Perhe-elämä
21.9.2015

Elsa päiväkodissa!

Elsa päiväkodissa!

Vaikka olemme vasta aamupäivästä selvinneet, niin voin jo koko sydämestäni todeta, että on kuulkaas jännä päivä jo takana! Tänään oli nimittäin juuri se ensimmäinen päiväkotipäivä. Se kauan odotettu, paljon valmisteltu, monta paperia täytetty ja monta ammattilaista nähty ihan vain tätä varten. Kun nyt se sitten ihan oikeasti alkaa.

Ihan aikuisten oikeasti.

Tyttärellämme on aivan ihana oma hoitaja, joka tyttäremme hoitovuoroilla on vain ja ainoastaan paikalla häntä varten. Ei ketään muuta jakamassa huomiota, hän on siellä silloin kirjaimellisesti vain Elsaa varten. Voisin toistaa tätä samaa vielä monen monta kertaa. Koska se on meille niin tärkeätä. Ilman omaa henkilöä Elsa ei voisi osallistua mihinkään. Hän makaisi lattialla/istuisi erityistuolissaan, seuraisi hiljaa vierestä. Mutta oman henkilön avulla hän pystyy tekemään mitä vain, hän pystyy osallistumaan – ja oppimaan. Aivan niin kuin toivoimme.

Ammattilaiset saivat kaiken järjestettyä myös niin, että tytölle saatiin päiväkotiin aivan oma erityistuoli. Pelkästään sinne. Samantapainen erityistuoli kuin mikä meillä täällä kotona myös on, missä on oma pieni pöytätaso ja pitää hänet ergonomisesti oikeassa asennossa ruokailujakin varten.

6tag_210915-085540

Äitiä vähän jänskätti.

Mutta mitä tänään siis tapahtui?

Kaikkien aamutoimien jälkeen pakkasin varuilta pienen hoitolaukun vaippoineen ja maitopulloineen Elsalle, otin muutamat kuvat jännittyneestä äidistä ja kaikesta autuaan tietämättömästä tyttärestä ja suuntasimme sitten sinne parin sadan metrin päähän olevaan päiväkotiin. Siellä meitä vastassa olikin heti Elsan oma hoitohenkilö, joka ensimmäisenä esitteli Elsan paikan naulakosta. Siinä se oli, Elsan nimi muiden lasten nimien joukossa. Oma naulakkopaikka.

Onneksi ei itkettänyt – hymyilytti vain. Olin jo tuosta pienestä yksityiskohdasta niin onnellinen!

Kävelimme huoneiden lävitse taaperohuoneeseen, missä Elsan ikäiset lapset olivat jo leikkimässä. He juttelivat, nauroivat, vaihtoivat leluja keskenään ja pari heistä tuli uteliaana sanomaan moikat sylissäni istuvalle Elsalle. Elsa oli hiljaa, tyynesti katseli ympärilleen. Istuuduimme Elsan oman…. kutsutaanko häntä tästä lähin Liisaksi, jookos? Istuuduimme siis lattialle vähän sivummalle muista, jotta Elsa voisi totutella muiden lasten hälinään samalla, kun me juttelimme lävitse vielä perusasioita. Kuten ruokavaliosta, mistä Elsa tykkää ja mistä ei, mikä häntä rauhoittaa ja keitä ammattilaisia päiväkotilaisten pitäisi vielä nähdä, että ovat täysin perillä kaikesta mitä Elsan kanssa voi tehdä. Selitin pikaisesti sisäkorvaistutteet ja mitä pitää ottaa huomioon tytön juomisten kuin ruoan kanssa, ja kuinka tytärtämme voi rauhoittaa hennosti puhaltelemalla hänen kasvoilleen.

Laskin Elsan lattialle Liisan viereen ihan vain nähdäkseni, mitä tapahtuisi. Itkisikö Elsa sylini perään? Hämmentyisikö hän, alkaisiko hän valittaa?

Liisa välittömästi nappasi esiliinansa taskusta värikkään nauhalelun ja leikitti sillä tytärtäni. Elsa ei voinut nähdä minua siitä kulmasta, missä hän makasi, ja hän näki vain tämän uuden ihmisen ja lelun. Elsa, joka oli koko aamun ollut hyvin hiljainen ja tyyni, puhkesi välittömästi hymyilemään ja tavoittelemaan noita mielenkiintoisia nauhoja käsillään. Tiesin heti, että tyttö tulee viihtymään täällä.

Hän viihtyi, välittömästi! Hän ei tarvinnut enää minua.
Eikä tuo ajatus itkettänyt.

6tag_210915-103425

Kuva päiväkodin portilta. Nyt sitä mentiin!

Ainut, mikä minut melkein sai pirauttamaan kyyneleet, oli kun Liisa sanoi:

Minä tulen tekemään kaikkeni sinun tärkeimpäsi eteen. Olen Elsan ystävä täällä. Pidän hänet turvassa ja huolehdin, että hänellä on hauskaa. Että sinä voit huoletta jättää kaikkein rakkaimman ihmisen minulle tänne hoitoon, ja tullessasi hakemaan hänet sinulla on vastassa tyytyväinen ja onnellinen lapsi.

Tunti hurahti nopeasti, ja kiikutin uneliaan tytön takaisin rattaisiin. Liisa seurasi meitä ulos, ja neuvoin hänelle rattaiden niksit. Siinä heippoja sanoessani minun teki taas mieli halata Liisaa. Hän on niin ihana, niin sydämellinen.. ja niin selkeästi kiinnostunut hoitamaan tytärtäni ja tekemään parhaansa hänen eteensä.

