Perhe-elämä
29.10.2015

SSDD. Sitä meille kuuluu.

SSDD. Sitä meille kuuluu.

”Maiju, mitä sulle kuuluu?”

Ystävät ovat kyselleet, huolestuneinakin, ja aina minä olen vastannut jotain tähän malliin kuin:
”Ihan hyvää. Jotain paskaa tapahtui, mutta en oo valmis puhumaan siitä.”

Tiedän itse, että olisin entistä huolestuneempi, jos ystäväni vastaisi minulle noin, eikä haluaisi puhua asiasta. Onko tilanne siis vielä päällä? Onko vauvalla kaikki hyvin? Parisuhteessa kaikki hyvin?

Tämä postaus on teille kaikille upeille ystävilleni, jotka ette ole painostaneet, mutta olette koko olemuksellanne antaneet ymmärtää, että täällä ollaan kun tarvitset.
Arvostan. Enemmän kuin uskottekaan.

squishstanding

Kuvan (c) Dani Hanlon

Mitä meille siis kuuluu?

Same Shit Different Day.

  • Elsa kehittelikin siitä pienestä kuumeilusta sitten kunnon köhän, mutta lääkäri ei ollut onneksi huolissaan. Kaikki räkäkura oli kerääntynyt vain kurkkuun, ei keuhkoihin, ja vaikka yöt ovat menneet köhiessä niin päivät ovat menneet paremmin. Tänään ei kuitenkaan uskallettu viedä tyttöä päiväkotiin, sen verran hän yskien köhi sitä limaa ulos..

  • Meidän suihku ei ole kohta toiminut kolmeen viikkoon. On kuulkaa tosi hehkeä olo nyt! Ollaan käyty meidän ihanan naapurin luona suihkussa, mutta ei sielläkään kehtaa jatkuvasti olla vedellä läträämässä. Maanantaina korjaajatyypit kävivät jo asentamassa meidän suihkuun uuden pumpun imemään vettä pois, mutta jo tiistaina todettiin ettei se mokoma häkkyrä toimi. Nyt edelleen odotellaan, josko ne korjaajat tulisivat takaisin tutkimaan, että missäs nyt vika!

    hehkeeeee

    Viehättävä fiilis. Edellisen kerran kehtasin mennä naapuriin suihkuun sunnuntaina.

  • Spudin liikkeet näkyvät nyt myös ulkoapäin! Melkein harmittaa, kun nyt ne suloiset potkut eivät ole vain minun ja hänen välistä kommunikointia, mistä muut tietäisivät vain jos kertoisin. Nyt ne ovat niin selkeästi muillekin nähtävissä, kun masu elää ihan omaa elämäänsä.. että turha mitään yrittää peitellä!

  • Rubyn pääsykokeen tulokset saapuivat – jäi viidestä pisteestä kiinni. Viidestä. Tyttö itse oli kuitenkin tyytyväinen tulokseen, ja me juhlistettiin tyttöporukalla hänen pääsykokeiden tuloksia tuloksesta riippumatta lähtemällä keilaamaan. Tyttöporukalla siksi, kun isänsä oli kipeänä tuolloin! Äitinsä on kuitenkin laittanut tytön kouluhakemuksiin ensimmäiselle paikalle tuon Rubyn haluaman koulun, ja pidämmekin peukkuja pystyssä ja sormia ristissä, että Ruby pääsisi silti siihen haluamaansa kouluun. Niistä viidestä pisteestä huolimatta. Kuulin nimittäin jälkikäteen, että tuo nimenomainen testi oli 11-vuotiaille tarkoitettu, ja Ruby meni sinne rohkeasti 10-vuotiaana. Mikä likka.

  • Saa tuijottaa – blogin Elisa oli meillä, mikä oli hyvin monella tavalla virkistävää ja ajatuksia herättävää! Oli mielenkiintoista seurata, kuinka hän itsenäisesti toimi kaikessa ja kävimme niin mieltä avartavia keskusteluja arjesta vammaisena, että.. olen ihan sanaton nyt. Minua jäi ainoastaan harmittamaan se, että en pystynyt toimimaan kovinkaan hyvänä ”emäntänä” ja ”oppaana”. Arjen pyörityksen ja omien olojen vuoksi minä en jaksanut lähteä kävelyille tai viemään häntä katselemaan Bournemouthin paikkoja, mikä minua ketuttaa edelleen. Mutta onneksi ihanaa Elisaa ei moinen haitannut, vaan hän tutki omatoimisesti paikkoja.

