Perhe-elämä
31.7.2015

Kun sossu kiusaa

Kun sossu kiusaa

Hulinaa ja vilinää on siis riittänyt, ja jopa stressinpoikasta saatu aikaiseksi turhauttavista ja perättömistä asioista, joista en vielä voi puhua.
Väsynyt bloggaaja

Näin kirjoitin kesäkuun alussa. Nyt, kun asiat ovat viimein ratkenneet ja vielä juuri niin kuin pitikin, voin paljastaa mitä meidän kulisseissa on tapahtunut tässä parin kuukauden aikana.

Kun Elsa säikähti äkillistä kovaa ääntä. Sydämeni särkyy joka kerran, kun tämän kuvan näen!

Toukokuun aikana olimme postanneet Facebookiin videon, jossa leikimme Elsan kanssa. Roikotimme häntä jaloista, keinutimme ja hellästi annoimme hänen laskeutua selälleen sängyllemme. Elsa rakasti tätä leikkiä, hän suorastaan kiljui riemusta! Tyttö oli siis turvassa koko ajan, ja sanomattakin on selvää että tiedämme, kuinka tytärtämme kuuluu käsitellä, jotta hänen niskansa ja selkänsä ovat turvassa.

Joku oli kuitenkin asiasta eri mieltä. Hän raportoi videosta sosiaalipalveluihin, mistä meille yllätyksenä ilmestyi nainen kotiovellemme tarkistamaan lapsemme turvallisuuden. Ällistyneenä päästimme hänet sisälle. Kun kuulimme, minkä vuoksi hän oli meidän luoksemme tullut, räjähdimme nauruun.

”Oletko sinä nähnyt kyseistä videota?” kysyin.
”Itseasiassa en,” hän vastasi.
”Haluaisitko sen nähdä?”

Vastausta odottamatta kaivoin videon esille ja laitoin sen kännykästäni pyörimään. Kun hän piteli älypuhelintani ja kuunteli lapseni raikuvan iloista naurua, seurasin hänen ilmeitään. Kaikkein parhaiten jäi mieleen se typertynyt ilme, joka viesti:

Siis tämänkö takia minä olen täällä?”

Huomautin hänelle, kuinka puistoissa ja pihoilla lapsia pidetään käsistä kiinni ja pyöritetään kuin karusellissa. Kuinka lapsia roikotetaan käsistä ja jaloista ja tehdään temppuja. Ei niistä sossulle pahemmin ilmoitella. Kerroin, kuinka olen hoitanut omaa lastani jo niistä nicupäivistä lähtien, kun tyttäremme oli heikko ja heiveröinen kuin herkin posliininukke. Kerroin olevani oman tyttäreni kanssa tekemisissä 24/7, minkä vuoksi tiedän hänen tarpeensa ja kehonsa heikot kohdat täydelleen. Tiedän, kuinka suojella lastani, ja hän voi olla aivan varma, että suojelen häntä kuin paraskin leijonaemo.

Hän lähti antaen meille neuvon olla varovainen tyttäremme niskan kanssa.

10563158_689239084535832_6501787224434042919_n

Tämä nainen pian soittikin meille takaisin ja sanoi sulkevansa tämän tapauksen systeemistä välittömästi, mutta hän haluaisi kuitenkin auttaa meitä. Hän siis suoraan käänsikin kelkan lastensuojelutapauksesta koko perheen tukemiseen, ja lähti etsimään uusia palveluita ja tukimuotoja, joiden avulla hän voisi auttaa meidän perhettämme.

Heinäkuun alussa meillä oli seuraava TAC-tapaaminen, joka tulee siis sanoista Team Around the Child. Kirjaimellisesti kaikki mukaan pääsevät tahot ja palvelut, jotka ovat tyttäremme hoidossa ja kuntoutuksessa mukana, istuvat meidän perheen kanssa alas ja käymme lävitse viimeisen kolmen kuukauden tapahtumia, kehitystä ja suunnittelemme tulevaa. Sossutätimme oli siellä myös kuuntelemassa ja kertomassa, miksi hän oli meidät tavannut.

