Perhe-elämä Raskaus
25.11.2015

Me tehtiin se! Eli tuuletusta raskausviikoista.

Me tehtiin se! Eli tuuletusta raskausviikoista.

Minä unelmoin tämän postauksen kirjoittamisesta. Pitkään. Että voisin huutaa onnesta ja jakaa riemuni myös teidän kanssanne.

Ai mistä?

voimakas

Nyt se viikko on nimittäin saavutettu. Raskausviikko 34. Olo on huojentunut, helpottunut, iloinen. Olemme raskaudessa päässeet yhden viikon pidemmälle kuin mitä Elsan kanssa pääsimme. Ajatelkaa! Kokonainen viikko enemmän!

Tätä aiemmin olen vähän kierrellyt ja kaarrellut, jos minulta on kysytty millä raskausviikolla mennään. Olen kertonut, että vauva olisi jouluvauva, ja jättänyt asian siihen.

Se tuntui paljon mukavammalta ja turvallisemmalta itselle niin. En halunnut itsekään kiinnittää huomiota siihen, millä viikolla oltiin menossa. Toivoin vain, että päästäisiin ainakin tänne 34 viikolle asti.

Ajatus jouluvauvastakin tuntui hyvältä. Alunperinhän laskettu aika taisi olla juuri joulupyhien jälkeiselle ajalle, mutta ensimmäisen ultran aikoihin laskettu päivä korjattiin tammikuun 6. päivälle. Jo alusta asti vauva oli siis ”jouluvauva”, ja nyt jouluviikolla olisimme päässeet hyvin ihanan turvalliselle raskausviikolle 38.

En ollut aivan niin hermostunut, kuin pelkäsin, lähestyessämme viikkoa 33. Pientä jännitystä oli toki ilmassa. Kuulostelin oloa, ja muistelin vuosien takaista. Huomasin, kuinka oloni itsessään on ihan erilainen. Elsaa odottaessani mahani oli isompi raskausviikolla 33, ja napanikin oli pullahtanut ulos viikkoja aiemmin. Nyt jo viikkoa pidemmällä masu tuntuu pienemmältä, ja napakin on vielä kuopalla. Minua auttoi niin paljon, kun erityislääkärimme sanoi raskausviikolla 32, että kehoni ei osoita mitään merkkejä siitä, että se olisi kypsyttelemässä ja valmistautumassa vielä synnytykseen.

Toivon siis, että saan pitää vauvaa sisälläni vielä ainakin kuukauden. Eihän se ideaalista tietenkään olisi, jos vauva syntyisi jouluaattona tai joulupäivänä – mietin lapseni synttärijuhlia. Kuka tulisi synttäreille, kun kaikki olisivat niin joulumielellä? Huvitan itseäni ajatuksella uudenvuoden vauvasta. Mitä, jos meidän Spud olisi ensimmäinen Englannissa syntynyt vauva vuonna 2016?

jee

En tiedä onnistunko tuomaan tämän ilosanoman täysillä voimilla esille.
Että olemme viikon pidemmällä raskaudessa kuin mitä Elsan kanssa.
Oloni on parempi, voimakkaampi, vahvempi, kuin viimeksi ..
Niin pystyn uskomaan, että tällä kertaa oikeasti voin päästä lähelle laskettua aikaa.
Alunperin niin absurdi ajatus, nyt yhä enemmän .. todellinen.


I can’t fully express how relieved, happy and full of joy I am at the moment. As we have now reached the pregnancy week 34, which means Spud has been a week longer within me than what Elsa ever was. Can you imagine? A week longer! All this time I have been having my fingers crossed for this. That we would go at least this far with this pregnancy.

When asked about my pregnancy week, I haven’t really replied. I have told that the baby will be a Christmas baby and left it at that. It felt better that way. I didn’t want to have attention around the pregnancy weeks, as I didn’t want to think about it either.

But now.. We’ve done it. I can yell it to the world – we are 34 weeks pregnant! And it doesn’t feel that absurd anymore to think that we could actually get close to the due date this time around. Due date, that was corrected with the first ultrasound, is 6.1.

How about if our Spud is the first baby born in the year 2016?

