Perhe-elämä
1.9.2015

Vain Elsa & minä

Vain Elsa & minä

Perjantaina olin ensimmäistä kertaa viikkoihin yksinään Elsan kanssa. Koko päivän. Niin Dan kuin Hanlonkin olivat töissä, ja minua jännitti.

Jaksaisinko minä? Pärjäisinkö minä?

Olinhan koko kuluneen viikon nauttinut luksuksesta ja nukkunut puolille päivin. Joka. Päivä. Nyt moiseen ei olisi mahdollisuutta, ylhäällä olisi oltava jo ennen seitsemää. Päikkärit voisin ottaa sitten, jos tyttökin malttaisi nukahtaa unille.

Heräsin tytön kanssa yhtä aikaa jo heti puoli seitsemältä. Dan ja Hanlon olivat valmistautumassa töihin lähtöön, minä vaihdoin tytöltä vaipat ja lähdin tekemään aamupalaa niin itselle kuin tytölle. Silmäluomet painoivat kuin kuukauden ostoskassit kerralla.

Kahdeksalta koko kämppä oli vain minun ja Elsan. Samanlaisena tilanne pysyisi ainakin neljään asti, jollei pidempään. Riippuen, miten Dan pääsisi töistä.

hih

Nämä meikatut kuvat otin itsestäni aiemmin viikolla, kun halusin tuntea itseni vähemmän rähjäiseksi kuin normaalisti.

Kun viimeisetkin aamupalan rippeet ja maitopullolliset oli juotu, hampaat pesty, tytön kuulo ja päivävaatteet vaihdettu päälle, kello läheni yhdeksää. Annoin tytön rentoutua lempitv-shownsa Futuraman parissa samalla, kun minä lähdin etsimään itselleni jotain muuta päälle laitettavaa kuin pyjamat. Kävinpä tukan ja hampaatkin harjaamassa. Peilistä katseli takaisin väsähtänyt mammamörkö, ja huomasin ihonikin voivan huonosti. Toisaalta, milloin siitäkään olisin viimeksi huolehtinut? Sitten oli ihan pakko istahtaa hetkeksi alas vesikupposen kera. HUH.

Onko tämä aina ollut näin rankkaa?

En minä siinä kauaa ehtinyt jalkojani venytellä, kun kattimatikainen alias pelastamamme kissa Luna ilmestyi aamupalalle. Ei kun peppu ylös sohvalta ja kissan ruokakupit täyttämään. Samoilla jaloilla vaihdoin myös neitokakadujen juomavedet ja ruokakuppiin tipautin siemenet, ja matalaan astiaan revin heille salaattia nassutettavaksi kera pieneksi silppuamani tomaatin ja muutaman pensasmustikankin lisäsin soppaan mukaan. Fry, tuo utelias nuori lintunen tutkii kyllä aina, mitä hänelle häkkiin tuon – kun taas tuo vanhempi, toinen pelastamme eläinrouva, tyytyy katselemaan ensin selviääkö Fry hengissä uusista kokeiluistaan.

Kun katti lähti taas reissuilleen ulos, suljin olohuoneen ikkunat ja ovet ja päästin linnut pienelle aamuaerobiselleen. Lentää pyrähtivät molemmat kiekkoja kilpoja huoneen ympäri, mitä Elsa aina seuraa kiljuen naurusta, ja rauhoittuivat sitten sukimaan sulkiaan. Fry minun olkapäällä, Leela kiltisti häkin läheisyydessä.

fryyyy

Kymmenen jäljestä tihkusade lakkasi ja aurinkokin ilmestyi näkyviin. Siitä riemastuneena pakkasin tytön tavarat ja tytön rattaisiin sekä huolehdin, että aamulla ottamani näyte alapäästä löytyi myös käsilaukusta. Tässä sitä nimittäin kaiken muun lisäksi on ollut kiva kierre hiivatulehdusta, ja vaikka nyt oireet olivat jo helpottaneet, halusin varmistaa että alapääni bakteeritasot olisivat oikeasti myös normaalit.

Melko reippahasti käppäilimme kohti terveyskeskusta. Tyttö kikatteli taas ohikulkeville autoille, minä haistelin ihastuneena raikasta sateenpuhdistamaa ilmaa. Rupesin jo hurjuamaan, että terveyskeskukselta sitä käveltäisiin lähellä olevaan puistoon ihastelemaan aurinkoista säätä – mutta terveyskeskukselta päästyäni mieli vaihtui. Väsy painoi, ja olin näkevinäni että tyttöäkin nukutti. Eipähän hän ollut malttanut aamupäiväunilleen taaskaan ryhtyä.