  • Omat oloni vaihtelevat suoranaisesta uupumuksesta mukavan pirteään puuhasteluintoon. Niin päivästä, kuun asennosta, säästä ja yön nukkumisasennoista kiinni! Masu kasvaa, ja kävelen jo ajoittain kuin ylipainoinen ankka vaappuen puolelta toiselle melkein liioitellen. Olen myös selkeästi kömpelöitynyt, kun en yhtään osaa muistaa kuinka iso sitä oikeasti jo olenkaan. Nimimerkillä tiskatessa paidan alaosa aina märkä, sekä sainpa kivan paloarven venymisarkien sekaan, kun kokatessa kurotin ottamaan jotain hellan yli ja masuhan siinä sitten kivasti lepäsi hellanlevyllä. Auts.

    Mistä tulikin mieleeni, joko olet osallistunut #ylpeäarvistani – haasteeseeni? Työstän piakkoin koostetta aiheesta!

Siis mikä paska?

Tämä on edelleen epäselvänä möykkynä mielessäni, vaikka todennäköisesti koko tilanne on jo selvitetty. Se kaikki tapahtui vaan niin yllättäen ja sen jälkeen tuntui pitkään, että pää hajoaa ihan kokonaan. Aiheutti ylimääräistä stressiä ja huolta ihan loppuunsa typeristä asioista, ja aina tästä kertoessani kukaan ei meinaa uskoa, että näinkö oikeasti tapahtui.

No, niin tapahtui.

Olin ollut siis yhteyksissä sosiaalitoimiston toimintaterapeuttiin Elsan sängystä – hänhän nukkuu vieläkin kehdossa pinnasängyssä, joka toimii muuten tosi hyvin hänelle, mutta minun on hyvin hankala häntä sieltä nostaa tai sinne hänet laskea masuni takia. Tästä on muiden ammattilaisten kanssa ollut puhetta, että meidän kuuluisi saada tytölle sellainen ”sairaalasänky”, jota voi nostaa ja laskea ja jonka kaiteet saadaan laskettua kokonaan pois… Jossa voitaisiin nostaa sängyn toista puolikasta pystyyn, jos Elsa olisi esimerkiksi kipeänä ja hänen pitäisi nukkua pystymmässä asennossa.

Toimintaterapeutti tuli paikalle vain sanoakseen, ettei Elsa ole vielä tarpeeksi iso moiseen. Saisimme kyseisen sänkymallin hänelle sitten myöhemmin, kun hän olisi pidempi ja painavampi, muttei vielä. Tämä selvä, ei ongelmaa.

Pahoittelin tälle toimintaterapeutille kämppämme sotkuisuutta, sillä olimme juuri muuttaneet huonekalujen järjestystä ja kantaneet Elsan sängyn makuuhuoneesta tänne olohuoneeseen. Miksi?

sleepysquish

Kuvan (c) Dani Hanlon

  1. Elsa tuntuu nukkuvan kaikkein mieluiten olohuoneessa. Hän saattaa nukahtaa ihan omia aikojaan olohuoneessa, koska hän vaistoaa muita ihmisiä olevan vielä läsnä. Jos kannoimme hänet omaan huoneeseensa sänkyyn nukkumaan, kun hän oli vielä hereillä, hän ei sinne rauhoittunut. Ei, vaikka joku pysyi hänen seuranaan, kunnes hän nukahtaisi – jos sitä tapahtui ollenkaan.

  2. Muuttaessamme tänne Rubyn oli tarkoitus tulla meille vain joka toinen viikonloppu, niin kuin aina ennenkin siihen asti. Mutta jo keväästä lähtien hän on viettänyt meillä kokonaisia viikkoja, tai sitten kahdestä neljään yöhön viikossa. Tämä tarkoittaa, että hän on meillä myös kouluiltoina, milloin hänen on tottakai saatava hyvät yöunet seuraavan päivän koulua varten. Elsa ei nuku öitään vieläkään putkeen, joten heidän sijoittamisensa samaan huoneeseen nukkumaan ei olisi ollut reilua Rubylle. Minkä vuoksi siirsimme Elsan olohuoneeseen.

