Infoiskut
20.11.2015

Miten minua tuetaan, etten masentuisi uudestaan?

Miten minua tuetaan, etten masentuisi uudestaan?

Torstaina meille kokoontui pieni ammattilaisten verkosto. Tässä oli monella tapaa uutta – ensimmäistä kertaa he kokoontuivat meille kotiin, eivätkä ammattilaiset olleet meille Elsan hoidon ja tuen merkeissä. He olivat meillä minun takiani.

mie

Minun takiani.

Olen monta kertaa jo maininnut (mm. täällä), että ammattilaiset pitävät silmällä minua jo ennen Spudin syntymää ja eritoten jälkeen. Tämä tapaaminen oli nimenomaan näissä merkeissä.

Paikallehan oli saapunut minun oma kätilöni (midwife), jonka tehtävänä on ollut hoitaa kaikki neuvolatapaamiset ennen lapsen syntymää ja kuukausi syntymän jälkeen. Sain ”erityiskätilön” pyynnöstäni. Normaalisti näihin neuvolatapaamisiin mennään terveyskeskukselle ja heillä on hyvin rajattu aika, minkä he voivat käyttää äidin kanssa jutteluun. Näitä tapaamisia ei myöskään pysty ymmärtääkseni järjestämään kovinkaan vapaasti, vaan kätilöä nähdään vain tiettyinä raskausviikkoina.

Minun kätilöni toimii paljon vapaammin. Hän tulee tapaamaan minua kotiin aina kun haluan. Hän on käynyt luonani parin viikon välein ja varaa aina aikaa kaksi tuntia. Vaikka hän ei niin kauaa meillä viipyisikään, minä tiedän että hänellä on se mahdollisuus istua alas ja vain jutella kanssani pari tuntia kaikista minua huolestuttavista asioista. Hän on aina puhelimen päässä, eli tilanteen tullessa päälle (jos minua alkaa ahdistaa/masentaa/huolestuttaa tai jotain tapahtuu perheessä), voin soittaa hänelle ja hän voi tulla käymään hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Hänen kanssaan olemme keskustelleet edellisen raskauskerran ongelmakohdat lävitse ja asiat, mitkä minua nyt huolestuttavat.

mutru

Tapaamiseen tuli myös tuttu neuvolatätimme (health visitor), joka aiemmin on ollut ”vain” Elsan merkeissä meillä. Mutta nyt tietysti uuden vauvan tullessa kuvioihin hänen työrupeamaansa lisätään Spud, ja tietysti edelleen vanhempien tukeminen. Meidän erikoistilanteemme takia neuvolatäti on tullut meillä käymään Elsan kotiutumisesta lähtien viikottain ja tarpeen vähetessä joka toinen viikko, kun taas viime aikoina olemme nähneet häntä vain kerran kuukaudessa. Hänen tehtävänään on ollut muun muassa Elsan punnitseminen ym.

Meidän uusin perhetukihenkilömme ”Lasten keskukselta” (Children centre) tuli tapaamiseen myös. Hänen tehtävänään on tukea koko perhettä kaikessa, missä ikuna saatammekaan tarvita apua – hänen kanssaan olemme kartoittaneet perhetilannettamme ja niitä ongelmakohtia, missä tukea saattaisimme tarvita. Ei varmaan ole yllättävää, että tukiverkostomme heikkous on yksi näistä ongelmakohdista. Hän on soitellut meidän puolestamme eri ammattilaisille järjestääkseen meidän asioitamme, jottei kaikki olisi vain minun harteillani, vähentääkseen kokemaani stressiä raskausaikana. Edellisessä työelämässään meidän tukihenkilömme on ollut hoitamassa vammaisia, joten hän on hyvin kokenut vammaisperheiden tukemisessa; ja se näkyy. Hän ei kavahda tyttäreni vammaisuutta ja pystyy pienelläkin silmäyksellä näkemään, missä saattaisimme tarvita apua tai mistä olisi meille hyötyä.