Kävelimme siis käytännössä vain yhden korttelin verran, mutta onnittelin siitäkin itseäni. Hyvä minä, että käytiin ulkona! Kyllä tässä melkein supermamma nyt ollaan!

Kotona pyöräytin pyörätuolin takaisin tytön huoneeseen ja kannoin tytön olohuoneeseen. Uusi episodi Futuramaa pyörimään, ja minä raahustin keittiöön. Lounasaika.

Itselleni kaavin eilisen salaatin rippeet syötäväksi ja mukiin huljautin tehdä ”kuppikeiton” – ei niin terveellistä, mutta vie nälän. Eikä masuasukki pistä vastaan, ei tule yökkörefleksiä kummastakaan mainitusta. Tytölle löytyi hänelle varatut edellisen illallisen rippeet myös, vähän kanaa, perunaa ja kasviksia. Kippasin ne kulhoon, surrautin soseeksi ja pehmensin vielä hänen oikein rasvaisella erikoismaidollaan.

meika

Kun oltiin molemmat syöty, kello oli vilahtanut jo lähemmäs yhtä. Elsa oli selkeästi aivan yhtä väsynyt kuin äitinsä, mutta ei malttanut täydenkään vatsan kanssa ruveta nukkumaan. Hän oli hapuillut leluja ja kikatellut keskenään sillä aikaa, kun meikämamma ahmaisi oman lounaansa. Lopulta nappasin sitten tytön syliini, asettelin tyynyt sohvalla sopivasti ja laskeuduttiin siihen molemmat makuulle. Tyttö rauhoittui kainalossa, eikä mennyt muutamaakaan minuuttia kun kikatukset vaihtuivat tasaiseen unituhinaan.

Ihan jos vähän vain minäkin suljen silmiä…

Seuraavan kerran aukaisin silmät, kun Dan seisoi olohuoneessa. Kello oli jo puoli viisi.

Tyttö jatkoi vielä kymmenisen minuuttia unia. Taisi äidin vieressä uni maittaa, kun ei yleensä tyttö melkein neljää tuntia päikkäreitä vedä..

Minä selvisin! Eikä tämä nyt niin hankalaa ollutkaan!

Perjantaista rohkaistuneena en ole niin huolissani tästäkään päivästä, tiistaista. Olemme taas kaksistaan, minä ja hän, ja nyt olen tätä kirjoitellut kun tyttö nukahti perjantaita aikaisemmin päiväunille. Silmäluomet painavat kyllä taas sen verran, että taidanpa minäkin käpertyä unille…


For the first time in weeks I was alone with Elsa on Friday. I was nervous, as I had been sleeping till midday every day that week and obviously on Friday I wouldn’t have the chance. Well, we had breakfast, took care of the pets, went for a walk and after lunch we both fell asleep on a couch. From that couch Dan found us when he came back from work, still sleeping. So it wasn’t that bad – yes, I was tired, but no, I didn’t struggle that much that I nervously expected. So as Friday went that well I’m not that worried about today, Tuesday, as I’m alone with Elsa again as both Dan and Hanlon are working. I have been writing this as Elsa fell asleep earlier for her nap, and.. my eyelids are so seriously heavy now that I just might lay down next to her for a little snooze. For just a bit.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Tsemppiä sinne! Ymmärrän täysin sun olotilan. Mulla tuon kammottavan väsymyksen aiheutti anemia. Japanissa asuessani sain viikottain/ päivittäin rautaliuosta suoraan suoneen! Se oli ihan huippueliksiiriä! Synnytyksen jälkeen kummasti väsymys helpotti kun hb:kin nousi hujauksessa 40 pykälää.
Voimia sulle! Oot sissi! Ja anna itsellesi lupa levätä aina kun mahdollista. ❤

Meriannen

Kiitos Kaarina tsempeistä <3 Kuulostaa ehkä jopa jotenkin laimealta, mutta se oikeasti auttaa <3 Tää on niin ihanaa minkälainen tuki miulla täältä blogin kautta löytyy! Suurkiitokset siitä <3 Ja huh, minkälainen kipuaminen hb:llä synnytyksen jälkeen, ja miten ihana että sait tuota apua Japanissa! Japanin terveydenhuolto onkin miulle ihan uppo-outoa, miten helposti siellä saa apua ja onko maksullista?

Ja yritän ottaa lepiä aina kun mahdollista. Huomenna on taas yksi kiire päivä, pitää juosta vähän ees sun takas ja oon omillani, mutta sitten onkin onneksi jo viikonloppu!