  3. Harkitsimme Elsan siirtämistä meidän makuuhuoneeseemme, joka toimisi seuraavan melkein kahden kuukauden ajan. Kunnes Spud syntyisi. Elsahan ei Spudista häiriintyisi, mutta jos ja kun Spud on kuuleva, hän voisi häiriintyä Elsasta. Jolloin joutuisimme siirtämään Elsan uudestaan jonnekin muualle, koska tottakai Spud nukkuisi minun lähelläni ensin. Halusimme löytää Elsalle sen pysyvän, oman nukkumapaikan, josta tulisi pysyvä osa hänen unirutiiniaan.

  4. Hylkäsimme välittömästi ajatuksen siitä, että Ruby nukkuisi olohuoneessa. Kouluiltoinahan hän menee sänkyyn puoli yhdeksän aikoihin, mikä tarkoittaisi sitä, että sitten jokaisen muun pitäisi siirtyä olohuoneesta pois. Emme voisi viettää ollenkaan aikuisten välistä yhteistä aikaa, jolloin katsoisimme aikuisille sopivaa tv-sarjaa tai juttelisimme seuraavan päivän suunnitelmista vain aikuisten kesken. Koska Ruby kuulee ja hän häiriintyisi päällä olevasta tv:stä ja/tai rupattelevista aikuisista. Siksi oli tärkeää saada hänet nukkumaan omaan huoneeseen. Kun taas

  5. Elsa ei kuule. Häntä ei häiritse päällä oleva televisio, kun häneltä otetaan sisäkorvaistutteet pois päältä. Hän ei myöskään häiriinny television vilkkuvista valoista, koska se tuntuu päinvastoin rauhoittavan häntä. Hän ei ole yksin. Siksi voimme hyvin keskustella aikuisten asioista ja katsella aikuisille sopivia ohjelmia televisiosta, vaikka Elsa olisikin nukkumassa samassa huoneessa. Hänhän ei nukkumapaikaltaan suoraan näe televisiota, joten hän ei pystyisi seuraamaan sitä, mitä me aikuiset katsomme. Oli se sitten Walking Deadia tai Criminal Mindsia.

Kumma juttu, että siirsimme tosiaan Elsan sängyn tänne olohuoneeseen ja kannoimme ylimääräisen yhden hengen sängyn tänne myös nukkumapaikaksi sille, joka olisi ”Elsa-vuorossa”. Jos olisimme jättäneet vain sohvat tänne olohuoneeseen, minä en olisi voinut pallomahaisena vahtia ollenkaan Elsan unta enää. Mitä haluan tehdä vielä niin kauan kun pystyn, koska sitten kun Spud syntyy, minun tehtäväni öisin on huolehtia vain hänestä, jolloin Elsan unen vahtiminen jää Hanlonin ja Danin tehtäväksi.

Tästä ei kuitenkaan toimintaterapeutti tykännyt, vaan palattuaan toimistoonsa hän meni puhumaan meistä pomolleen välittömästi. Viidentoista minuutin päästä hän oli toisen sossunaisen kanssa luonamme uudestaan. Lastensuojeluilmoituksen merkeissä.

ruuuubs

Saimme valitukset siitä, että Elsa nukkuu olohuoneessa.
Saimme valitukset siitä, että Elsa nukkuu samassa huoneessa, missä on neitokakaduja.
Saimme valitukset siitä, että Rubyn tarpeet menivät Elsan edelle. (He jopa kehtasivat kysyä, että mitä mieltä minä olin tästä, koska en ole Rubyn biologinen äiti.)
Saimme valitukset siitä, että Ruby haluaa viettää meillä niin paljon aikaa kuin hän haluaa. Heidän mielestään meidän pitäisi rajoittaa Rubyn asumista meillä vain viikonlopuille. (Mihin minä välittömästi sanoin ei, koska Ruby on osa meidän perhettä. Hän on meidän perheenjäsen. Hän saa tulla kotiin aina, ihan milloin tahansa. Tämä on hänen kotinsa myös.)
Saimme valitukset siitä, että meillä oli sotkuista. (Vaikka olin juuri selittänyt, että meillä oli normaalia sotkuisempaa, koska olimme juuri vaihtaneet huonekalujen järjestystä ja osa tavaroista etsi uutta paikkaa.)

