin, että kaikki menee hyvin. Vitsailin äidille puhelimessa, että esikoiseni seuraa äitinsä jalanjälkiä.. ja puhelun jälkeen katselin taksin ikkunasta ulos, katselin kaduilla kulkevia ihmisiä ja pohdin, kuinka heille tämä päivä oli ihan päivä muiden joukossa. Ja miten minulla se oli taianomaisin päivä ikinä. Päivä, joka tulisi muuttamaan loppuelämäni. Kuinka oikeassa olinkaan..

Oletteko käyneet/suunnitelleet käymistä Maijun luona?

Kun Maiju muutti Englantiin, olin nuorimman tyttäremme kanssa muuttoapuna kantamassa matkatavaraa, kun Maiju oli silloin raskaana. Toisen kerran kävin kesäkuussa 2,5v sitten vauvan synnyttyä ja ollessa vielä vauvateholla hoidossa. Nyt olemme molemmat, mummi ja ukki, menossa tammikuussa Englantiin lapsia katsomaan eli ukki pääsee sinne nyt ensimmäisen kerran.

Miltä teistä tuntuu kun Maiju saa toisen lapsen? Terkkuja Elsalle, Rubylle, Hanlonille, Maijun vanhemmille sekä Maijulle ja Danille!

Kiitos vaan terveisistä! On aivan ihana juttu, että Maiju ja Dan saavat toisen lapsen. Odotusaika on mennyt hyvin ja Maiju on ollut tarkemmassa kontrollissa raskausaikana. On ollut ihana seurata Skypen kautta raskausmasun kasvua ja pysyä ajantasalla raskausviikoista ja muista jutuista. Harmittaahan se kun ei voi olla siellä fyysisesti läsnä, mutta onneksi tekniikka helpottaa yhteydenpitoa.

Miltä tuntuu, kun lapsenlasta näkee niin harvoin?

Viittaanpa edelliseen vastaukseen. Englanti on kuitenkin vain kolmen tunnin lennon päässä Helsingistä. Toista olisi ollut, jos Maiju olisi päättänyt perustaa perheen Australiassa, jossa vietti lukion jälkeiset kaksi vuotta.

Miltä tuntui, kun Elsan tilanteesta kuulitte?

leikkauksenjalkeen

Elsan tilanne on selvinnyt meille kaikille pikkuhiljaa. Tyttö on sama ihana rakas Elsa kuin aina ennenkin, me olemme oppineet tietämään hänestä vähän kerrallaan enemmän. Elsa on herättänyt minussa halun oppia lisää vammaisuudesta, erilaisista lapsuusajan sairauksista ja siitä, miten erilaisia ongelmia voitaisiin ratkaista tai niiden kanssa elämistä helpottaa. Valmistuin puolitoista vuotta sitten lastenohjaajaksi ja olen tehnyt sen jälkeen pätkätöitä alalla. Olen ajatellut etsiä jotain lisäkoulutusta vammaisten kanssa työskentelyyn, jos töitä ei löydy, niin että voisin tehdä työtä Elsan ja muiden hänen kaltaistensa kanssa. Kaikilla ihmisillä on oikeus hyvään elämään vaikeuksista huolimatta.

Aiotteko käydä Englannissa? Mitä sanoisitte vaihto-opiskelua harkitsevalle?

Nykypäivänä kansainvälistyminen kannattaa aina. Mikäli mahdollisuus vaihtoon ulkomaille tarjoutuu, kannattaa siihen tarttua ja käyttää se aika tarkkaan hyödyksi. Ulkomaille lähtö kasvattaa lähtijää ottamaan vastuuta itsestään, parantaa itsetuntoa ja opettaa pärjäämään erilaisten ihmisten kanssa. Lähtijä oppii tuntemaan itsensä ja omat tapansa toimia ja ratkaista eteen tulevat ongelmat, kun ei ole vanhempi vieressä tekemässä puolesta. Taloudelliset asiat kannattaa selvittää ennalta, jotta ei tulisi ikäviä yllätyksiä.

isitytto

Tärkein ohjenuoranne, minkä meille voitte jakaa ja minkä olette tyttärellenne kertoneet?

