Muut
22.10.2015

Tällä viikolla opittua…

Tällä viikolla opittua…

Ette ikinä usko, mitä kaikkea meillä on tällä viikolla opittu!

Elsanursery

Kuvan (c) Dani Hanlon

Tämä kuvassa oleva sateenkaarinauha on yksi esimerkki ”object of reference”, minkä tarkoitus on kertoa näkövammaiselle Elsalle, mitä tapahtuu seuraavaksi. Vieläkin opettelemme tämän nauhan tarkoituksesta, koska tyttö näkee ja koskettelee sitä vain kahdesti viikossa pienen hetken ajan. Annamme sen hänelle tutkittavaksi, kun hän on jo pyörätuolissaan valmiina lähtemään päiväkotiin, ja hän saa pidellä sitä koko parin sadan metrin matkan päiväkotiin. Päiväkodissa Liisa ottaa sen häneltä pois ja aloittaa tervetulolaulun. Aikanaan tyttö oppii, että nauhat tarkoittavat päiväkotipäivää. Vielä nauhat eivät siis saa aikaan suurta reaktiota tytössä. Vielä.

Tänään kuitenkin tyttö käytti osaavasti molempia käsiään yhteistyössä nauhojen tutkimisessa. Kuulostaa ehkä vammattoman lapsen vanhemmalle pieneltä, kun kerron että tyttöni piteli molemmilla käsillään nauhojen eri päistä kiinni ja ensimmäistä kertaa toi käsiään yhteen nähdäkseen molemmat kätensä yhdessä nauhojen kanssa. Mutta vakavasti cp-vammaisen lapsen äiti ymmärtää, kun kerron että minä olin kyynelissä. Olemme tehneet niin kauan töitä sen eteen, että Elsa pystyisi tuomaan kätensä kehonsa keskelle ja tutkimaan esinettä molemmilla käsillä yhtä aikaa. Ja hän kerrankin itse, auttamatta, tekee juuri niin..

Se on merkittävä, iso edistysaskel.

Elsanurseryy

Kuvan (c) Dani Hanlon

Kuten myös se, mitä Elsa teki ensimmäistä kertaa tiistaina ja mistä Facebookissa ja Twitterissä meitä seuraavat jo tietävätkin.

Elsa aivan yhtäkkiä alkoi potkia ja keinua, mitä hän tekee päästäkseen selältään sivulleen. Tässä sinällään ei ole mitään uutta – hän ei tee sitä useasti, mutta hän osaa siirtyä nätisti selältä sivulleen. Hän on kauniisti pitkällisen harjoittelun jälkeen oppinut tukemaan itseään ollessaan sivullaan, pitämällä alimman jalan suorana ja päällimmäisen jalan polvesta taivutettuna.

Päästyään sivulleen hän kuitenkin alkoi sisukkaasti työntää päätään kohti lattiaa. Keinuminen jatkui, kädet heiluivat, peppu nousi lattiasta. Katselin häntä ihan ymmälläni vähän matkan päästä, tökkäsin Elisaa että hänkin seurasi tapahtumaa. Ei kestänyt kauaa, kun Elsa oli pyörähtänyt masulleen. Ensimmäistä kertaa tarkoituksellisesti.

Hyppäsin auttamaan häntä käsiensä kanssa, ja hän oli hetken aikaa masullaan, yrittäen nostaa päätään. Pyöräytin hänet sitten takaisin selälleen, ja voi sitä onnistumisen virnettä! Kun päästin hänestä irti, hän aloitti keinumisen uudestaan. Pian hän oli sivullaan, sitten taas masullaan.

Menin pian päikkäreille, ja tullessani takaisin minulle raportoitiin uutta. Tyttö oli maannut leikkimatollaan, minkä ylitse menee lelukaari. Tyttö oli oppinut nappaamaan kaaresta kiinni ja vetämään itsensä sen avulla masulleen. Se onnellinen, aktiivinen tyttö tervehti minua kyseiseltä leikkimatolta itseensä tyytyväisenä – ”Hei äiti, katso mitä minä nyt osaan tehdä!”.

Tänään kirjoitinkin päiväkodin reissuvihkoon:

”Elsa oppi tiistaina kierähtämään selältä masulleen itse – watch out!”