Kysyin, mitä he lastensuojeluilmoituksella tarkoittivat. Esitin tyhmää. Halusin kuulla, että ihan oikeastiko he tekevät lasun tällaisista asioista, kun jossain muualla voi olla väkivaltaisten vanhempien lapsi apua kaipaamassa. Jossain muualla voisi olla oikeasti apua tarvitseva lapsi.

Me olemme täällä tarkistamassa sitä, että oletteko te soveliaita vanhempia Elsalle.

aamupalameiningit

Tuntui, että kaikki ylläolevat selitykset, mitkä tilanteelle annoin, menivät kuuroille korville. Jopa se, kun sanoin että te ette selkeästi tunnu näkevän meidän perhettä yhtenä perheyksikkönä, tuijotatte vain yhtä perheenjäsentä. Huomautin, että jos laittaisimme Rubyn nukkumaan olohuoneessa tai jos Elsa ja Ruby nukkuisivat samassa huoneessa, tehtäisiin pian lasu siitä, että Ruby on väsyneenä koulussa sanonut, että hän ei saa kotona nukuttua.

Kun he lähtivät, minä kävin naapurilta kysymässä, voisiko hän ottaa hoitoon neitokakadut. Tekisimme testin nähdäksemme, onko sillä Elsan kuntoon mitään merkitystä, onko huoneessa neitokakaduja vai ei. Sillähän heille ei tuntunut olevan mitään merkitystä, että Elsa vietti suurimman osan päivästä olohuoneessa muutenkin, missä neitokakadut ovat ja että neitokakadut ovat meillä olleet jo yli puoli vuotta, eikä tytöllä ole ollut mitään allergia- tai muita oireita linnuista. Jos olisi ollut, ei meillä lintuja enää olisi. Nyt linnut ovat olleet jo parisen viikkoa yläkerran naapurilla, eikä Elsa ole osoittanut hyötyneensä tilanteesta mitenkään. Hän sai myös flunssan nyt, kun linnut eivät täällä ole – eli hänen flunssajaksonsa / röhimisensä eivät ole millään tavalla sidoksissa neitokakaduihin.

Järjestimme myös suursiivouksen viikonlopun aikana – aivan niin kuin olimme suunnitelleet muutenkin, mutta nyt entistä tarkemman. Pyysimme apua kavereilta ja naapureilta, ja he tulivat auttamaan. Paikka suorastaan kiilsi viikonlopun jälkeen.

Sossutyypit tulivat takaisin viikonlopun jälkeen. Sanoivat paikan näyttävän paljon paremmalta ja kyselivät vieläkin nukkumajärjestelyistä. Sanoin, että tämä on nyt väliaikainen ratkaisu; jos ja kun Elsa alkaa nukkua yönsä putkeen, voi hän siirtyä takaisin makuuhuoneeseen nukkumaan samassa huoneessa Rubyn kanssa. Mutta niin pitkään kuin näin ei ole, hän nukkuu olohuoneessa. He lähtivät, ja ymmärtääkseni lasu on nyt suljettu.

Meidän perhetukihenkilömme on vielä heihin yhteyksissä tämän viikon aikana nähdäkseen, mistä kaikki tämä oikeasti johtui ja että oliko lasu aiheellinen.

Tämä kaikki menee samaan sarjaan Kun sossu kiusaa – postauksen kanssa.

laughinsquish

Kuvan (c) Dani Hanlon

Minä olen aina halunnut ajatella, että sossun tarkoitus on olla apuna ja tukena. He tulevat olemaan meidän apunamme pitkään, onhan meillä tosiaan erityislapsi. Mutta tällaisten tapahtumien jälkeen minun kynnykseni soittaa heille ja pyytää apua on kasvanut melkein ylitsepääsemättömäksi. Entä, jos soitan heille, että meillä on joku ongelma tai tarvitsisimme oikeasti apua jossakin, entä jos se muuttuisi lastensuojeluilmoitukseksi myös? Koska pyysin apua? Miten voin luottaa siihen, että saamme apua tarvittaessa, ilman että meitä aletaan uhkailla sillä mahdollisuudella, että lapsemme otettaisiin huostaan?

Työtäänsähän he vain tekevät, ja haluan uskoa, että tällainen meidän perheemme elämistavan jatkuva syynääminen on standardia – ja sen avulla he huomaisivat oikeasti ne lapset, jotka apua ihan aikuisten oikeasti tarvitsisivat. Minulle ja meille tämä tuntuu vain kiusaamiselta ja turhan huolen aiheuttamiselta.

