Muut
17.11.2015

Keskoslasten päivä: vauvateho-osasto hoitajan näkökulmasta

Keskoslasten päivä: vauvateho-osasto hoitajan näkökulmasta

Tänään on maailmanlaajuinen keskoslasten päivä. Suomessa sitä vietetään mm. Helsingissä valaistuskulkueen muodossa Töölönlahden ympäri ja Lahden radiomastot valaistaan violetiksi päivän kunniaksi. Päivän päätapahtuma järjestetään tänä vuonna Turussa. Kaikista tapahtumista voi lukea lisää Keskosvanhempien yhdistyksen sivuilta (KEVYT) ja muiden keskoslasten vanhempien tarinoita kaiken muun ohella voi lukea heidän Facebook – tapahtuman sivulta täältä.

Haluan tänään viedä ajatuksenne keskolan elämään – ei vanhempien näkökulmasta, vaan vauvatehohoitajan. Tutustuin Minna Jäntti-Leivoon Twitterin kautta, ja ilahduin suuresti, kun hän suostui jakamaan minulle ja blogille työarkeaan!

babanicu

Kaikki postauksen kuvat ovat Minna Jäntti-Leivon käsialaa. Vesileimoilla varmistan, etteivät kuvat leviä Internetissä muualle. Kaikilta kuvissa esiintyviltä henkilöiltä ja vauvojen vanhemmilta on luvat kysytty kuvien käyttöön postauksessa.

Kuinka Minnasta tuli vauvatehon hoitaja

minna

Nuorella Minnalla ei ollut tarkkaa ajatusta siitä, mitä hän haluaisi tehdä ”isona”. Vaikka jo murrosiässä hän tykkäsi toimia lastenhoitajana, ei hoitajan työ käynyt silloin mielessäkään. Lukion jälkeen Minna täyttikin kouluhakupaperit työvoimatoimistolla lähes arpomalla. Ensimmäiseksi vaihtoehdoksi Minna oli laittaa ravintola-alan restonomin, mutta viime hetkellä tajusi, että lastenhoitajakoulu kestää vain vuoden. Sen hän sitten merkitsi ensimmäiseksi. Vuoden kuluttua hänellä oli jo lastenhoitajan paperit, ja hän pääsi heti Kuopion Yliopistollisen Sairaalan eli KYS:n vauvateholle lastenhoitajaksi. Vuoden KYS:llä oltuaan Minna haki terveydenhoitajakouluun ja pääsi sinne toisella yrittämällä. Sitä ennen hän työskenteli lastenhoitajana kiertäen liki kaikki lastenosastot KYS:llä lävitse.

Nyt Minnaa melkein puistattaa ajatella, miten kokemattomana hän hoiti sairaita vauvoja teholla – nykypäivänä niin laitteisto kuin hoito on ihan eri pohjalla kuin tuolloin 80-luvun loppupuolella. Ei hän kuitenkaan silloin vielä niitä pienempiä vauvoja saanutkaan hoitaa.

Terveydenhoitajan koulutus kestää yleensä 3,5 vuotta, mutta Minnan kohdalla kuitenkin vuoden pidempään, sillä hän sai kaksi ekaa lastaan samaan aikaan. Kesät hän vietti mammalomilla, varsinaiseen työhönsä vauvateholle hän palasi keikkaillen 90-luvun puolivälissä. Vauvateho oli nykyaikaistunut jo paljon, ja Minnaa pelotti. Hänestä tuntui, ettei tämä todellakaan olisi häntä varten. Välissä hän kokeili töitä kriisikeskuksessa ja kävi yrittäjäkurssinkin, mutta huomasi aina palaavansa takaisin tutulle vauvateholle. Hän sai kolmannen lapsensa ja teki välissä AMK-pätevyyden, minkä jälkeen hän oli jälleen vauvateholla töissä. Vakityöpaikan teholta hän sai vuonna 2004.