Ja kummasti tiedätkö auttaa jo ajatus siitä, että jos tää väsymys lähtisi synnytyksessä.. ja sitten jaksaisi ne unettomatkin yöt paremmin, kun olo olisi enemmän oma itsensä!

Kiitos ihana kommentista <3

Voimia sulle <3 kyllä sen yhden päivän kestää, aina silloin tällöin 😉 meillä taitaa olla muuten samanikäiset tytöt, oliko Elsa syntynyt toukokuussa 2013 vai olenko ymmärtänyt väärin? Vielä yksi kysymys aiheesta poiketen, puhutko Elsalle suomea?

Meriannen

Kiitos ihana! Kyllä tosiaan päivä menee vaikka hammasta purren, jotenkuten <3 Ja on näköjään, melkein! Meillähän laskettu aika oli 5. kesäkuuta, mutta tyttö syntyikin yllättäen rv 33 eli huhtikuussa 19. päivä! Toukokuussa oltiinkin sitten vielä hyvin tiukasti lastenteholla, aina kesäkuun loppuun asti 🙂 En valitettavasti saa puhua Elsalle suomea vielä, vaan englantia – kaikkien vammojensa vuoksi puheterapeutit suosittelivat, että pysymme tässä vaiheessa vain yhdessä kielessä. Tulevaisuus näyttää, että riittääkö Elsalla rahkeet kahteen kieleen. Mikä siis täysin riippuu hänen puheenkehityksestään.. Toivoa sopii! Tulevalle tulen ainakin puhumaan suomea! 🙂

Terveisiä sinne teidän tytsylle! <3

Toivotaan, että voimat palautuvat asap!!:)Ihkut linnut, ota kuva joskus kissastakin.

Meriannen

Pidän peukkuja, ainakin kovasti yritän selvittää että mistä on kyse! Ja pistän muistilokeroihin – oon vaan niin menneestäkin tottuneempi kuvaamaan lintuja kuin kissoja, ja tää kissa väistää aina kameraa! 😀 Mutta laitan toiveesi toteutukseen!!

Olen pitkään miettinyt kirjoittavani jotain kommenttia kun olen tovin blogiasi seurannut mutta nyt… ihailen miten sitkeä sissi sä oot ! 🙂

Ja nyt hölmö kysymys.. koitin selata vanhoja postauksia ja silleen mut silti en tajunnu mutta kuka on tämä Hanlon? 🙂

Meriannen

Ihana Muisku, niin ihana että vihdoin jätit puumerkkiä! Mie rakastan tutustua ja ”tavata” edes näin kommenttien välityksellä, että ketä sieltä ruutujen toiselta puolelta löytyykään! Ja heh, mie sissi sissukka <3 😀

Ja tyhmiä kysymyksiä ei oo hei olemassakaan! Vilkaisin, niin se ihan ensimmäinen esittelypostaus Hanlonista on näköjään vielä arkistoissa piilossa, työstän sen näkyviin asap – mutta tämän tagin alta löytyy jo sentään jotakin: https://blogit.kaksplus.fi/meriannenmielessa/tag/lapsenvahti/

Hän tuli meille siis ihan lapsenvahdin hommissa, sitten ystävystyttiin ja nyt hän on muuttanut meille 🙂 Hyvin hyödyllinen järjestely molemmin puolin!

Niin kaunis olet kuvissa! Ajattelinkin että jos toi on sun rähjälook niin hyvin menee 😉 Ja edellisen kommentoijan väsymysasiaan voisin omalta kohdaltani todeta että umpiväsynyt minäkin olin aina, hb oli alhaalla eikä suostunut nousemaan joten raatona sitä sitten ”valvoi” päivät 😀 Paljon voimia, iloa ja hyviä oloja odotukseesi!

Meriannen

Ihanaa että en ole mitenkään outo tämän väsymyksen kanssa! Kyllähän tämä huolestuttaa, ja jos vain löytyisi keino että saisi edes osan energioista takaisin niin… Niin. Milloin sie sait energiat takaisin? Heti synnytyksen jälkeen/vauvavuoden aikana?

