Perhe-elämä
21.8.2015

Lentäminen erityislapsen kanssa

Lentäminen erityislapsen kanssa

Lapsiperheellisenä ajatuskin lentämisestä voi täyttää mielen huolella. Entä, jos vauva alkaakin kirkua ilmapaineiden vaihtuessa, kun korviin sattuu? Miten viihdyttää taaperoa lennon ajan? Pääsevätkö vauvan maidot ja ruoat turvatarkastuksesta lävitse?

Kun matkaan on lähdössä erityislapsi, mielen päällä kasvavat kysymykset kasvavat vielä muutamalla. Saadaanko me lapsen pyörätuoli ottaa mukaan ihan portille ja koneeseen asti? Miten saamme sen takaisin lennon jälkeen? Entäs lennon aikana, kun yli kaksi vuotta täyttäneiden lasten kuuluisi istua omalla istuimellaan ja ei tämä meidän pieni sellaiseen pysty? Jos lapsella olisi vielä hengitysvaikeuksia, järjestettävänä olisi lisähappitankit.. Entäpä ne mahdolliset lääkkeet? Saadaankohan kentällä ja koneella apua tarvittaessa?

Kuvan (c) Hanlon

Kuvan (c) Hanlon

Vaikka kuinka jännittäisi, niin lentoyhtiöillehän nämä eivät ole uusia kysymyksiä. Ja heiltä löytyvät vastaukset. Itse katselin monen lentoyhtiöiden sivustot lävitse, ja kyllä sieltä löytyi aina sivu lapsien kanssa matkustamisesta kuin myös erityismatkustajista, eli vammaisten matkustamisesta. Apua löytyy tietysti myös puhelimitse kuin myös sähköpostitse. Me otimme yhteyttä Finnairin asiakaspalveluun kysymystemme kanssa.

Ja saimmekin apua. Pyörätuolin saisimme viedä aivan portille ja koneen ovelle asti, mistä se kuljetettaisiin ruumaan ja ongittaisiin sieltä välittömästi meidän käyttöömme laskeuduttuamme. Pisimmät keskustelut kävimme tyttären istumisesta lentokoneessa. Olin lukenut jostain, että Elsalle olisi mahdollista ostaa hänelle sopivat valjaat, joilla ”sitoa” hänet normaaliin lentokoneen tuoliin kiinni. En kuitenkaan kokenut sen olevan tarpeellista Elsan koon vuoksi, mitä selitinkin sähköpostitse Finnairin asiakaspalveluun. He lupasivatkin ottaa yhteyttä lennon kapteeniin ja pyytää häneltä erikoislupaa moiseen järjestelyyn – ja se saatiin. Minun turvavyöhöni lisättäisiin ”taaperovyö”, joka kiinnitettäisiin Elsan ympärille.

Kuvan (c) Hanlon

Kuvan (c) Hanlon

Niin kuin sovittu, me pääsimme matkaan. Kaikki lapsen lennolle tarkoitetut ruoat ja maidot menivät turvatarkastuksesta lävitse, ja muutenkin kaikki tuntui sujuvan juuri niin kuin pitikin. Meidät pyydettiin saapumaan lähtöportille noin 10-15 minuuttia portin aukaisua aikaisemmin, sillä meidät päästettäisiin lentokoneeseen sisälle ennen kaikkia muita. Näin ollen saisimme pyörätuolin hommattua paikoilleen ja meidät asettautumaan aloillemme ennen kuin muut matkustajat täyttäisivät käytävät. Finnair myös yllätti meidät positiivisesti varaamalla meille kokonaisen rivin penkkejä, joten emme istuneet tuntemattomien vieressä ja saimme enemmän tilaa lapsillemme.

Kuvan (c) Hanlon

Kuvan (c) Hanlon

Lentoemännät kiinnittivät vyöt ja kun olin saanut Elsan mukavasti syliini, he päästivät muut matkustajat lennolle. Samaan aikaan kun he etsivät istumapaikkojaan, Hanlon valmisti tyttärelleni maidon valmiiksi pulloon nousua varten ja huolehdimme tikkarit Rubylle.

Nousuun ponkaistessamme annoin tytön imeä tuttipullostaan maitoa, mihin hän unisena nukahti. Ilman minkäänlaisia korvakipuiluja. Asetimme hänet nukkumaan minun ja Hanlonin väliselle penkille heti, kun turvavyövalot olivat sammutettu. Siinä hän tuhisi suurimman osan matkasta, heräsi vain pikaisesti ihmettelemään Hanlonin kanssa lentokoneen ikkunasta maisemia ja jatkoi sitten unia. Laskeutuessammekin hän vain nukkui.