minnatoissa

Jännitys pikkuhiljaa hälveni, ja Minna oppi huomaamaan kuinka tilanteista selvisi. Tärkeimpänä Minna oppi omien lastensa kautta vanhempien huomioimisen; ilman omia lapsia sitä ei voinut täysin ymmärtää, mitä vanhemmat kokivat vauvateholla. Minnan kolmas lapsi oli kuolla synnytyksen jälkeen huonosti sidotun navan vuoksi. Sektiosta toipuva Minna oli valveilla katsomassa pientään, kun lapsi heilahti sängystään. Minnan vierustoveri lähti heti hakemaan hoitajaa – onneksi, sillä muuten vauva olisi kuollut. Tuo ”läheltä piti” tapahtuma auttoi Minnaa ymmärtämään kaikkia lapsensa menettäneitä tai lähes menettäneitä vanhempia. Minna onkin huomannut, kuinka kaikki kokemansa vastoinkäymiset elämässä ovat osoittautuneet suureksi voimavaraksi ja ymmärrystä tuoviksi ammattinsa kannalta.

Vauvatehon vaikeista tilanteista

Minna rakastaa ammattiaan – hän nyt osaa vaativankin tehohoidon ja hän pystyy kehittämään itseään kuin tukemaan vanhempia aivan toisella tasolla kuin esimerkiksi aivan uransa alussa. Nyt hän uskaltaa jo kysyä vaikeistakin asioista.

huone

Tyhjä tehohuone – koska hoidettavat lapset ovat perhehuoneissa.

Minna tietää tilanteet, joissa ei vain ole sanoja. On vaan läsnäolo. Minna on myös oppinut, että sanat eivät riko. Ne on vain sanottava. Kuten ne vaikeat sanat, että nyt on aika tehdä hätäkaste. Se on osattava sanoa oikein, jottei vanhempi luule heti, että nyt on kaikki toivo vauvan selviytymisestä mennyt.

Kuolemaan on onneksi aina syy ja perusteet. Kuolemia tapahtuu noin 8-10 vuodessa ja vain harvoin sattuu se hetki kohdalle. Hiipumishoitoa saattaa kestää useamman päivän ja sitä saatetaan tarvittaessa pitkittääkin, jotta vanhemmat ehtivät sopeutua ajatukseen tai isovanhemmat saapua paikalle toiselta puolelta Suomea. Kukaan ei kuole turhaan. Vauvateholla kaikki tekevät aina kaikkensa vauvojen ja perheiden eteen, ja se tuleekin toivon mukaan hyvin selväksi myös vanhemmille. Suurin osa kuolemista tapahtuu juuri hoitojen lopettamisen kautta suunnitellusti, koska vauvalla ei ole enää toivoa. Esimerkiksi vauvan aivoissa on pahat vuodot tai keuhkot eivät vain toimi. Kuolemasta tehdään aina yksityinen ja muistorikas hetki, jolloin vauva saa menehtyä vanhempien syliin. Vanhemmat saavat olla koko ajan läsnä, pestä ja pukea vauvan. Hyvästellä vauvan rauhassa.

kultahuone

”Kultainen kamari” eli vanhempien lepohuone

Mahtava työporukka auttaa jaksamaan. Hoitohenkilökunnalla on erittäin hyvä yhteishenki ja he tukevat toinen toistaan pahoissa tilanteissa. Se luottamus toiseen ei tapahdu hetkessä, vaan joskus luottamuksen rakentamiseen kuluu parikin vuotta. Siinä ajassa oppii tuntemaan toisen hyvin, ja pystyy suurinpiirtein tietämään mitä toinen ajattelee. Tämä on tärkeää, sillä monesti hoitajat toimivat jo toisen katseiden perusteella.

Pelkkä katse voi silloin riittää kertomaan, missä mennään, ja mitä olen tekemässä juuri nyt.

Vaikeimmassakaan tilanteessa työnteko ei käy liian haastavaksi, kun toisen työntekijän tuki on läsnä. Hoitohenkilökunta puhuu paljon keskenään ja jopa soittelee kotiinkin pahan tilanteen jäädessä päälle. Ajatus kun harvoin sammuu hoitajien laittaessa työpaikan oven kiinni perässään työpäivän päätteeksi. Monet perhetilanteet jäävät joskus pyörimään mieleen, koska tilanteet voivat olla hyvinkin vaikeita.

