Muut
31.10.2015

100 syytä olla onnellinen

100 syytä olla onnellinen

Puutalobaby sai sellaisen hassunhauskan inspiraation kuulemma suihkussa, ja haastoi itsensä kirjailemaan sata syytä onnellisuuteensa. Kera hulvattomien lisähuomautusten, kun ja jos tuli tauko kirjoittamiseen ja miksi. Sitä oli niin hauska lukea, että minä halusin koittaa samaa!

Kuin myös tuntui kivalta haasteelta itselle kirjoittaa tasan sata syytä omaan onnellisuuteen. I’m in. Kirjoitettu ajatusvirralla!

Eli

Sata syytä olla onnellinen:

1) Elsan onnellisuus. Tietää tehneensä jotain oikein, kun tyttö on yleensä niin hyvällä tuulella!
2) Hyvä parisuhde. Kaikista vaikeuksista huolimatta me olemme edelleen me.
3) Ruby, kuinka hän välittömästi hyväksyi minut lähipiiriinsä.
4) Ruby, kuinka hän haluaa viettää koko ajan enemmän aikaa meidän kanssa.
5) Hanlon – kuinka ihanan ihmisen olemme saaneetkaan auttamaan meidän jokapäiväisessä arjessa.
6) Uusi raskaus.
7) Perjantaina ultrassa näkyi terve ja hyvinvoiva sekä viikkoihin nähden oikean kokoinen Spud!
8) Tuki Julia’s Houselta. Tästä tulossa myöhemmin lisää!
9) Minä itse. Kuinka hyväksyn itseni sellaisena kuin olen.
10) Minun vanhempani. Aina tukena, aina läsnä, vaikkeivat fyysisesti.

Facebook-20151031-080224

11) Ihana naapuri
12) Uusi ihana toinen naapuri
13) Danin perhe.
14) Elsan kuurous. Voidaan imuroida ja katsoa tv:tä samalla kun hän nukkuu samassa huoneessa!
15) Se vakaa tunne, ettemme ole yksin.
16) Turvallisuus
17) NHS. Ei rahallista huolta huolehtiessamme vammaisesta lapsestamme.
18) Kirjoittamisen ilo.
19) Bloggaaminen, kaikki tämä.
20) Kaksplus ja portaaliin pääseminen

Facebook-20151031-080305

21) Kuinka ihania blogin lukijoita mulla on. Aina valmiita auttamaan!
22) Että voin kirjoittaa/blogata työkseni.

RUOKATAUKO

23) Nam. On se hyvä, kun on kebab-paikka ihan vieressä.
24) Koti, jossa omat tavarat
25) Kokonaisuudessaan koti.
26) Elsan sisukkuus ja se elämänilo
27) Olen oppinut nauramaan itselleni.
28) Kuinka voin puhua kaikesta Danille
29) Mun ystävät. Aina valmiudessa.
30) Seksi. Jopa raskausaikana.

31) Dan, joka tekee kaikkensa perheen eteen ja valmistautuu tulevaan vauvaan
32) Unelmat ja toiveet tulevasta
33) Jo eletty elämä. Kaikki se, mitä olen jo saanut kokea!
34) Matkustelut, jotka olen jo tehnyt
35) Perhe-elämä – miten antoisaa se voikaan olla!
36) Kokemani tuki, jotta voin toteuttaa itseäni
37) Kuinka voin viedä naapurin koiraa lenkille, sitten kun en ole enää raskaana
38) Elsan päiväkoti
39) Elsan oma hoitaja. Niin ihana <3
40) Kaikki saamamme apu ja ammattilaistukiverkosto

41) Saamani shekki Australiasta, koska satuin käyttämään ”oikeaa pankkia” ollessani siellä
42) Arki. Kaikessa häslingissään se tekee minut onnelliseksi.
43) Kun Dan kokkaa
44) Kun minulle tulee inspis kokata ja kokkaan paljon, mutta mitään ei jää tähteeksi

Dan antoi xbox-konsolijutun käteen. Pitää kuulemma kokeilla Walking Dead – peliä.

45) On muuten jännä peli. Tarinapeli. Sain siis uuden pelin pelattavaksi!

No nyt tuli jumi. Apua? En ole edes puoleen väliin vielä päässyt!