Ehkä tärkeintä on periksiantamattomuus. Vaikka joku tehtävä tuntuu vaikealta, pitää vain sinnikkäästi jaksaa yrittää uudelleen ja uudelleen. Kyllä se vielä onnistuu – eli suomalaista sisua kehiin. Toinen asia liittyy työntekoon; eli työ, joka on tehtävä, kannattaa tehdä kunnolla, jotta voi itse olla ylpeä lopputuloksesta.

Tuntuuko vaikealta kommunikoida tyttären perheen kanssa englanniksi?

Olen aina ollut kiinnostunut kielistä, erityisesti englannista, vaikka lukiossa luin saksaakin. Kielten käyttö on kyllä jäänyt valitettavan vähälle. Yritän katsoa englanninkielisiä ohjelmia niin, etten katso suomennoksia. Kirjakielienglannin kanssa kyllä pärjää, mutta jos mukaan heitetään jotain aksenttia, vaikka irkku- tai skottikorostusta, silloin jää ymmärtämättä suurin osa. Uusien sanojen oppiminen on vähän hankalaa miehelleni, kun hänen englannin sanavarastonsa on ennestään suppea.

Haaveiletteko salaa tulevaisuudesta, jossa tyttärenne perheineen asuisi Suomessa? Vai, oletteko täysin omaksuneet välimatkan, nyt ja tulevaisuudessa?

Toiveissa olisi, että Maiju perheineen voisi asua Suomessa joskus tulevaisuudessa, mutta toistaiseksi he voivat vain tulla lyhyiksi ajoiksi tänne. Elsan tarvitsemat palvelut on paremmin järjestetty Englannissa ja toisaalta Ruby ei varmaan halua jättää äitiään, joten yhtälö on toistaiseksi mahdoton. Me voimme tosin käydä Englannissa helpommin ja varsinkin, jos minulle ei vakityötä tule. Aika näyttää, miten käy.

Oletteko kantaneet huolta Maijun jaksamisesta erikoislapsen äitinä?

Tottakai sitä huolehtii Maijun jaksamisesta, varsinkin nyt kun toinen lapsi on tulossa. Mutta Maijulla on onneksi kultainen Dan ja Hanlon auttamassa sekä ammattiapua saatavilla tarpeen mukaan. Me olemme henkisenä tukena ja pidämme yhteyttä Whatsupin ja Skypen kautta.

Miten hän on mielestänne muuttunut koettelemusten kautta?

meika

Maijusta tuli aikuinen Australian vuosien aikana. Hänestä kasvoi ihana, lämmin, rakastava ja vastuullinen ihminen, josta olemme voineet olla aina ylpeitä. Vastoinkäymiset ovat tietenkin kasvattaneet myös ja olisimme toivoneet niitä hänen elämäänsä paljon vähemmän kuin mitä on ollut. Asioillehan ei välttämättä mitään voi, mutta lannistuminenkaan ei auta, joten suomalaisella sisulla vaan mennään eteenpäin.

Tuleeko lapsenlapsenne kutsumaan teitä perinteisillä suomalaisilla nimikkeillä ”mummi ja vaari” tms?

Olemme Elsalle ja Rubylle mummi ja ukki, joten tuleva vauvakin käyttänee samoja sanoja. Näin kutsuvat meitä myös kaksi muutakin lapsenlasta.

Me päätimme, että Danin vanhemmat ovat ”grandma ja -pa” ja minun vanhempani ”mummi ja ukki”. Kivan erilaiset nimet molemmmille, eivätpähän kenelläkään mene sekaisin!

