Muut
24.11.2015

Masennuksen merkit

Masennuksen merkit

Tuossa torstaisessa kokouksessa kysyttiin, mitkä ovat ne masennukseni merkit.

Mitä teen, miltä vaikutan, miten minusta huomaa että olen masentunut?

Koko kysymys veti minut ensimmäisenä ihan hiljaiseksi. Tiedänhän tarkalleen, miltä masennus itsestä tuntuu; mitä ajatuksia pyörii mielessä, minkälaista on ahdistus, minkälaista se henkinen kipu on. Mutta miten se näkyy ulospäin?

Moni masentuneistahan on vielä ihan helkkarin hyviä piilottelemaan masennustaan; ettei ulkopuoliset vain näkisi, että heissä on ”jotain vikaa”. Moni on ollut yllättänyt minustakin, kun olen kertonut että olen ollut pitkäaikaisesti masentunut.

katsetulevaisuuteen

Miten minusta siis näkee, että olen masentunut?

  • Minun on vaikea lähteä kotoa. Ahdistaa ajatus lähteä kotoa, ”turvasta”. Kävellessäni kaduilla en ota kontaktia muihin ihmisiin, tuijottelen joko varpaitani tai sitten lastenvaunuja.

  • Ollessani missä tahansa sosiaalisessa tilanteessa, yritän päästä ”piiloon”. Sohvannurkkaan, kahvilassa syrjäisimpään paikkaan istumaan.

  • Istuessani otan jotain syliini, tuomaan turvaa. Jos en saa vauvaani syliini, minulla on sylissä tyyny. Tai käsilaukku. Reppu. Jos mitään halittavaa ei ole, hartiani kääntyvät sisäänpäin. Saatan halia vaikka jalkojani.

  • Koko olemuksestani paistaa ahdistuneisuus. Sellainen hermostuneisuus kuin jäniksellä, joka on kuullut pienen rapsahduksen ja ajatuksissaan pelkää saalistajaa.

  • Olen kärttyisämpi, vaadin itseltäni liikaa. En ole tyytyväinen tekemääni työpanokseen missään, en kotona, en kavereita nähdessä tai lapsieni hoidossa. Kiukuttelen kotona turvallisille ihmisille.

  • En avaa suutani, jos yleisönä olisi enemmän kuin yksi tai kaksi tuttua ihmistä. Äitiryhmässäkin saatoin istua koko session ajan hiljaa, kuunnellen, nauttien seurasta mutten pystynyt osallistumaan keskusteluihin.

pooo

Minkälainen olen ilman masennusta?

  • Minun ei ole vaikea lähteä kotoa. Kävellessäni kaduilla hymyilen vastaantuleville ihmisille, enkä kavahda smalltalkia tuntemattomienkaan kanssa.

  • Sosiaalisissa tilanteissa ei minua haittaa, vaikka istuisimme keskeisellä paikalla huonetta. En kiinnitä moiseen mitään huomiota. Enkä myöskään tarvitse mitään syliini tuomaan turvaa.

  • Olen rento, enkä niin kärttyisä kotonakaan.

  • Eikä minulla ole mitään vaikeuksia puhua kenenkään kanssa enkä välitä siitä, kuinka monta kuulijaa paikalla on.

Nämä masennuksen merkit ovat tosiaan henkilökohtaisia, ja joku toinen voi osoittaa masennustaan aivan toisilla keinoilla kuin minä.

Arvostaisin, jos sinä olet ollut masentunut ja haluaisit kommenteissa jakaa omia merkkejäsi siitä, miten ulkopuoliset voisivat sinusta huomata masentuneisuutesi.. <3


On Thursday I was asked for my signs how I am with depression. How could someone tell that I’m not feeling so great inside my head just from looking at me? The whole question did make me first confused; it would have been so easy to tell how I feel and think when I’m depressed, but how could someone see it from me?

Finally I came up with these couple of things: it will be hard for me to leave the house and when I’m walking on the streets, I avoid eyecontact with everyone. I will be staring at my own toes or the pram.. In social situations I hide to the most furtherst corner from everyone, and preferrably have something in my lap to give me comfort. I will keep my mouth shut if there is more than one or two people around me as I do not want to attract any attention towards me. My whole appearance will be nervous and anxious, like a rabbit who just heard upcoming predator.

If you have been depressed yourself I would appreciate to hear what your signs of depression are – how could someone tell from you that you are not feeling so good about yourself?

