Muut
27.8.2015

Alakuloisuus

Alakuloisuus

Yhtäkkiä kaikki vain itkettää. Väsyttää, itkettää, keljuttaa, ärsyttää. Tunnen huonommuutta. Kaikkia ja kaikkea kohtaan. Bloggaajana katselen muiden kauniisti otettuja kuvia ja yritän kuumeisesti pohtia, kuinka he ovat ne saaneet aikaiseksi. Lisälamppuja? Minkälainen kamera, putki, asetukset? Miten monta tuhoon tuomittua yritystä ennen tätä onnistunutta? Ihailen heidän ammattimaisuuttaan ja yritteliäisyyttään. Viitsisinkö minä nähdä niin paljoa vaivaa jonkun yhden kuvan eteen?

Riippuen kai kuvasta.

Nukuin käytännössä katsoen koko viikonlopun, maanantain onnistuen torkkumaan sohvalla suurimman osan päivästä. Tiistai meni melkolailla samoissa merkeissä. On niin ”kätevää”, että koulujen ollessa täällä vielä kesälomilla Hanlonillakin on enemmän juuri näitä kesävapaita. En saa mitään aikaiseksi, koska nyt ei välttämättä ole mikään pakko.

Tämänhetkinen itsetekemäni diagnoosini on se, että lomablues on iskenyt todenteolla päälle. Ensimmäiseen viikkoon loman jälkeen olin osannut ajatustasolla varautua. Tiesin puskea itseäni liikenteeseen, ja varmistin, että jokaiselle päivälle olisi tekemistä. Etten jäisi kämpille. Etten pysähtyisi liikaa.

Viikonloppuna se pysähdys tapahtui. Katselin itku kurkussa suomikuvia ja vertasin niistä huokuvaa iloa ja yhdessäolemisen riemua tähän yksinäisyyteen täällä. Kuinka täällä Brittilandiassa olemme melko lailla omillamme. On vain me, ja liuta ammattilaisia. Ammattilaisia, joista osa auttaa meitä vain siksi, koska olemme täällä näin yksin.

Tämä päivä kului itkiessä. Itkin kaikelle ja kaikesta, itkin niin paljon että se kääntyi itseinhoon.

Miksen voisi olla vain tyytyväinen siihen, mitä meillä kuitenkin täällä on?
Miksen voisi olla vain onnellinen siitä, että vihdoin pääsimme käymään Suomessa?

Yritän luottaa siihen, että tämä on nyt vain hormonaalista ja lomanjälkeistä alakuloisuutta. Siitä, että niin äitinä, ystävänä kuin puolisona olen yhä ja edelleen riittävä, kuin myös bloggaajana. Että Kaksplussan väki ei tule yhtäkkiä heräämään ja tajuamaan, miten huonon valinnan ovatkaan portaaliinsa tehneet. Kun ei tää osaa ottaa edes kivoja kuvia.

Tämä menee ohitse. Kunhan antaudun taas arkeen, en elä enää menneisyydessä tai tulevassa vaan tässä hetkessä. Kun annan itselleni aikaa käydä kaikki ne tunnemyrskyt lävitse, mitä Suomen reissumme ja raskauteni ovat aiheuttaneet.

Tämä ei ole säälin- tai huomionkeräys postaus. ”Vanhat” lukijat ovat näihin jo tottuneet, näihin tunnepurskauspostauksiini.

Ah. Olo on heti paljon parempi, kun sain tämän kirjoitettua.


I have self-diagnosed myself with holiday blues that are majorly influenced by pregnancy hormones. I keep crying, like, constantly and I’m all the time really tired. Exhausted tired. I know it will all pass when I give myself enough time to emotionally process the holiday in Finland and obviously the pregnancy too. Everything is going well with the pregnancy so there is no reason to cry about it, but I’m extremely sensitive at the moment and it must be that my hormones are like up to the roof. As being sensitive I’ve felt like I’m not good enough as a mother or even as a blogger. It just funny how hormones affects everything to do with moods.

As I have been depressed before I know this is different. It’s not as consuming and threatening kind of being emotional, it just.. is lighter. Still annoying and my eyes will be filled up in tears in seconds, but its not like I’m moping around day by day for weeks and months and not being able to do anything. It just is what it is. Trying to adjust back to the every day life and to concentrate on the moment in hand, not the future or the past.