Niin,tuntuu et olen riittämätön mummo kun en voi olla tarpeeksi avuksi lapseni perheelle. Toivottavasti teillä isovanhempina ei tuo tule ees mieleen. Lapseni perheessä oli ja on masennusta synnytyksen jälkeen,autoin minkä voin. Nyt jälkeenpäin tuntuu että tein kaiken väärin. Onko teillä syyllinen olo ettette voi tehdä enemmän? Toivon sydämmestäni ettei ole. Eihän tuo itsensä syyllistäminen missään tapauksessa lie tervettä. Mutta sehän on itsestään selvää se kaipuu ja ikävä,ainakin aika-ajoin. Kaikkea hyvää koko konkkaronkalle!

pariskunta

Kyllähän sitä kaikenlaisia ajatuksia päässä velloo ja syyllisyyttä voi tuntea, vaikka mitään järkevää selitystä ei sille olekaan. Miettiihän sitä semmoistakin, että onko jotain tehty väärin Maijun lapsuusaikana, olimmeko liikaa kiinni yrityksessämme ja jäi siksi asioita huomaamatta? Ja siksi Maijulla olisi taipumus masennukseen. Parhaamme olemme varmaankin silloin tehneet ja jatkossakin yritämme tehdä.

Miten vanhoja olitte kun saitte Meriannen?

Minä olin 25 vuotias ja isä oli 29, kun saimme esikoisemme Maijun. Olimme yrittäneet lasta jo monta vuotta ja käyneet lapsettomuustutkimuksissa. Saimme jotain hoitoakin ennen kuin Maiju sitten sai alkunsa. Kuten jo aiemmin on mainittu Maiju syntyi raskausviikolla 32 ja oli KYSin vauvateholla elämänsä ensimmäiset viikot hengityskoneessa, valohoidossa keltaisuuden takia ja nenäletkuruokinnassa, kunnes oppi pullolle ja päästiin pois.

Uskotteko Meriannen selviävän Spudin, Elsan ja Rubyn kanssa?

siskoksetleikkii

Me uskomme Maijun pärjäävän perheen arjen pyörittämisessä hienosti, kun hänen ei tarvitse tehdä kaikkea yksin, vaan Dan voi olla enemmän apuna kuten myös Hanlon ja Ruby osaa myös tehdä jo paljon, kun hänelle annetaan mahdollisuus siihen. Ammatillista apua on myös saatavana hyvin verrattuna Suomen tilanteeseen.

Mitä olette mieltä Rubysta?

rubyrannalla

Ruby on todella ihana, älykäs, rakastava ja rakastettava tyttö. Olemme hänestä todella ylpeitä, sillä hän on osannut ja halunnut hoitaa Elsaa alusta asti ja heillä on aivan omanlaisensa suhde keskenään. Pidämme häntä omana lapsenlapsenamme, vaikkei hän sitä biologisesti olekaan. Ruby odottaa jo innokkaasti tulevaa vauvaa, jotta pääsee häntä hoitamaan. Se, mikä meitä on välillä ihmetyttänyt, on kasvatuksessa ilmenevät kulttuurierot. Englannissa lapsia paapotaan ehkä pitempään kuin Suomessa, sillä vaikka Ruby on jo 10v, niin hän ei saa kulkea koulumatkoja yksin, vaan hänet pitää viedä ja hakea. Täällä jopa eskari-ikäiset voi kulkea yksin, riippuen tietysti paikasta ja matkan pituudesta. Rubya onkin kannustettava tekemään asioita itsenäisesti ja oma-aloitteisesti, kuten täällä lapsia totutetaan tekemään.

siskkset

Suurkiitokset kaikille kysyjille ja vanhemmilleni, jotka vastasivat kerta istumalta jokaiseen kysymykseen! Rakastan teitä!


In this post my parents answer to the questions Finnish readers sent to them, which mostly was about my life situation living abroad and having family over here – so how they feel about the distance between us (it is better than if I was in Australia), what they initially thought and felt when they heard about Elsa’s disabilities (they were sad and felt horrible not being able to be over here to help) and what is their secret for their long relationship together (they’ve been together over 35 years – and being open and honest and being able to talk about everything was their answer why their relationship works).