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

En pääse nyt puhelimella vastaamaan tuohon ylempään kirjoitukseen, mutta siis kuopuksen kanssa ei onneksi tarvittu keskoskaappeja! Kaiken sen makoilun jälkeen (rv 27 alkaen 6 viikkoa sairaalassa ja koko loppuraskaus kotona) päätti herra vetää oikein pitkällä kaavalla yliajalle, ja syntyi lopulta käynnistetysti viikolla 42+1 😀
Vähän se lääkärikin naureskeli kun sattui sama olemaan käynnistämässä joka antoi käskyn lähteä isompaan sairaalaan makaamaan 😉

Esikoinen syntyi rv 23+6, eikä päässyt kovinkaan helpolla ensimmäisistä kuukausistaan, ja omat haasteensa edelleenkin hänen kanssaan, joten todellakin mielummin makasin itse sen muutaman kuukauden kuin olisin toisen kerran istuskellu keskoskaapin vierellä!

Tsemppiä vielä sulle loppuodotukseen 🙂

IHANAA! Kaikkea hyvää teille, voimia ja tsemppiä hurjasti arkeen! Toivotaan et syntyy 6.1, se on hyvä päivä syntyä 😉

Meriannen

Se ois khyl tosi kiva aika syntyä! 😀 Jos ei uutena vuotena ekana vauvana Englannissa niin sitten 6. päivä! 😀

Onnea ja ihanaa että odotus sujunut hyvin ja olet jo pitkällä turvallisilla viikoilla! Nyt vaan nautiskelet rauhassa loppu odotusajan 🙂

Meriannen

Tarkoitus olisi! <3 😀 Närästyslääkettä vedellen ja jalat ylhäällä, tyynyillä ympäriinsä vuorattuna <3 😀 😀

Itsekin muistan hyvin loppuraskauden olot. Meillä vielä tyttö oli perätilassa, joten vatsa oli iso eikä päässyt laskeutumaan. Tärkeintä kuitenkin rento mieli kun olet jo noin pitkällä!

Meriannen

Huu, voin yrittää kuvitella miltä perätila on tuntunut.. Kun tänään kävin juuri sairaalalla rutiinitsekkauksissa, niin sain tietää sen minkä ajattelinkin, että lapsi on nyt pää alaspäin.. Mikä selittää noi hyvin alhaiset ”potkut” hyvin mielenkiintoisille alueille XD ja on muuten mielenkiintoista yrittää kävellä, kun tuntuu että joku hakkaa sisältä päin hyvin .. alhaisille alueille kropassa! 😀

Woohoo <3 <3 Onnea loppuraskauteen <3

Meriannen

Olo on kuin voittajalla! 😀 Kiitos <3

Onnea, onnea, onnea! Iloa loppuraskauteen!

Hieno homma! Olo on varmasti helpottunut 🙂 Täällä alkaa olla ajatukset vähän toisen suuntaiset, olo niin paksu ja välillä jo kipuja, että tässä alkaa jo haaveilemaan milloin tää tulisi maailman tälle puolelle 😀 Esikoista lähdettiin puskemaan pihalle viikkoa ennen LA ja syntyi 5pv ennen. Nyt laskettuun on vajaa kolme viikkoa ja jotenkin sitä ajatuksissa olisi synnyttämään pikkuisen aiemmin. Mutta ei tässä toisaalta mikään kiire, kuhan vauvalla kaikki hyvin. Sitä vaan toivon, ettei synnytys sattuisi juuri jouluaatolle, koska itsekkäästi haluaisin viettää sitä esikoisen luona. Eli täällä ajatuksissa ihanne tilanne olisi olla nelihenkisenä perheenä jouluaaton vietosta 🙂 Te saisitte kokoea täysin päinvastaisen raskauden jos Spud päättäisikin hengailla sun suojissa kaksi viikkoa yli ja tulis vaan käynnistämällä. Siinä tilanteessa odottavan aika vois olla pitkä 😀 Mutta sehän tässä raskaana olossa on, ettei ikinä tiiä miten käy. Tsemppiä!! 🙂
Annika