TAC-tapaamisessa jäi puhe, että meistä lähtisi lähete sosiaalipalveluiden vammaisosastolle, minkä tarkoituksena olisi kartoittaa meidän tilannettamme ja sitä, olisiko sosiaalipalveluilla mitään tukimuotoja ja apua meille tarjottavana.

13401_689239064535834_7366705697792959544_n

Välittömästi jo seuraavana päivänä meidän kotiimme saapuikin kaksi sosiaalityöntekijää, jotka kutsuin innostuneesti sisälle. Olin valmistautunut käymään lävitse uudestaan koko perheemme tarinan kuin myös ilmoittamaan ilosanomasta, joka kasvava raskausmasuni on. Olimme kuitenkin jo TAC-tapaamisessa keskustelleet, kuinka meille pitäisi olla tarjolla jotain apua siihen tulevaan vauvavuoteen, kun uusin tulokas olisi syntynyt. Elsa ei kuitenkaan itse olisi siihen mennessä paljoa muuttunut, samalla tavalla syötettävä ja vaipatettava tapaus hän olisi.

Nämä sosiaalityöntekijät eivät kuitenkaan olleet tulleet luoksemme tarkistaakseen, voisimmeko saada heidän kauttaan mitään tukea ja apua erityisperhearkeemme. Heille oli tehty uusi lastensuojeluilmoitus. Joku oli tällä kertaa raportoinut, kuinka nälkiinnytämme lastamme.

”Siis nyt sinä narraat?!”
”No siis.. En.”

Niinpä mahdollinen avunsaanti syrjään ja selittämään, kuinka Elsalla on aina ollut kasvun ja painonnousun kanssa vaikeuksia, ja miten esimerkiksi jo NICU-aikana vietimme sairaalassa ”ylimääräiset” kaksi viikkoa vain yrittäessämme saada hänen painonsa nousuun. Silloinhan minä äitinä en ollut vastuussa lapseni syöttämisestä, vaan hän oli sairaalahoidossa, ja jo silloin hän ei vain millään meinannut kasvaa. Huomautin, kuinka cp-vammaisilla yleistä on kasvuvaikeudet. Monella cp-vammaisella saattaa olla aivovauriota myös niin sanotussa ”kasvukeskuksessa”, joka siis säätelee nimenomaisesti kehon kasvamista ja painonnousua. Kerroin, kuinka usein tyttäremme syö ja miten koskaan aiemmin kukaan ei ole nostanut hänen syömisestään tällaista hässäkkää. Aivan tyttäremme syntymästä lähtien olemme tehneet yhteistyötä sairaalan ravintoterapeuttien ja lääkäreiden kanssa, jotka ovat tiukasti tarkkailleet tyttäremme kasvukäyriä ja suunnitelleet hänelle hänen erityisruokavalionsa, joka on hyvin kaloririkas kera lisäproteiinien ja vitamiinien. Kerroin puheterapeutistamme, joka on auttanut tyttäremme syömisongelmissa ja varmistanut, että syöminen tapahtuu turvallisesti – koska, taas, joillain cp-vammaisilla on vaikeuksia niellä ja tyttärellämmekin on ollut vaikeuksia hallita ruokaa suussaan. Siksi kaikki hänen ateriansa ovat soseutettuja ja juomansa sakeutettuja paksummiksi.

Kun he lähtivät, minä soitin välittömästi lapsemme omalle erikoislääkärille, joka on perillä kaikesta tyttäremme terveyteen ja myös kasvamiseen liittyvissä asioissa. Hän suorastaan järkyttyi kertoessani tapahtuneesta puhelimitse! Hän kysyi kyseisten sosiaalityöntekijöiden nimet ja sanoi soittavansa heille perään välittömästi. Minä kiitin, ja jäin odottamaan.

Mitään ei enää kuulunut, kunnes tänään tuli kirje kyseiseltä sosiaalityöntekijältä. Tämä lastensuojelutapaus oli suljettu.

11692658_710433159083091_5386802227489111364_n

Postauksen otsikko on hyvin raflaava, mutta tunteitani täysin kuvaava. Nytkin jäi vielä keskustelematta ne sosiaalipalveluiden mahdolliset tukimuodot tulevalle, kun nämä kaksi aivan perätöntä lastensuojeluilmoitusta tuli väliin. Mutta kuten sanoin näille kaikille sosiaalityöntekijöille, arvostan hyvin paljon heidän työtään ja vielä enemmän sitä, että he tarkistavat jokaisen tapauksen henkilökohtaisesti. Sitä kautta juuri se lapsi, joka oikeasti tarvitsisin apua, toivottavasti sitä saisi.