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Kiitos!!!! Ihanaa luettavaa! Kerran muistaakseni mainitsit rattaista jotka sait/saat isovanhemmilta. Onko kyseessä sinun vai Danin vanhemmat ja millaiset vaunut? Satun olee tällänen vaunufriikki😉. Olen onnellinen kaikkien niiden puolesta (ja myönnettäköön, vähän kade myös) kenellä on läheiset välit isään. Ihanaa luettavaa ehjästä perheestä, kun itse en sitä lapsena saanut kokea. Kaikkea hyvää teille!

Meriannen

Me saatiin Elsalle uudet vaunut Danin vanhemmilta – me olimme ostaneet Rubyn vanhat vaunut Danin ex-puolisolta, koska hänellä oli ne vielä tallessa. Danin vanhemmat eivät niihin olleet tyytyväisiä vaan halusivat uusimmalle pienelle lapsenlapselleen aivan upouudet vaunut. Ne olivat.. hetkiiiiineeeen… Yritin löytää sitä tuolta mothercaren sivulta mistä he olivat sen ostaneet, mutta en enää sitä löytänyt. Olin ihan varma että siinä sanottiin matrix. Siinä oli kolme pyörää (kääntyi niin kätevästi ja kevyesti!) ja se kasvoi lapsen mukana, eli sitä koppaosaa pystyi nostamaan enemmän pystympään yms. kun lapsi oli isompi. Vähän tämän mallinen. Nyt Spudille oltaisiin ehkä saamassa Danin siskolta hänen lapsensa entiset vaunut, en muista ollenkaan minkä merkkiset ne olivat! 😀 Voin niistä ilmoitella, jos haluat? 😀 Tosin meillä on myös tarkoitus kysyä paikalliselta pyörätuoli.. öö.. palvelulta? että josko voitaisiin saada .. double pram – kinda thingy, jossa Elsalle olisi se oma erityistuolinsa ja sitten Spud pääsisi kuitenkin hänen viereensä myös. Niitä on kuitenkin kuulemma kauhean vaikea saada!
Tulipas pitkät luritukset 😀 Mutta näistä tällaisista asioista voin myös tosiaan kirjoitella jos tarvetta löytyy!

Minä oon aina ollut aikalailla isin tyttö 😀 Ehkä se on juuri se esikoisen paikka? Muistan jopa teininä olleeni läheinen isäni kanssa, kiivenneeni isin syliin hakemaan halia yms. ja sitten sukulaiset ja muut naureskelleet, että ei ole ihan tavallista kun yleensä teinit kapinoivat.. 😀 Minä koen olevani ihan äärimmäisen onnekas kun olen ehjästä perheestä kotoisin, on antanut minulle myös paljon ajateltavaa Rubyn kannalta. Kun tietysti Rubyn vanhemmat eivät ole enää yhdessä, joten haluan hänen kokea olevansa osa niin isänsä uutta perhettä eli meitä kuin myös äitinsä perhettä, ilman mitään .. kitkaa. Tiedätkö mitä ajan takaa?

.. Okei, ehkä seuraavalla kerralla juon kahvini aamulla loppuun ja varmistan että herään, ennen kuin alan vastata kommentteihin XD Tuntuu että kirjoitin romaanin!

Mutta toisin sanoen siis kiitos Marjo aivan älyttömän kivasta kommentista <3 <3 <3

Ihania vastauksia! Aivan upeaa, että he pääsevät tammikuussa vauvaa ja koko perhettä katsomaan 🙂 Voimia odotuksen loppumetreille!

Meriannen

Mä oon itkenyt ilosta kun sain tiedon että he ovat varanneet lentoliput! En malta odottaa <3

Oi miten ihanan rakastavia js viisaita vastauksia!

Meriannen

Ne on nää miun porukat tällaisia ihania <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.