46) Se, ettei Elsalla ole mitään ruoka-aineallergioita. Ihana, että voidaan kokeilla kaikkea ruokaa ilman yliherkkyyksiä!
47) Eikä ole osoittanut muitakaan herkkyyksiä.
48) On upeaa, että olen suomalainen. Sain kokea ilmaiset kouluruoat ja ilmaisen, tasokkaan koulutuksen.
49) On upeaa, että saan nyt asua Englannissa. Koska NHS ja saamamme tuki.
50) On upeaa olla kaksikielinen.
51) Vielä mahtavampaa on kasvattaa vähintään Spudista kaksikielinen.
52) Spud potkii!
53) Oli muuten poikittain masussa. Ei enää peppu alhaalla..
54) Vaappuminen on muuten aika hauskaa. Puolelta toiselle. Wuup. Wuup.
55) Suomipaketit. Suomiruokaa <3
57) Indiedays Blog Awards. Vaikka en voittaisikaan – mitä on vaikea kuvitella, voittamista – niin odotan innolla että saan tietää kuinka monta ääntä blogini sai. Kiitos kaikille tuesta <3
58) On upeaa asua maassa, jossa ei tarvitse pelätä sairastumista taloudellisista syistä.

JUMI. Eeeeee….

Facebook-20151031-080244

59) Kun tiedän, että pärjään yksin, mutta ettei minun tarvitse.

Että osoitin itselleni nuorempana, että minä pärjään yksin – lähtemällä toiselle puolelle maapalloa heti lukion jälkeen.

60) Elsan kikatus.
61) Kun Elsa oppii uusia taitoja. Kuten nopean ”selkäkiipimisen”..

Lopetin, ja menin nukkumaan. Nukkumaan mennessä mielessä pyöri vaikka mitä syitä onneen.. Kuten:

62) Että olen saanut tuntea kaikki isovanhempani, ja mikä rikkaus onkaan, että heistä vielä yksi on elossa
63) Että olen terve
64) Ja kaikki muutkin ovat terveitä
65) Että vanhempani ovat vieläkin yhdessä
66) Ja katsovat televisiota käsi kädessä joka ilta <3
67) Että minulla on niin paljon samanikäisiä serkkuja, joiden kanssa saatiin kasvaa yhdessä
68) Suku, joka pitää yhteyttä
69) Että minulla on hyvät välit kumpaankin siskooni!
70) Että olen täti
71) Ja saanut kunniatehtävän olla myös kummitäti
72) Että mieheni ei ole poropeukalo, vaan tykkää korjata ja rakentaa juttuja
73) Me saadaan äitiyspakkaus!

74) Että ihmiset tykkäävät tulla viettämään meidän kanssa iltaa.
75) Hanlonin poikaystävä Dan, josta on jo melkein tullut osa perhettä
76) Suihku, joka melkein jo toimii täydellisesti!
77) Kaikki meidän kotoa löytyvä suomitavara, kuten juustohöylä ja purkinavaaja. Ei tulis mitään noilla enkkuversioilla!
78) Grandparents, jotka hankkivat tulevalle lapsenlapselleen ”Mooses-korin” sängyksi ja lastenvaunut
79) Kuinka paljon rennompi osaan olla tämän raskauden kanssa kuin ensimmäistä kertaa raskaana ollessani
80) Minäkin taidan saada 100 kohtaa täyteen!

… Pitikin hihkaista. Tuli taas jumi 😀
Eikun eikä!

81) Että tänä vuonna päästiin vihdon ja viimein käymään Suomessa
Miten tää tuli vasta nyt mieleen?
82) Ja kovasti jo suunnitellaan seuraavaa reissua ensi kesälle
83) Kuinka Rubykin kyselee jatkuvasti, milloin päästään seuraavan kerran Suomeen
84) Ja kuinka hän on sanonut, että paras päivä hänen elämässään on tähän mennessä ollut joko Elsan syntymä tai reissumme Suomeen
85) Vaikka en ole edelleenkään kissaihminen, niin tuo meidän pelastama katti on kyllä aikas mainio tapaus. Vaikka juokin vetensä vessanpöntöstä.
86) Kuinka Elsa on kasvanut hitaasti, niin on voitu käyttää samoja lempparivaatteita pitkään!

Miten minä pääsin vessanpöntöstä juovasta kissasta Elsaan? Noo…

87) Kuinka saadaan naapurilta jatkuvasti ihania lastenvaatteita, jotka hänen tyttärelleen ovat jääneet pieniksi.
88) Kuinka ne ärsyttävät naapurit, jotka ovat aiheuttaneet älämölöä meidän pihapiirissä pitämällä muun muassa äänekkäitä bileitä, ovat muuttamassa pois ensi viikonloppuna. Toivottavasti tulisi jotkut kivat naapurit tilalle!
89) Hanlon, koska minulla on hänestäkin seuraa päiväsaikaan. Yksinäiset päivät kotona ovat ohi!
90) Ystäväni Paula täällä – vaikka molempien kiireiden takia ei ehditä nähdä, hän ei silti katoa mihinkään.

