Perhe-elämä Raskaus
1.10.2015

Raskausoireiden erot ensimmäisen ja toisen raskauden välillä

Raskausoireiden erot ensimmäisen ja toisen raskauden välillä

Olen jo sivulauseissa silloin tällöin kertonut, kuinka tämä raskaus on erilainen kuin ensimmäiseni. Tietysti jo elämäntilanne vaikuttaa tähän hyvin paljon, nimittäin ensimmäistä kertaa raskaana ollessani olin Suomessa reippaasti yli 20 raskausviikkoa, joten merkittävät ultrat rakenneultrista ensimmäiseen ultraan elämäni aikana koin Suomessa ilman miestäni. Tämän lisäksi opiskelin alkuraskauden ajan Jyväskylässä, ja sitten joulun alusajasta eteenpäin tein töitä Tahkolla tarjoilijana. Tein pitkää päivää, mutta työkaverini ja pomoni olivat kaikki loistavia, eivätkä antaneet minun tehdä liikaa.

raskausmasu26

Raskausmasuni tällä viikolla

Kuitenkin jo melko aikaisista viikoista lähtien koin niitä ennakoivia supistuksia. Muistan varmaan koko elämäni ajan, kuinka menin pomoni luokse kysymään, miltä ennakoiva supistus tuntuu. Hänellä itsellään oli lapsia, joten tiesin hänen antavan minulle oikean vastauksen.

”Onko supistus sitä, että tää mun koko maha menee ihan kovaksi ja tuntuu oudolta kävellä, kun lihakset on kuin.. no, jumissa?”
”Joo. Se on just sitä. Maiju – sä meet nyt kotiin.”
”Mmmmitäh? En mä sen takia tätä tullut kysymään!”
”Tiedän, mutta jos sä saat niitä jo nyt, niin parempi kuule mennä lepäämään.”
Yes, boss.

Kun muutin Englantiin, oli matkalla apuna äitini ja siskoni. He viipyivät täällä pari päivää, ja näytin heille paikkoja. Toisin sanoen kävelin hyvin paljon, ja muistan, kuinka bussissa kotimatkalla istuessani alaselkään alkoi sattua. Oli hyvin epämukava olla. Mutta minä vähättelin tätä kaikkea.

En minä ole sairas, voin tehdä ihan sitä mitä tein ennenkin ennen raskautta.

Tuo oli minun koko ajatusmaailmani läpi koko raskauden. Kannoin ostokset itse kotiin kaupasta, en suostunut pyytämään apua. Olen aina ollut niin itsepäinen ja itsenäinen, että koin pärjääväni kyllä masunkin kanssa.

Nyt tässä raskaudessa olen ottanut ihan erilaisen ajatuskannan koko asiaan. Nautin siitä, että kerrankin minua hyysätään. Hymyilytti jo alusta asti, kun kukaan perheestäni ei antanut minun kantaa melkein mitään keveimmästäkään ostoskassista lähtien. Mutta samalla tavalla olot ovat olleet ihan erilaiset, kuin mitä viimeksi. Viimeksi pystyin opiskelemaan ja olemaan töissä. Nyt olen ollut paljon aiempaa herkempi hajuille ja mauille, ja kärsinyt pahemmin aamupahoinvoinnista. Olen ollut väsyneempi, ja mennyt hyvin mielellään päikkäreille. En ole lähtenyt kävelyille, koska jo pienelläkin matkalla alkaa alavatsassa tuntua ilkeältä. Viime aikoina jo pieni kävelymatka aiheuttaa ilkeitä kipuja häntäluun alueelle.

Toisin sanoen olen ollut itselleni hyvin paljon lempeämpi kuin viimeksi.

kukkivanaama

Iho kukkii ja naurattaa.