Homestart, josta oli minulle suunnattomasti hyötyä jo aiemmin, on myös hypännyt tukiremmiin mukaan. (Homestartista aiemmin puhuttu mm. täällä.) Ei siitä ole viikkoakaan, kun tapasin tutun järjestön koordinaattorin, ja hän lupasi minulle täyden järjestön tarjoaman tuen.

Mitä apua ja tukea nämä ammattilaiset tarjoavatkaan Spudin syntymän jälkeen perheelleni?

vasynytakka

Toiveissa on, että kaikella tuella ja ennakkosuunnittelulla vältetään se pahin mahdollinen, eli minun masentumiseni uudelleen. Kuten tapaamisessa mainitsin, edellisellä kerralla mitään tukea ei ollut heti alussa järjestetty, vaan apua lähdettiin hakemaan vasta sitten kun tilanne oli jo ehtinyt pahaksi. Nyt kaikki tuki ja apu on jo ennen Spudin syntymää järjestetty.

Kuinka upeaa tämä onkaan?

  • Kätilöni tulee käymään tarvittaessa viikottain kotona syntymän jälkeen tarjoten minulle jutteluseuraa ja ammattilaisen, jolle mainita jos tunteet alkaa heitellä kuperkeikkaa ja mutaan juuttuen. Hän voi nopeasti järjestää minulle mielialalääkityksen tarvittaessa, ja laittaa hakemukset vetämään terapiaan.

  • Neuvolatäti tulee tarvittaessa käymään viikottain samasta syystä: jutteluseuraa ja tukea tarjotakseen. Hänkin voi lähettää erilaisia lähetteitä eri ammattilaisille tarvittaessa, kuten perinataalinen hoitoyksikkö.

  • Perhetukihenkilömme tulee edelleen käymään meillä tarvittaessa, joskus viikottain tai parikin kertaa viikossa, mikä vain tarpeemme on. Ainoana miespuolisena tukihenkilönä hän tarjoaa myös miehistä vertaistukea Danille, kuin edelleen järjestelee käytännön asioita meidän apuna. Hän muun muassa on jo järjestänyt rahoituksia tarvitsemiimme erilaisiin kodin huonekaluihin ja antanut meille kyydin, jotta olemme päässeet katsomaan esimerkiksi erityiskouluja Elsalle. Hänen antamansa tuki ei muutu, mutta tapaamisen jälkeen hänenkin tuntosarvensa minun masennuksen merkkien perässä on herkistynyt.

  • Homestartilta saamme jälleen uuden vapaaehtoisen, joka tulee auttamaan nimenomaisesti minua. Vapaaehtoinen on kanssamme joulukuusta eteenpäin kuusi kuukautta, ja hänen pääasiallinen tehtävänsä on olla vain ja ainoastaan minun tukenani. Vapaaehtoinen tulee viemään minua shoppailemaan ja auttaa saamaan kämpän ja meidät valmiiksi vauvaan. Ilmoitin huoleni siitä, että minua pelottaa että minun saattaisi olla vaikeaa lähteä taas talosta vauvan/lapsieni kanssa – ja vapaaehtoiseni tuleekin tukemaan minua nimenomaisesti tässä. Auttaakseen minut aktiiviseksi. Minun vapaaehtoiseni tulee olemaan vähän omaa äitiäni nuorempi, tarkoituksena tarjota minulle sellainen äidillinen tuki, jota oma äitini ei Suomesta käsin voi antaa.