Olin hänestä niin ylpeä.

Kuvan (c) Hanlon

Kuvan (c) Hanlon

Suomen päässä meidät ohjattiinkin erilleen muista omaan ”yksityiskyytiin”, jonne tytön pyörätuoli ongittiin kyytiin mukaan. Meidät ajettiin lähellä lentokenttää ja lentokentän työntekijät ohjasivat meidät suoraan passitarkistukseen.

Paluulentomme takaisin Englantiin sujui melko lailla samoin – saimme pyörätuolin aivan koneelle asti, meidät laskettiin ensimmäisinä koneeseen ja pienen muistutuksen jälkeen saimme tyttärelleni taaperovyön käyttöön. Eritoten kuitenkin minun perhettäni nauratti se, kuinka Heathrow’n työntekijät hoitivat vammaisen tyttäremme asiat aivan toisella tavalla kuin mitä suomalaiset työntekijät Helsinki-Vantaalla. Heathrow’ssa meitä ei ohjattu erilleen muista lähtiessämme lentokoneesta, vaan meidät pysäytettiin seisomaan juuri koneen ulkopuolelle käytävään. He olivat tuoneet Elsalle lentokentän oman pyörätuolin, mikä ei hänelle tietenkään sopinut, vaan ohjastimme heitä noutamaan tyttäreni oman pyörätuolin. Finnairin työntekijät noutivat meidät pian takaisin istumaan tyhjentyneeseen lentokoneeseen, kun lentokenttätyöntekijät ottivat oman aikansa paikantaessaan tyttäremme pyörätuolia. Tämä ei meitä kuitenkaan haitannut, sillä Finnairin henkilökunta päästi lapsemme ihastelemaan koneen ohjaamoa.

Heathrown lentokenttätyöntekijät tiputtivat meille pyörätuolin, ja lähtivät matkoihinsa. Eivät siis kävelleet kanssamme passitarkastukselle asti, toisin kuin Suomen päässä. Tämäkin fakta nauratti perhettäni, ja tottakai minuakin. Olisiko tässä vähän pienemmän ja massiivisen lentokentän erot?

Kuvan (c) Hanlon

Kuvan (c) Hanlon

Lentokoneessa matkustaminen sujui kuin sujuikin aikalailla mallikkaasti koko perheeltä, erityisesti juuri tältä erityislapseltamme! Hän käyttäytyi kuin mikäkin kokenut konkari, ja nukkui suurimmat osat lennoista. Eikä kertaakaan itkettänyt paineiden vaihtelut tai mitkään muutkaan – ehkä se tuttipullo lentoon lähtiessä ja laskeutuessa oli tosiaan toimiva ratkaisu!

Minkälaisia kokemuksia teillä on lasten kanssa lentämisestä? Entäs erityislasten kanssa, tai vammaisena matkustamisesta?

(Kyseessä EI ole yhteistyöpostaus.)


Flying with special needs children can be worrying – things like ”Can we have the wheelchair with us all the way to the plane?” and ”How about the seating in a plane for her, as she can’t sit independently?” did go around my mind when planning the flights. Then if the child needed extra oxygen in a plane, how would that work – you know, all that jazz. It is worrying enough to take children on a plane as a parent you think about the air pressure changes and the ear ache, but you know what? All these questions aren’t new to the airline crew. So we contacted the customer service, and got help. We were able to have the wheelchair with us all the way to the plane, where they took it off us and put it in a cargo for the flight. Then they picked it up from there immediately after the flight so we got it back for our child straight after. For seating Elsa sat in my lap, she was strapped in to my seatbelt with an extension. As two year olds should already sit independently, we got a special permission from the flight captains for Elsa to sit in our laps, which was fine as she is small enough to be cuddled. All Elsa’s milk and food went through the security check without problems, so when we were taking off and landing we were able to give her milk to suck from the bottle, that kept her quiet and actually made her fall asleep. She slept most of the flights!

Have to say, our experience of flying with Elsa for the first time was really positive, and I know that it will be even easier for us to travel with her in the future.

What kind of experiences have you guys had from flying with a special needs children or as a disabled person?