Kuten aiemmasta päivityksestäni selviää, edelliseen kertaan verrattuna verensokeritkin ovat heitelleet ihan eri tavalla. Olen voinut huonommin kuin viimeksi, mutta positiivisena pitää muistaa, että supistuksia on tuskin tullut ollenkaan. Ne ainoat mieleen jääneet ovat olleet pakkaustilanteissa. Kun stressasin siitä, mitä koko perheelle pitäisi pakata Suomilomallemme, ja sitten siellä pakatessamme paluumatkalle, ettei mitään tärkeää vaan jäisi taakse.. Silloin supisti. Molemmilla kerroilla kerran, epämukavasti, mutta siinä se.

Edelliseen kertaan verrattuna painoa ei ole tullut niin paljoa. Vielä. Tosin viimeksi raskauden alussa painoin lähelle ihannepainoani, ja siitä kilot sitten humpsahtivat tänne 84 kilon tienoille raskausviikolle 33, jolloin Elsa syntyi. Tällä kertaa opittuani olevani raskaana, painoin sen 84 kiloa jo. Ja siinä se paino on pysynyt – joskus hypännyt kilon, kaksi, ja seuraavalla kerralla sairaalan vaa’alle noustessa se on ollut taas se 84. Eli sitä mukaa, mitä vauvamaha on kasvanut, on minun oma keräämäni vararavinto huvennut. Tällaisena tilanne on pysynyt tänne reippaasti yli raskausajan puolenvälin, katsotaan miten myöhemmin.

rv256sivu

Melkein kuukausi vielä jäljellä rv 30:n ja masulla kokoa jo tämän verran. Osa läskiä, osa turvotusta, osa vauvaa!

Aiemmassa raskaudessa pystyin syömään melkein mitä vain tuntematta pahoinvointia. Ainoat, mitkä jäivät mieleeni, olivat omena ja kaurapuuro. Kaurapuuroa en ole sen jälkeen pystynytkään itse syömään.. Nyt tilanne on ollut pitkään se, että söin mitä tahansa, jotain lautasellani jää syömättä ensikosketuksen jälkeen. Koska yökkäysrefleksi. Joskus jopa voileivän päällinen saattaa olla liikaa, mutta seuraavalla kerralla syödessäni saatan pystyä syömään sen ongelmitta.

Mielialoiltani olen herkempi, eritoten väsyneenä – mutta en ole saanut vielä hillittömiä itku- tai naurukohtauksia, tai vetänyt hernettä nenään ihan mitättömästä. Olen tosin osannut aikaisempaa paremmin ennakoida tunteitani ja tilanteessa, jossa pinna on lähellä palaa, olen osannut kävellä pois rauhoittumaan. Myönnettävä tosin on, että poikkeuksia löytyy. Olen minä jo ehtinyt huutanut naama punaisena,  ja sitten hokannut tilanteen. Ja lähtenyt siitä. Ottamaan sen aikalisän, mitä en ensimmäisen raskauden kohdalla osannut tehdä. Silloinhan tämä kaikki oli niin suloisen uutta!

Fyysisistä muutoksista se ärsyttävin, mikä hiersi kupolia jo ekan raskauden kohdalla, oli tissit. Nuo melonit, mikseivät ne voisi olla kasvamatta? Minä tietysti naiivina ajattelin, että ne pysyisivät samankokoisina tämän raskauden ajan, kun nyt tottakaihan ne kasvoivat jo edellisellä kerralla ihan tarpeeksi, eikö joo?

No, ei näköjään. Keväällä ostamani juuri täydellisen kokoiset rintaliivit ovat.. no, tätä luokkaa:

rintskat

Pysykää nyt siellä kupeissanne, pullukat maitotynnyrit!

Olen kauhean nuuka ostamaan uusia rintaliivejä, ja tuntuu jotenkin turhauttavalta käyttää rahaa uudestaan rintaliiveihin. Kysymys mielessäni pyöriikin – kannattaako? Miten kauan ne sitten sopisivat? Muut äidit, joiden maitotynnyrit ovat tykänneet ottaa raskausaikana kunnon kuppihyppyjä, oletteko ostaneet rintaliivejä raskausajalla? Koitteko, että kannatti, ja miten pitkään niitä liivejä pystyitte käyttämään?