Arkea KYS:n uudella vauvatehon osastolla

Vauvateho KYS:llä muutti uusiin tiloihin toukokuussa 2015. Nyt vauvat sijoitetaan välittömästi perheiden kanssa samoihin huoneisiin: vauvateho on siirtynyt yhä enemmän vauvan ja perheen tarpeisiin ja toiveisiin perustuvaan hoitoon. Äiti siirtyy synnytyssalista 2 tunnin tarkkailuajan jälkeen suoraan vauvan viereen perhehuoneeseen, missä isäkin voi olla läsnä koko ajan. Äiti saa oman hoitonsa viereisen synnytysosaston kätilöiltä vauvatehon osastolle, ja vaikka hänet olisi jo uloskirjattu synnytysosastolta, hän voi silti jäädä perhehuoneeseen vauvansa kanssa.

perhehuone

Koko perhe voi halutessaan pysyä koko vauvan sairaalassaoloajan vauvan kanssa samassa huoneessa.

Myös sisarukset voivat yöpyä sairaalalla, ja kaikki ystävät, sukulaiset ja isovanhemmat ovat myös tervetulleita vierailemaan ja osallistumaan vauvan hoitoon. Jos vanhemmat haluavat käydä välillä kotona, voivat isovanhemmat yöpyä osastolla vauvan luona ja hoitaa lapsenlastaan.

Isoäiti hellimässä lapsenlastaan

Uusien tilojen myötä myös vauvatehon työrutiinit ovat muuttuneet – enää ei ole esimerkiksi niin sanottua ”aamuhoitoa”, johon kuului punnitus ja pesut, vaan kaikki tehdään päivän mittaan vanhempien kanssa sopivana ajankohtana vauvan tarpeet huomioon ottaen. Mitään ei tehdä enää ajallisesti kellon mukaan, vaan osastolla kunnioitetaan muun muassa vauvan unta.
Mitään ei tehdä, jos vauva nukkuu – ellei ole aivan pakko.

valohoito

Perhehuoneissa hoidetaan tehopotilaatkin – kuten tässä pikkukeskonen saamassa valohoitoa. Vanhemmat ja sisarus nukkuvat verhon takana.

Osastolla on aloitettu Vanhemmat Vahvasti Mukaan (VVM) – koulutus. Tämän tarkoituksena on edesauttaa varhaisen vuorovaikutuksen syntymistä ja kiintymystä tehohoitoa vaativaan vauvaan. Vanhemmat saadaan tarkkailemaan vauvan viestejä, ja koko hoitohenkilökunta toimii saman periaatteen mukaan. Muun muassa syömäasioissa Minnan mukaan he ovat jo aivan huippuja! Pienikin keskonen pääsee kenguruun heti; saattaa esimerkiksi siirtyä osastolle isän kengurussa. Hoitohenkilökunta opettaa vanhemmat lukemaan aivan pienimmistäkin vauvan merkeistä, milloin vauva olisi esimerkiksi valmis ottamaan maitopisaran suuhun.

Päivän kulku on siis siirtynyt yhä enemmän vanhempien tukemiseen oman lapsensa hoidossa, vauvan tilan seuraamiseen ja toimenpiteissä avustamiseen. Suurin osa leikkauksista tapahtuu vauvatehon omalla osastolla, jottei lasta tarvitsisi erikseen siirtää leikkaussaliin.

syotto

Syöttöhetki!

Kokeneena hoitajana Minna toimii usein vastuuhoitajana, mikä tarkoittaa että hän laatii työnjaon, hankkii lisää henkilökuntaa, organisoi toiminnan muuttuvissa tilanteissa ja kirjaa uudet lapset sisään. Hän huolehtii, että kaikki pääsevät pitämään taukonsa ja tekee lääkkeet valmiiksi.

Työn rikkaus piilee siinä, että mikään päivä ei ole samanlainen. Työhön kuuluu hyvin paljon vanhempien tukemista vaikeissa tilanteissa jaksamisessa: pitää olla herkkänä kuuntelemaan ja vaistoamaan vanhempien mielialat kuin aina valmiina keskustelemaan. Minna on huomannut, että vanhempien rima ottaa vastaan psyykkistä apua on korkea, vaikka heilläkin olisi sitä tarjolla. Vanhemmat puhuvat mieluiten sille tutulle hoitajalle, vaikka hoitajilla nyt ei välttämättä olekaan sitä ammattitaitoa tukea ihan kaikissa haastavissa tilanteissa.

aitilapsi

Uusien tilojen ja vanhempien tukemisen myötä vanhempien luottamus kasvaa nopeasti oman lapsensa hoitamisessa.