Kymmenen lisää! Miksi tää nyt alkaa näin tökkiä?

91) Kahden kulttuurin keittiö. Englantilaista Danin tekemänä, suomalaista minun tekemänäni. Ei huono!
92) Raskauspahoinvointi on jo päättynyt – voin syödä (suositusten rajoissa) mitä vain ilman oksennusrefleksiä!
93) Voin juoda taas kahvia. Ah <3
94) Diabetekseni hoito toimii – vauva oikean kokoinen, ja insuliinikin on loppuunsa helppo hoitomuoto!
95) Bournemouth kotipaikkana. Voisin vaikka opetella täällä surffaamaan, jos haluaisin!
96) Kohta pääsen taas kaikkiin kivoihin vauvaryhmiin mukaan Spudin kanssa!
97) Niin ja voin jutella Spudille suomeksi!
98) Minulla on mahdollisuus kokea ”normaali vauvavuosi”. Imetyksineen kaikkineen!

Kaksi vikaa jäljellä. Ja minä tuijotan vain ruutua. Ööö?

99) Kaikki blogin lukijat, jotka olen oppinut tuntemaan. Rikkautta, rikkautta tää on!
100) Minun perhe, kaikessa kokonaisuudessaan! <3

Puutalolle palautteena – kyllä, tätä oli kiva mutta erittäin intensiivistä tehdä!

Olen melko varma, että listaan tuli varmasti toistoa, mutta ette uskokaan miten vapauttavaa tämän tekeminen oli! Ja että pääsin 100:n. Miten sitä silloin masentuneena ei olisi voinut tulla mieleenkään täyttää tällaista listaa ja löytää jopa 100 syytä olla onnellinen?

Tämän saa napata ja toteuttaa ne, ketkä haluaa kokeilla 100:n pääsemistä!


I found 100 reasons to be happy. So I’m happy. Well I knew that anyway. But am happy.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Jep! Täytyypä koittaa tässä jollain hyvällä hetkellä, jos saisi sata kohtaa koottua. Siinä tuli hyvä haaste!;)

Meriannen

Kunhan et ole liian kriititnen sen suhteen mitä kirjoitat ylös, itse kirjoitin ihan suoraan ajatusvirralla kaiken! 🙂 Ja sitten tulokset saattavat jopa yllättää! 😀

Moi!

Kommentoin nyt ihan väärään postaukseen, mutta ehdin seurata blogiasi säännöllisen epäsäännöllisesti ja siksi välillä nautin useamman kirjoituksen annostuksen kerralla. :))
Luin nimittäin mietteitäsi liittyen kommunikointiin ja oman tahdon ilmaisemiseen ja olitkin saanut hyviä ohjeita tilanteiden ja tunteiden sanoittamiseen. Mahdettiinko niissä mainita myös ennakointi? Kuulo- ja näkövamma haittaavat merkittävästi asioiden ja tapahtumien ennakointia arjessa ja tilanteiden ja tapahtumien sanoittaminen on ensiarvoisen tärkeää. Esinesymboleitahan olitte alkaneet jo ikäänkuin ennakoinnin merkiksi käyttääkin, mutta olen vakuuttunut siitä, että teidän tyttö ymmärtää myös puhetta ja hyötyy sanallisesta ennakoinnista.

Omaan elämään vaikuttaminen on tosi tärkeää myös meidän lapsille. Vaikka aina esim. siirtelyihin ja nosteluihin ei voi vaikuttaa, niin Valo on nauttinut siitä, kun häneltä kysyy: ”ootko valmis?” ennen kuin nostetaan. Jos hän vastaa olevansa, nostetaan heti, jos hän ei ole valmis, todetaan, että siirtyä täytyy anyways, mutta voit vaikka minuutin vielä loikoilla ja sitten nostetaan. Samaten Valo saa valita paikan (lattia, tuoli, sohvan kulma, syli), jossa haluaa olla, silloin kun se on mahdollista. Hän saa myös valita leluista ja tekemisistä sen, mikä kiinnostaa.

Teille olisi tärkeä löytää jokin vastauskeino, jolla tyttö saisi kuitattua ”joo” ja ”ei”. Valolla tällainen ”joo” kuittaus on sellainen, että kysyjä laittaa etusormensa hänen kämmeneensä ja jos Valo sanoo ”joo”, hän puristaa sormensa kysyjän etusormen ympärille. Jos hän ei näin tee, se tarkoittaa ”ei”. ”Joo” kuittaus voi olla mikä tahansa, kun juttelet tytöllesi ja kysyt kysymyksiä, seuraa, mitä hän kehollaan tekee kun haluaa vastata ”joo”. Sanoita noita tilanteita: ”Haluutko E mennä lähteä ulos?” jos tyttö osoittaa kehollaan tai ilmeillään pientäkin myöntymistä, sanoita: ”Nyt E sanoo joo, E haluaa ulos” jne.