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Kun uskalsin kohdata sen miten oikeasti koen elämän, niin yllätyin siitä miten tyhjältä se tuntui, vaikka se pintaisin puolin olikin kunnossa, ja miten turtana sen suhteen olin ollut. Aloin etsiä vastauksia, mutta niitä ei vaan löytynyt mistään, löysin vain selityksiä ja huonoja neuvoja, mutta sitten törmäsin Alkuajatus-nimiseen kirjaan, joka ei tarjonnutkaan selityksiä ja neuvoja, eikä edes vastauksia, vaan välineet ongelman lähestymiseen ja vastausten löytämiseen sieltä, missä ne ovat. Sen enempää selittelemättä voin sanoa, että nyt koen elämäni aivan erilaisena, mistään alakuloisuudesta ym. ei ole enää jälkeäkään, tuo mainitsemani kirja ja ajatus on maailmaa mullistava, ja voin suositella sitä kaikille!

Meriannen

Todella ihanaa kuulla, että löysit avun! Ja ylipäätään sekin on upeaa, että heräsit itse siihen, miten tyhjältä kaikki tuntui etkä jäänyt itseäsi syyllistämään siitä, vaikka kaiken piti ”pintapuolisesti ollakin kunnossa”, vaan lähdit etsimään itsellesi sopivaa keinoa ratkoa ongelma!

Masentuneena oli sulkeutunut, en halunnut tavata ketään, olin tyly – siis todella tyly – ja itkuinen. Masennuksen aikana (kolmas vakava masennus) olin niin sairas, että en oikeasti muista siitä ajasta paljoa. Nämä on muiden kertomia juttuja ja olenkin kiitollinen että ystävät ja perhe ymmärsivät minun olevan sairas ja auttoivat minua vastusteluistani huolimatta. Nyt olen parantunut masennuksesta kokonaan. En ole syönyt lääkkeitä yli neljään vuoteen.

Tsemppiä ja voimia kaikille tämän vaikean sairauden kanssa! <3 Halit sinulle ja kiitos kun kirjoitit aiheesta! <3

Olen kirjoittanut masennuksesta itsekin postauksen. Tässä linkki jos haluat käydä lukemassa.

http://kunaitikelaa.blogspot.fi/2015/04/se-elaman-synkin-aika-masennus.html

Meriannen

Mikä selviytymistarina, ja on oikeasti outoa kuvitella sinua tylynä, vaikka ikinä ei kasvotusten olla vielä tavattukaan! Mutta niin ihana että kaikki sinun läheiset ymmärsivät sinun olevan sairas, ja auttoivat/pakottivat hakemaan apua 🙂

Halit kuule sinulle takaisin, ja käyn lukaisemassa postauksesi! <3

Kuin mun elämästä! Sairastuin synnytyksen jälkeiseenmasennukseen ja sen jälkeen olenkin ollu kotona ja yrittäny selvitä. Itseni kanssa ja lasten/kodin hoidosta. Eristäydyn mielellään tänne kotiin. Valvon yöt ja valvon päivät ja oon toooosiii väsyny koko ajan. Huusholli on ku pommin jäljiltä. Huonommuudentunne on läsnä koko ajan ja paino senkun laskee.. 🙁

Meriannen

Ja nyt onkin tärkeää, että keskityt siihen selviämiseen – sä et ole yhtään sen huonompi kuin kukaan muukaan <3 Kaikki johtuu vain noista ärsyttävistä hormoneista, joihin me jotkut hassut vain reagoidaan vahvemmin kuin jotkut toiset! <3 Ja pienin askelin kohti parempaa, unohtamatta sitä että et aina tule tuntemaan näin niin kuin nyt tunnet <3 Tsemppiä ja voimia, ja rohkeutta etsiä sitä valoa tunnelin päästä! <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

Ei jaksa olla sosiaalinen. Ei jaksa olla ihmisiin kontaktissa. Ei jaksa yhtään mitään ylimääräistä. On kiukkuinen ja ärsyntynt kotona kaiken aikaa. Pienetkin vastoinkäymiset ahdistaa ja tekee mieli luovuttaa kaikesta. Toivoisi, että itselle tapahtuisi jotain kauheaa, esim, että kuolisin auto-nnettomuudessa. Siinä muutama.
Onneksi nyt menee jo paremmin. 🙂
Mua huvitti, kun naapurin täti sanoi, että sä taidat olla aika väsynyt, Kaarina. Sen kuulee sun naurusta.