Mutta pari unetonta yötä nämä tapaukset lahjoittivat, kun raskaushormoneissani mietin sitä pahinta mahdollisinta seurausta kaikesta tästä. Jos tyttäremme huostanotettaisiin meiltä. Tuo ajatus saa minut vieläkin ihan kyyneliin – nytkin oikeasti purskahdin itkuun – koska se olisi pahinta, mitä minulle ja meille voisi tapahtua. Tyttäreni on minulle kaikki kaikessa. Hänen eteensä tekisin mitä vain. En voi edes täysin kuvailla sitä tuskaa, mitä ajatus tyttäreni menettämisestä minulle aiheuttaa.

Mutta toivottavasti näin ei tule koskaan käymään, vaan saamme itse nähdä aivan omassa kotona, kuinka tyttäremme kasvaa ja kehittyy. Vuosi vuodelta.


We had some trouble with th social services as people, who are not familiar with disabled children, had reported us to them. We’ve dealt with the issues and both of the cases have been closed now. It did cause some stress and worry, but all and all I’m grateful for everything social services do. By checking all the cases personally at the homes of the families, they might catch the baby or a child in need.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

No huh huh, kun jotkut jaksaa ilmoitella perättömistä asioista! Meilläkin joku teki ilmoituksen tyttäreni ollessa 8-vuotias. Hän oli muka kipeänä yksin kotona vaikka itse makasin samassa oksennustaudissa kotona. Meilläkin juttu suljettiin heti ensimmäisen käynnin jälkeen, koska tajusivat miten perätön ilmoitus oli ollut.

Tsemppiä sinne ja ihanaa, että on myös positiivisia kokemuksia olemassa. Mahtavaa, että he ovat tarjonneet jonkinlaista tukea arkeenne.

Meriannen

NO huh huh minkälainen ilmoitus teistäkin on tehty! Tuntuu ihan typerältä miten resursseja käytetään tällaisiin, vaikka minusta onkin älyttömän upeaa että jokainen tapaus kuitenkin tarkistetaan.

Ja näinpä! Jotain positiivista niinkin negatiivisesta alusta <3

Hyvä kun selvisi, meillä tehty kaksi lastensuojeluilmoitusta, ihan kiusallaan. Kummassakaan tapauksessa ei johtanut toimenpiteisiin, eikä lasu-asiakkuuteen. Mutta kyllä ne osasivat loukata erityislapsen äitiä. Ihmiset ovat julmia ja lasu-ilmoituksesta on tullut yksi kiusaamisen muoto. Enää en osaa luottaa kehenkään.

Meriannen

Tämä on jotenkin niin kummallista, minua aina vain ihmetyttää että miksei ihmiset voi vain kysyä suoraan…? Tietysti on toisaalta hyvä että herkästi tehdään lasuilmoituksia, että sitten kun on oikeasti apua tarvitseva lapsi niin toivottavasti hänestäkin on tehty ilmoitus.. Mutta tällainen suoranainen kiusanteko ei ole koskaan oikeutettua… I feel you <3 Toivottavasti osaat kuitenkin luottaa ainakin ihan lähipiiriin.. Niin minäkin yritän 🙂

Kamalaa! 🙁 Mulla ei ole edes sanoja. Onneksi kaikki päättyi hyvin vaikka mielipahalta ei voinutkaan välttyä.

