Perhe-elämä
15.11.2015

Vauvan potkut

Vauvan potkut

Spud on alkanut liikkua ihan uudella tavalla minulle; en ole tällaisia masumöyrinnän liikkeitä kokenut koskaan aiemmin. En sitä, että vauvan raaja työntää masupeitteitä ja koko maha muljuaa. En sitä, kun yhtäkkiä tuntuu kuin vauvan käsi olisi kylkiluiden päällä. Voiko se edes mennä kylkiluiden päälle? Kai se voi. Koska siltä se tuntuu. Olen välillä hyvinkin hämmentynyt siitä, missä niitä vauvan liikkeitä tuntuu.

poho

Sitten mielen täyttää haikeus. En ole vielä ylittänyt sitä raskausviikkoa, jolloin Elsa syntyi. Sitä ihan aikuisten oikeasti nyt ymmärtää tällä toisella kierroksella, miten Elsan liikkeet eivät tuntuneetkaan samalla tavalla kuin mitä ehkä olisi pitänyt. Koska Spud nyt osoittaa omalla aktiivisuudellaan sen, minkälaista on kun vauva voi oikeasti hyvin siellä masupeitteiden alla.

pallomaha

Näistä tunteista juttelin perjantaina sen minun ihanan nallekarhumaisen erikoislääkärin kanssa. Hän lohdutti sanomalla, että ne tuntemukset Elsan kanssa laskettiin myös liikkumiseksi, vaikka ne eivät aivan yhtä aktiivisia olleetkaan. Tunsinhan, että hän painoi tiettyyn osaan masua. Hän huomautti, että tällä kierroksella voi olla että istukan paikan takia tunnen kaiken niin paljon tarkemmin kuin aiemmin. Hän myös painotti, etten saa syyllistää itseäni nyt menneestä, ja ottaa asiasta se positiivisin käsiin tarkasteltavaksi. Että nyt ainakin tasan tarkkaan tiedän, miltä tuntuu terve vauva, ja miltä huonosti voiva vauva. Että tietäisin välittömästi, jos Spudilla olisi jotain hätänä. Ensimmästä kertaa raskaana olevalle se ei olekaan niin yksiselitteistä, koska kaikki on uutta. Jokainen liike, jokainen potku, jokainen raskauden ”oire” on uutta. Mistä sitä voisikaan ensikertalainen tietää, mikä on normaalia tai mikä ei?

Siksi onkin tärkeää, että me kaikki raskaana olevat naiset puhumme avoimesti näistä oireistamme. Lasten liikkeistä, peräpukamista (löytyy!), hiivatulehduksista, kehon muutoksista, närästyksestä, mielialanvaihteluista, mieliteoista, väsymyksestä.. Kaikesta tästä. Koska mikään näistä ei saisi olla tabu.

Eritoten tosiaan vauvan liikkeistä.

Jos mikään alkaa huolestuttaa, oli se miten pieneltä tuntuva asia tahansa, siitä kannattaa avata suunsa. Vaikka vain puolisolle, jos ei kenellekään muulle, ja vielä parempi jos siitä mainitsisi välittömästi neuvolatädille tai sairaalan henkilökunnalle. He kyllä tietävät ne vaaran merkit, he mitä todennäköisemmin tietävät, milloin on oikeasti aihetta huolestua. Jos siis tuntuu yhtään siltä, että vauva ei ole muuten tänään potkinut niin kuin normaalisti, niin ei ole mitään väärää siinä että nostat luurin korvalle ja soitat neuvojen perään. Parhaimmillaan saatat toiminnallasi pelastaa lapsesi hengen.

Laske vauvan potkut, huomioi päivärytmi – milloin lapsesi potkii eniten, milloin hän on uninen? Näin huomaat ne pienimmätkin erot.


soposelsa

Mehän kärsimme harvinaisesta fetomaternaalisesta vuodosta Elsan kanssa, missä istukka veti vauvastani enemmän verta kuin antoi takaisin. Joskus fetomaternaalinen vuoto on hyvin rankka, ja voi viedä vauvan hengen jopa tunneissa ellei nopeammin. Meillä vuoto oli hidas, ja kesti viikkoja. Siksi muutokset olivat hitaita.. ja olemme onnekkaita, että lapsivedet lorahtivat reisilleni silloin eräänä perjantaina, ja menimme heti sairaalaan. Koska silloin ei vielä ollut liian myöhäistä. Sairaalassa välittömästi huomattiin, kuinka huonovointinen Elsa oli, ja hänet voitiin pelastaa. Nallekarhumaisen erikoislääkärimme mukaan, joka nimenomaisesti on erikoistunut sydänsairauksiin vauvoilla ja siten myös anemiaan ja fetomaternaalisiin vuotoihin, Elsa on hänen kymmeniä vuosia kestäneen uran toinen vauva, joka on selvinnyt hengissä fetomaternaalisesta vuodosta. Yleensä vauvat kuolevat. Koska fetomaternaalinen vuoto ei aiheuta mitään oireita äidille.

Ainut oire on, että vauvat lakkaavat potkimasta. Ja siihen kannattaa reagoida nopeasti.


I have already started to have a lot of ”firsts” on this pregnancy, even though it is my second time around being pregnant. We haven’t yet reached the pregnancy week that Elsa was born at, but already I can feel the difference … As Elsa wasn’t doing that great inside my womb, as we suffered from fetal haemorrhage that almost killed our baby. That’s why she wasn’t that active, mobile and kicking me loads like Spud does. Now I know how it feels when the baby pushes her leg against the skin of the tummy and how the whole belly wobbles as a result. I know how it feels when the baby hugs your ribs (I don’t know if that is actually possible but it feels like that). When Elsa was in my tummy, I felt her laying against my tummy, but I didn’t feel so many kicks itself. As a first time pregnant back then I wasn’t sure if I should have been worried. This second time around I know the difference to those sensations I had then to what I have now with a totally healthy baby inside me.

So count the kicks. Notice them. If you ever feel worried that you haven’t felt the baby like you usually do, call the antenatal clinic or your midwife. They will know when to be worried, so you do not have to. With calling in with your worries you might actually end up saving your babys life. Keep that in mind. There is no reason why you should stay home worrying; you can always call and ask.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.