Torstaina menemme päiväkotiin uudestaan, ja silloin jo jätän Elsan hänelle yksin. En kuitenkaan silloinkaan vielä lähde rakennuksesta, vaan menen toiseen huoneeseen päiväkodin johtajan kanssa täyttämään paperitöitä. Tytöllä on aikaa puuhailla puolitoista tuntia Liisan kanssa, ja jos minä olen aikaisemmin valmis paperitöiden ja johtajan kanssa jutusteluista, käyn lähikuppilassa juomassa kupin kuumaa ja noudan hänet sitten.

Ensi viikon maanantaina teemmekin sitten jo perinteiset, eli tiputan hänet aivan oikeasti hoitoon ja lähden. Jättäen hänet ensimmäistä kertaa ns. tuntemattomien hoidettavaksi pariksi tuntia.

Ja minä uskon, että hänellä tulee olemaan hauskaa. Että hän pärjää.

Tämä tulee tekemään hyvää meille kaikille. Kaksi päivää viikossa muutaman tunnin kerrallaan, näin aluksi, hän saa itselleen kokonaan virkeän aikuisen, joka keskittyy vain häneen. Ja kaikki päiväkodin tarjoamat aktiviteetit samanikäisistä lapsista uusiin leluihin..

Eikä minua itketä ollenkaan. Olen vain onnellinen. Koska vihdoin tämä kauan odotettu päiväkotiarki on alkanut!

Päiväkodista olen aiemmin kirjoittanut:

Erityislapsiperhe päiväkotiin tutustumassa
Miksi laitamme erityislapsemme päiväkotiin?


Today was finally the first day at the nursery. It was only a settling session, which meant that we went there only for an hour to talk with our one-to-one worker for Elsa and for Elsa to get used to the noises and the environment of the nursery. It all went pretty brilliantly, to say that when I put her down on the floor so that I wouldn’t be cuddling her, ”Liisa” – her keyworker – started playing with her and she started smiling immediately. From where she was she was not able to see me, she only saw this new person and a toy, and she didn’t miss me. She enjoyed herself. The hour went quickly and when we were about to leave, I felt happy and content. I trust that Elsa will be having good time when there, and she will be well looked after.

We go back there again on Thursday, and then I won’t be next to her all the time anymore. I will be going upstairs to fill out some paperwork, and if I’m ready earlier than she is, I will leave for a cuppa and come back for her later. Then on next Monday she will be there for the first time on her own, which is so very exciting! I’m not emotional or teary-eyed because of this, I guess that’s because we’ve been waiting for this to happen for a long time so I have had a time to prepare myself for this. So for two days a week for couple of hours at the time first, Elsa will be having someone who is fully capable to concentrate only on her. It will be so good.. For all of us.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Aivan huippu ihana juttu! Liisa kuulostaa mahtavalle ja Elsa saa varmasti parasta mahdollista hoitoa päiväkodissa.

Meriannen

Tältä tosiaan ainakin vaikuttaa, niin hyvä mieli on jäänyt jokaisesta visiitistä! Huomenna mennään taas uudestaan ja sitten minä jo lähden vierestä pois seuraamasta! 😀

Ihania uutisia. Kuulostaa hienolle, että olette saaneet tällaisen Liisan hoitajaksi. Ja on myös mukavaa Elsalle päästä muiden ikäistensä seuraan 🙂

Meriannen

En olisi varmastikaan näin rento, tyytyväinen ja onnellinen päiväkodista, jos olisi yhtään erilainen hoitaja siellä vastassa! Tää Liisa on niin mainio, ja herkkä! Unohdin tuolla myös mainita, että hänhän tuli Portagen kanssa meillä kotona käymään kahta viikkoa ennen päiväkodin aloitusta, ihan vain että pystyttiin myös juttelemaan kaikesta Elsaan liittyvästä! Miten omistautunut asialleen hän onkaan!

JA NIINPÄ! Saa tyttö vuorovaikutusta niin muilta lapsilta kuin aikuisilta, se kaikki tuo niin paljon hyvää.. !!

Kuullostaapa tosi ihanalta tää Liisa. Tsemppiä ihan kaikkeen ja hauskaa syksyä xx

Meriannen

Hän on oikea kultakimpale – häntä ylistävät myös kaikki hänet tavanneet ammattilaiset, jotka ovat Elsaa hoitamassa! 😀 Kiitos ja hei kuule just sitä samaa siulle! <3

Ihana kuulla, että meni noin hyvin!

Minua pikkuisen itketti lukea tätä, silleen liikuttuneella tavalla, ja sitten muistin kun jätin oman nakeron aikoinaan hoitoon. Ei itkettänyt. Kumpaakaan. Luotin hoitajaan, ja lapsi tuntui olevan tyytyväinen. Nyt 1,5 myöhemmin lapsi usein suuttuu kun menen hakemaan, pitäisi vielä saada leikkiä.

Nauti siitä ajasta, minkä saat itsellesi ja tulevalle pienokaiselle!

Meriannen

Voin melkein niin kuvitella Elsan tekevän tuota samaa minulle myös! ”Hei äiti, joo, ei vielä.. on leikit kesken hei!” 😀

Yritän parhaani mukaan nauttia! Kiitos Stazzy kivasta kommentista, ja niin ihana lukea että teilläkin päiväkodista näin kivat kokemukset!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.