Oli pakko kommentoida kun luin tämän. Usein tälläisissä tilanteissa olen kuullut kuinka ihmiset haukkuu sossut maan rakoon tyyliin ”tahallaan vainoavat viattomia” ja ”omaksi ilokseen keksivät tekaistuja huolenaiheita”. Sinun suhtautumisesi asiaan näyttää tekstin perusteella olevan varsin ihailtavaa ja kypsää. Niinkuin aikuisella kuuluukin. Eikö olekin hienoa asua tälläisessä maassa jossa valtio huolehtii tarvittaessa ihan jokaisesta lapsesta. Itseäni ainakin helpottaa tietää että jos minulle vaikka sattuisi joskus jotain niin aina on asiantuntevia aikuisia jotka huolehtisi heistä. 🙂

Meriannen

il, nimenomaan! Minä arvostan heidän työtään ja kuinka he tulivat käymään tarkistaakseen, että tyttäremme on oikeasti turvassa. Haluan siksi luottaakin että he osaavat tunnistaa juuri ne lapset, jotka oikeasti tarvitsevat apua! Koko postauksen otsikko on kyllä raflaava, se tuli siitä tunnereaktiosta .. kun kaikki oli vielä päällä. Vaikka silloinkin olin samaa mieltä heidän työstään, niin pelko pahimmasta sai aikaan sen tunteen.. kuin kiusattaisiin. Mutta nyt tämän takia tiedän täsmälleen minne soittaa, jos näen jotain huolestuttavaa.. ja olisin nimenomaisesti huolissani lapsesta.

Ja kyllä! On niin helpottavaa tietää että jos joskus olisi tilanne, että hoito ei vain järjestyisi.. Niin täältä löytyy apu ja tuki apua tarvitseville lapsille!

Kiitos il todella ihanasta kommentista, sait minut hymyilemään <3

* Huolehtii lapsistani siis

Tiedän tunteesi meidän nuorimmainen 13v otettiin huostaan juuri kesäkuussa kun hän ei pysynyt isällään hallinnassa.vaikka hän ei asunutkaan minun kanssa on kamala tunne myöntää menettäneensä lapsen huoltajuuden edes väliaikaisestikaan hän on siis kävelevä. vanhin poikani on se vammainen josta olen jossain kommentissa maininnut joka asuu luonani.Mutta vaikka meilläkin käy sossut ja lastensuojelu väärän ilmoituksen vuoksi kun en voi vammaisena osata hoitaa vammaista lastani meilläkin on kaikki hyvin ja sossusta ja lastensuojelusta nykyään suuri apu.Joten jonkun ilkeäksi aiottu teko poikikin hyvää.

Meriannen

Huh rea, ihan tuli itku kun kerroit mitä tapahtui kesäkuussa.. riipaisi niin läheltä kotia! Mutta kyseinen ratkaisu on tosiaan väliaikainen?

Ja niin kävi meilläkin tosiaan ensimmäisen ilmiannon kohdalla, tämä ihana nainen rupesi tekemään kaikkensa varmistaakseen että me saataisiin apua arkeemme! Niin ihana kuulla että näin teilläkin! <3

Siis pisti vihaksi, koska kuulostaa ongelmien hankkimiselta. Oikeesti jos ongelmaa ois ollu niin oisha sossu jatkanut ensimmäisestä ilmiannosta,mut ei ollu aihetta ni keksitään lisää, huoh ja ärrr! Toivottavasti loppuu tuo kiusa! Voimia!

Meriannen

Sen takia olinkin niin ällistynyt, kun he tulivat toisen kerran eikä puheissa ollut ollenkaan se mitä piti… Toivottavasti nyt tosiaan oli tässä!

Kiitos anna^! <3

Ällistyttää ihmisten suoranainen *piip-päisyys! Olen seurannut blogiasi jo jonkun aikaa ja hyvin kaikesta jutuistasi ja kuvista päätellen lapsesi ja perheesi on sinulle kaikki kaikessa. Joku kateellinen halusi ilmeisesti vaan kiusata :(. Yritä unohtaa episodi mahdollisimman pian, pahat ihmiset ei ansaitse yhtäkään ajatusta sinulta.