Already feel better after talking about it.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Mä tykkään sun blogista tosi paljon! Se on aito ja tämä maailma on jo liian täynnä teennäistä kiiltokuvaa, jota elämä ei ole, vaikka siihen paljon hyvää ja kaunista sisältyykin. Ehkä en ole sinänsä paras sanomaan, koska en ole aktiivi blogien lukija tms, mutta mun mielestä sun kuvat on ollu hyviä. Mutta sulta saa tuntua siltä miltä tuntuu, eikä tunteiden kieltäminen auta, ne on elettävä läpi. Niin. Sun blogi on avannu mun silmiä ja oon saanu nähhä, on ollu ilo nähhä, miten kaikista vaikeuksista huolimatta teillä on myös paljon hyvää, mitä monella ei oo vaikka ulkoisesti asiat vois ollakin hyvin. Toivon sulle vapautta vääristä paineista ja taakoista, voimia kantaa ne mitä on ja iloa, minkä päälle murheenaalto ei vyöryisi <3

Meriannen

Itse luen aikalailla paljon blogeja, ja muutaman mammabloggaajan kuvat ovat suorastaan hengensalpaavien upeita! Mutta toisaalta tykkään itsekin juuri elämänmakuisista kuvista ja teksteistä, juuri niistä, joista näkyy ettei mitään ole siistitty blogia varten.. Että taustalla saattaa näkyä muutakin kuin kasa legoja 😀 Ja tiedän että suurin osa tästä on ihan suoraan sanottuna sitä lomabluesia! Ja yritän elää sen lävitse. Ja.. niin kauniisti sanoit .. ihan tippa tuli linssiin.. aaw.. kiitos <3

Kyllä kaikki nämä ihana kommentit ovat varmasti jo vakuuttaneet sinut, että me tykkäämme lukea elämänmakuisia tarinoita ja sie olet niin aito ja rohkea kirjoittamisen suhteen. Mun mielestä on yhtäupeaa katsella ottamiasi kuvia, kuin lukea tekstejä, koska niissä on persoonallinen kädenjälki ja se on pala sinua.
Itsekin haluaisin valokuvauskurssille. Oikeastaan videokuvakurssille kanssa, koska olen siitä innostunut tänäkesänä. Jos vihdoin päästään vuoden päästä asustelemaan teidän naapuriin niin voidaan mennä yhdessä hehehee ;)) muiskuja!

Meriannen

Mel, vedit minut ihan sanattomaksi – ja JOS TÄNNE TUUT NIIN MENNÄÄN JOO YHDESSÄ!! <3

Minulla mielenkiinto blogeja kohtaan on tyrehtynyt, mutta sinun juttuihisi palaan aina uudestaan. Nimenomaan luen vanhoja postauksiasi ja koen suurta myötätuntoa sinua kohtaan. Erityislapsen äitinä huomaan että ajat vaihtelee. Välillä on helpompi hyväksyä arki ja toisinaan huoli nostaa päätään liikaa.

Mitä lomabluesiin tulee, se on ymmärrettävää. Kun itse vuosikymmen sitten asuin ulkomailla olin jokaisen Suomi-loman jälkeen hetken itkuinen ja masentunut. Arki tuntui haastavalta. Virtuaalihalit yhdeltä uskolliselta lukijalta.

Meriannen

Sannukka <3 Ihan sinun takiasi tein nimenomaisesti tänä viikonloppuna töitä sen eteen, että avasin uudestaan 20+ vanhaa postausta luettavaksi. Niin meikäläsen masennukseta kuin siitä, miltä tuntui saada kaikki diagnoosit yksitellen tytöllemme.. Ja sinä sen sanoit, ajat vaihtelevat – joskus menee hyvin ja lujaa, ja sitten kohta saattaa taas se huoli nostaa päätään ihan liikaa.

Miten kauan sinulla tämä itkuisuus yleensä kesti? Minulla on jo vähän helpottanut, mutta nyt olen pitänyt tietoista taukoa etten ole katsellut niitä suomikuvia.. :')
HALAAN SINUA LUJAA TAKAISIN, kiitos ihana <3

Tsemppiä ja valoisia päiviä! Blogisi on juuri näin hyvä. Ihanan aito ja kirjoitat taitavasti!

Meriannen

Kiitos peppilotta <3 <3 Kiitos kiitos kiitos kiitos kiitos! <3 <3

Hölmö, sulla on yks ihanin ja aidoin blogi mitä tiedän <3 älä meidän lukijoiden puolesta pelkää, me kyllä seurataan ja tuetaan sua. Rakastan sun blogia just tälläsenä kun se nyt on!! 🙂

Meriannen

Voe toinen äiti! KIITOS IHAN MIELETTÖMÄSTI NÄISTÄ SANOISTASI!! <3 <3 <3 <3

Voi Merianne! Miäkin allapäin ajattelin, että joudutte palaamaan Enkkuihin, joten en yhtään ihmettele, että sä tunnet noin, kyse on sentään sun elämästä! Niistä lomakuvista välittyi niin sanoinkuvaamaton lämpö, että oikein näki, miten te kaikki voitte hyvin. Ja Enkuista välittyy tietynlainen melankolia. Suuret tsemppihalit! Ja mitä tulee kuviin, niin ne ei oo tärkeintä, vaan sisältö. Ja realismi rules!

