Muut
5.11.2015

Blogin ote elämään

Blogin ote elämään

Cosmon Insta-tähdestä kertovasta artikkelista inspiroituneena The Realm of Maria pohti blogissaan somen kuristavasta otteesta eritoten bloggaajan näkökulmasta. Bloggaako, jotta saisi siitä elantonsa? Bloggaako, koska nauttii siitä tekemisestä? Miten paljon bloggaaminen viekään arjesta aikaa, jos sitä haluaa tehdä ammatikseen? Miten paljon sitä alkaakaan vahtia vain lukuja (kävijämääriä, tykkäyksiä ja seuraajia eri somekanavilla) ilman, että nauttii itse luovasta työstä valokuvien ja tekstien parissa?

ote

Jaoin Marian postauksen välittömästi sen luettuani blogini Facebook-sivulla, sillä toivon jokaisen bloggaamista aloittavan ja tätä jo pidempään tehneen lukevan Marian postauksen ja miettivän omalle kohdalle, miksi tätä tekee. Etsittekö tuon insta-tähden tavoin itseluottamusta ja -kunnioitusta tykkäysmäärien kautta? Onko somen kanavien jatkuvan päivittämisen syynä kuuluisuuden hakuisuus tai vaikkapa se, että saisitte osan elannostanne somen kautta? Minkälaista kuvaa elämästänne jaatte blogien ja muiden somekanavien kautta?

Sehän on siinä mielessä aivan sama, miten te noihin kysymyksiin vastaatte. Onhan se aivan oma asianne, miksi ja miten somekanavia päivittelette.. Se ei kuulu minulle, tai kenellekään muulle. Mutta hyvä tätä olisi miettiä.

Tällaisen raflaavan aloituksen jälkeen minä haluan lisätä keskusteluun vielä yhden kysymyksen.

Miten paljon annatte somen vaikuttaa elämäänne?

Enkä tällä nyt tarkoita sitä, kuinka paljon kännykkä on teillä kädessä ja otatteko kuvia jokaisesta askeleestanne päivän aikana. Tarkoitan elämän päätösten kanssa. Olen joskus huomannut olevani sellaisissa keskusteluissa, jossa bloggaava nuori pohti oman rakkaussuhteensa kohtaloa – blogin kannalta. Hän koki, ettei voisi päättää onnetonta suhdettaan, koska sen pitäisi tulla ilmi blogissa ja hän pelkäsi, että hänen koko bloginsa idea kaatuisi sen suhteen mukana. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta; olen ollut keskusteluissa, missä bloggaaja miettii, voiko hän esimerkiksi muuttaa paikkakunnalta toiselle, koska blogi. Koska bloggaaminen voisi kärsiä näistä päätöksistä.

Olen tehnyt töitä itseni kanssa niin, että en itse kallistuisi moiseen ajattelumalliin. Päänuorana se, että blogini kertoo elämästäni, muttei se ole elämäni eikä se tosiaankaan ohjaa elämäni suuntaa. Blogi kulkee elämäni aiheissa mukana, mutta tiukasti minun hallinnassani. En kirjoita kaikesta, mutta kirjoitan avoimesti. En kirjoita siitä, mikä saattaisi vahingoittaa toisia; en kirjoita toisista ihmisistä ilman että kysyn heidän lupaansa (Elsaa ja Spudia lukuunottamatta, mutta heistäkin vain hyvän maun rajoissa). Kyllä, aloitin bloggaamaan kun suunnitteilla oli muutto Bournemouthiin – mutta en hylkäisi mahdollisuutta muuttaa Suomeen vain sen takia, että en voisi enää blogata ulkosuomalaisena. Jos joskus kävisi niin huonosti, että suhteeni Daniin olisi kariutumassa, en jäisi kitumaan huonoon suhteeseen vain blogin takia. Kaikessa elän ensin, kirjoitan sitten. Tiedättekö, mitä tarkoitan?

En tee mitään sen blogiminän eteen. Blogiminä olen minä. Kirjoitan sydämestä, kirjoitan ajatuksistani, kirjoitan elämästäni. Bloggaamiseni elää minun mukanani, mutta blogi ei ohjaa minua tai tekemiäni päätöksiä. Ja näin sen minun mielestäni pitäisi ollakin. En valitsisi mitään sen mukaan, miltä se näyttäisi blogissa. En lapseni synttärijuhlia, kenen kanssa kaveeraan, kenet kutsun kylään, mitä huomenna teen tai missä vietämme kesälomamme.

blogiminakuva

Minä tosin menen vielä niinkin ääripäähän, että en välitä siitä, onko jokaisessa minusta otetusta kuvasta hiukset laitettu tai edes pesty (kuten julkaistessani kuvan itsestäni, kun meillä ei ollut toimivaa suihkua kolmeen viikkoon), vai siitä, onko minulla meikkiä pärstässä. En häpeä enää näyttää arpiani, tai kirjoittaa kokemastani masennuksesta. En siivoa yhtä kolkkaa kodista saadakseni ”blogiuskottavia” kuvia. Minua ei haittaa näyttää sitä, että meillä on joskus likapyykkiä tai leluja sikinsokin lattialla.