This pregnancy differs from the first pregnancy. Obviously the living situation is different, as first time around I was in Finland for half of the pregnancy, worked and studied there. This time around I have been in England all the time, apart from our little holiday to Finland, and been feeling more sicky and tired. I have definitely not been able to do either, studying or working. I have suffered from morning sickness more, as well as from being extremely tired. Exhausted even. First time around I did have gestational diabetes as well but it was controlled with diet only – this time around it has not been possible as I need both the pill type of medication for it as well as the insulin. Good thing though is that with my second pregnancy I have not yet had many Braxton Hicks like last time. Last time they started happening from the early weeks onwards; so far I have had only two of them with this pregnancy. I have been more easy on myself with this pregnancy as well, accepting the help from others and not stubbornly doing everything myself like last time. I haven’t gone for walks for a long time as already after a little exercise I get this uncomfortable feeling on my tummy, and lately I have had a lot of lower back pain.

Something same though with my first pregnancy – my boobs. They grow. Loads. And I’m not happy about it. In the photo above I’m wearing the bra I just purchased before the pregnancy, the bra that fit perfectly then. Well, not anymore. I do not like the thought of buying new bras now, as its hard to know what size I will need for the future. So here I go, me asking – have you bought bras when pregnant? How long were you able to wear them for? Was it worth it?

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Liivikaupaksi suosittelen lämpimäksi lumingerie.fi verkkokauppaa. Toivottavasti toimittavat ulkomaillekin.
Sivuilla ihan parasta on laskuri, johon syötetään omat mitat. Kone näyttää suoraan ne oikean kokoiset liivit (mallista ja merkistä riippuen saattavat olla keskenään eri kuppikokoa), joita varastosta löytyy.
Ja hinnat, ne ovat edullisempia kuin missään muualla olen tavannut.
Valikoima on kaunis, todella kaunis, ja kaikki liivit vain isoille rinnoille.

Meriannen

Kuulostaapa upealta, pitää käydä tsekkaamassa! Kiitos vinkistä. 🙂

Huomenta Atlantin toiselta puolelta. Minulla ei ole lapsia eikä perhettä, eikä edes suunnitelmia sellaisesta, mutta luen säännöllisesti blogiasi, koska positiiviset tarinasi arjesta saavat minut hyvälle tuulelle. Kiitos, kun jaat elämäsi pieniä ja isoja onnenhetkiä meille!

Meriannen

Voi kiitos sinulle mitä ihanimmasta kommentista! Tulin tästä niin hyvälle tuulelle <3 Kiitos Katja!! <3

Kannatan ehdottomasti liiveihin panostamista – maksaa itsensä iän myötä takaisin 🙂 Olen isorintaisten naisten suvusta – mummoni rinnat ovat käytännössä päänkokoiset. Hän on hokenut minulle siitä lähtien kun olin aivan pieni, että ”liiveistä ei nipistetä, ei naurata kun nännit kohtaavat navan”. 😀 Eli ehdottomasti liiveihin kannattaa panostaa – imetysliiveihin tai kunnollisiin todella tukeviin urheiluliiveihin. Tukea joka tapauksessa pitää olla: ihan jo niska- ja hartiaseudun urakan helpottamiseksi, mutta myös siksi, että omissa nahoissa on hyvä olla. VAikka nyt tuntuisi siltä, että muuttuva keho kuuluu asiaan, niin veikkaan kyllä, että navan kohtaavat nännit jo 35-vuotiaana (kuten siis mummolleni kävi) ei tosiaan nostata itsetuntoa… Eli liiveihin kannattaa panostaa – niin hyvänolon kuin ulkonäön takia 🙂