Meriannen

Voi Siiri, minulla tuli ihan tippa linssiin. Minä ehdin jo miettiäkin, millä tavalla ikäväni ja suruni tänne tulosta välittyisi blogiinkin..! Ja me kaikki olimme niin onnellisia ja iloisia Suomessa, että jatkuvasti puhutaan siitä, milloin päästäisiin uudestaan. Kiitos ihan hurjasti tsemppihaleista <3

Sinun blogisi on aito ja siksi minä palaan tänne lukemaan kerta toisensa jälkeen. Jos kaksplussan poppoo ajattelee tehneensä virheen niin he ovat pihalla. 😉 Sinun blogisi on paljon enemmän kuin kauniita kiiltokuvia ja siloteltua totuutta ihanista aurinkoisista päivistä. Toki niitäkin on mutta ennen kaikkea sinun blogisi on arkea mikä on juhlaa tärkeämpää. Jatka samaan malliin kunhan muistat nauraa ja nauttia 🙂

Meriannen

Voi miten ihana kuulla! Ja ei tosiaan Kaksplussalta kukaan ole sanonut mitään, hyvin kannustavia ovat aina olleet – itse vain epävarmuuttani väläyttelin postauksessa! Ja lupaan yrittää parhaani nauraa ja nauttia; tänään jaksoin jo lähteä Elsan kanssa kävelylle kun ulkona oli niin ihanan aurinkoinen sää juuri pienen suihkusateen jälkeen! Niin raikas ilma! <3

Kiitos ihan mielettömästi tosi kivasta ja kannustavasta kommentista, tää.. on mulle niin uskomattoman tärkeää kuulla näitä ihanan kannustavia sanoja.

Kiitos aidosta blogista! Erityislapsen äitinä en kaipaa kiillotettuja kuvia enkä teennäistä tekstiä vaan aitoa elämää. 14 vuotta erityistä arkea on opettanut, millä oikeasti on merkitystä. Tykkään lukea tekstejäsi ja katsella kuviasi! Voimia sinulle ja pieniä hyviä hetkiä!

Meriannen

Kiitos Ninnu aivan ihanan koskettavasta kommentista! Minä.. olen vain ihan sanaton. Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos!!
Ps. Jos sinulla olisi asiaa/tekstiä/huomiota/kokemusta jakaa miun blogin kautta muille (kuten minulle) erityislasten vanhemmille, niin voitaisiin yhdessä työstää postausta kokoon? 14 vuotta erityistä arkea on nimittäin ihan varmasti opettanut enemmän kuin mikään muu ikinä, aivan niin kuin nämä minun vähän päältä kaksi erityisvuotta!

Tahdon vain sanoa sen että itse jäin blogiisi koukkuun juuri aitouden takia joka tekstistä välittyy. Joten jaatka samaan malliin. Kuvat on kivoja, mutta ne ovat vain voi – teksti on se leipä ; )

Meriannen

Leipurin tyttö kirjoittaa ylös – leipäteksi, kuvavoi. JEP! <3 Kiitos Saru.. Et uskokaan miten hyvältä kommenttisi minusta tuntuu <3

Valokuvaaminen vaatii taitoa! Ei se ole kameran myötä tuleva myötäsyntyinen asia, vaan hyväksi kuvaajaksi pitää pitkäjänteisesti opetella. Jos et jaksa sellaista/et ole niin paljoa kuvaamisesta kiinnostunut (kuten esim. itse en ole, vaikka puolisoni on erittäin kiinnostunut) niin se on ihan ok ja otat sitten sellaisia kuvia kuin tähänkin asti. 🙂 Sinun pitäisi nyt löytää paikallisia kavereita ihan selvästi. Pystyisitkö alkaa käydä uudestaan jossain mammaryhmässä? Muistathan pitää itsestäsi huolta ja pistät merkille, jos alakulo ei olekaan pelkkä ohimenevää lomabluesia? Sinullahan on korostunut riski sairastua uudestaan masennukseen ja siihen voi sairastua, vaikka kaikki olisi tosi hyvin (koska se ei ole mitenkään omavalintainen tila). Paljon haleja täältä koto-Suomesta teille kaikille!

Meriannen

Valokuvaaminen on kyllä aina kiinnostanut, esim. valokuvauskurssille osallistuminen olisi aivan superihanaa! Ja mä tykkään aina kehittyä, joten ehkä joskus opin ottamaan eri tavalla hienoja kuvia.. Ehkä siksikin juuri aina hyvällä tavalla kateellisena katselen muiden bloggaajien ottamia kuvia, koska haluaisin tietää ihan oikeasti että miten he ovat ne ottaneet, jotta voisin itsekin oppia ja kehittyä!