Enkä tällä myöskään moiti niitä bloggaajia, jotka tekevät toisin. Niinkuin ylhäällä jo mainitsin, jokainen tekee tätä omalla tavallaan. Blogiminähän voi olla kuin ammattiminä, sellainen suojakuori. Ammattiminällähän kuitenkin suojataan sitä omaa persoonaa, mikä voi monessa tilanteessa olla tärkeää. Kunhan tässäkin itse ymmärtää omat rajansa ja tiedostaa syynsä siihen, miksi asioita tekee niinkuin tekee, ei kenelläkään muulla ole asiaan mitään sanomista.

Olemme myös monien bloggaajien kesken viestitelleet bloggaamisen paineista ja esimerkiksi kirjoittamisen tahdista ja kävijämäärien vaikutuksista postausmotivaatioon. Muistan yömyöhällä ajatelleeni asiaa pitkään ja kirjoitin lopulta bloggaajatovereilleni vastauksen, että kaikkea mikä bloggaamiseenkin liittyy, pitää tehdä intohimosta siihen tekemiseen. Ei siksi, että haluaisi enemmän kävijöitä tai tykkäyksiä, ei siksi että saisi yhteistöitä. Ei siksi, että saisi kutsuja pressitilaisuuksiin tai blogigaaloihin, ei siksi että ihmiset alkaisivat tunnistaa kadulla. Vaan siksi, koska rakastaa sitä mitä tekee. Rakastaa kirjoittaa, jakaa ajatuksiaan ja saada blogiin eksyneet ajattelemaan. Rakastaa kuvata, tai vaikkapa jakaa esimerkiksi ruokablogissaan reseptejä.

Jos minä en bloggaisi, tekisin jotain muuta vastaavaa. Vuodattaisin edelleen näitä kirjotuksiani yksityiseen nettipäiväkirjaani, niinkuin vuosia ennen julkista blogia tein. Kirjoittaisin kirjeitä, pieniä hajatelmia tietokoneen kovalevyt täyteen, ehkä kirjoittaisin kirjan. Koska en yksinkertaisesti voisi olla kirjoittamatta. Olen vain onnekas, että olen löytänyt tämän väylän jakaa näitä kirjoituksiani ja vielä ihan hurja mäihä on käynyt, että tästä minulle jopa maksetaan. Koska minä en yksinkertaisesti osaisi olla tätä tekemättä.

Minua ei haittaa, että bloggaaminen vie lukemattomia tunteja viikostani. Koska jos en bloggaisi, käyttäisin ne tunnit kuitenkin kirjoittamiseen ja muuhun luovaan työhön. Mutta sitäkin kannattaa miettiä, että kuinka paljon sallii bloggaamisen ja muun sosiaalisen median päivittämisen vievän aikaa viikosta. Onko se pois jostain muusta? Onko se pois omasta elämästä nauttimisesta, siitä arjesta blogin ulkopuolella? Vai onko onnistunut tasapainottamaan bloggaamisaikansa ja arkensa niin, etteivät ne liikaa törmää toisiinsa?

Koko postaukseni punainen lanka onkin, että mitä tahansa tekeekin – kuten bloggaamista – sitä pitää tehdä itselle oikeista syistä. Ilman, että se vaikuttaa siihen omaan elämään liikaa, ilman että se vaikuttaa omaan itseluottamukseen merkittävästi.

Mitä ajatuksia tämä vuodatukseni herätti?


Blogging and social media shouldn’t be your life, it should be about your life. Having a blog shouldn’t affect your decisions on life, why you wear something or do anything. Everything, just like blogging, should be done because of the passion for what you are doing.. and not just because you feel like you should be blogging.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Onko meillä vähän sama meininki? 🙂

Sie kyllä olet kirjoittajana niin taitava,huomaa aidosti sen intohimon kirjoittamista kohtaan <3. Miulla menee vähän viha-rakkaussuhteessa koko blogitouhuun :D. Nyt on sellainen fiilis,että se on myös yksi väylä tsempata ja auttaa ihmisiä treenien yms suhteen :). Toisten auttaminen ja motivointi on mukavaa,samoin ne hetket kun saa kirjoitus flown

Meriannen

Kiitos – minä todella rakastan kirjoittamista ja haluan jatkuvasti kehittyä siinä, yhä paremmaksi ja paremmaksi! Haluan oppia uusia keinoja ilmaista itseäni kirjoittamalla ja uusia tyylilajeja, ja yksi mitä rakastan blogissani on se.. että en unohda suomenkieltä. Kun englanniksi kirjoittaminen koko ajan helpottuu, koska ajattelen englanniksi, on hyvä myös tuntea että suomenkieli ei samalla katoa minnekään 🙂

Mitä sie vihaat bloggaamisessa, mitä sie rakastat tässä? <3 Ja on aivan täydellistä että olet löytänyt sen minkä takia tykkäät blogista, että se on sinulle juuri se väylä auttaa ja tsempata ihmisiä terveellisempään elämäntapaan! 🙂 <3

JA JOO KIRJOITUSFLOW <3 voi juma, onko mitään parempaa?!

Mielestäni blogissasi näkyy se ajatus että ensin elämä ja sitten blogi. Kirjoitustyylisi on aitoa ja se ei lukijaa haittaa vaikka et ihan joka asiaa elämässäsi jaa, mutta se minkä jaat teet aidosti.

Meriannen

Ihana kuulla että se myös näkyy – ja minun mielestäni se on tärkeää, että tärkeysjärjestys on tämä. Ensin elämä, sitten blogi. Itselle tuntuisi kummalliselta tehdä mitään elämänpäätöksiä sen mukaan, miltä ne näyttäisi blogissa… Kiitos sarsa ihanasta kommentistasi! <3 <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.