Meriannen

Heh, mä oon ihan varma että voin täysin samaistua sun ajatuksiin sitten lähempänä la:ta, nyt kun kuitenkin siihen on vielä niin ”pitkä aika” – vaikka ensimmäistä kertaa tuntuukin että melkein sinne asti voitaisiinkin päästä! Pitää katsoa myös, miten tämä diabetes etenee.. So far so good.. Toivottavasti pääsisitte koko perheen kesken viettämään joulua!! 🙂 Itse en tästä joulusta niin intoile, odotan vain vauvaa.. :’DDD

Oi, onnea! Uskon että on mahtava tunne. Itsekin toivon että saan jonain päivänä esikoisen syntymäviikot raskaudessa ohittaa. Toisesta raskaudesta ei valitettavasti päästy lähellekään esikoisen viikkoja, vaan laskemisen sai lopettaa jo viikolla 12… En osannut ongelmia niille viikoille odottaa, vaan ajattelin, että ongelmat alkaisivat vasta myöhemmin. No, seuraavalla kerralla osaa sitten taas pelätä lisää…

Meriannen

Voi ei, menin ihan hiljaiseksi… Ihan kauheata, mitä teille/sulle tapahtui! :< Toivottavasti seuraavalla kerralla menisi paljon paremmin ja pääsisitte ihan täysiaikaisen viikoille asti! Mä niin pidän peukkuja.. <3

Tällä kertaa meillä todettiin heti np-ultrassa sikiön erittäin vakavat rakennepoikkeamat. Ei olisi ollut mitään mahdollisuutta selviytyä kohdun ulkopuolella, niin jouduttiin sitten tekemään geneettinen raskaudenkeskeytys… Tuli hirveänä shokkina. Kuten sanoin, en yhtään osannut odottaa ongelmia sikiöön liittyen. Odotin vain ongelmia omaan kroppaani liittyen. Mutta jos positiivisia asioita haetaan, niin onneksi asiassa ei ollut mitään epäselvyyttä tai jossittelun varaa, vaan kaikki oli sitten nopeasti ohikin. Olisi ollut aivan tuskallista odottaa viikkokausia kromosomimääritysten tuloksia ja joutua tekemään keskeytys vasta joskus puolenvälin jälkeen… Mutta voin sanoa, että oli erikoinen tunne, kun kaikki pahoinvoinnit ja muut raskausoireet loppui kuin seinään. Ei sitä edes enää ymmärtänyt, miten karmaiseva olo sitä ennen oli ollut. Ja nyt sen joutuu taas tekemään uudelleen…
Mutta älä meistä murehdi, kyllä tässä jo toivutaan 🙂

Meriannen

No on se varmasti ollut aikamoinen pommi! Ja onneksi ei tosiaan ollut mitään jossitteluja, vaikka se ei välttämättä heti tilanteessa auttanut.. Oletko sie hakenut keskusteluapua mistään? Ja eritoten seuraavan raskauden ajaksi, että selviät sen pelon tunteen kanssa.. Kun pelko ja ”vääränlainen” jännitys eivät ole kivoja kumppaneita raskauden aikana, kun sitä tietysti niin toivoisi että voisi vaan nauttia raskaudesta.. sen takia minäkin hain itselleni erikoiskätilön, joka täällä hoitaa samaa kuin neuvolat Suomessa, että minulla on joku jolle avautua jos alkaa ahdistaa/pelottaa/jännittää..!

Kyllä minä olisin neuvolasta saanut keskusteluapua jos olisin halunnut, mutta en kokenut sitä vielä hmm… haluavani? Ihan en voi sanoa, ettenkö olisi sitä ehkä tarvinnut, mutta asia oli vielä liian tuore. Olin valmistautunut pyytämään keskusteluapua jo tuohon edelliseen raskauteen esikoisen keskosuuden vuoksi, mutta se ei ehtinyt tulla vielä ajankohtaiseksi. Seuraavalla kerralla pyydän kyllä heti ensimmäisellä neuvolakäynnillä… Onneksi terveydenhoitaja pysyy samana, ja tietää sitten kyllä historian.