Meriannen

No nyt pistit kyllä miettimään, helekkarin hyviä pointteja.. Mie panostin jo noihin ennen raskautta – liiveihin, ostin ne ihan oikeasta rintaliiviputiikista niin että myyjä mittaili ja haki testattavaksi erilaisia liivejä, auttoi valitsemaan ne täydelliset. Maksoin niistä ”itseni kipeiksi” mutta olivat kyllä hyvät. Tähän asti.. Nyt tosiaan tursuaa niin että huh, tuosta kuvasta saa vähän ideaa mikä tilanne on.. Vaikka sitä yritin ottaa niin että on kuitenkin vielä hyvänmaun mukainen kuva eikä kenellekään tulisi mitään traumoja XD Eli imetysliivit pitää laittaa hankintaan. Hyvät. Sellaiset.
Ja urheiluliiveja rakastan! Niitä kun oon ne pari ostanut niin niiden kanssa on ollut niin ihanan helppo olla!

Minä käytin sellaisia toppimallisia imetysliivejä jo loppuraskaudesta. Koska olivat toppimallia, niihin mahtuivat ne, tuota, todella isot alkuimetysrinnat. 😀 Mulla tasaantui rintojen koko myös aika nopeasti imetyksen alettua, ja sittemmin käytin ihan normaaleja liivejäni. Rinnan sai riittävän hyvin nostettua siitä kupin päältä ulos imetystä varten. Mulla ei imetys ole juurikaan vaikuttanut rintoihin, ovat suunnilleen samanlaiset pehmopallot kuin aiemminkin. Tokihan jonkin verran roikkuvat, mutta ihan varmasti roikkuisivat koon vuoksi tässä iässä ilman äitiyttäkin! Eikä se ole pelkkä se imetys. Muistan vieläkin hyvin elävästi, mille rintani näyttivät ja tuntuivat esikoisen syntymän jälkeen ennen kuin maito nousi. Tyhjät roikkuvat pussit, eli raskaus itsessään teki tuhojaan. Eivät onneksi koskaan sen jälkeen ole olleet sellaiset! Onko sitten ollut hyvää tuuria vai koska imetin pitkään ja lopetin hitaasti, mene ja tiedä. Lisäksi rinnat kasvavat käsi kädessä painonnousun myötä. ;D

Meriannen

Pitääpä muuten vilkaista noita toppimallisia, saattaisi olla hyvin tukevia ja sopivia moneen tilanteeseen! Minulla ei ainakaan ekan raskauden jälkeen tullut mitään tyhiä pusseja, tasautuivat vain ja pienenivät siitä alkuimetysajasta (:D), isommiksi jäivät kuin ennen raskautta mutta eivät sentään olleet lörpät. Katsellaan miten nyt käy! 😀

Mulla rinnat kasvoi kanssa kunnolla raskausaikana. Suosittelen ostamaan jo valmiiksi imetysliivejä jos aikoo imettää. Mun rinnat ainakin pieneni heti kun maidontuotanto tasaantui. Nyt kun imetysloppui niin rinnathan on kun ajokoiran korvat. Eivätkä ennen raskautta käytetyt rintaliivitkään ole enää sopivia vaan liian isoja.

Mikä ei mua tosin haittaa koska olen aina inhonnut isoja rintojani. Mutta en tykkää laittaa rahaa rintaliiveihin. Nyt tosin voisi löytää sopivia kun tähän asti on ollut liian pieni ympärys niin isoon kuppiin.

Meriannen

Tarkoituksena on tosiaan imettää, joten imetysliivien hankinta on itseasiassa ihan helekutin hyvä pointti! Ja oot selkeästi ihan samis, mulla tosin tää menee siihen että en ylipäätään tykkää käyttää rahaa itseeni 😀 Ja miullakin on ollut tuota ongelmaa, että ympärys on niin iso kuppikokoon nähden! Toivottavasti löydät sopivia!

Itse ostin suoraan imetysliivit, niitä on kuitenkin hyvä olla parit ainakin.Pakko oli ostaa, kun eivät vsnhat mahtuneet….ei kuitenkaan kalleinta merkkiä:) ulla

Meriannen

Hyvä pointti! Minullakin jäljellä noita entisiä, mutta eivät varmasti mahdu enää…!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.