Että sellaista meille kuuluu.

Ps. Vielä on hilkun verran aikaa osallistua Kaksplussan syystempauksen arvontaan, jossa voit voittaa 200 euron lahjakortin! Joko osallistuit?
Pps. Joko ihastelit, kuinka paljon Elsa näyttääkään minulta?


To answer to all of your questions of ”How are you doing?” I go and say: SSDD. Same Shit Different Day. Shower still not working, Elsa is poorly, Spud is kicking nicely and mostly I’m really tired. Same Shit. Different Day.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Ai niin ja me vanhemmat nukutaan olohuoneessa… Kukas tekee äidinsuojeluilmoituksen????

Aloin juuri lukea blogiasi ja olen täällä silmät renkaana! Tuolla on lapsia jonka vanhemmat istuvat baarissa tms ja tällaisiin asioihin sitten takerrutaan!! Huhhuh!

Meriannen

Jep… tai lapset leikkivät kotona kalja- ja viinapullojen ympäröimänä, jotka olisi sitä sotkua.. Mutta no. Pitää vaan yrittää ajatella että kyllä tässä lapsen parasta on ajateltu, niin sossu kuin mekin..

Siis mitää?! Monttu kyllä loksahti useampaan otteeseen auki tätä lukiessa. On taas mainio osoitus siitä, että viranomaisten aika ja energia menee ihan vääriin asioihin, jolloin ehkä todelliset apua kaipaavat perheet jäävät huomiotta. Mukavaa marraskuuta teidän perheelle, toivottavasti enää ei kuuluisi shittiä 😀

Meriannen

No toivottavasti ei tulis enää tällaista shittiä, on ollut sitä ihan tarpeeksi jo! 🙂 Muiden ammattilaisten kanssa jutellessa tästä hekin ovat olleet tyrmistyneitä ja käskeneet unohtamaan, joten ei kai tässä sitten oikeasti edes ole mitään murehdittavaa tai huolehdittavaa! 🙂 Ihanata marraskuuta myös sulle! <3

Miten voi olla? Paljon voimia <3 <3

Meriannen

En sitä oikein itsekään käsitä.. mutta anyway.. Kiitos ❤

Mä en kyllä ymmärrä tuota yhtään! Jessus sentään! Miksi ihmeessä olohuoneessa nukkuminen on ongelma, jos ja kun tyttö itse ei kärsi siitä? Huonehan se on siinä, missä muutkin. Päinvastoin, olosuhteet huomioon ottaen, Elsan nukuttaminen olohuoneessa tuntuu järkevältä. Ja kaikillahan on välillä sotkuista… Älä ota asiaa liian rankasti, kyseessä oli varmaan joku siivoushullu virkaintoinen sosiaalityöntekijä ja hänen subjektiivinen arvionsa!!!

Meriannen

No näin minäkin ajattelin, yksi huone muiden joukossa, kaikkien etu huomioon ottaen ja eritoten kun hän tuntuu olevan kaikkein rennoin juuri olohuoneessa! Yritän olla ottamatta liian rankasti, mutta heikkoina hetkinä tuntuu pahalta.. mutta sitähän tää on, aina välillä. Kiitos tosi ihanasta kommentista ❤

Kylläpä on erittäin ikävää ja omituista. Näitä lasu-juttuja kuvittelee aina kerrotavan vain legendoina, mutta että näin tapahtuu ihan oikeasti ja hyville ihmisille. Olen seurannut jonkin aikaa blogiasi ja miettinyt, kuinka hyvä äiti jaksat olla Elsalle haasteista huolimatta. Välillä itselläni on huono äiti -syndrooma kahden terveen lapsen kanssa. Tsemppiä jatkoon ja onnellista loppuodotusta!