Päiväkotipäivän jälkeen hoitaja kommentoi – jep, todellakin tyttö on oppinut.

Näin sitä jokainen lapsi oppii ajallaan. Jotkut nopeammin, jotkut hitaammin – mutta oppivat. Omassa tahdissa, kun heitä vain kannustetaan ja annetaan oppimiseen mahdollisuuksia.

Ps. Joko äänestit meitä Indiedays Blog Awardseissa? Itse olen jo äänestänyt omia lemppareitani, kuten muita ulkosuomalaisten blogeja (Go 4 it Vol 2, Nauran auringolle ja Terkkuja Leilalta Italiasta) ja lemppariäitiysblogejani (47 palasta, Amalian harvinainen sairaus, Fit Fat Mama ja Puutalobaby). Haluaisitko paljastaa minulle, ketä sinä olet äänestänyt?


We have been actively introducing different objects of reference to our visually impaired child to give her more of a clue what’s going to happen next. One of them is about going to the nursery, for which we have got rainbow ribbons for. As she only sees them twice a week for a short period of time she hasn’t yet grasped the whole idea of it, but today she did something amazing with them. It might sound as quite a small achievement if you haven’t got a child with cerebral palsy yourself, but to us it was huge to watch how Elsa brought her hands together to the middle line of her body to explore the item in hand with both of her hands at the same time. We have been working so hard for a long time to achieve that so to see that she was capable of doing just that brought tears to my eyes! So to highlight, she got her hands together to be able to look at them both and explored the rainbow ribbons with both hands at the same time.. It’s.. just.. amazing.

As another achievement for this week that our followers on Twitter already know, Elsa learned to roll from her back to her tummy on purpose for the first time ever on Tuesday. Suddenly she started to swing herself from side to side, which she does to eventually get onto one side and then steady herself safely with her bent knee that she has learned to do after so much practicing.. But now it didn’t end there, as it usually does. She started to turn her head towards the floor and continued rocking herself and lifting her bum up. Soon she was on her tummy. I rushed to help her with her arms that were not in a correct position for tummy time, but she didn’t protest. After spending a bit of a time on her tummy and trying to lift her head up I helped her to get back on her back. She gave me the biggest grin as if to say ”Mummy, did you see what I just did? Wasn’t I just awesome?”. Then she started rocking herself again, and not long after she was again on her tummy.

I went for a little nap and when I eventually got back up others had more news to share with me. Elsa had been laying on her playmat that has a pole for the toys to hang over her head. Elsa had learnt to reach for the pole and pull herself down to her side and then to her tummy with the help of the pole. So purposeful! So inventional as well!

So today I wrote to her diary between the nursery and home that:

”Elsa learned to roll from her back to her tummy on Tuesday – watch out!”

This is perfect example of how every child learns in their own pace. Some quicker, some slower, but everyone does if you only give them chances to learn and encourage them kto do so. So does our Squish. So does your child.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Hienoa Elsa! Hittaasti mutta varmasti 🙂

Olisi ihana nähdä taas vaihteeksi vlogia teistä ja nythän olisi esiteltävänä Elsallakin uusia hienoja taitoja:)

Meriannen

Hei, hyvä idea! Pitääpä katsoa, saadaanko videomateriaalia kokoon piakkoin! 😀

Voi, itku tuli kun kirjoitat niin lämpimsti! Voin hyvin myötäelää äidin ylpeytesi <3 Hyvä Elsa!! Ja kiitos sulle tästä kivasta blogista ja tsemppiä raskauteen!

T. Vakkarilukijasi 🙂

Meriannen

Ihana <3 Kyllä tästä tytöstä saa olla niin ylpeä, nyt oikeasti koko ajan on sellainen hassun ihana fiilis että mitä ihanaa hän tekee seuraavaksi! 😀
Kiitos sinulle, että luet blogiani ja tsemppauksista myös! <3 <3 <3 <3

Mahtavia pieniä askelia ilman kiirettä! – Ja ne ovat vasta alkua. Olen ilossa mukana!

Meriannen

Kiitos Leena <3 <3 Täällä sitä koko ajan herkistellään, kun jatkuvasti tuntuu nyt siltä että tyttö saattaa tempaista tehdä jotain uutta! <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.