Kiitos sulle, kun otat näitä vaikeita aiheita esiin! Tykkään susta! Voimia sinne. Toivon sydämestäni, että voit hyvin!! <3 <3 <3

Meriannen

Siis todella hyvä, että nostit tuon luovuttamisen! Kun kaikki jo turhauttaa ja tuntuu, ettei missään ole hyvä, niin pienikin vastoinkäyminen tuntuu ihan ylivoimaiselta! Niin tuttu juttu, kuten se että kaikki kiukuttaa jo muutenkin 😀 Ja .. pitää myöntää, että itsekin toivoin silloin että jotain pahaa tapahtuisi itselle. Vain itselle tosin! Kaikki muut piti olla turvassa, sitä vain toivoi että jotenkin auto sattuisi törmäämään vain minuun tai missä tahansa onnettomuudessa pahasti kävisi vain minulle. Ihan hirveitä ajatuksia nämä, kun jälkikäteen ajattelee, silloin ne olivat vain .. niin normaalia!

Ja ei mitään, minulle on tärkeää puhua näistä asioista, ja vielä ihanampaa on kun te kaikki vastaatte ja kerrotte omista oireistanne! Mitä enemmän näistä puhutaan, sitä vähemmän masennus ja sen oireet ovat tabu. 🙂 Ja sitä paremmin meitä joskus masentuneita tai nyt masentuneita ymmärretään, kun siitä näin avoimesti puhutaan ison mediatalonkin alla.

Ja kiitos ihana, minulla menee tosi hyvin ja voin hyvin, niin fyysisesti kuin henkisestikin <3 <3 Kiitos kiitos kiitos Kaarina <3 <3

Satunnaisesti ilmenee masennusta,sen eri muodoissa. Samaa oireistoa on,kotona on ”turvallisinta” olla, en ole kiinnostunut tapaamaan kavereita. Perhekerhoon lähteminen tuntuu vaikealta.
En jaksa kiinnostua meikeistä,hiustenvärjäämisestä, vaatteista(on yleensä ollut tärkeää minulle)
Kaikki tuntuu ylimääräinen tuntuu raskaalta, siivoaminen, pihanhoito(näistäkin olen kuitenkin hyvällä mielialalla) aina nauttinut,siisti koti ja kiva piha ja yleinen hyvä järjestys on ollut tärkeää, nyt ei kiinnosta lainkaan.
Olen saamassa opinnot valmiiksi pian, jostain syystä en ole yhtään innoissani. Haluaisin vain vetää peiton korviin ja antaa maailman suorittaa puolestani. Masentuneena raha-asiat huolettaa enemmän,vaikkei niissä mitään muutosta olekaan tapahtunut. Ja mikä inhottavintq masentuneena on, kaikki ylipirteät ihmiset lähinnä ällöttää,liekkö tämän taustalla ”tiedostamton kateus” toisen jaksavuutta kohtaan..

Lapsiasta 2 on jo kouluiässä ja eskarissa, tuntuu raskaalta lähteä kaiken maailman arviointikeskusteluihinkin, koska siellä pitää ”loistaa”. Mutta tämmöinen olen, päivänsäde ja mennikäinen vuorollaan..

Meriannen

Oi, nuo opinnotkin! Ymmärsin vasta myöhemmin olleeni masentunut jo opiskeluaikana, koska opinnot eivät kiinnostaneet sillä samalla tavalla kuin mitä olisi ”pitänyt”. Niin kuin ne terveenä olisi kiinnostanut. Masentuneena opinnoista halusi vain selvitä, ihan sama miten.. Ja tosiaan vetää vain peitto korviin ja antaa muun maailman suoriutua! <3

Ja minullakin niin tuota samaa, että vaikka toisaalta olisi kiva nähdä kavereita ja käydä vaikka missä, niin kotona on turvallisinta olla. Niin vaikea lähteä kotoa masentuneena!

Toivottavasti se päivänsäde-vaihde pääsee sinullakin vielä enemmän "päälle", jättäen menninkäisen vain niille parille huonolle päivälle <3 <3 Kiitos kivasta ajatuksia antavasta kommentista!! <3

Vetäydyn omiin oloihini,itken herkästi,kartan väkijoukkoja, unohdan syödä,olo on voimaton ja mikään ei huvita.

Meriannen

Samaistun, tuissi <3 <3 Ja juurikin tuo, että mikään ei huvita ja sen lisäksi kaikki tuntuu mielettömän suurelta voimienkoetukselta, eritoten kämpästä ulos lähteminen!