Kiukkuitkuihin vielä: minä olen ainakin niin mulkku mutsi, että kiukuttelemalla ei meidän huushollissa saa niin mitään läpi. 🙂 Totean kyllä, että nyt sua Valo harmittaa kun ruoka loppui / mikä ikinä kiukun aihe onkin, mutta kiukuttelu ja itkeminen ei auta. Söit jo kaksi annosta ja lisää ei tule. Saatan tämän saman litanian toistaa useamman kerran, mutta sitten Valo saa kiukutella niin kauan kun haluaa, useimmiten hän nykyään tyytyy kohtaloonsa aika nopeasti, kun tietää, että itkemällä ei onnistu.

Kysele ihmeessä lisää kommunikointijutuista jos haluat, me on tehty niiden eteen hirveästi työtä ja mulla on vuosien varrella kertynyt jonkin verran tietopääomaa asiasta. Voit myös mailata. 🙂

Meriannen

Kiitos Valon äiti aivan upeasta kommentista ja tiedätkö, voi tosi hyvin olla että laitan sinulle vielä sähköpostia tulemaan! Kun tämä kommunikointi on niin tärkeä ja siksi jopa pelottavakin aihe, kun toivoisi tekevänsä parhaansa että tyttäreni tietää tulevansa ymmärretyksi ja että hänelle kehittyisi selkeä tapa kommunikoida, mitä kautta muutkin häntä ymmärtäisivät… ja sitä siksi toivoisi tekevänsä kaiken ”oikein”.

Ja tuo sormikuittaus kuulostaa äärettömän mielenkiintoiselta! Mitenkä sen hänelle opetit? Miten se lähti, mistä idea tällaiseen lähti? Mietin, että toimisiko se Elsalla – hän tykkää puristaa sormea, jos hänelle sormen antaa…

Suurinosa kommunikointiopeista on tullut meidän äärettömän ammattitaitoiselta puheterapeutilta. Kuittaamista opeteltiin ihan vain mallittamalla ja sanoittamalla. Eli kun Valo mielellään puristi sormesta kiinni, niin sitä alettiin kysymystilanteissa hänelle mallittaa ja juuri aina sanoitettiin hänen vastauksensa. (”Valo, jos haluat vastata joo, purista sormesi minun sormeni ympärille” ja aina kun hän teki niin, niin ”Nyt Valo sanoit joo”) Meidän puheterapeutti puhuu siitä, että vanhemman/hoitajan tehtävä on aina ”täytttää puhumattoman lapsen puhekupla” eli tuoda julki se, mitä lapsi sanoisi, jos osaisi. Ei monimutkaisilla lauserimpsuilla, vaan muutamalla selkeällä sanalla. Kun aikuinen sanoittaa lapsen eleillään ilmaisemat asiat, hän tuo esille sen, että lapsi on tullut ymmärretyksi ja se tuo lapselle lisää motivaatiota kommunikointiin.

Meriannen

Tuo sanoitus kuulostaa kyllä niin, niin järkevältä.. Pitää ruveta kokeilemaan! En nyt tähän hätään osaa sanoa mitään muuta kuin kiitos, ja että arvostan! Arvostan kovasti kaikkea sinulta saamaani apua ja neuvoja! <3

Hieno ja haastava listaus! Täytyy nostaa kyllä hattua pitkän listan tekemisestä tärkeästä aiheesta. Ei ihan tuosta noin vaan kirjoiteta sataa erilaista syytä, jotka tekevät onnelliseksi. Onnellisuus koostuu juuri monista erilaisista asioista, jotka yhdessä kokonaisuutena luovat onnellisuuden. Onnellisuus on myös asenne.

Meriannen

Totta sekin, onnellisuus on myös asenne – joka saavutetaan terveellä asennoitumisellä itseen ja elämään! 🙂 Ei kun kuule Julle vaan kokeilemaan, jos siekii saisit sata kohtaa täyteen!!

Oi,ihana postaus. Ja ihana että raskauspahoinvointi takana! <3

Meriannen

Tätä oli tosi kiva tehdä! Ja mieletön fiilis kun pääsi sataan asti! Melkein yhtä hyvä fiilis kun tajusin että voin juoda taas kahvia ?

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.