Pitää yrittää nyt esim. osallistua enemmän muiden täällä asuvien suomimammojen kanssa tapaamisiin yms!

Ja ehdottomasti. Siksi tänään kävin lääkärissä ja soitin myös omalle midwifelle, että tulee käymään. Voidaan tästä keskustella ja hän on nimenomaisesti erikoistunut masentuneiden yms. vaikeuksia kokeneiden raskaana oleviin äiteihin.. Joten todellakin pidän huolta etten ainakaan pääsisi samaan kuntoon kuin mitä olin juuri Elsan syntymän jälkeen..

JA KIITOS HALEISTA!!! Ja ihanasta kommentista!

Onko sulla milloin mitattu hemoglobiini? Mä luulin jonkin aikaa sitten sairastuneeni raskaudenaikaiseen masennukseen, kun itketti ja väsytti ja olo oli koko ajan niin laiska.. Yllättäin hb oli laskenut 104:n. Nyt rautakuurilla ja olo alkaa normalisoitua.:)
Tsemppiä sinne! Päivä kerrallaan.<3

Meriannen

Oh, niin hyvä kuulla että sulla alkaa olo jo normalisoitua! Minä kävin juuri tästä syystä täällä lääkärissä ja sain lähetteet verikokeisiin, katsotaan niin koko verikuva hemoglobiineineen ja esim. kilpirauhasarvoineen.. Toisaalta tosiaan toivon että sieltä löytyisi jotain, eikä kaikki olisi vain tätä lomabluesia! 😀

Päivä.. hetki kerrallaan.. <3

Hei! Komppaan täysin Anua. Aivan varmasti taas kohta päivä paistaa ja ihanat asiat nousevat päällimmäisiksi. Älä ole liian ankara itsellesi. – Ja nuo sinun kuvasi ovat hyviä juuri sellaisina kuin ovat, usko pois lukijoitasi!

Meriannen

Ihana Leena, kiitos! Minun pitäisi toden teolla opetella olemaan itselleni lempeämpi eikä todellakaan näin ankara kuin mitä itselleni olen. Siinä mielessähän tää ankaruus on mielenkiintoista, koska en kenellekään muulle ole näin ankara kuin mitä olen itselleni. 😀
Ja joo! Ihan vetää sanattomaksi kaikki tämä ihana tuki.. Kiitos Leena niin ihanasta kommentista myös!!! <3

Olen aikonut kommentoida muutamaan postaukseesi tästä asiasta. Nimittäin sinun blogistasi huokuu aitous ja rohkeus näyttää asiat sellaisena kuin ne ovat. Et yritä ”kiillottaa” kuvia. Tämä on varsin virkistävää monien kiiltokuvablogien joukossa. Jatka samaan malliin, omana itsenäsi – uskon, että siinä piilee sinun blogisi suosion salaisuus! 🙂

Ps. On ollut tosi mukava lukea postauksiasi Juankoskella oloajastanne, kun olen itse kotoisin naapurikaupungista 🙂

Meriannen

VOI ANU ! SUURKIITOKSET SUPERIHANASTA KOMMENTISTASI! Menin ihan sanattomaksi.. Niin hyvällä tavalla! Kiitos, juuri tällaisina alakulon hetkinä on ihana lukea tällaisia bloggaamistani arvostavia kommentteja.. herään huomaamaan toden teolla, että en minä mitenkään huonosti taida tätä sittenkään tehdä! 😀

Ps. Oi nuapurkunnan tyttöjä! 😀 Vielä on pari postausta tulossa vielä Juankoskella olosta yms, Dan ja Hanlon molemmat aloittivat jo Suomessa ollessaan kirjoittamaan huomioitaan Suomesta ylös ja kunhan he vain viimeistelevät ne niin .. no, olen saanut jo luvan käyttää niitä materiaaleja blogissa !!

Tsemppiä ja halauksia 🙂

Blogisi on aito ja elämänmakuinen! Ei kuvien hienoudella voi tekstiä korvata. Blogin hienous muodostuu kokonaisuudesta ja sinulla se on kyllä hallussa. Kiitos blogista ja jatka kirjoittamista ilman turhia paineita :)!

Meriannen

Voi Lukija, menin ihan sanattomaksi näin ihanasta kommentista! Ja lupaan yrittää, etten ota liikaa paineita. Joskus tällainen ylianalysoiva mieli vain pohtii kaikkea ihan turhankin paljon!

Voi.. niin kiitos <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.