Masentuneena:
Minua harmittavat kovasti kaikki tekemattomat tyot, en joko jaksa aloittaa niita tai viela pahempaa: en jaksa vieda niita loppuun asti. Yritan laittaa ruokaa mutta huomaan kotona ostaneeni kaupasta ihan vaarat ruokatarvikkeet mukaan. Aloitan ison siivousprojektin, joka jaa kesken huoneen lattialle.
Olen jatkuvasti vasynyt ja haluaiisin nukkua tavallista enemman mutta valvon oisin enka saa taas unen paasta kiinni. Paivisin haluaisin vain nukkua paivaunia, unirytmi on sekaisin ja koko ajan vasyttaa.
Olen hurjan herkka. Jos joku, vaikka tuntematon ihminen kadulla, sanoo tai tekee jotain pahasti olen heti hurjan loukkaantunut. Itken ja suutun helposti, on vaikea antaa asioiden olla tai menna ohi. Kassajonossa ohittelija tai bussissa tonija saa minut heti raivon partaalle. Tiedan ettei siita saisi suuttua ja se taas itkettaa minua enemman. Sama tapahtuu myos kotona, itken ja kiukuttelen miehelle koko ajan.
Ajatukset kiertavat samojen pahojen asioiden ymparilla. On vaikea kuulla omaa aantaan, itsetunto tippuu ihan nollille ja tunnen olevani tyhma, ruma ja mielenterveysongelmainen luuseri, jolla ei ole minkaanlaista tulevaisuutta. Pelkaan, etten koskaan saa omia lapsia ja murehdin sita, etta omat vanhempani olivat alkoholisteja ja kotona oli paha olla.
En ole viela taysin parantunut (kayn edelleen laakarissa ja syon masennuslaakkeita) mutta edelliseen verrattuna pystyn:
Hoitamaan ja viemaan loppuun pienia projekteja, kunhan en ota liian suuria haasteita vastaan (esim. kesavaatteiden pesu, silitys ja poislaitto) normaalin tyoviikon ja kotitoiden lisaksi.
Nukkumaan normaalisti joskin viela unilaakkeiden avulla, annosmaara on tosin tippunut!
Kohtaamaan tilanteita ja ihmisia, joita en voi kontrolloida tai muuttaa, kestamaan vastoinkaymisia paremmin ja paasemalla helpommin yli haastavista tilanteista. Pystyn hallitsemaan tunteitani hieman paremmin ja en enaa itke joka paiva.
Osaan jo erottaa minkalaisia muuttuneita ja vaaria mielikuvia masennus voi luoda ajatuksiin, naen positiivisia asioita ja en ole itselleni niin ankara. Annan itselleni luvan olla surullinen lapsuudestani mutta yritan ajatella, etta minun elamani on nyt tassa hetkessa.
Mutta toki huonoja paivia myos on mutta pikkuhiljaa tassa mennaan parempaan suuntaan.

Meriannen

Voin niin samaistua kaikkeen, mitä sanoit <3 minäkin olen hyvin herkkä eritoten juuri masentuneena, ja joku puolittainenkin "paha" sana saattaa jäädä pyörimään mieleen pitkiksikin ajoiksi! Ja kotona kiukuttelu on niin tuttua Danille 😀 Hermostun pienistäkin asioista ja eritoten tekemättömistä töistä!

Mutta ihanaa on kuulla että sinulla menee jo vahvemmin! <3 <3
Ihan älyttömän suuri kiitos pitkästä ja ajatuksia antavasta kommentistasi!! <3

Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Tutulle kuulostaa. Itse masennuin synnytyksen jälkeen ja masennus iskee vieläkin ajoittain päälle. Merkkejä: Nukun enemmän, en huolehdi ulkonäöstäni. Vetäydyn seurasta, en vastaa puheluihin, tekstiviesteihin. Syön epäsäännöllisesti. Siedän huonommin stressiä.

Meriannen

Minäkin olisin voinut kyllä lisätä noita samoja, eipä tullut tosiaan mieleen! Eli meillä yhteistä ainakin nuo, etten minäkään huolehdi ulkonäöstäni ja minun on vaikea vastata puheluihin ja tekstareihin! :> Toivottavasti sinulla ei masennus enää ole liian pahasti päällä/tule ajoittain murskaavasti päälle! <3 <3 <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.