Meriannen

Ymmärrän tunteen, se keskusteluapu voi tuntua… raskaalta. Että joutuisi jatkuvasti elämään ne tilanteet uudestaan. Itse hain keskusteluapua vasta kuukausien päästä tapahtuneesta, en tiedä oliko se sitten hyvä idea.. koska masennus ehti kuitenkin pahaksi siihen mennessä, mutta toisaalta, en tiedä olisiko se ollut yhtään sen parempi käydä ne keskustelut heti. Mutta toi on erittäin, erittäin positiivista että terveydenhoitaja pysyy samana, niin hän tietää kaiken mitä on tapahtunut!! 🙂

Hienoa ja onnittelut isosta saavutuksesta!

Muistan niin itsekkin miten hieno tunne oli selvitä pikkukeskos-esikoisen syntymäviikosta eteenpäin kuopuksen odotuksessa. Kun se oli saavutettu, kaikki viikot siitä eteenpäin oli voitto! ..vaikkakin joutui osan aikaa makoilemaan sairaalassa ja koko loppuajan kotona, mutta mielummin siellä itse makasi kuin olisi katsellut taas mini-vauvan kaapissa makoilua!

Tsemppiä ja jaksamista loppuodotukseen 🙂

Meriannen

Näin minäkin olen aatellut – ihan sama vaikka ketarat ojossa makaisin koko loppuajan, nyt tuntuu vain että olen selvinnyt jostain käännekohdasta ja jokaikinen päivä on vain plussaa, bonusta ja kaikkia muita etuseteleitä! Ja antaisin mitä vain ettei vaan tarvitse tosiaan katsella vauvaa enää keskoskaapin lävitse, vaikka siitäkin toki selviäisi jos se tilanne eteen tulisi.. Sie pääsit kuitenkin kuopuksen kanssa kokemaan ihan normaalin synnytyksen ja ilman mitään keskoskaappeiluja? Miten pitkälle raskaudessa pääsitte? <3 <3 <3 <3 <3

Onnea!! Itselläni oli toinen raskaus vaikea ja kyllä tuli viikkoja laskettua, sitten kun jossain vaiheessa antoi itselleen luvan laskea.

Onnellista odotusta! On ihan ihanaa, että teille tulee vauva ❤️

Meriannen

Ja tiedätkö, itse vertasin tätä viikkojen laskeskelua siihen intensiiviseen ekaan raskauteen, jolloin oikeasti joka päivä pystyin lataamaan pöytään tarkan raskausviikon + päivämäärän.. Miettimättä! Nyt on pitänyt oikeasti laskeskella, jos joku on kysynyt ja on oikeasti pitänyt vastata (esim. lääkärille). Kun en vaan halunnut tätä miettiä. Ollenkaan. Mutta nyt tuntuu niin paljon helpommalta, niin kuin varmaan sinullakin jonkun tietyn pointin jälkeen (?), että ehkä ne viikot pysyvät mielessä paremmin myös… 😀 😀

Kiitos ihana <3

Onnea! Minulla on aavistus siitä, mitä tunnet! Voi sitä hämmästyksen määrää, kun saavutti ennenkokemattomat raskausviikot.

Nyt on peukut sitkeästi pystyssä, että saavuttaisitte täysiaikaisuuden ja sen jälkeen haluamanne viikot!

Meriannen

Niinpä! Kaikki jo koetut uudet tuntemukset, kun vauva möyrii ihan ”uudella tavalla” masussa…. <3 Ja odotan ihan innolla sitä, että tiedän miltä tuntuu kun lapsella on hikka vielä kohdussa ollessaan! 😀

Kiitos tessa! <3 <3 Minä niin toivon että päästään jouluviikolle eli viikolle 38 asti ainakin! <3

Voi miten ihania uutisia ja olo varmasti huojentunut! Paljon onnea ja voimia loppuodotukseen <3
ps. Odottelen sitten innolla Daily Mailin uutisia sun uudenvuoden synnytyksestä 😉

Meriannen

Tätä helpottuneisuuden tunnetta ei ihan oikeasti voi täysin sanoin kuvailla, sitä vain jännitti että jos kaikki menisi jotenkin nurinkurin ja väärinpäin ja koettaisiin sama uudestaan… Ja nyt kun ollaan päästy jo kirkkaasti ”selvemmille vesille”, niin oikeasti olo on kuin voisin hengittääkin helpommin! <3
Ps. Sitä odotellessa! 😀 😀

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.