Oikeastaan heti synnytyksien jälkeen oli olo jo parempi ja jälkitarkastuksessa (max 2kk synnytyksestä) oli hb jo itsestään noussut. Mulla kun näitä lapsia on 8, niin olen myös saanut punasoluja kerran jo ennen synnytystä ja auttoihan se, tosin se tiputus kesti 10 tuntia kun siinä on riskejä joten vauhti on hidas. Kerran sain heti synnytyksen jälkeisenä päivänä siis etukäteen suunniteltuna ja jopa tiputtamaan tullut hoitaja sanoi ettet kyllä näytä tätä edes tarvitsevan mutta antoi kuitenkin. Viimeisessä raskaudessa sain (oliko ferinject?) nestemäistä rautaa suoneen ja se oli kyllä paras ikinä! Tiputus kesti 15 min ja viikon päästä olin jo Ikeassa ihan voimissani vaikka synnytys oli ihan käsillä 😀 Tuo viimeinen vaihtoehto ei kai ole ihan aina tarjolla kun maksaa kai yli 1000 euroa se satsi mikä mullekin laitettiin (hoitaja mainitsi tästä erikseen) vaikka eihän se siis julkisessa terveydenhoidossa mulle mitään kustantanut. Mun ”ongelma” on siis lisäraudan imeytymättömyys eli rautatabletit ei tiota tulosta mulla. Alimmillaan hb ollut alle 70, mutta niin vaan sekin nousi lapsen synnyttyä siihen n 115 tasolle, joka on mulle jo hyvä.

Toi nestemäinen rauta suoraan suoneen on ihan mahtavaa! Ulkomailla raskaana ollessani sain sitä useinkin. ?

Meriannen

Siis tuo nestemäinen rauta kuulostaa kyllä aikamoiselta ihmeaineelta! Minähän sain tänään käytyä nyt verikokeissa, toivottavasti huomenna tai viimeistään heti alkuviikosta ensi viikolla saisi tulokset! Toisaalta toivon, että olisi kyseessä anemia, vaikka minuunkaan ei nuo rautalääkkeet niin helposti imeydy. Mutta olisi ainakin jotain .. helpommin kontrolloitavaa. Huomenna näen diabeteslääkäriä, ja aion ottaa sielläkin puheeksi tämän väsymyksen. Onhan nimittäin niin mahdollista, että kaikki johtuu ihan täysin tästä raskausajan diabeteksesta!

Ootte ihania, molemmat, tää on tätä vertaistukea parhaimmillaan. Tulee just sellainen olo, että en ole mikään alieni.. Kun en ”hehkukaan” raskauden myötä, vaan oon tällainen läsähtäneen väsähtänyt naatti!

Mitataanko siellä neuvolassa hb joka käynnillä?Useinhan väsymys loppuu kun 3kk tulee täyteen..ei ole kivaa, jos väsyttää noin paljon..eikä kai oikein
turvallistakaan olla lapsen kanssa kaksin.

Meriannen

Ei ole ainakaan tähän mennessä tehty, mutta koko verikuvasta ois lähete laukussa.. Verikokeisiin siis mahd. pian menossa! Ja onneksi en yleensä ole kokonaisia päiviä yksin Elsan kanssa, kun Hanlonin työtunnit sopivat niin hyvin meidän päivärytmiin. Nyt kun vielä on lomakausi osalla kouluista menossa, niin siksi tunnitkin ovat Hanlonilla ”epämääräisemmät”. Ah kuule niitä aikoja, kun ei ollut edes mitään muuta mahdollisuutta kun olla kaksin lapsen kanssa, kun ei ollut vielä mitään apua mitään kautta! 🙂 Ja kyllä onneksi tuon yhden päivän jaksaa silloin tällöin.

Jospa tää vielä tästä..

En kovin usein kommentoi, mutta nyt tuntui, että on pakko. Täällä nimittäin rivilukija nyt tosiaan alkaa huolestua tuosta väsymyksestä.. Onko syy väsymykseen selvinnyt? Onko kyse raskausajandiabeteksesta, kilpirauhasten vajaatoiminnasta, anemiasta vai yrittääkö masennus hiipiä takaisin, mikä vetäisi sitten kehonkin väsyneeksi?

Toivottavasti et pahastu uteluista, eikä tietenkään enempää tarvitse kertoa kuin haluat, mutta onhan kaikki kunnossa? 🙂

Meriannen

Hei, en todellakaan pahastu! <3 Ei ole väsymyksen syy vielä selvinnyt, olen nyt nähnyt miun kätilöä/neuvolatätiä (midwife) ja kaikkea nyt selvitellään. Verikokeissa on edelleen käytävä, kun minullakin on taipumusta anemiaan.. Mutta se voi olla myös ihan tätä diabetesta. Koska jatkuvan nukkumisen takia syöminen ei ole ollut säännöllistä, niin sokerit ovat heitelleet laidasta laitaan – mikä voi aiheuttaa kaiken muun lisäksi väsymystä. Se on sellainen oikein kiva kierre..

Väsymystä on siis todellakin edelleen, mutta en ainakaan ole jäänyt vain istumaan ja ihmettelemään 🙂

Kiitos ihana huolenpidosta <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.