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Kiitos hyvästä postauksesta. Minä matkustin aikanani Kanarialle poikani kanssa, joka on vaikeasti kehitysvammainen, sairastaa epilepsia ja käytös hänellä on erittäin haastavaa. Hän on kävelevä eli pyörätuolia tai muita apuvälineitä emme tarvinneet. Lääkkeitä oli tietysti mukana ja pyysin vielä lääkäriltä rauhoittavaa mikäli meno äityisi kovin rajuksi. Niitä emee lopulta tarvineet tai en voinut siinä tilanteessa enää antaa kun tarvetta olisi ollut. Itse lennot meillä menivät loistavasti. Haastavimmat hetket koimme Kanarian päässä lentokentällä kotiin lähtiessä. Jouduimme jonottamaan lähtöselvitykseen melko kauan ja se oli todellista myrkkyä tuolloin 7 vuotiaalle pojalleni. Siinä saimme kyllä pitkiä katseita poikani raivotessa ja pyrkiessä karkuun :D, silloin ei kyllä naurattanut yhtään.

Meriannen

NO huh, ei varmasti naurattanut yhtään! Ja kun moiseen tilanteeseen on varmaan aika vaikeaa ennakoida mitenkään… Mutta ihana kuitenkin kuulla että lennot itsessään menivät tosi hyvin! Nehän olisivat voineet olla myös haastavia, kun paikoillaan pitää pysyä niin pitkään. Mutta siihen taas pystyy ennakoimaan paremmin.. Olisitko minkälaista apua/tukea toivonut lentokentän väeltä/lentoyhtiöltä matkanne helpottamiseen? Näitä on hyvä aina miettiä itsekin, että sitten seuraavan lennon tullessa kohdalle osaa pyytää!

Kiitos tästä postauksesta, luen lentojuttuja aina suurella mielenkiinnolla! Kiva kuulla, että kotimaisella yhtiölllä hoidettiin homma hyvin. 🙂 Tämä teidän reissukertomus tuo muuten perspektiiviä omaan lentämiseen. Kun on vastuussa vain itsestään, ei sitä aina tajua miten helpolla pääsee. Ihanaa kuitenkin, että kaikki sujui hyvin ja Elsa on niin helppo matkaaja!

Meriannen

Ei sitä muuten oikeasti ymmärräkään miten helpolla pääsee, kun aikuinen matkustaa yksinään/keskenään! Sama muuten pakkaamisen kanssa – oli ihan eri meininki pakata vain itselle kun nyt yrittää muistaa pakata kaikille mitä jokainen tarvitsee! Tai tietysti, hehän pakkasivat itse, mutta pitihän siinä seurata että tuli ne tarvittavat varmasti matkaan.. 😀

Ja äläpä! Niin helpottunut olo että Elsa käyttäytyi niin hyvin matkustettaessa..

Meillä ollaan lennetty lasten kanssa pienestä pitäen. Vauva on lentokumppanina ehkä arvaamattomin, mutta toisaalta myös armollisin. Itkevä vauva kun kerää enemmän sympatiaa kuin uhmaava kolmevuotias…
Lasten kanssa lentäessä hankalimpia tilanteita ovat olleet ne, joissa lennot ovat olleet reilusti myöhässä. Pahimmillaan kolmen lapsen setti jumitti lentokentällä odottamassa pitkän lennon lähtöä yli 12 tuntia. Siinä meni jo suunnitellut ruokailut ja unirytmit monta kertaa sekaisin!

Meriannen

No HUI APUA minkälainen perheen kauhukuva tuollainen 12 tunnin odotuttaminen kentällä on! HUI! Miten te siitä selvisitte?

Hienoa että teillä sujui hyvin!!!Minä mietin meitin vaativan 2 vuotiaan kanssa uskaltautuisiko lähtemään lomamatkalle…

Meriannen

Eihän sitä tiedä kuin kokeilla! Millä tavalla hän on vaativa? Lentoyhtiöt ovat varmasti myös valmiita auttamaan, sillä auttamalla teitä he varmistavat kaikille sujuvan lennon 🙂

Kuinka kauan lento kesti? Eipä tarvi teidän seuraavalla kerralla niin jännätä miten lennot sujuu kun Elsa osaa olla niin hienosti:-)

Meriannen

2-3 tuntia, eli ei todellakaan ollut liian pitkä matka lennettäväksi! Ja eipä todellakaan, kaikki huoli on nyt pois kun on nämä lennot jo pari kertaa koettu! <3

Mahtavaa, kuulla että teidän lennot sujuivat noin hyvin! 🙂

Meriannen

Siis ne sujui aivan mielettömän hyvin! Olin niin ylpeä niin koko perheestä kuin Elsasta <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.