Muut
10.9.2015

Anteeksi.

Anteeksi.

Blogi on viimeaikoina – no, melkein koko kesän tänne syksyyn asti – ollut retuperällä. On ollut huonovointisuutta, jolloin kaikki ällötti. Sitten ällötys muuttui vain pienimuotoiseksi heikotukseksi, mikä muuttui lopulta tuhottomaksi väsymykseksi. Sokeritkin ovat heitelleet sen verran, että nyt sitä sitten ollaan hoidettu diabetesta niin pillerilääkityksellä kuin myös insuliinilla. Anemiakin diagnosoitiin, eli nyt päivittäin nappaillaan rautalääkettäkin.

Luonnoksissa roikkuu vaikka minkälaista innostuksesta ja inspiraatiosta syntynyttä postauksen alkua, jotka odottavat vain raakaa kirjoitustyötä. Muistelen kaiholla aikaa, jolloin raskaus ei ollut vaikuttamassa oloihin mitenkään, ja miten postauksia syntyikin jokaiselle päivälle. Yritän ajatella positiivisesti, että siihen edelliseen tahtiin päästään kyllä aikanaan takaisin.

Niin monta kertaa istun illasta koneen vieressä, kääntämättä sitä päälle. Halua olisi kirjoittaa, mutta olojen painaessa ajatus ei kulje ei sitten ollenkaan. Se ihana luovuuden hyrrä on takertunut liisteriin, eikä teksti synny enää samalla tavalla upeassa kirjoitushuumassa. Uskon, että osittain se kokemani huonommuus johtuu ihan tästä. Kun tuntuu myös, että jollain tavalla olojeni takia olen pettänyt teidät, lukijat.

Toisin sanoen, haluan sanoa että rakastan edelleen bloggaamista ja haluaisin päästä takaisin siihen aikaisempaan intohimoiseen kirjoitusrytmiin.. Tsemppaan itseäni, että tämä kaikki johtuu vain raskaudesta ja kunhan vauva-arki saadaan aikanaan pyörimään, niin eiköhän ne jutuntekokoneeni ala taas kehräämään normaaliin tahtiin.

Ei, en lopeta, tai pidä taukoa. Kirjoittelen jaksaessani. Yrittämättä ottaa niitä kuuluisia paineita.

Näihin sanoihin, toivon teiltä kärsivällisyyttä ja ymmärrystä. Kyllä täällä hengissä ollaan ja bloggaaminen on edelleen yhtä tärkeää kuin se on aina ollut. Joskus vain pitää, ihan aikuisten oikeasti, laittaa se oma vointi tämän edelle.

Anteeksi..


I want to apologise for not posting as often as I used to. It’s all down to how I have been for the past couple of months from the morning sickness to this battle with my gestational diabetes and anemia that I have now. I still love blogging as much as I always have and I really would love to blog like I used to, but I just have had to make the decision to cut down on writing so I’ve had time to take care of myself. In another words, I have used the time of blogging for resting. I feel like I have let you guys down, but I’m hoping I will be back on the normal track when the pregnancy is happily over and the daily routines with the new baby have kicked in. I hope. I beg for your forgiveness and please, rest assured, we are doing fine and I hope to break the cycle of occational posting as soon as it is physically possible for me.
Thank you for understanding <3

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Voi hyvä ihminen, yritä olla ottamatta paineita kirjoittamisesta! Sulla on nyt päällä aika paljon muutakin, heh. Bloggaa silloin kun jaksat, mutta keskity pitämään huolta itsestäsi ja tytöistäsi. <3 No okei, Danistakin vähän. 😉 Voimia!

Meriannen

Se on tätä täydellisyyden tavoittelua! 😀 Mutta totta turiset – tärkeysjärjestys, oi se tärkeysjärjestys. Kiitos ihana <3 Ja toivottavasti hei oikeasti nähtäisiin pian!

Tsemppiä! <3 Ei paineita!
Voimia raskauden diabetekseen ja anemiaan! <3
Oot mielessä!

Sun postaukset on loistavia!
Hei et ikinä arvaa.. Eilen illalla kun olin lastenhoitokeikalla, niin juttelin perheen isän kanssa, joka on työkseen kuuloimplantti firmassa töissä. Teidän tarinaa seuranneena, tämän ihmisen tapaaminen oli tosi mielenkiintoista. Hän kertoi että joka päivä 200 ihmistä ympäri maailmaa saavat ’kuulon’ näiden implanttien ansiosta.

Kyllä mulla riitti ihmeteltävää kun hän yritti selostaa, miten implantit tarkalleen ottaen toimii 🙂

Meriannen

Oi kiitos ihana Mel!

Heh varmasti! Ja ihana kuulla että meidän tarina inspiroi tällaiseen keskusteluun! On varmasti ollut tosi mielenkiintoinen keskustelu, ihan olisin halunnut olla kärpäsenä katossa!

Älä ota stressiä kirjoitamisesta! Minä en ole ainakaan ikinä pitänyt postauksiasi huonoina – tuskin kukaan on! <3 Voimahali!

Meriannen

Kiitos Selina <3 Itseäni vain harmittaa niin julmetusti blogin tämänhetkinen tila, kun haluja ja intoa olisi kirjoittaa niin kuin ennenkin mutta fyysisesti moinen ei vain tällä hetkellä ole mahdollista.. Kiitos voimahaleista, ja sinulle muuten toinen samanmoinen takaisin!! <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.