Meriannen

Parhaani me yritetään, ja kyllä täälläkin välillä kärsitään huono äiti – syndroomasta! Kun aina tuntuu olevan parantamisen varaa, aina jotain voisi tehdä paremmin 😉 Mutta eikö se ole myös osoitus siitä, että itse haluaa kehittyä ja olla se paras mahdollinen äiti omille lapsille? Niin sinä, kuin minä 🙂

Uhhh, jopas oli tapaus. 🙁 Ymmärrän, että on velvollisuus puuttua jos mielestään näkee epäkohtia – mutta kyllä myös olisi velvollisuus kuunnella asianomaisia, ja ajatella kaksi kertaa kuulemaansa. Todella kurjaa, mutta koeta olla välittämättä. Teidän kanssa työskentelevät ihmiset tietää kuitenkin, että Elsalla on parhaat mahdolliset vanhemmat.

Ja hei, se haaste! #blogisitarina siis!

Meriannen

Nämä muut ammattilaiset ovatkin olleet tyrmistyneitä tapahtuneesta, ja vakuuttaneet että ei oikeasti ole mitään syytä huoleen.. Että Elsalle paras paikka on kotona isin ja äidin luona 🙂 Jospa se siis tästä, yritän kovasti jo päästä tästä yli ja mennä eteenpäin… Ne on vain pahat sanat nuo, ”oletteko soveliaita vanhempia Elsalle..”
Kova pala purtavaksi!

JEE KIITOS HAASTEESTA!! <3

Siis eikä mitä touhua 🙁 Kyllä on sossuilla näköjään pallo hukassa.. Tsemppiä näihin juttuihin!

Meriannen

Pallo hukassa ja hommatkin hanskassa, mutta hanskatkin hukassa! :’D

Voi jestas!! Edelleen toistan, että olet paras äiti mitä kuvitella saattaa, oli se sitten Elsa tai joku muu. Ja Elsalle nyt vielä tarvitsee olla, miten sen nyt sanoisi, astetta parempi vanhempi, koska kaikenlaista huolta ja jaksamista on niin paljon enemmän! Ja tehän olette sellaisia ja kaiken lisäksi teillä on vielä ylimääräinen, koulutettu aikuinen kotona! Jo oli omituinen tapaus, mutta olemmehan mekin joutuneet aika omituisen kuvion kohteeksi, jos muistat minun siitä kertoneen. En nyt tähän jaksa avautua mistä tarkemmin oli kyse, mutta lopputuloksena meilläkin oli vain kynnyksen nouseminen mahdollisimman korkealle. :/

Meriannen

Kiitos tessa <3 Kyllä, todellakin tosi tosi tosi omituinen tapaus ja jättää juuri sellaisen pienen pelon, että uskaltaako sitä ikinä oikeasti sitten pyytää apua jos sitä tarvitsisi.. Ja muistan mitä kerroit, teilläkin siis oikein kummallinen tilanne! Ja ei auta tosiaan siinä, että pystyisi pyytämään apua sitten tarvittaessa. :<

Voi kurja! Olette selvästi erinomaisia vanhempia Elsalle. Ajattelet Elsan parasta ja teet niin paljon hänen eteen. Tämä tulee postauksistasi esiin hyvin. Epätietoisuus on inhottavaa, toivottavasti saatte pian lopullisen selvyyden että asia suljettu. Tsemppiä ja jaksamista koko poppoolle!

Meriannen

Kiitos peppilotta <3 Kyllä me parhaamme yritetään, ja että otetaan huomioon koko perheen tarpeet eikä vain yhden perheenjäsenen.. Kiitos ihana tsempeistä! <3 Ja toivottavasti tosiaan kohta tulis 100% varmuus että lasu on suljettu!

No voihan kökkö! Johan oli taas tarina! Onpas kurjaa, että tuollaista joudutte kokemaan.. Toivottavasti nyt ymmärsivät sen, että olette parhaat mahdolliset vanhemmat omillenne. Menin ihan sanattomaksi. Tsemppii!

Meriannen

Toivottavasti.. Ja pahemmaksi tilanteen tosiaan tekee se, että tää oli jo kolmas lasu. Kaikki ihan turhia. :< Tuntuu, että meidän vanhemmuutta arvostellaan koko ajan, eikä auteta, vaan just uhkaillaan.. Toivon vain, että olisivat yhtä systemaattisia kaikkien perheiden kohdalla, että ne apua tarvitsevat tultaisiin oikeasti huomaamaan. Tää vaan jättää just tuon ilkeän pelon, että uskaltaako sossulta edes apua pyytääkään koskaan, sitten jos ja kun tarvitaan, kun nyt on ollut tällaista? :<

Kiitos tsemppauksista <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.