Perhe-elämä
28.10.2015

Maanantai-illan ajatusvirtaa

Maanantai-illan ajatusvirtaa

On minun vuoroni vahtia Elsan unta tänä yönä. Hänellä on ollut vähän nuhan poikasta viime aikoina, ja parin viikon ajan punoittaneet posket ja hampaiden narskutus on vaihtunut pienimuotoiseen kuumeiluun. Hampaitakin siis pusketaan taas niiden vaaleanpunaisten ikenien lävitse. Toisin sanoen vähän jännittää. Mitenkähän sitä nukutaan tänä yönä? Nyt tyttö nukkuu sängyssään rauhallisesti, ja tiedän, että minun pitäisi myös laskeutua täysin vaakatasoon ja pusertaa simmut kiinni. Mutta, kun.. Makaan olohuoneeseen kannetulla sängyllä, ja mahaa taas kouristaa. Ei suinkaan supistus, vaan ihan vain suoraan sanottuna kaasut suolistossa vetävät maharallia. Kun jaksan vain odottaa hetken kärsivällisesti, ovat kaasut päässeet ulos ja olo on taas helpompi.

squishyhihhih

Kunnes pitää taas kaivaa maaginen närästyspulloni esiin. Pieni kulaus, ja rauha leviää välittömästi heti nielusta alaspäin.

Vaihdan kylkeä, kuuntelen kun Elsa huokaisee unissaan.

Spud, syntymätön vauvani päättää herätä, ja tuntuu venyttelevän. Jalat kopisevat lantioluitani vasten, kädet levittävät vatsakumpua. Sitten aloitetaan jumppa, ja potkut tuntuvat hassusti niin mamman takalistossa kuin myös sitten masupuolella. Huvittaa, ja silittelen masua. Raskausviikot alkavat kovasti lähestyä niitä pelottavia viikkoja nyt – odottaessani Elsaa näillä raskausviikoilla minä hetkenä hyvänsä tapahtui se katastrofaalinen häiriö istukassa, mikä alkoi viedä häneltä enemmän verta kuin mitä antoi hänelle takaisin.

Siksi jokainen potku on niin elintärkeä, niin minulle kuin kenelle tahansa raskaana olevalle. Kun lapsi potkii, ainakin tiedät hänen voivan hyvin. Hän jaksaa potkia. Jos potkuja ei yhtäkkiä kuulukaan, niin parempi käydä tarkistuttamassa kuin vain arvailla kotona.

Spud tuntuu rauhoittuvan, mutta minun ajatukseni ovat lähteneet kiitoon. Päästän taas yhden kaasun kehostani ja yritän taistella sormieni syyhyä vastaan. Mutta kaivan kuin kaivankin läppärin esiin, ja annan sormien vaeltaa näppäimistöllä. Annan ajatusten tulla, sensuroimatta, täysin vapaasti vain kirjoittamisesta nauttien.

Ja sitä tulosta te nyt luette. Pientä hetkeä ennen kuin meikämamma pystyi nukahtamaan lokakuisena maanantai-iltana. Kirjoittaminen rauhoitti kuohuavan mielen.


On Monday night it was my turn to look after Elsa during the night, and I couldn’t go to sleep as I had a huge urge for writing. The results of that is above in Finnish. My thoughts were racing about the pregnancy as I was listening to Elsa’s sleepy noises and feeling Spuds kicks. I felt so blessed to feel her energised kicks, as we are reaching for the pregnancy weeks now in which something went horribly wrong when I was expecting Elsa. Around these weeks the placenta started to take more bloods away from her than it gave back to her, that’s why she suffered from lack of oxygen. Therefore to feel Spuds strong kicks I feel relieved everytime; she’s feeling well, she’s strong enough to kick, she’s not suffering.. After writing all these thoughts down I felt calmer and was able to go off to sleep.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.