  • Tämän lisäksi pääsen Homestartin järjestämään äitiryhmään uudestaan – siihen samaan, missä kävin Elsan kanssa aiemmin. Tutun vetäjän luokse, juttelemaan juuri näiden muiden herkempien äitien kanssa, joilla on taipumusta ahdistukseen ja masennukseen. Kun Elsa oli pieni, kävin vilkaisemassa muutamankin äitiryhmän löytääkseni sen ”oikean”, ja Homestartin äitiryhmä se oli. Juttelua kaikesta äitiyteen liittyvästä, askartelua ja puuhastelua vauvojen kanssa, mukavat herkemmät äidit, jotka mielellään juttelivat myös syvemmistä puheenaiheista kuin vain sää ja unettomat yöt.

selfie

Olen innoissani. Ja koko eilisen illan pitkälle tähän päivään oloni on ollut hyvin kevyt. Innostunut.

Ja kaikki tämä siksi, koska minulla asiat ovat nyt niin hyvin. Minua ja perhettäni autetaan ja tuetaan. Olen turvattu.

Turvassa.

Tämän lisäksi meillä on myös muita tukimuotoja jo toiminnassa, Elsan merkeissä ..
Koska minulle on tärkeää, ettei Elsa unohdu, vaikka uusi vauva tulisi kuvioihin mukaan. Näistäkin lisää myöhemmin!

(ai miten niin minulla olisi ihan huuuuuurjasti kerrottavaa, kunhan vain ehtisin teille näitä kirjoittaa!)


On Thursday we had a prebirth planning meeting at our place that gathered together the professionals involved in my care. They are the professionals who are now all aware of my signs of depression. We have a pretty secure plan in place now that hopefully prevents me getting depressed again after giving birth. Though if it happens again there’s a plan how to get the help for me to overcome it. Midwife and the health visitor can come weekly to see me and the baby after birth to make sure I feel supported. Both of them can request help from other agencies if needed, like from perinatel service. Our family support worker from Children centre will continue providing support the same way he has done for the past couple of months, offering visits and hands on support with ongoing issues. On top of this all I have support from Homestart with their volunteer who will solely focus on me and getting me out of the house and be active even when the baby is born. The volunteer will give me company and support as a mother – she will be a bit younger than my own mother, but therefore she can give me the motherly support my own mother can’t do due the distance between us as she lives in Finland and I’m in England. Additionally I will be going to the same Haven-babygroup that I did attend when Elsa was small. It is a nice little group that gathers the sensitive mums together that have tendency for depression and anxiety. I really loved that group last time and I’m sure it will give me a lot this time around as well.

So I feel really secure this time around. Last time all this help came when it was too late already, when I was already severely depressed. Now, without any symptoms of depression yet and that the baby is not even born yet, we have all the support and help in place. After the meeting I felt so … light, excited, safe. I can’t highlight it enough to tell you how grateful I am for all this help and what everyone is doing for us.

Thank you.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Ihanaa! Näin sen pitää olla!! ❤ Mä oon niin iloinen että ootte hyvässä avun piirissä! Tunnen sua kohtaan sielujen sympatiaa. Vaikka mulla ei olekaan erityislasta, niin pienen murusen verran voin ymmärtää sun tilannetta, kun oon itsekin synnyttänyt kaksi lasta ulkomailla ilman tukiverkkoja plus se masennus… Voimia hurjasti sinne! Oot mielessä! Ja innolla jo odotetaan sitä aikaa kun teidän toinen pikkuinen syntyy. Iloa loppuraskauteen.

Meriannen

Kaarina <3 <3 Menin ihan sanattomaksi <3 Sä todellakin tiedät mitä se on, kun ei omat vanhemmat ole kulman takana ja voi milloin vain piipahtaa siellä kahvilla tai tiputtaa lapset edes tunniksi hoitoon, jotta itse pääsisi käymään ilman lapsia kaupassa <3 Täälläkin odotellaan innokkaasti vauvaa... Pieni aktiivinen Spud <3

Kuulostaa suorastaan mahtavalta! Toi on sitä ennakoimista parhaasta päästä…

Meriannen

Ja juurikin näin upean ennakoinnin ansiosta miun olo on turvattu…!!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.