Meriannen

Aaw Elisa! On todellakin totta että perheeni on kaikki kaikessa, jokaikisen perheenjäsenen eteen tekisin mitä vain! Nyt yritän suhtautua näihin kommelluksiin opettavaisina kokemuksina. Enkä yhtään sen enempänä. Kiitos Elisa ihanasta kommentistasi, sai minut hymyilemään! <3

Siis aivan käsittämätön juttu, meinasin tukehtua iltapalaan tätä lukiessa ja ajattelin että ei voi oll totta että joku tekee tollaisia perättömiä ilmoituksia! Olet maailman paras äiti Elsalle kuten varmasti tiedät ja me kaikki lukijat tiedämme! Jaksamisia sinne <3

Meriannen

Voi ihana AnnaRosa <3 Onneksi et tukehtunut! Tää on vain jotain ihmeellistä, kaikkein eniten tosiaan mietityttää että kuka noita ilmoituksia on tehnyt… Mutta onneksi tukijoukot on hyvät, esim. juuri tuo meitä auttanut lasten erikoislääkäri, jola varmasti auttoi jutun sulkemisessa. Ja olen silti kiitollinen (vaikka otsikossa sossua kiusaamisesta syyllistin, se oli vain minun tunnereaktio) että he tarkistivat oikeasti molemmat tapaukset.. sillä entä jos tilanne olisikin ollut toinen ja lapsi olisi oikeasti tarvinnut apua?

Ja oi kiitos, minä ihan herkistyin <3 yritän parhaani, koko ajan, olla Elsalle se paras mahdollinen äiti! <3

Sillälailla.

En mä oikein muuta osaa sanoa. Voimaa!

Meriannen

Kiitos – tää vetää tosiaan aika hiljaiseksi. Mutta jokaisesta koettelemuksestahan oppii jotakin! Kiitos vielä tsemppauksista! <3

Siis tassahan tapauksessa nimenomaan sossu ei kiusaa vaan tekee sita mita sen pitaakin tehda, eli tarkastaa kunnolla ilmoitukset. Onhan naita ollutkin jo, kuten Baby P, Khyra, Daniel Pelka ja Victoria 🙁

Tuli mieleen etta kiusaisiko teita sitten joku tuttu tai naapuri, vai onko heille oikeasti tullut huoli teidan pienikokoisesta tytosta… Varmasti ihan kauheaa teille, joutua selvittelemaan naita perattomia ilmoituksia, vaikka (ainakin toivottavasti) ne oisikin tehty vilpittomasti 🙁

Meriannen

Nimenomaan, siksi kirjoitinkin tuonne että otsikko on raflaava ja kuvastaa tunteinani – vaikkakin nimenomaisesti he tekivät vain työtään ja tekivät sitä kunnolla! 🙂 Jos kyseessä olisi ollut oikeasti apua tarvinnut lapsukainen, he olisivat sen huomanneet.

No sen kun tietäisi! Kyseessä on voinut nälkiinnyttämistapauksessa ihan oikeasti olla huoli pienikokoisesta tytöstä, kun eihän hän ikäiseltään näytä. Mutta ei hän nälkiintyneeltä ikinä ole näyttänyt, ja hän syö niin paljon että ei tosiaankaan ole kyse siitä, etteikö häntä syötettäisi! Jos näitä tapauksia tulee vielä yhä lisää vain, niin sitten oikeasti pitää ryhtyä tarkistamaan tarkemmin lähipiiriä, että onko joku oikeasti nyt kiusanteossa.. :<

Voi ei 🙁

<3 <3

ONNEKSI asiat kumminkin järjestyi ja juttu on suljettu.

Meriannen

Nimenomaan! Ja kaikesta huolimatta on oikeasti ihana huomata, että jokaikinen ilmianto ja tapaus käsitellään huolella lävitse. Vaikka tällaiset, missä oikeasti lasta rakastetaan ja hänestä varmasti pidetään huoli, niin tällainen aiheuttaa vain ylimääräistä huolta kaiken muun keskelle.. Mutta onneksi tosiaan nyt molemmat jutut on suljettu! 🙂

Huh! Toivottavasti kyse on todellakin ollut vain ymmärtämättömyydestä eikä tahallisesta kiusanteosta. Kuulostaa joka tapauksessa ihan käsittämättömältä, että tuollaisten asioiden takia joku lähtee tekemään lastensuojeluilmoitusta.

Meriannen

No toivottavasti! Se ensimmäinen sossutyöntekijä oli kuitenkin vallan ihana, hän oikeasti oli niin halukas auttamaan! Ne kaksi muuta olivat sitten vähän nihkeämpiä 😀 Jos näitä tapauksia tulee vielä lisää, niin.. No. Sitten pitää jo oikeasti ruveta miettimään, onko meillä joku kiusantekijä jossain :<

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.