Minna haluaa kehittää omaa työosaamistaan jatkuvasti; hän on tänä syksynä aloittanut terveystieteiden maisteriopinnot. Omien sanojensa mukaan:

Ei tällä alalla voi paikoillenkaan jämähtää!


This is NICU in Kuopio, Finland. A Nicunurse Minna showed us around and told about the life in NICU, how primarely all the babies stay in familyrooms with their parents for the whole duration of their stay in NICU and how NICU encourages parents to take care of their children themselves, with support and help from the staff. Pretty amazing, isn’t it!

This post is my participation for the Worlds Prematurity Day that is today, 17th of November.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Tosi mielenkiintoinen postaus, mukava lukea myös hoitajan näkökulmasta. Hoito Kuopiossa kuulostaa tosihyvälle! 🙂

Kiinnostaisi myös kuulla sun ajatuksia, miten vanhemman oloa tai vanhempi-hoitajasuhdetta voisi kehittää entistä paremmaksi? Mitä toivoisit että vanhemmille muistettaisiin sanoa tai muuta käytännön parannusta? Mitä olisit toivonut omalle kohdalle vai oliko ”no room for improvement”? 🙂

Meriannen

Hoito Kuopiossa kuulostaa ihan äärettömän hyvältä, olin hyvällä tavalla kateellinen kun Minnan kanssa juteltiin näistä perhehuoneista!

Ja hirveän hyviä pointteja! Otan ylös, tästä voisi tosiaan tehdä vielä yhden postauksen lisää! Kiitos Saana! <3

Kuopiossa näyttää olevan hyvä tilanne tilojen ja asenteen suhteen, mukava kuulla 🙂

Tää oli oikeasti tosi hyvä teksti, kiitos merianne!

Ja voi kun olis ollut niin mahtavaa viettää se 4kk tuollaisessa perhekeskeisessä hoitoympäristössä. Melkein olen katkera. Mutta vain melkein. Ollaan saatu niin paljon ja nyt olen saanut olla mukana tekemässä töitä itse perheiden eteen ja sen eteen että tulevaisuudessa muilla on asiat toisin <3

Meriannen

Ei yhtään mitään, oli tosi ihana että Minna lähti tähän mukaan! Tätä oli niin ihana tehdä – ja kun hän kertoi uusista tiloista ja miten perheitä tuetaan, miulta pääsi itku. Sellainen hyvänkaltainen itku, että olisipa meilläkin ollut tuollaista! Ja minusta on upeaa että olet tekemässä töitä Kevyen kautta näissä asioissa, että juurikin tulevilla perheillä olisi paremmat oltavat ja lähtökohdat muutenkin henkisesti raskaassa tilanteessa! <3 Kiitos Etna <3

Huippua että uudet tilat ovat valmistuneet! Itse olin oman keskoseni kanssa KYS:ssä tammikuussa 2014 vähän alle viikon ja silloin kuljin osastojen välillä. Imetyskin olisi varmasti lähtenyt paremmin käyntiin kun olisi saanut olla kokoajan vierellä. Hyvää hoitoa saatiin vanhallakin osastolla, hoitajat varsinkin olivat ihania. Nyt vajaa 2v on tarmokas ja herkkä pieni keijukaisprinsessa jonka ego on vähintään 3v kokoinen.

Meriannen

Tuota minäkin mietin omalle kohdalle, miten paljon helpompaa olisikaan imetyksen/lypsämisen kanssa ollut jos olisi saanut olla vauvan vierellä koko ajan! Minäkin lyllersin sektioarveni kera osastojen väliä, ja vaikka se ei ollutkaan pitkä matka niin .. se oli liian pitkä matka, kun olisi halunnut olla vauvan vierellä koko ajan! Ja ihanalta kuulostava pieni teillä!! <3 <3 <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.